Category: Bruce Springsteen

Lost in the wilderness

15825979_10154284032677039_6823895136571803560_n

Luovia ihmisiä on (ainakin) kahdenlaisia. Niitä, jotka ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat olevansa huonoja. Mutta on myös niitä, koska ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat pystyvänsä parempaan.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät minun pitävän Marc Maronista ja Bruce Springsteenistä. Maanantaina Maron julkaisi WTF-podcastissään haastattelun Springsteenin kanssa.

Teemana on enimmäkseen Springsteenin hiljattain julkaistun Born to Run -kirjan kautta hänen perhesuhteensa. Erityisesti suhde isään.

Maron aloittaa koko haastattelun kysymällä Springsteenin isäsuhteesta. No spoilers, mutta mutkien kautta päästään siihen, miten Springsteen kuvailee omaa projektiaan eli sitä, miten hän on joutunut tekemään töitä kehittyäkseen ihmisenä.

Projektillaan Springsteen tarkoittaa tätä kaikkea, jota voidaan kutsua elämäksi ja sen haasteiden kohtaamiseksi. Springsteen puhuu laulujensa kirveellä veistetylle retoriikalle uskollisesti kurssin löytämisestä ja sen mukaan ohjaamisesta. Hänellä projekti alkoi kuulemma jo 14-vuotiaana musiikin kautta. ”I was just merrily working in the coal mine”, Springsteen kuvailee nuoruuden musiikkiaan.

Springsteenin mukaan häntä auttoi ajatusten kokoaminen lauluihin ja edistyksen mittaaminen, ei niinkään menestyksellä, vaan musiikin itsensä kautta.

Mutta hänen isänsä. Springsteenin isäsuhde on tunnetusti vaikea. Isä oli vihainen ja ankara, kun nuori Bruce etsi itseään rockmusiikista. Onnellisen lopun sai isästä ja pojasta vain toinen.

”He was just lost within himself. The project that I’m describing was one that he never undertook. And if you never undertake that project, you’re lost in the wilderness at a certain age”, Springsteen kertoo Maronille.

Olen faniuden takia jäävi, mutta haastattelu kirvoitti ajatuksia siitä, mitä on olla aikuinen. Älä lykkää prosessia, sillä elämä ei odota. Joskus tapahtuu asioita, joita ei saa takaisin. Keski-iän kriisi, tai miksi elämän käännekohdassa tapahtuvaa törmäystä haluaakaan kutsua, tulee eteen useimmille muodossa tai toisessa. Mutta siihen voi varautua tuntemalla itsensä. Törmäykseen valmistautuminen alkaa paljon aiemmin kuin ainakin minä tajusin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä asioiden käsittelyyn. Just don’t get lost in the wilderness.

Lohdullista on, että kaikki me olemme samalla matkalla, niin kliseistä kuin se onkin. Springsteen toki on eeppisellä matkalla, kuten hänen lauluistaan voi kuulla. Törmäyksiä tulee, mutta kyse on kahdesta asiasta: miten hyvin olet valmistautunut ja miten hyvin käsittelet ne. Loppu on kaasuttamista ja ohjaamista.

Kuuntele Maronin ja Springsteenin keskustelu tästä.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät, että tämä postaus ei olisi valmis ilman Jon Stewartin puhetta. Minun matkani on aavistuksen verran tasaisempi, jos kuuntelen tämän puheen kerran vuodessa.

 

Kuva: WTF with Marc Maron

Luukku 8: Helpoin taskuliina

20150501-160259-57779766.jpg

Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten tyylikalenterissa lyhyesti aiheesta taskuliinan taittelu. Silloin jäi kommentoimatta taskuliinojen materiaalit ja värit. Tarkoituksena on sivuta aihetta tänä vuonna muutamaankin otteeseen. Aloitetaan arjen esimerkin kautta.

Alkuun muistutus: käytä taskuliinaa aina kuin mahdollista. Aina solmion kanssa ja varsinkin ilman solmiota.

Taskuliina on miehelle yksinkertaisin tapaa ammentaa sopivalla tavalla persoonallisuutta pukuun tai irtotakkiin. Mutta älä koskaan käytä samasta kankaasta solmion kanssa tehtyä taskuliinaa. Liian helppoa, liian tylsää.

Taskuliinan valinta voi tuntua haastavalta (oikeasti ei ole). Onneksi on olemassa äärimmäisen helppo ja miehekäs taskuliina, joka useimmilta löytyy jo vaatekaapista.

Mikä on helpoin taskuliina? Bandana-huivi. Jos Bruce Springsteen olisi taskuliina, hän olisi bandana.

Bandana henkii vapautta ja americanaa – ja sopii omaan tyylikäsitykseeni täydellisesti. Viiva puuvillaista paisley-kuviota rintataskussa viestii siitä, että minun ei olisi pakko pitää taskuliinaa, mutta teen sen mielelläni. Puuvillainen bandana on aito huivi. Voit putsata sillä aurinkolasit ja  jos tarvitsetkin yllättäen liinaa seuralaisen onnenkyyneleitä kuivaamaan, löytyy se taskusta.

Fun fact: bandanalle tyypillinen kiertyneiden kyynelien paisley-kuviointi on alkujaan Iranista, mutta saanut nimensä skotlantilaisen Paisleyn kaupungin mukaan.

Bandanan voi taitella taskuun siistiksi neliöksi tai iskeä sen rennosti taskuun vapaalla otteella. Tärkeintä on, että liinaa ei näy liikaa.

Normaali huivi on liian iso rintataskuun. Olen uhrannut muutaman bandanan leikkaamalla. Jos leikkaaminen on liikaa, osta oikeamman kokoinen. Jokainen lattepappa tietää, että pienempiä bandana-huiveja myydään lastenvaateosastolla.

Viiden euron sijoitus, joka putoilee taskuusi takaisin tyylipisteinä jo ensiesiintymisellään.

FullSizeRender (1)

Teksti ja kuvat: Jani

P.S. Onko joululahjat hankittu? Muista, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kannustava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Se ei mahdu rintataskuun, mutta sopii annettavaksi esimerkiksi taskuliinan kanssa.

Born to Run 40 vuotta

Tänään tuli tasan 40 vuotta Bruce Springsteenin Born to Run -levyn julkaisusta. YMT nostaa villapipoa, hipaisee partaansa ja jatkaa luuserin esittämistä tässä eeppisessä runossa, jota myös elämäksi kutsutaan.

”The best music is essentially there to provide you something to face the world with”, Springsteen on sanonut. Amen.

Alla oleva esitys Born to Runin päättävästä Jungleland-kappaleesta täyttää 40 vuotta tämän vuoden marraskuussa. 25-vuotias Springsteen elämänsä kunnossa Lontoossa Hammersmith Odeonin keikalla. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja The E Street Band oli timmissä kunnossa esittämässä tuoreen levyn kappaleita.

Ja käytän myös jokaisen mahdollisen tilaisuuden jakaa tämä video, jossa Jon Stewart puhuu Springsteenistä. (Yksi ympyrä sulkeutui, kun 65-vuotias Springsteen esitti Born To Runin Stewartin viimeisessä The Daily Show -ohjelmassa pari viikkoa sitten.)

Tämän videon Jon Stewartin puheesta voi katsoa kerran kuukaudessa.

Mutta tiedäthän: ”The highway’s jammed with broken heroes on a last chance power drive”. Ennemmin tai myöhemmin, olemme kaikki siinä tilanteessa.

Kiitos ja onnea.