Category: Business
Throwback Thursday: olipa kerran podcast muodista, tyylistä ja yrittäjyydestä
On melkein vuosi siitä, kun aloitimme Maryamin kanssa podcastin. Menestystarinan metsästäjät käsittelee kaikkea Flow Festivalista elokuviin ja yrittäjyydestä Duudsoneihin.
Tyyliä ja vaateteollisuutta sivusimme useammassa jaksossa. Tässä niistä kolme poimintaa, kaikki jaksot kuunneltavissa Spotifyssä:
1. Arthur Borges – miehemme New Yorkissa
New Yorkissa Tom Fordilla työskentelevä Arthur Borges kertoo, miten pääsee töihin Tom Fordille New Yorkiin. Milano, elämä ja elämää suurempi parisuhde käydään läpi myös. Hieno mies, hieno tarina!
2. Totti Nyberg ja Makian matka läpi myrskyisän meren
Punavuoresta Pitti Uomoon – Makian tarina on ollut opintomatka, josta irtoaa useampikin opetus yrittäjyydestä. Makian kaupallinen johtaja Totti Nyberg kertoo, miten sekoilu vaihtui strategiaan ja mitä bisnekselle seuraa siitä, kun tekee oikeita 10 prosentin sijaan 70 prosenttia työajastaan.
3. Ville Leino ja Billebeinon tarina
Kuka on Billebeino? Ville Leinon kanssa puhuimme siitä, miten entinen NHL-pelaaja loi parin miljoonan liikevaihtoa pyörittävän katumuodin ilmiön Suomeen ja miten taide ja kestävä kehitys liittyvät Billebeinoon.
Kuvat: Henkka
Kaupassa: Loreak Mendian
Loreak Mendian on vaatemerkki, ilmiö ja kauppa, joka perustettiin vuonna 1995 San Sebastianissa Espanjassa. Nimi on baskia ja tarkoittaa ”kukkia vuoristossa”, mikäli osaan yhtään googlata. Ensimmäisessä kaupassa merkin perustajat Xabi Zirikiain ja Victor Serna myivät itse tekemiään t-paitoja. Paljon juotu olutta Ondarrassa sen jälkeen ja ajat ovat muuttuneet.
Vuonna 2019 elämme todellisuudessa, jossa joukossamme liikkuu yli 50-vuotiaita skeittareita ja surffaajia ja yli 70-vuotiaat pitävät huppareita luontevasti. There’s a business here somewhere ja sama baskiksi. Loreak Mendian on ollut vuosikymmeniä surffareiden ja skeittarien suosiossa, mutta viime vuosina kohderyhmä on laajentunut myös niihin, jotka haluaisivat kuulua jompaankumpaan ryhmään. Loreak Mendianin liikkeitä on nykyään San Sebastianissa kaksi, mutta sen lisäksi myymälöitä muualla Espanjassa sekä muun muassa Pariisissa ja Lontoossa. 
Tyylillisesti Loreak Mendian on tehnyt ”makiat” ja pelkistänyt suunnittelun rauhallisemmaksi estetiikaksi. Printtipaidat ovat muuttuneet yksivärisiksi t-paidoiksi tai raidallisiksi ranskalaiskalastajien nutuiksi. Uusi ilme on: skeittari,joka teki rahaa ja lapsia. (Lasten mallisto löytyy myös.)
Uusi mallisto näyttää toimivan hyvin. Rauhallisia värejä, hillityjä tekstejä, jopa trenssitakki. Lisäksi kaupan sisäänostaja iskee rumpua tarkasti kuin Phil Collins In the Air Tonightissa: San Sebastianin miesten myymälässä ainoa vieraileva brändi on Patagonia. Loreak Mendianin uusi aalto kannattelee. 
Hito hyvä latte Lappeenrannassa
Asuin lapsena Lappeenrannassa. Kaikki muuttuu, mutta erityisen dramaattista on ollut muutos synnyinkaupungissa. Välillä tuntuu, että vain SaiPa pysyy, vaikka SaiPan peleissä ei enää heitetäkään Minttejä katsomoon.
Retailin ja ravintoloiden osalta Lappeenranta on kuin näyttely siitä, mitä kaikkia mahdollisimman persoonattomia ketjuja Suomessa on, miten monella tylsällä tavalla harmaan kerrostalon voi rakentaa vanhan puutalon tilalle. Tai siis näin tilanteen olen kokenut.
Tiedän toki, että kaupungissa tapahtuu myös hyviä asioita. Tämä on kertomus yhdestä sellaisesta mikrokokemuksesta siitä. Tällä kertaa pikavisiitillä ehdin vihdoin käymään Lehmus Roasteryssä, joka heti ensitutustumisella edustaa sellaista tekemistä, josta voi olla ylpeä. (Edit: ja siis paikka tietysti onkin nimeltään Satamatie 6 ja se on Suomen paras kahvila. Noni.)
Jos Lappeenranta olisi amerikkalainen kaupunki, jonka ketjut olisivat motittaneet, Lehmus Roastery edustaisi juuri sitä kapinahenkeä, joka sikiää jonnekin teollisuusalueelle. Koska ollaan Lappeenrannassa, Lehmus Roasteryn paahtimo ja Satamatie 6 -kahvila sijaitsevat kaupungin kauneimmilla kulmilla sataman takana. Vahva suositus!
”Miten mie voisin auttaa” ovat suurin piirtein ihanimmat sanat, joita Helsingistä lapsuutensa maisemiin saapunut voi kuulla. Olin niin vaikuttunut Lehmus Roasteryn miljööstä, tuotteesta ja palvelusta, että palasin jopa bloggaamaan. Hito hyvä!
Arvostan: näin pitää iskeä Support Your Local -hengessä kiilaa ketjumenoa vastaan! Myynnissä on paikallista superttuotetta omista kahveista erilaisiin alueen mikrobrändeihin (Hito hyvän pipo – hankin) ja pienpanimo-oluisiin (Tuju), joiden joukossa tietysti on yhdessä Lehmus Roasteryn kanssa tehty erikoisolut. Mainitsinko jo hyvän palvelun?
Ostin mukaan laten, joka oli tehty yllä kuvattuun House Blend Espressoon. Pää meinasi räjähtää. Kun pyöräilin siinä satamassa latte kädessä kohti ketjujen maailmaa, tuli hyvä ja lämmin olo siitä, että parempaakin on tarjolla. Tuun vastakii.
YMT: Aki
Kun Aki Choklat ei ole opettamassa Firenzessä tai johtamassa muotikoulua Detroitissa, hän suunnittelee omaa mallistoaan. Pittissä Choklat kävi tapaamassa omaa nimeään kantavan malliston yhteistyökumppaneita.
Luukku 6: Alkuperäinen ja ainoa Style Guy
Tyylikirjojen Jos luet vain yhden -sarjassa on varmasti mukana useampikin kirja, mutta ainakin tämä sieltä löytyy. Minun kohdallani Glenn O’Brien kuuluisi oikeastaan uraidoleiden joulukalenteriin. Hänestä puhuminen meinaa mennä hieman tämän joulun tyylikalenterin ohi. Jos oli Andy Warholin ja Jean-Michel Basquiatin ystävä, niin vähän heikommatkin kirjoittajan lahjat riittäisivät.
Toki GQ-lehden alkuperäinen ja pitkäaikainen Style Guy eli O’Brien on aidosti mahtava kirjoittaja. O’Brien vain edustaa aina laajempaa kokonaisuutta. Hänen palstansa GQ-lehdessä on koko uuden amerikkalaisen tyylikirjoittamisen juuri.
Valtava tietomäärä leikattuna ohjeilla ja sarkasmilla, päällä black watch -kuosia, jalassa Belgian Shoesit ja kädessä Negroni. Vaatii aikamoista kärsivällisyyttä, että O’Brien ei rekisteröinyt käyttöön nimeä Style God, kun GQ jostain syystä päätti antaa hänelle potkut. Toki on mahdollista, että jotain oikeita ja painavia syitä tuon kyseisen median kannalta itsetuhoiselta vaikuttavan päätöksen taustalla on ollut, mutta eipä mennä niihin nyt.
O’Brien kirjoitti vuosikausia GQ:lle ja Playboylle ja oli sekä Oui- että Interview-lehtien päätoimittaja. Kirjassaan How To Be a Man: A Guide To Style and Behavior For The Modern Gentleman (2011, Rizzoli) on kuitenkin ennen kaikkea sinun ystäväsi.
How to Be a Man on (toivottavasti) välitilinpäätös O’Brienin 30-vuotiselta kirjoittajan uralta aiheen parissa. Kuten hän teoksessaan kirjoittaa, on leveistä chino-housuista ja purjemaisesta paidasta tullut amerikkalaisen toimiston univormu. Alkuperäistä Style Guyta tarvitaan edelleen.
O’Brienin terävin ase on aina ollut pistävä huumori, jossa on yllätyksenä aina lempen ymmärtävä jälkimaku. Hän on aiemmin tässä joulun tyylikalenterissa esitellyn Alan Flusserin hauskempi serkku. Molemmilla on sama newyorkilainen asenne, mutta O’Brien antaa neuvoja humoristisemmin, mikä oikeastaan saa ne jäämään helpommin mieleen.
Italiaa rakastava O’Brien sekoittaa periamerikkalaiseen itärannikon koulukuntaan sprezzaturaa sopivissa annoksissa, jotta klubitakit eivät olisi liian laatikkomaisia ja taskuliinat liian rigidejä. Parhaimmillaan Glenn O’Brienin puhaltaa tekstissään arkisiin asioihin runoutta – kuten kuvaillessaan ihmisen äänenkäyttöä.
”Our personal instrument can be source of eloquence and poetry, or it can noisome noise tantamount to pollution of the civil environment. We must guard not only our words but also our tone. (…) Talking too loudly is a basic offence, like standing too closely.”
Tai kirjoittaessaan solmioita.
”I love the necktie because it is the only article of clothing in a man’s wardrobe that has real enemies.”
How to Be a Man menee monia tyylikirjoja pidemmälle antamissaan ohjeissa. Teoksen lopussa on erityisen mahtava osio satunnaisia, yleisiä elämänohjeita.
”In America, salad bars are the leading cause for salmonella. Bars are for drinking.”
”Complain sparingly. Nobody likes a whiner.”
”When somebody looks good, tell them. They will remember it.”
YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska tyylikirjaa painavampaa pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: How to Be a Man. – 5/5.
Luukku 1: Opas parempaan elämään
Joulukuu on kirjojen kuukausi. Me täällä Yhden miehen tyylissä olemme lukeneet kirjoja urakalla koko vuoden ja haluamme juhlistaa rakasta harrastustamme joulukuussa.
Joulukuun alussa olemme edelleen lukeneet, mutta myös ruoskineet itseämme. Muun muassa siitä, että voisiko vuosi 2016 olla ensimmäinen kahteen vuoteen, jolloin YMT:n joulukalenteri ei ilmesty!
Voisiko? Ei.
Itsenäisyyspäivään se vastarinta kesti. Joulukalenterihan tästä tuli.
Tämän joulun tyylikalenteri keskittyy kokonaisuudessaan kirjoihin, ja tarkemmin sanottuna tyylikirjoihin. Olemme sillä tavalla yhden aiheen blogi.
Ensimmäisessä luukussa lähdetään perusasioista.
Englantilaisen Monocle -lehden opassarja on nerokas tapa kierrättää lehden parhaita juttuja kovakantisessa muodossa.
The Monocle Guide to a Better Living (2013, Gestalten) on berliiniläisen (tietysti) kustantamon tuotos. Kyseessä on Monocle-lehden sittemmin sarjaksi kasvaneen kirjaston ensimmäinen teos, jossa nimensä mukaisesti tutkitaan Monoclen perusaihetta – elämänlaatua. Muiden osien aiheina on muun muassa Guide to Cosy Homes ja Guide to Good Business.
Paremman elämän opas on kirja, jonka tekovaiheessa ei ehkä vielä ole ollut varmuutta sarjasta. Ensimmäisen kirjan aiheena nimittäin on kaikki bisneksestä palveluun ja koulutuksesta tyyliin.
Luen kirjaa kuin Monoclea. Teeskentelen kiinnostuvani ihan kaikista tärkeistä aiheista, mutta hyppään suoraan tyyliosioon. Kirjaan on kuratoitu Monoclen parhaat jutut – vuoteen 2013 asti – tyyliosio on taattua laatua.
”Clothes should make you feel good.”
”It’s time to care about the story behind what you wear.”
The Guide to Better Lifen tyyliosion vahvuus ei ehkä ole kirjoittamisen oivalluksissa, mutta visuaalisesti teos on palkitseva. Teksti ovat palasteltuja ja informatiivisia, kuvia riittää tammikuulle asti.
Kirjan tyyliosion painotus on Monoclelle erittäin tyypillinen: paljon aasialaisia vaikutteita, hyppysellinen Australiaa, ei suurin piirtein yhtään mainintaa USA:sta ja erittäin paljon spaziota Italialle. Sopii hyvin!
Tyylikirjana tämä opas tarjoaa visuaalista herkkua kenelle tahansa. Käsittelyyn pääsevät muun muassa vaatekaapin klassikot, maailman parhaat vaatekaupat ja Firenzen Pitti Uomo -messut. Pittin keikarigalleria saa tilaa kolmen aukeaman verran.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan myös jokaisen tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että jokainen kirja tulee saamaan loistavat arviot, koska kirjaa parempaa lahjaa ei olekaan.
YMT-arvio: The Monocle Guide to a Better Living – 4/5.
Yhden miehen tyyli 