Category: Hankinnat
#300wears – kuluta järkevämmin
Sivusin Instagramissa ja blogissa viime viikolla Liisa Jokisen ajatusta siitä, että #30wears-haaste on liian vähän.
Minulle itselleni juuri #300wears kuulostaa oikealta. En siihen kaikkien vaatteiden kohdalla pääse, mutta yrittää kannattaa. #300wears is a mindset.
Ilokseni huomasin, että #300wears resonoi myös vaikuttamisen ammattilaisissa. Ainakin Pupulandian Jenny ja Avec Sofién Janette saivat ajatuksesta kiinni.
Joku kysyi, mitkä ovat sellaisia vaatteita, joita itse olen käyttänyt 300 kertaa.
Hyvä kysymys! Nämä keräsin minuutissa siitä kasasta, missä lojuvat eniten käyttämäni kamat.
Otetaan ensimmäisen kuvan laukku, Filson Original Briefcase. Ostin sen vuonna 2007. 12 vuotta läppäreitä, palavereita ja Italian sekä Suomen talvia ja salkku alkaa olla vasta alussa. Seattlelaisfirman slogan kuuluu: Might Aswell Have The Best. Vaikea väittää vastaan.
Suomessa Filsonia myy ainakin Eerikinkadun Pinkomo. Harmittelin joskus (2010?) Pinkomon Mikolle, että Filsonia tulee ostettua harvoin, kun tuotteet ovat niin kestäviä. Kunnon kauppiaan vastaus oli esitellä koko tuoteperhe. Olen melkein set for life: minulla on neljä Filsonin laukkua.
Farkuista olen kirjoittanut varmaan puolet blogin postauksista ja neljänneksen Insta-tilistä. Aina sama merkki. RRL for life.
Farkut eivät todellakaan ole se ekologisin valinta, sillä yhden farkkuparin valmistamiseen käytetään jopa 7600 litraa vettä. Mutta ehkä järkevässä kuluttamisessa pitää ottaa myös huomioon jakautuminen vuosille. Tähän perustuu ajatus siitä, että kannattaa ostaa laatua. Ostin ensimmäiset RRL-farkut 2007 (se oli isojen ostosten vuosi näköjään). Sama pari on edelleen käytössä, viimeksi jalassa Flow Festivalin lauantaina. Tämä yllä oleva pari on seuraava versio: ostettu Los Angelesista vuonna 2009. Jalassa tätä kirjoittaessa. 
Jotkut häpeävät rikkinäisiä vaatteita. Laatu korjaa häpeän. Menswearin maailmassa kuluma kauluksessa tai takin kyynerpäässä on sartorial badge of honor, kunniamerkki siitä, että tiedät, mistä pidät. Ja käytät sen loppuun. 
Bean Boots. For life. L.L. Bean ja myös esimerkiksi Barbour ovat Filsonin ohella esimerkkejä valmistajista, joilla on tehdas firman kotimaassa ja tuotteen voi lähettää tehtaalle korjattavaksi.
Kävin muutama vuosi sitten Newcastlessa tekemässä Kauppalehti Optioon jutun Barbourista. Korjaajana työskennellyt Anne näytti valokuvan miehestä, jolla oli päällään Barbourin takki ja sen isossa taskussa vauva. Sitten hän näytti toisen kuvan, jossa sama mies oli 30 vuotta vanhempana, kainalossa tytär ja takin isossa taskussa tyttären tytär. #300wears
Patek Philippe -kellomerkin slogan on mainio. ”You never actually own a Patek Philippe. You merely take care of it for the next generation.”
Tämä on ajatus, josta myöskin keskustelimme mahtavan Gem-sovelluksen lanseeranneen Liisa Jokisen kanssa taannoin. Järkevä kuluttaminen on sitä, että ostaa laatua ja tuotteita, jotka kestävät vaikka sukupolvelta toiselle.
Uusi vuodenaika, uusi puku
Ajatus on selkeä jo pukukopissa. Minulla ei ole aiemmin ollut tällaisia housuja. Kun laitan nämä housut jalkaan, tulen hyvälle tuulelle. Go to hell -housut on ollut, Kick ass -farkut myös. Uudet housut ovat onneksi osa pukua.
Kesällä teetin uuden puvun Helsingin toisessa ykkösketjun kaupassa eli Korkeavuorenkadun Caine Clothiersilla.
Mittaprojekti on aina täyteläinen kokemus, niin myös tällä kertaa. Maestrona hääri Cainen vaatturi Joonatan, joka jaksoi sparrata kiitettävän rauhallisesti pohdiskeluani kankaasta. Viipyilevä valinta toki kuuluu asiaan.
Vaikka mittoja otettiin kuumana kesäpäivänä, tavoitteena oli tehdä jotain Fall/Winner-henkistä. Voittajapuku tuleviksi talviksi. Klassikko, mutta kierteellä.
Kuosiksi valikoitui houndstoothia eli kukonaskelta. Tarkemmin sanottuna kangas on Black White Puppytooth (400gr/m2), valmistajanaan englantilainen Dugdale Bros& Co.
Valmiiseen pukuun tutustuessa valinta tuntuu oikealta. Klassinen kuosi hieman raskaammassa painossa saa minut taputtamaan itsenäni selkään – osaan sittenkin tehdä elämässä joitain oikeita valintoja!
Mainitsinko jo, että kyseiset housut tekevät minut onnelliseksi?
Suomessakin on tänä kesänä saanut huomiota #30wears-haaste, jonka aloitti Livia Firth. Tästä herää muutamiakin ajatuksia uuden mittapuvun osalta. Ensinnäkin suhteellisen randomina se, että Livian mies Colin luultavasti hyväksyisi kangasvalinnan, vailla Tom Ford -mies onkin.
Asiaan. Haastattelin taannoin Liisa Jokista Gem-sovelluksesta ja sivusimme Suomessa keskustelua aiheuttanutta haastetta. Jokisen näkemys oli selvä: 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään, haasteen tulisi olla 300 wears.
Vuonna 2014 kirjoitin Vapaa tyyli -kirjassa, että ”laatu on äijän eko”. (Vuonna 2014 oli vielä jotenkin järkevää käyttää äijä-sanaa.) Pointti ei ole vanhentunut. Kun haussa on kestävämpi tapa kuluttaa, uskon laadukkaisiin valintoihin entistä enemmän. Valintoja voi tehdä monella tapaa: laadukkaat materiaalit hyvä, second hand parempi. Tärkeintä on investoida kestävään.
Puvusta tuli hieno, jo sen näkeminen tekee minut onnelliseksi. Ja ne housut, puen ne välillä jalkaan kotona, kun on vähän epävarma olo. Tähtään vähintään 300 käyttökertaan, mutta niitä tulee kyllä paljon enemmän.
Kuvat: Joona Wörlin
Filson – Unfailable Goods
Mitä pyhiinvaelluksiin tulee, tätä tärkeämpää brändiä en olisi voinut päästä fiilistelemään. Olen kantanut Filsonin laukkua kymmenen vuotta ja haastatellut firman toimitusjohtajaa Firenzessä Optioon. Sunnuntaina menin menin vihdoin pääkonttorille Seattlessa.
Samassa rakennuksessa on lippulaivakauppa ja sen alakerrassa tehdas, jossa tehdään kaikki laukut. 
Ostin ensimmäisen Filsonin laukkuni tosiaan ehkä noin 10 vuotta sitten. Might As Well Have The Best ei ole huumorislogan. Viisi vuotta ostopäivästä kävin jupisemassa Pinkomossa, että en viitsi ostaa uutta, kun laukku ei mene miksikään. Pinkomon Mikolla oli vastaus vastapalloon: ”kerää kaikki värit”.
Sen jälkeen laukkuja on tullut muutama lisää.
Seattlessa vaikutuksen teki erityisesti kaupan yhteydessä ollut studio, jossa vanhoista laukuista rakennetaan uusia.
”Käytämme materiaaleja vanhoista laukuista ja oikeastaan kaikesta, minkä vaan saamme käsiimme”, kuului vuorossa olleen duden analyysi. 
Nämä uniikit laukut ja pussukat ovat myynnissä vain Seattlen liikkeessä. Made at Filson, kuten sanotaan. 
Mitä ostin? Jotain vanhaa ja uniikkia. Palataan siihen myöhemmin. 
Luukku 23: homma hanskassa
Kuljin itse yhden talven Helsingissä kokonaan ilman hanskoja. En suosittele.
Onnistunut asustevalinta voi olla vaatekaapin salainen ase. Joskus asuste on huutomerkki, joskus hillitty alleviivaus. Hanskat on esimerkki asusteesta, jossa kannattaa mennä käytännöllisyys edellä.
Hanskoissa minulle tärkeintä on, että ne istuvat kuin eh, hanska. Osta mieluummin aavistuksen tiukat, ne venyvät kyllä. Nämä kuvassa olevat Balmuirit ovat paitsi hillityt myös erittäin lämpimät, mikä saa hanskattoman talven ja jäätyneiden käsien muiston unohtumaan nopeasti.
Luukku 22: Home is where the hat is
Kaikki miehet eivät ole hattumiehiä – mutta kaikki voivat olla.
Hattu vaatekappaleista se, jossa asenne näkyy eniten. Siksi monikaan ei kehtaa pitää kunnon hattua.
Hatun hankkiminen on pienin mahdollinen elämänmuutos. Suosittelen käyttämään sen mahdollisuuden.
Vanha Henry David Thoreau -lainaus kiteyttää tämän hattupäivän, kun joululoma alkaa.
”Live your life, do your work, then take your hat.”
Luukku 21: Vuoden pimeimmän päivän valaistuminen
En ole juuri koskaan pukeutunut mustaan. Monet pukeutuvat, mutta en ole oikeastaan ymmärtänyt, miksi.
Haastattelu Nomen Nescion perustajien Niina ja Timo Leskelän kanssa sai minut harkitsemaan näkökulman vaihtamista. Niina ja Timo puhuivat siitä, että musta ei ole aggressiivinen ja kaiken valon imevä väri, vaan käytännöllinen ja yksinkertainen väri, joka auttaa keskittymään hahmoon. Minimalistinen pukeutuminen aiheuttaa saman efektin kuin minimalistinen arkkitehtuuri: kun ihminen astuu minimalistiseen tilaan, hän ei keskity yksityiskohtiin, vaan itse tilaan.
Totaalinen valaistumisen hetki.
Luukku 20: Liinat kiinni, Drake’s London
Drake’s London on lontoolainen (terve, Sherlock) asustevalmistaja. Nykyään Drake’s tekee paitaa ja pukuakin, mutta tunnetaan erityisesti solmioista ja kaula- sekä taskuliinoista.
Vuonna 1977 perustettu yritys on viime vuosina päässyt hyvään lentoon. Aktiivinen some-elämä yhdistettynä oikeanlaiseen #menswear-hypeen reagointiin on siivittänyt Drake’sin suosikkimerkiksi.
Suomessa Drake’s Londonia myy Sauma Helsingissä. Jos jokin tärkeä lahja on vielä ostamatta on vielä ostamatta, tässä siis vahva suositus sukupuolesta riippumatta. 
Drake’sin nykyinen omistaja Michael Hill on vanha YMT-tuttu ja odotan hänen tapaamistaan taas tammikuun Pitti Uomossa.
Luukku 19: Peacoat
Jos minun pitäisi valita vain yksi talvitakki, se olisi peacoat. Kierrätän yllä kuvan Instagramista, koska takkini on sekin kierrätetty. Ostin jenkkilaivaston takin San Franciscosta kymmenen vuotta sitten 20 dollarilla. Käsittääkseni takki on laivaston 80-luvun mallia. Nyt puhutaan hyvästä sijoituksesta.
Istuuko takkini? Joskus istuu, joskus ei. Kyse on suunnittelija Andy Spaden periaatteesta: kun jotain ostaa drift storesta, ei istuvuudesta voi ottaa liikaa paineita. Vaatekappaleella on oma elämänsä jo ennen sinua.
Nimi peacoat on saanut alkunsa Hollannista. Hollannin merivoimat käyttivät vastaavaa takkia ensimmäisenä jo 1800-luvulla. Sana “pije” takin raskaaseen villakankaaseen.
Takissa huomataan useimmisten sen imarteleva kaksinappirivistö, mutta mielestäni tärkeintä on nimenomaan kangas. Kunnon peacoat kestää sadetta ja kaksirivisenä myös tuulta. Kaulukset ylös ja kohti uusia seikkailuja.
Kun Rami Niemi piirsi Vapaa tyyli -kirjaan miehen päällystakkeja, puhuimme armeijavaikutteiden merkityksestä. Peacoat kuuluu maiharin, pilotin ja duffelin kanssa niihin miehen vaatekaapin varmimpiin ja käytännöllisimpiin takkeihin.
Luukku 18: Kuluta mahdollisimman paljon
Farkut vasemmalla: ostettu vuonna 2006.
Farkut oikealla: ostettu vuonna 2017.
Malli on sama (RRL selvedge slim fit). Näitä saa kuluttaa.
Pointti on vuodesta toiseen sama: vältä valmispesuja, kuluta farkkusi itse. Itse asiassa, vältä farkkujen pesemistä ylipäätänsä, kulutat kauniimmat farkut. Kun kulutat enemmän, kulutat vähemmän. Kun sanon, että laatu on ekologisuutta, se tarkoittaa samojen farkkujen käyttämistä yli 10 vuotta.
Luukku 11: kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista
Paras materiaali talvikauteen, jota itse käytän liian harvoin? Vakosametti.
On itsestäänselvää silitellä vakosamettia luukussa 11,koska se on kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista.
Vakosametin englanninkielinen tulee sanoista cord ja duroy. Cord viittaa nyörimäiseen pintaan ja duroy on raskasta puuvillakangasta, joka oli muotia 1700-luvun Englannissa. Suomalainen nimi on mainio. Käytännössä vakosametti on vaollista samettia. Etymologia on vakosametin kohdalla paikallaan sillä, jos sametti on Austin Powers, vakosametti on jokainen Harvardin englannin tai psykologian tai historian professori ikinä.
Jos haluat näyttää kovemmalta, vedä päällesi Schottin Perfecto. Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, pue yllesi vakosamettitakki.
Jos vakosametti olisi maa, sen suurlähettiläs olisi Wes Anderson (kuvakreditti hänelle). Amerikkalainen elokuvaohjaaja pitää vakosamettia univormunaan ja pukee myös elokuvansa hahmot usein siihen. (Esimerkkinä ylimmässä kuvassa Bill Murray Raleigt St. Clairina elokuvassa The Royal Tenenbaums).
YMT:n virallinen kanta on, että kannattaa aina sijoittaa vakosamettipukuun. Se ei ole ensimmäinen puku, mutta se voi olla kolmas. Se on yksi puvuista, joita on helppo pitää osissa. Takkia voi ulkoiluttaa farkkujen kanssa ja housuja käyttää yksinään vaikkapa poolovillapaidan alaosana. Jalkaan laittaisin broguet tai chelsea tai mitä tahansa Clarksilta. Yritit mitä tahansa, vakosametissa näytät aina sympaattiselta. Mahdollisesti psykiatrilta tai terapia-asiakkaalta tai molemmilta, kuten Bill Murray yllä, mutta sympaattiselta kaikki tyynni.
Vältä vakosamettipuvuissa liian laatikkomaisia leikkauksia, koska materiaali on itsessään raskasta. Volyymiä riittää, this one goes all the way to eleven.
Yksi parhaimmista vakosametin taitajista on nykyään Drake’s London.
Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, englantilaisemmalta tai vaikka vain Wes Anderson -elokuvan avustajalta, valitse vakosametti.
Yhden miehen tyyli 
