Category: Hankinnat

#300wears – kuluta järkevämmin 

Sivusin Instagramissa ja blogissa viime viikolla Liisa Jokisen ajatusta siitä, että #30wears-haaste on liian vähän.

Minulle itselleni juuri #300wears kuulostaa oikealta. En siihen kaikkien vaatteiden kohdalla pääse, mutta yrittää kannattaa. #300wears is a mindset. 

Ilokseni huomasin, että #300wears resonoi myös vaikuttamisen ammattilaisissa. Ainakin Pupulandian Jenny ja Avec Sofién Janette saivat ajatuksesta kiinni. 

Joku kysyi, mitkä ovat sellaisia vaatteita, joita itse olen käyttänyt 300 kertaa.

Hyvä kysymys! Nämä keräsin minuutissa siitä kasasta, missä lojuvat eniten käyttämäni kamat. 

Otetaan ensimmäisen kuvan laukku, Filson Original Briefcase. Ostin sen vuonna 2007. 12 vuotta läppäreitä, palavereita ja Italian sekä Suomen talvia ja salkku alkaa olla vasta alussa. Seattlelaisfirman slogan kuuluu: Might Aswell Have The Best. Vaikea väittää vastaan. 

Suomessa Filsonia myy ainakin Eerikinkadun Pinkomo. Harmittelin joskus (2010?) Pinkomon Mikolle, että Filsonia tulee ostettua harvoin, kun tuotteet ovat niin kestäviä. Kunnon kauppiaan vastaus oli esitellä koko tuoteperhe. Olen melkein set for life: minulla on neljä Filsonin laukkua. 

Farkuista olen kirjoittanut varmaan puolet blogin postauksista ja neljänneksen Insta-tilistä. Aina sama merkki. RRL for life. 

Farkut eivät todellakaan ole se ekologisin valinta, sillä yhden farkkuparin valmistamiseen käytetään jopa 7600 litraa vettä. Mutta ehkä järkevässä kuluttamisessa pitää ottaa myös huomioon jakautuminen vuosille. Tähän perustuu ajatus siitä, että kannattaa ostaa laatua. Ostin ensimmäiset RRL-farkut 2007 (se oli isojen ostosten vuosi näköjään). Sama pari on edelleen käytössä, viimeksi jalassa Flow Festivalin lauantaina. Tämä yllä oleva pari on seuraava versio: ostettu Los Angelesista vuonna 2009. Jalassa tätä kirjoittaessa. 

Jotkut häpeävät rikkinäisiä vaatteita. Laatu korjaa häpeän. Menswearin maailmassa kuluma kauluksessa tai takin kyynerpäässä on sartorial badge of honor, kunniamerkki siitä, että tiedät, mistä pidät. Ja käytät sen loppuun. 

Bean Boots. For life. L.L. Bean ja myös esimerkiksi Barbour ovat Filsonin ohella esimerkkejä valmistajista,  joilla on tehdas firman kotimaassa ja tuotteen voi lähettää tehtaalle korjattavaksi. 

Kävin muutama vuosi sitten Newcastlessa tekemässä Kauppalehti Optioon jutun Barbourista. Korjaajana työskennellyt Anne näytti valokuvan miehestä, jolla oli päällään Barbourin takki ja sen isossa taskussa vauva. Sitten hän näytti toisen kuvan, jossa sama mies oli 30 vuotta vanhempana, kainalossa tytär ja takin isossa taskussa tyttären tytär. #300wears

Patek Philippe -kellomerkin slogan on mainio. ”You never actually own a Patek Philippe. You merely take care of it for the next generation.”

Tämä on ajatus, josta myöskin keskustelimme mahtavan Gem-sovelluksen lanseeranneen Liisa Jokisen kanssa taannoin. Järkevä kuluttaminen on sitä, että ostaa laatua ja tuotteita, jotka kestävät vaikka sukupolvelta toiselle. 

Uusi vuodenaika, uusi puku

Ajatus on selkeä jo pukukopissa. Minulla ei ole aiemmin ollut tällaisia housuja. Kun laitan nämä housut jalkaan, tulen hyvälle tuulelle. Go to hell -housut on ollut, Kick ass -farkut myös. Uudet housut ovat onneksi osa pukua.

Kesällä teetin uuden puvun Helsingin toisessa ykkösketjun kaupassa eli Korkeavuorenkadun Caine Clothiersilla

Mittaprojekti on aina täyteläinen kokemus, niin myös tällä kertaa. Maestrona hääri Cainen vaatturi Joonatan, joka jaksoi sparrata kiitettävän rauhallisesti pohdiskeluani kankaasta. Viipyilevä valinta toki kuuluu asiaan. 

Vaikka mittoja otettiin kuumana kesäpäivänä, tavoitteena oli tehdä jotain Fall/Winner-henkistä. Voittajapuku tuleviksi talviksi.  Klassikko, mutta kierteellä. 

Kuosiksi valikoitui houndstoothia eli kukonaskelta. Tarkemmin sanottuna kangas on Black White Puppytooth (400gr/m2), valmistajanaan englantilainen Dugdale Bros& Co.

Valmiiseen pukuun tutustuessa valinta tuntuu oikealta. Klassinen kuosi hieman raskaammassa painossa saa minut taputtamaan itsenäni selkään – osaan sittenkin tehdä elämässä joitain oikeita valintoja! 


Mainitsinko jo, että kyseiset housut tekevät minut onnelliseksi?

Suomessakin on tänä kesänä saanut huomiota #30wears-haaste, jonka aloitti Livia Firth. Tästä herää muutamiakin ajatuksia uuden mittapuvun osalta. Ensinnäkin suhteellisen randomina se, että Livian mies Colin luultavasti hyväksyisi kangasvalinnan, vailla Tom Ford -mies onkin. 

Asiaan. Haastattelin taannoin Liisa Jokista Gem-sovelluksesta ja sivusimme Suomessa keskustelua aiheuttanutta haastetta. Jokisen näkemys oli selvä: 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään, haasteen tulisi olla 300 wears.
Vuonna 2014 kirjoitin Vapaa tyyli -kirjassa, että ”laatu on äijän eko”. (Vuonna 2014 oli vielä jotenkin järkevää käyttää äijä-sanaa.) Pointti ei ole vanhentunut. Kun haussa on kestävämpi tapa kuluttaa, uskon laadukkaisiin valintoihin entistä enemmän. Valintoja voi tehdä monella tapaa: laadukkaat materiaalit hyvä, second hand parempi. Tärkeintä on investoida kestävään. 

Puvusta tuli hieno, jo sen näkeminen tekee minut onnelliseksi. Ja ne housut, puen ne välillä jalkaan kotona, kun on vähän epävarma olo. Tähtään vähintään 300 käyttökertaan, mutta niitä tulee kyllä paljon enemmän. 

Kuvat: Joona Wörlin

Filson – Unfailable Goods

Mitä pyhiinvaelluksiin tulee, tätä tärkeämpää brändiä en olisi voinut päästä fiilistelemään. Olen kantanut Filsonin laukkua kymmenen vuotta ja haastatellut firman toimitusjohtajaa Firenzessä Optioon. Sunnuntaina menin menin vihdoin pääkonttorille Seattlessa.

Samassa rakennuksessa on lippulaivakauppa ja sen alakerrassa tehdas, jossa tehdään kaikki laukut. 

Ostin ensimmäisen Filsonin laukkuni tosiaan ehkä noin 10 vuotta sitten. Might As Well Have The Best ei ole huumorislogan. Viisi vuotta ostopäivästä kävin jupisemassa Pinkomossa, että en viitsi ostaa uutta, kun laukku ei mene miksikään. Pinkomon Mikolla oli vastaus vastapalloon: ”kerää kaikki värit”.

Sen jälkeen laukkuja on tullut muutama lisää. 

Seattlessa vaikutuksen teki erityisesti kaupan yhteydessä ollut studio, jossa vanhoista laukuista rakennetaan uusia.

”Käytämme materiaaleja vanhoista laukuista ja oikeastaan kaikesta, minkä vaan saamme käsiimme”, kuului vuorossa olleen duden analyysi. 

Nämä uniikit laukut ja pussukat ovat myynnissä vain Seattlen liikkeessä. Made at Filson, kuten sanotaan. 

Mitä ostin? Jotain vanhaa ja uniikkia. Palataan siihen myöhemmin. 

Luukku 23: homma hanskassa

Kuljin itse yhden talven Helsingissä kokonaan ilman hanskoja. En suosittele. 

Onnistunut asustevalinta voi olla vaatekaapin salainen ase. Joskus asuste on huutomerkki, joskus hillitty alleviivaus. Hanskat on esimerkki asusteesta, jossa kannattaa mennä käytännöllisyys edellä. 

Hanskoissa minulle tärkeintä on, että ne istuvat kuin eh, hanska. Osta mieluummin aavistuksen tiukat, ne venyvät kyllä. Nämä kuvassa olevat Balmuirit ovat paitsi hillityt myös erittäin lämpimät, mikä saa hanskattoman talven ja jäätyneiden käsien muiston unohtumaan nopeasti. 

Luukku 22: Home is where the hat is 

Kaikki miehet eivät ole hattumiehiä – mutta kaikki voivat olla.

Hattu vaatekappaleista se, jossa asenne näkyy eniten. Siksi monikaan ei kehtaa pitää kunnon hattua.

Hatun hankkiminen on pienin mahdollinen elämänmuutos. Suosittelen käyttämään sen mahdollisuuden.

Vanha Henry David Thoreau -lainaus kiteyttää tämän hattupäivän, kun joululoma alkaa.

”Live your life, do your work, then take your hat.”

Luukku 21: Vuoden pimeimmän päivän valaistuminen

Tebian beanie 2017 front small

.TEBIAN ja täydellinen pipo.

En ole juuri koskaan pukeutunut mustaan. Monet pukeutuvat, mutta en ole oikeastaan ymmärtänyt, miksi.

Haastattelu Nomen Nescion perustajien Niina ja Timo Leskelän kanssa sai minut harkitsemaan näkökulman vaihtamista. Niina ja Timo puhuivat siitä, että musta ei ole aggressiivinen ja kaiken valon imevä väri, vaan käytännöllinen ja yksinkertainen väri, joka auttaa keskittymään hahmoon. Minimalistinen pukeutuminen aiheuttaa saman efektin kuin minimalistinen arkkitehtuuri: kun ihminen astuu minimalistiseen tilaan, hän ei keskity yksityiskohtiin, vaan itse tilaan.

Totaalinen valaistumisen hetki.

nomennescio_102_parka_coat_01

Nomen Nescion parka.

 

shop-gunblack-500X500

Formal Fridayn farkut.

Saint_Vacant_LaceUp_Oil_Black-1

Saint Vacantin lace-up boot.

 

Luukku 20: Liinat kiinni, Drake’s London

Drake’s London on lontoolainen (terve, Sherlock) asustevalmistaja. Nykyään Drake’s tekee paitaa ja pukuakin, mutta tunnetaan erityisesti solmioista ja kaula- sekä taskuliinoista.

Vuonna 1977 perustettu yritys on viime vuosina päässyt hyvään lentoon. Aktiivinen some-elämä yhdistettynä oikeanlaiseen #menswear-hypeen reagointiin on siivittänyt Drake’sin suosikkimerkiksi.

Suomessa Drake’s Londonia myy Sauma Helsingissä. Jos jokin tärkeä lahja on vielä ostamatta on vielä ostamatta, tässä siis vahva suositus sukupuolesta riippumatta. 

Drake’sin nykyinen omistaja Michael Hill on vanha YMT-tuttu ja odotan hänen tapaamistaan taas tammikuun Pitti Uomossa.