Category: Joulukalenteri 2015
Luukku 24: Smokki
Kas näin. Kun joulun tyylikalenteri venyy tarpeeksi pitkälle, voidaan alkaa puhua uudenvuodenaaton juhlista. Ja nekin ovat tämän julkaisuhetkellä jo alkaneet. YMT:n tyylikalenteri on mahtava kertaus vuodestani. Aikataulut eivät aivan pidä, eikä onnistumisesta ole takuuta, mutta mitään ei jätetä tekemättä vain sen takia, että olisi vähän vaikeaa.
Asiaan. Jos miestä onnistaa, hän saa kutsun smokkijuhliin. Silloin päälle puetaan smokki. Kirjoitin aiemmin syksyllä Kauppalehteen smokeista sekä James Bondista ja smokeista. Jatkossa näitä juttuja tulee enemmänkin Kauppalehti Option alle verkossa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Jälkimmäisessä jutussa sivuttiin Bondin vaikusta nimenomaan miehen juhlapukeutumiseen. Bond kulkee räätälöidyssä smokissa, mutta valmiinakin ostettu voi kohottaa miehen juhlamieltä merkittävästi. Vuokraamista en suosi, mutta minulla on siihen hyvä sääntö.
Sääntö kuuluu: jos juhlit smokissa yli kaksi kertaa vuodessa, olet onnekas ja sinun kannattaa ostaa oma smokki.
Kauppalehden jutussa ensimmäinen lukijakommenttini oli: ”Smokki ei ole juhla-asu”. Mahtavan absurdin kommentin kunniaksi uusintana yksi kappale Kauppalehden jutustani.
”Smokki on juhla-asu. Sen pitää istua ja toisaalta smokin pitää kestää elämää. Bondilla elämä tarkoittaa takaa-ajoja ja pystypainia kasinon katolla. Meillä muilla elämä tarkoittaa arvaamattomia liikkeitä ainakin tanssilattialla.”
Kirjoitin Instagramiin aiemmin tänään kiitokset vuodelle 2015. Vuoden 2015 ansiosta 2016 tulee olemaan helppoa olla hieno vuosi.
Nostakaamme malja arvaamattomille liikkeille. Uusia juttuja tulee aina. Niin myös tämän blogin suhteen. Onnellista uutta vuotta kaikille YMT:n lukijoille!
Teksti: Jani
Kuva: Suitsupply
Luukku 20: Millainen laukku sopii miehelle?
Millainen laukku miehelle? Millainen laukku miehelle! No, millainen mies on kyseessä?
Silloin tällöin joku kysyy minulta vinkkejä, kun pitäisi ostaa miehelle lahjaa. Ei joululahjavinkkejä kylläkään. Siksi voin rennosti jatkaa aiheesta joulun jälkeenkin! (Ja joulun tyylikalenteri saadaan tänä vuonnakin valmiiksi.)
Yleisin kysymys kuuluu: mistä kannattaa ostaa puku? Ja hyvänä kakkosena tulee, millaisen laukun miehelle voisi ostaa. Tärkein taustakysymys molempiin tiedusteluihin kuuluu tietysti, millainen on lahjan saava mies.
Puku on vinkkailun suhteen monimutkaisempi aihe, jota tässä blogissa on käsitelty aiemmin ja käsitellään varmasti jatkossakin.
Oli mies millainen tahansa, tässä on kolme (ok, neljä) pätevää laukkua miehelle.
Reppu
Moni ostaa lahjaksi salkun, vaikka rennommallakin laukulla pääsee sankarin suosioon. Kun ostat lahjaksi repun, kannattaa erityisesti panostaa laatuun. Monet reput ovat halpoja ja kestävät hädin tuskin seuraavaan merkkipäiään.
Yuki Matsudan Yuketenin Canoe on mainio esimerkikki repusta, joka kestäisi koko Iijoki-sarjan painon ja näyttää hyvältä tyhjempänäkin. Canoe on sattumalta MR PORTERin alennusmyynnissä. Repun saa alle satasella, ja ehkä sillä hinnalla saa hyvänkin. Tämän Canoen saa alennusmyynnistä 157 eurolla.
Weekend bag
Mulberryn Clipper on listalla mukana esittämässä malliyksilöä. Hintansa (yli tonnin) puolesta Clipper ei välttämättä ole aivan lahjamateriaalia, ellei mies ole ostamassa lahjaa itselleen.
Viikonloppulaukku on kuitenkin kokonsa puolesta täydellinen. Tällainen laukku tulisi olla jokaisella miehellä. Sisään mahtuvat parin päivän kamat ja nahka materiaalia vain paranee vuosien epämääräisestä heittelystä.
Salkku
Filsonin salkku on lahjoista varmin. Se on laukuista monikäyttöisin ja muutamalla sadalla eurolla saa laukun, joka kestää muutama kymmenen vuotta. 100 euroa / vuosikymmen on hyvä sijoitussuhde. Suomessa Filsonia myy ainakin Pinkomo.
Jos lähdet Filson-lahjoittajaksi, kohtaat lähitulevaisuudessa ongelman. Et voi ostaa uutta samanlaista, koska laukku ei periaatteessa kulu, eikä mene rikki.
Kyseinen salkku on suosikkilaukkuni.
Pukupussi
Toki laukkuja tarvitaan monta. Käytännöllisyyteen panostaneen Filsonin yksi hienoimmista tuotteista on raskaasta canvas-kankaasta ja satulanahasta valmistettu (Made in USA) pukupussi. Alle 300 pukupussi taitaa sekin löytyä Pinkomon valikoimista.
Teksti: Jani
Kuvat: MR PORTER, Mulberry ja Filson
Luukku 19: Ralph Lauren Downton Abbeyssä
Olen vähän jäljessä YMT:n joulun tyylikalenterin aikataulusta, joten joudun lainaamaan tätä kuvaa, jossa Ralph Lauren vaimoineen poseeraa Highclere Castlen pihamaalla.
Luukku 18: Huopa, josta tuli klassikko
”Hudson’s Bay Company on myynyt huopia alusta asti.” Ja kun sanotaan ”alusta asti” niin, että todella tarkoitetaan sitä, puhutaan vuodesta 1668. HBC perustettiin silloin.
Täydellisessä maailmassa minulla olisi yllä kuva omasta HBC-huovastani. Ei ole, ei vielä. En ole päässyt edes kovin lähelle. Minulla on vain Pendletonin kahvimuki. Ja pyyhe.
No, muki on hieno, vaikka sininen raita puuttuukin.
Oli miten oli, huovan ja koko Hudson’s Bay Companyn perintö on hieman kiistelty aihe. Firman omilla nettisivuilla Amerikan alkuperäiskansoja kutsutaan yrityksen ”ensimmäisiksi asiakkaiksi”, mikä kuulostaa erittäin taipuisalta tavalta puhua kolonialismista.
Asiakkaita oli kuitenkin jo 1800-luvun alussa Englannissa asti. Designistä on tullut ikoninen, joka innostaa itärannikon preppyjä, länsirannikon surffareita ja punavuorelaista lattepappaa. Villistä lännestä hipsterin sohvalle Brooklyniin ei kuulosta järin vaikuttavalta matkalta, mutta ehkä se kuitenkin on sitä. Hyvä design on ikuista – tai ainakin se lämmittää, kun katsoo sohvalla westerniä Netflixistä.
Luukku 16: Ikuinen Frank Sinatra
Minulla on teoria. Voit soittaa Frank Sinatraa niin lujalla kuin haluat, eivätkä naapurit tule koskaan valittamaan metelistä.
Sinatran syntymästä tuli joulukuun 12. päivä kuluneeksi sata vuotta. Kestää kevyesti toiset sata vuotta ennen kuin hänen merkityksensä voisi haalistua.
Kirjailija Tony Parsons kirjoitti Englannin GQ:n kolumnissaan, että Sinatra on ainoa artisti, joka kulkee miehen mukana läpi elämän. Hän on ensimmäinen laulaja, jota kuulee ja viimeinen, jota arvostaa. ”The music you loved will in the end make you cringe. But Sinatra will still be there. Sinatra will always remain.”
En ole varma lainauksen alkuosasta, mutta loppu on rautaa. Kuten vanha herra Parsons kirjoittaa, Sinatra ehti syntymään 20 vuotta ennen Elvistä. Se tarkoittaa, että nuorisokulttuuri ei koskettanut häntä. ”I don’t usually hang with men who wear earrings”, Sinatra sanoi U2:n Bonolle.
Sivuhuomiona todettakoon itsestäänselvyys. Tyylinsä puolesta Sinatra menee Cary Grantin ja Steve McQueenin kanssa kaikkien aikojen top viitoseen millä tahansa listalla.
Mutta jos laulat My Wayn sankarilaulunasi karaokessa, olet ymmärtänyt Sinatran väärin. Hän oli yksinäinen, yksinäisuus kaikuu jokaisessa laulussa. My Wayssä, yllä linkatussa One For My Babyssä ja äänessä koko ajan. Frank Sinatra on yksinäisen miehen musiikkia, jota on käytetty romanttisiin tarkoituksiin aina.
Se oli ehkä vuosi 1977, kun Johnny Carson kysyi Frank Sinatralta: ”Kun sinä olet romanttisella tuulella, kenen levyn sinä laitat soimaan?”
Sinatran syntymästä on sata vuotta, ja on paikallaan suoda muutama tunti hänelle. Hieno All or Nothing at All -dokumentti löytyy Netflixistä ja on katsottavissa Yle Areenassakin vielä ensi vuoden puolelle asti. Suosittelen.
Tai jos Sinatra kiinnostaa juuri nyt, lue Parsonsin teksti. Se on tarkka kuvaus siitä, mitä Frank Sinatra merkitsee.
”Popular music marks what it means to be young. Sinatra sang about what it means to be alive.”
Teksti: Jani
Luukku 15: Ford Focus
Maassa on moni asia mallillaan, jos Linnan juhlien puheenaiheeksi nousee Tom Fordin miesten puku.
Tein erästä toista juttua varten taustatyötä Fordista. Löytö numero yksi. Hän osaa puhua.
Luukussa 15 on viisi Tom Fordin lentävää lausetta. 15 olisi osuvampi lukumäärä, mutta uskoisin Fordin arvostavan itsehillintää ja minimalistisempaa.
1 Italia
”Olen aika rauhallinen ihminen. Se juontaa siitä, että asuin pitkään Italiassa. Mikään ei toimi, mikään ei tule ajallaan. Sen kanssa on opittava elämään.”
2 Vaatekaappi
”Jokaisella miehellä tulisi olla tyylikäs irtotakki, paljon valkoisia kauluspaitoja, mustat kengät, täydelliset farkut ja aina uusia sukkia ja alusvaatteita (heitä vahvat pois noin kuuden kuukauden välein).”
3 Tavat
”Hyvin pukeutuminen kuuluu hyviin tapoihin.”
4 Tekijä
”Huolehdin jatkuvasti ja minulla on pakkomielteinen suhtautuminen moniin asioihin, mutta en anna pelon estää minua tekemästä jotain, mitä todella haluan tehdä.”
5 Fokus
”Sinun pitäisi olla paras versio itsestäsi, kun lähdet ulos maailmaan, koska se on kunnianosoitus muita ihmisiä kohtaan.”
Kuvakaappaus Tom Fordin ohjaamasta elokuvasta A Single Man.
Luukku 14: Museokauppa ilman museota
Joskus elämässä tarvitsee vierailua taidemuseoon. Joskus pitää päästä museokauppaan. Nyt Helsingissä on mahdollisuus mennä museokauppaan ilman museota.
Suosittelen kirjakauppaa nimeltä Nide. Kauppa sijaitsee Fredrikinkadulla. Käy siellä.
Jos sinulla on ystäviä, jotka rakastavat lukemista – tai museokauppoja – saatat ostaa kaikki joululahjasi sieltä. Omatkin.
Ostin kirjallisen kortteja. Luulen, että osa korteista ainakin toimii myös listana siitä, mitä miehen vaatekaapissa pitää olla. Katsotaan nyt vielä.
Teksti: Jani
P.S. Olen jäljessä tahdistani. Joulun tyylikalenteri, joka jätättää. Sellaisiakin on.
Luukku 13: Tyylikkäät dokumentit
Jos katsot tänä vuonna vain yhden tyylidokumentin, katso nämä viisi.
O’Mast
Upein napolilaisista räätäleistä kertova elokuva. Ehkä ainoa napolilaisista räätäleistä kertova elokuva. Hienoin räätälielokuva. Paras muotidokumentti. O’Mastia (O’Mast tarkoittaa Napolin murteella maestroa) voi kutsua monella nimellä, mutta parhaimmillaan se kuvaa italialaista elämänasennetta ammateista italialaisimman näkökulmasta. Toimii myös matkaoppaana Napoliin. Elämänviisauksia, arvokkuuta ja kaunista kuvaa.
Bill Cunningham New York
Bill Cunningham tunnetaan kahdesta asiasta: hän pitää sinistä työtakkia ja kuvaa katumuotia The New York Timesille. Dokumentti ei niinkään ole elokuva tyylistä, vaan elokuva omistautumisesta. On jotenkin mykistävää, miten nöyrä ihminen löytyy syystäkin pinnallisena pidettävän muotimaailman keskiöstä. Yli kasikymppinen Cunningham on outo ja rakastettava eli täydellinen hahmo muotidokumentin päähenkilöksi.
On mahdotonta olla pitämättä Valentinosta tämän elokuvan jälkeen. Sivuhenkilönä maailman hienoin kaupunki, Rooma, jossa Valentinon pääkonttori sijaitsee. Yllättävän koskettava dokumentti avaa Valentino Garavanin ja hänen elämän- ja bisneskumppaninsa elämää muoti-imperiumin takana. Ja tietenkin dogumentti yhdistää yllättävän taitavasti kaksi asiaa: haute couturen ja mopsit.
The September Issue
Vogumentti. Klassikkokuvaus yhden lehden valmistumisesta. Voguen syyskuun numeron valmistelua kuvaava leffa avaa koko muotimaailman levälleen. Yksi totuuksista: julkisuudessa paistattelevan gurun takana on persoonallisuuksien armeija. Huikea Grace Coddinton varastaa elokuvan Anna Wintourilta, vaikka Wintourkin saa tilaa ja ymmärrystä. Lehdentekoa paineistetuimmassa tilassa.
Diana Vreeland: The Eye Has To Travel
Kolme ensimmäistä dokumenttia kuvaavat myös kaupunkia. Tämä kuvaa suurta persoonallisuutta. Harper’s Bazaarin legendaarisen päätoimittajan Diana Vreelandin maailma kuvaa parhaiten – tietysti – Diana Vreeland itse.
”Unshined shoes are the end of civilization.”
”A little bad taste is like a nice splash of paprika. We all need a splash of bad taste – it’s hearty, it’s healthy, it’s physical. I think we could use more of it. No taste is what I’m against.”
”Style – all who have it share one thing: originality.”
Teksti: Jani
P.S. Olen saanut Tyylikalenteriin ilahduttavan paljon vinkkejä aiheista. Ja myös ottanut vaikutteita. Tämän postauksen idea varmaan syntyi siitä, kun ystäväni Saila-Mari listasi omiaan muotidokumenttien suosikkejaan Facebookissa. Listat? Ihan eri.
Luukku 12: Jerry Seinfeld kirjoittaa vitsin
Joskus vitsi syntyy hetkessä, joskus sen kirjoittamiseen käytetään vuosia. Viitaten vitsiinsä Pop-Tarteista, Jerry Seinfeldin sanoo: ”kaksi vuotta on pitkä aika käyttää johonkin, jolla ei ole mitään merkitystä”.
Mahtavaa.
Myönnettäköön, että Seinfeldin anti muodin maailmalle on ohut. Seinfeldin luojat Jerry Seinfeld ja Larry David kirjoittivat tv-sarjan Jerrylle juoksulenkkarit jalkaan farkkujen kanssa, koska eivät itsekään suostuneet pitämään mitään muuta kuin mukavia kenkiä. Sillä ei pääse vielä tyylin historiankirjoihin. (Sellaisia kirjoja on olemassa.)
Onneksi tämä blogi ja tyylin joulukalenterikin käsittelee juuri niitä asioita, jotka minua kiehtovat. Useimmiten kiehtoo stand up.
Tiiviin ja yleisöön menevän vitsin luominen on kirjoittamisen kuninkuuslaji. Miten sanoa mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä muodossa on sinänsä jo haaste. Mutta koomikon pitää saada lyhyeen muotoon myös koukut, jotka saavat yleisön ulvomaan naurusta.
Koomikko on kirjoittajana kuin nyrkkeilijä, joka hakee aina tyrmäystä. Yleensä ensimmäisellä iskulla, viimeistään kolmannella.
Se hallitsee kirjoittamista täysin. Jerry Seinfeld miettii poikkeuksellisen paljon sanavalintoja. Kuten laulun sanoittaja. Alla olevalla videolla Seinfeld sanoo, avauslause on tärkeä. Jos naurua joutuu odottamaan, se ei ehkä tule tai ei ainakaan niin voimakkaana. Koomikko rytmittää tarinaa miettimällä myös sanojen pituutta. Tavujen laskemista.
Jos olisi pakko vetää analogiaa koomikon ja tyylikkään pukeutumisen välille, niin varmaan kyse olisi siitä, että täydellisyys on parasta murtaa jollain yllättävällä seikalla.
Kuten Seinfeld sanoo:
”You know in my world the wronger something feels, the righter it is.”
Luukku 11: Kuninkaiden materiaali
Vakosametti on housuille sama asia kuin neulekravatti on solmioille. Tyylikkäästi rennompi valinta. Luukusta 11 tulee kangas, joka visuaalisestikin muistuttaa eniten lukua 11.
En muista, mistä löysin yllä olevan kuvan suunnittelija ja mainosmies Andy Spadestä vaimonsa suunnittelija Kate Spaden kanssa. Herra Spade on samettitakin ihmisversio. Näin vakosamettitakkia kuuluu pitää.
Vakosametti (corduroy) on kuninkaiden – ja duunareiden – materiaali. Hienoin kangas, josta kuuluu kävellessä ääni! On huvittavaa, että sen käyttäjiin on kuulunut nimenomaan kuninkaita, lordeja Englannin maaseudulla, amerikkalaista työväenluokkaa ja paljon pikkulapsia.
Vakosametti on ainutlaatuinen yhdistelmä kestävää, mutta kosketukselle pehmeää materiaalia. Kyseisen puuvillakankaan valmistustekniikan juuret juontavat Egyptiin ennen ajanlaskun alkua, mutta nykymuotoinen vakosametti jalostettiin muotoonsa 1700-luvun lopulla.
Muodikkaaksi vakosamettia saattoi kutsua viimeksi ehkä 1970-luvulla, mutta se onkin ollut enemmän eriskummallisten ihmisten kangas. Woody Allen, psykiatrit, yliopistoprofessorit, Bill Murray elokuvassa The Royal Tenenbaums, Andy Spade.
Vakosametti ei sovi kaikille. Mutta niille, joille se sopii, hittolainen se todella sopii.
Teksti: Jani
Yhden miehen tyyli 