Tagged: preppy
Luukku 14: Go To Hell Pants
Ivy League -kulttuuri on pahimmillaan puuduttavaa pönötystä, valkoisia villapaitoja olkapäillä ja juuri sinulta ikuisesti lukittuja ovia country clubilla.
Parhaimmillaan preppyily on täydellistä piittaamattomuutta pukeutumissäännöistä, mutta tyylikapinallisuuden suorittamista tavalla, joka näyttää edelleen skarpilta. Jälkimmäisen paras ilmentymä ovat Go To Hell Pants. Jos sprezzatura olisi housut, tältä ne näyttäisivät.
Kyse on housuista, jotka erottuvat joukosta, asusta ja katukuvasta sellaisella tavalla, että kenellekään ei jää epäselvää, ettei niiden kantajaa voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipide hänen pukeutumisvalinnoistaan. Kuten kaikki sääntöjen rikkominen, tämäkin täytyy toteuttaa tyylillä.
Näetkö punaista? Punaiset housut ovat hyvä yritys, mutta niiden koodi on Suomessakin jo purettu. Jos pidät punaisia housuja, joku tulee kuitenkin kysymään, oletko ylittänyt Atlantin. Liian helppoa. Punainen ei toimi, mutta kirkas keltainen esimerkiksi toimii mainiosti.
Kunnon GTH-housut saavat kokijan kyseenalaistamaan järkesi, mutta housut ovat sen verran tyylikkyyden puolella, että kukaan ei tule sanomaan sinulle mitään muuta kuin korkeintaan: ”hienot housut”.
Täydellisten Go To Hell -housujen etsiminen on elämänmittainen projekti, jossa matka on tärkeämpi kuin housujen jalkaan sujauttaminen. Minulla on ollut onnea, löysin Ralph Laurenin viininpunaiset, kruunun päällä istuvilla fasaaneilla (totta kai) brodeeratut vakosametti GTH:t San Franciscosta jo vuonna 2008.
Tärkeä huomio: vaikka kyse on erikoisuudentavoittelijan erikoishousuista, GTH-housuihin sopii pukeutumisen perusohje. Jos yksi vaatekappale herättää paljon huomiota, kannattaa muussa asussa luottaa yksinkertaisuuteen. Tämä pätee myös Go To Hell Pantseihin. Kun sinulla on jalassasi GTH:t, yksivärinen oxfordpaita ja tummansininen irtotakki ja broguet, loaferit tai valkoiset tennarit riittävät mainiosti.
Luukku 3: Tyyli nousee itärannikolta
Penny loafer ajatuksistasi!
Graham Marshin ja JP Gaulin The Ivy Look (2010,Frances Lincoln) on kuvakirja päiviin, jolloin lukeminen on melkein liikaa, mutta haluat silti istua Mint Julep kädessä ja muistella, miten amerikkalaisen tyylin vaikutusvaltaisimpiin kuuluva aikakausi kehittyi. The Ivy Look kertaa levynkansien, mainosten ja muun autenttisuuten pyrkivän kuvaston kautta Yhdysvaltain itärannikon tyyliä 1950-luvulta alkaen.
Marshin ja Gaulin teos ei ole koolla pilattu, mutta kyse onkin taskukirjasta, joka sopii duffelin taskuun. Nyt ei ole kyse Ivy League -yliopistoista, preppytyylin valkoisista etuoikeutetuista East Coast -klaaneista tai edes Brooklynin Y-sukupolven new trad -siivestä rullaamassa farkkujaan ja kuuntelemassa Vampire Weekendiä kattoterassilla.
Teos pyrkii aidontuntuiseen aikalaiskuvaan, ja onnistuu siinä. Röökiä ja kalastusta valkoisissa slackseissä, totta helvetissä!
”Mr. Natural: narrow labels to go, hold the double-breasted.
Vähemmän hipsteriä, enemmän sanaa hip. Kirjan esikuvia ovat Steve McQueen, Paul Newman, Miles Davis, Bill Evans ja John Coltrane. Aidot mainokset ja levynkannet kertovat tarinaa rennonpinkeästä 1950- ja 1960-luvun tyylistä, joka visuaalisesti ulottuu Mad Men -kuvastosta prässättyjen farkkujen ja mod-kulttuurin kautta Blue Note -levy-yhtiön jazz-miesten puvustoon.
Kokoaan painavampi teos, ehdottomasti.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan myös jokaisen tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että useampi kirjoista tulee saamaan ylistävät arviot, koska kirjaa parempaa lahjaa ei olekaan.
YMT-arvio: The Ivy Look. Classic American Clothing – An Illustrated Pocket Guide – 4/5.
Luukku 18: Huopa, josta tuli klassikko
”Hudson’s Bay Company on myynyt huopia alusta asti.” Ja kun sanotaan ”alusta asti” niin, että todella tarkoitetaan sitä, puhutaan vuodesta 1668. HBC perustettiin silloin.
Täydellisessä maailmassa minulla olisi yllä kuva omasta HBC-huovastani. Ei ole, ei vielä. En ole päässyt edes kovin lähelle. Minulla on vain Pendletonin kahvimuki. Ja pyyhe.
No, muki on hieno, vaikka sininen raita puuttuukin.
Oli miten oli, huovan ja koko Hudson’s Bay Companyn perintö on hieman kiistelty aihe. Firman omilla nettisivuilla Amerikan alkuperäiskansoja kutsutaan yrityksen ”ensimmäisiksi asiakkaiksi”, mikä kuulostaa erittäin taipuisalta tavalta puhua kolonialismista.
Asiakkaita oli kuitenkin jo 1800-luvun alussa Englannissa asti. Designistä on tullut ikoninen, joka innostaa itärannikon preppyjä, länsirannikon surffareita ja punavuorelaista lattepappaa. Villistä lännestä hipsterin sohvalle Brooklyniin ei kuulosta järin vaikuttavalta matkalta, mutta ehkä se kuitenkin on sitä. Hyvä design on ikuista – tai ainakin se lämmittää, kun katsoo sohvalla westerniä Netflixistä.
Luukku 23: tyyliviisaus löytyy kirjoista
Tässä vaiheessa lienee selvää, että suosittelen miehiä lukemaan tyylistä ja pukeutumisen kulttuurista. Sääntöjä voi rikkoa, kunhan ne tuntee. Kun on lukenut aiheesta, kravatin solmiminen, matkalaukun pakkaaminen, puvun valinta ja taskuliinan taittelu sujuvat kuin leikki.
Internet on inspiraatiota pullollaan, mutta mikään ei voita kirjaa, kun puhutaan tyylistä. Ei edes tämä blogi.
Kaikki parhaat kirjat tyylistä eivät ole tyylikirjoja.
Suosittelin aiemmin tänä vuonna tyylikirjoja Imagelle, ja nostin kolmen kärkeen Brett Easton Ellisin American Psykon. Kyseessä on kaunokirjallisuuden murhaavin tyyliopas. Huey Lewis & The Newsin ylistämisen, nimidroppailun ja silmittömän väkivallan seasta kumpuavat juppityylin periaatteet.
Alla olevien hankkiminen joululahjaksi vaatii jo huikeaa venymistä. Olkoon nämä vinkkejä tuleviin valmistujaisiin, hääjuhliin ja arkisiinkin tilanteisiin, joissa tyylikirjan hankkiminen olisi paikallaan.
Glenn O’Brien: How To Be a Man. GQ-lehden kolumnisti kirjoittaa uljaan universaalisti miehen elämästä. O’Brienin tyylitekstit modernin herrasmiehen käytöstavoista on vuorattu laatuhuumorilla. O’Brien edustaa amerikkalaista sprezzaturaa ja uskoo yllättäviin yksityiskohtiin asukokonaisuudessa. Parempi olla vähän vinksallaan kuin ihan täydellinen: ”kun tyyli on saatu hiottua täydelliseksi, on aika romuttaa se.”
Lisa Birnbach: The Official Preppy Handbook. Humoristinen opas USA:n itärannikon preppykulttuuriin ilmestyi jo vuonna 1980. Vitsit eivät vanhene, kun tyyli on näin ajatonta. Teos on edelleen luotettava kuin L.L. Beanin saappaat, J. Pressin shaggy dog -villapaita tai uitetulle lampaalle tuoksuva labradorinnoutaja.
Josh Sims: Icons of Men’s Style. Sims pistää miehen tyylin klassikot poikki ja pinoon tyhjentävästi. Trenssitakit, desert bootsit ja Schottin Perfecto-takki, kirjassa käsitellään kaikki. Kaikki, mitä halusit tietää miesten tyylin klassikoista.
Teruyoshi Hayashida: Take Ivy. Ajankuvaa amerikkalaisista huippuyliopistoista 1960-luvulla. Oppikirja casualiin ja urheilulliseen miesten tyyliin. Japanilaisten tekemään tyyliraamattua luetaan myös muotitaloissa ympäri maailmaa. Ralph Laurenin, Tommy Hilfigerin, Gantin ja J. Crew’n kaltaisille brändeille Take Ivy on hakuteos.
John Bridges ja Bryan Curtis: As A Gentleman Would Say. Perinteinen amerikkalainen miesten vaatettaja Brooks Brothers julkaisee laadukkaita tyylioppaita hienoissa tekonahkakansissa. Kultakirjaimin koristellut kirjat näyttävät loistokkailta hyllyssä ja niitä kannattaa aika ajoin myös selailla. Bridgesin ja Curtisin kirjoittama As A Gentleman Would Say, opastaa, ett.herrasmies osaa aina aloittaa keskustelun. Tässä yksi aloitus: tätä kirjaa myydään muun muassa Tallinnassa BB:n liikkeessä.
Tyylistä lukeminen kannattaa aina. Muista tietysti myös tämän joulun tyylikkäin kirjalahja, johon tämä joulun tyylikalenterikin perustuu. Puhun tietysti Vapaa tyyli -kirjasta.
Teksti ja kirjakuvat: Jani
Kuvitus: Rami Niemi
Yhden miehen tyyli 