– Hei hei, isä lähtee töihin.

– Mihin kahvilaan?

Kirjoitan kahvilassa niin usein, että kaksivuotias tyttäreni pitää sitä maailman luonnollisimpana asiana.

Luonnollinen asia kahvilassa kirjoittaminen onkin. Itse asiassa, se on mielestäni täydellinen konsepti. Siisti pöytä, rajallinen aika, sopiva hälinä ja riittävästi kahvia. Kahvilassa kirjoittaja on vähemmän yksin.

Ei-kahvilakirjoittajille kahvilassa kirjoittaminen on omituinen työnteon muoto. Kaksivuotias kyllä ymmärtää, mutta kun jään kiinni kahvilasta läppäri sylissä, moni aikuisystävä toteaa suoraan: täällä sä vaan istut.

Kuten David Mamet kirjoitti: ”In a restaurant one is both observed and unobserved. Joy and sorrow can be displayed and observed ”unwittingly,” the writer scowling naively and the diners wondering, What the hell is he doing?”

Mamet’n kirja Writing in Restaurants (1987) on julkaistu aikana, jolloin ravintoloissa ja kahviloissa kirjoittaminen oli hieman erilaista. Kirja on julkaistu aikana ennen bloggaamista, mutta Mamet sivuaa perustavanlaatuisia aiheita tutulla ankaruudella – ja huumorilla. Eesimerkiksi essee True stories of bitches alkaa sanoilla ”The bitchiest person I know is my sister.” Kirjoitettu baarissa, luulisin.

Kirjoittajankin näkökulmasta kahvilassa kirjoittamiseen voi suhtautua kahdella tavalla. On niitä, joiden mielestä se on poseerausta ja ajanhukkaa. Ja niitä, joille se on yksi tärkeimmistä paikoista.

Lukeudun itse jälkimmäiseen ryhmään. Kahvila on ns. kolmas paikka. Koti on ykkönen, toimisto on kakkonen, mutta kaikki kirjoittamisen työvaiheet eivät mahdu näihin kahteen paikkaan. Joskus kolmas paikka on se, jossa deadlineen ehditään. Joskus juuri siellä on helpointa olla tekemättä mitään.

Useimmiten siellä on tehokkainta editoida, kun on konkreettisesti irrottanut itsensä paikasta, jossa suurin osa työtä tehdään. Olettaen, että suurin osa työtä tehdään jossain muualla.

Kahvila – kolmas paikka – rentouttaa, ja avaa uusia maailmoja.

Kirjoittajan näkökulmasta Helsinki on nykyään maailmanluokan kahvilatyöskentelykaupunki. Minulla on monia suosikkikahviloita, joissa on erilainen tunnelma ja paikka kirjoittajan työhuoneena. Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.

Luetpa tätä kotona tai kahvilassa, lopuksi vielä Mamet’n kiteytys kahvilakirjoittamiseen.

”The act of creation, no less than the final production, when suffered in public gives the lone creator the satisfaction of fulfilling a place in society.”

Amen.

Kuvat: Elina

Teksti: Jani