Category: Elokuva

Luukku 12: Kolme parasta sketsiä

Tämän luukun inspiraationa on Helsingin sää, joka tänään on vitsi.

Vakavammin: aina, kun olen Los Angelesissa, menen katsomaan stand upia The Comedy Storeen. Yritän aina mennä katsomaan Marc Maronia, mutta se ei koskaan onnistu. Ehkä ensi kerralla.

Toki stand upista ja sketsiviihteestä samassa lauseessa puhuminen on vähän kuin pistäisi Mo Farrahin viivalle Usain Boltin kanssa. Sama laji, eri ulottuvuus.

Maailman parhaita sketsejä on yhtä monta kuin on niiden listaajia. Tässä kuitenkin absoluuttisesti kolme parasta, väitän.

Kummeli: Lentäjä.

Tämä on sketsien MM95. Normipäivä on Kummelin klassikko myös, mutta Lentäjässä Heikki Silvennoinen on liian hyvä sivuutettavaksi. Sitä paitsi, ”se on sellanen inversio. Et sinä tiedä siitä mitään.”

 

SNL: More Cowbell

Saturday Night Livestä löytyisi monta huippua, mutta yksi on minulle ykkönen. Will Ferrell, Christopher Walken samassa sketsissä. Ja tietysti Jimmy Fallon repeilemässä ja näyttelemässä näyttelemistä. Toimii kuin lehmänkello.

 

Monty Python: Argument Clinic

1) Monty Python voittaisi kaikki sketsikilpailut.

2) Filosofit jalkapallokentällä on mahtava sketsi, mutta jos luulet, että se on paras, olet väärässä.

Jos maailman pisin pingispallottelu olisi kahden filosofin kesken MM-finaalissa (95) ja toinen heistä olisi Will Ferrell, se olisi tässä.

Alla olevan version loppuosa on ehkä turhaa, mutta joskus sketsiviihde on kuin yläasteen ainekirjoitus: vaikeinta on lopettaminen.

 

 

Mainokset

Luukku 9: Jim, Andy & me kaikki

Luukusta 9 putoaa vahva suositus. Netflixin dokumenttia Jim Carreystä oli kehuttu. Jos aiot katsoa tänä viikonloppuna vain yhden tajuntaalaajentavan dokumentin, anna sen olla tämä. 

Jim & Andy – The Great Beyond kertoo Man On The Moon (1999) -elokuvan tekoprosessista ennennäkemättömän kuvamateriaalin kautta. Dokumentin parasta antia on kuitenkin Carreyn haastattelu nykypäivästä, jossa hän pohtii lähes 20 vuoden takaisia tapahtumia, tähteyttä, luovuutta, Hollywoodia ja elämän tarkoitusta. 

Carreystä on viime aikoina mediassa yritetty maalata jonkinlaista hurahtanutta stressitähteä. Dokumentin jälkeen on selvää, että Hollywood ei osaa suhtautua Jim Carreyn nykyversioon, jolla ei ole mitään hävittävää. 


On mielenkiintoista, miten Carrey puhuu ristiin Hollywoodin tähteydestä ja ihmisyydestä. Hän tuntuu kokonaan hylänneen hahmon, jonka on luonut rakentaakseen menestyksensä. 

”At some point when you create yourself to make it, you’re going to have to either let that creation go and take a chance on being loved or hated for who you really are. Or you’re going to have to kill who you really are and fall into your grave grasping onto a character that you never were.”

Kovaa kamaa, eikä vain julkisuuden henkilöille. 

Olen aina pitänyt Jim Carreystä. Tässä dokumentissa hän on uskottava, koskettava ja analyyttinen. Hän sivuaa aihetta, josta hän on puhunut muun muassa Maharishi-yliopiston (?) commencement speechissä. Eli sitä, että elämässä kannattaa tehdä sitä, mitä todella rakastaa. Koska epäonnistuminen sellaisessa asiassa, jota ei alunperinkään halunnut tehdä, sattuu paljon enemmän. 

Uskon tämän olevan totta Hollywoodissa, suomalaisessa työelämässä tai parisuhteessa. 

”When you compromise and you fail, it really hurts. It hurts more than failing at what you love. I learned that you can fail at what you don’t love. You might as well do what you love. There is really no choice to be made.”

No spoilers, koska pari screenshottia ovat dokumentin keskeltä. Mutta Jim & Andy todella palkitsee katsojansa ajatuksilla. Elokuvassa Carrey sanoo kuvaillessaan syvällä hahmossa näyttelemistä: ”Every time you open your mouth, you learn something about yourself.”

Uskon, että sama pätee todella hyvää elokuvaan tai kirjaan. Aina oppii jotain uutta ja useimmiten itsestään. 

Miehen tyylikäs elämä Giorgio Armanin mukaan

IMG_0197

EDIT heti alkuun:

Lisäsin kuvan vuonna 1979 julkaistusta haastattelusta. Giorgio Armani täytti eilen 81 vuotta. Auguri!

Mr. Armanin pukujen liehuva leikkaus ei sovi kaikille. Mitä elämään tulee, Armani käy rohkaisevasta esimerkistä kenelle tahansa.

1) Nuori Giorgio Armani opiskeli ensin lääkäriksi, mutta jätti opinnot kesken. 23-vuotiaana hän työskenteli milanolaisen La Rinascente -tavaratalon somistajana, eikä tiennyt, ”mitä tekee isona”. Oman suunnittelustudionsa hän perusti vasta 36-vuotiaana. Giorgio Armani -merkin hän perusti 42-vuotiaana. Suuri läpimurto suunnittelijana tuli vasta 46-vuotiaana.

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

2) On täysin mahdollista esiintyä julkisesti samanlaisessa tummansinisessä t-paidassa 20-30 vuotta ja nousta tyylin legendaksi.

Valitse oma tavaramerkkivaatteesi.

3) Olen usein Vapaa tyyli -kirjasta puhuessa lainannut Giorgio Armanille kirjattua tyyliviisautta. Se kuuluu suurin piirtein näin: ”tyyli ei ole sitä, että huomataan. Tyyli on sitä, että muistetaan.”

Eli älä ehkä pue päällesi sitä hauskaa printtipaitaa, vaan se tummansininen t-paita.

4) Armani tunnettiin jo 1970-luvulla hienostuneesta siluetista ja taidokkaista materiaalivalinnoistaan. Läpimurto suunnittelijana tuli kuitenkin vasta, kun hän pääsi tekemään puvustuksen elokuvaan American Gigolo. Sittemmin Armanin vaatteet ovat olleet yli 100 elokuvassa, ja harvemmin sivuroolissa.

Käytä kaikki mahdollisuudet, jotka saat. Hitto – käytä myös ne, joita et saa.