Tagged: menswear
”Sinäkään et käytä sellaista liinaa”
Ennen oli Hatut ja Myssyt, nyt Liinat ja Tyhjätaskut. Jos on pakko valita, kuulun liinapuolueeseen. Pakko arvostaa, kun Suomen tasavallan presidentti kommentoi tyyliaiheita.
Miten taskuliina taitellaan? Kiva, kun kysyit! Tässä Yhden miehen tyylin ikuinen toiveuusinta eli taskuliinan taitteluohje.
Pitti Uomo 93: ensivaikutelma on oranssi
Ensimmäinen päivä kotona Helsingissä viiden Firenze-päivän jälkeen tarkoittaa yleensä sitä, että ajatukset alkavat pikkuhiljaa jäsentyä. Tein Kimmo Haapalan kanssa Pittissä lähinnä videoita, joita pudottelemme Kauppalehden verkkoon lähiviikkoina. Ensimmäinen löytyy jo täältä.
Pitti Uomon kaltainen tapahtuma on inspiraation ilotulitusta. Kyse on myyntitapahtumasta, ja siksi trendit ovat aika konkreettisesti näkyvillä. Kuvasimme monta tarkempaa trendiraporttia Kauppalehteen, mutta tässä blogin puolellekin ensimmäisenä maistiaisena yksi selkeästi esiin noussut väri.
Isossa kuvassa Pittissä selvästi jatkui kehitys räiskyvistä väreistä kohti rauhallisempaa, maanläheisempää ja klassisempaa väriskaalaa. Tummat siniset ja harmaat, ruskean ja vihreän sävyt sekä jopa musta olivat vahvasti värittämässä sekä Pitti-kävijöiden asuja että esiteltäviä mallistoja.
Rauhallisinkin asu hyötyy huomioväristä. Vuoden 2018 tammikuun Pitti Uomossa huutomerkki oli oranssi.
Pitti Uomon kruunanneessa Undercoverin ja Takahiromiyashita The Soloistin näytöksessä varsinkin jälkimmäinen eli Miyashita vyörytti tumman armeijan jälkeen esiin vahvaa oranssia.
Sama väri vilkkui myös teemamaa Suomen eli Pittin Guest Nation Finlandin osastolla, esimerkiksi Maria Korkeilan ja R-Collection yhteismallistossa.
Rolf Ekrothin malliston rohkeissa takeissa oranssi ei jäänyt sivurooliin. Iso oranssi alleviivasi Ekrothin sportswear-näkemyksen erinomaisuutta.
Heikki Salosen uusi merkki Vyner Articles oli yksi Guest Nation Finlandin valmiimpia kaupallisia mallistoja. Salosen ArtWorkWear-konseptissa oranssi oli yksi väreistä, joka korvasi denimin työtakissa.
Brittiläinen parkaguru Nigel Cabourn tosin totesi, että hän Sir Edmund Hillary -vaikutteidensa takia oranssi on aina mukana Cabourn-designissa. Niin myös ensi talven Peak Performance -kollaboraatiossa.
Pitti Uomossa trendejä luodaan mallistojen lisäksi messualueen riikinkukkoilukulmilla.
Kyllä, oranssia.
Päävärinä oranssi vaatii rohkeutta, mutta huomiovärinä se on yksi parhaista. Oranssi sopii erityisesti talveen. Kun on kylmä, tarvitaan jotain kirkasta ja lämmintä pitämään inspiraation liekki elossa.
(Rolf Ekroth -kuva lookbookista.)
God, bättre, Bastin
No men hej. Kävin hiljattain päiväduunin Kauppalehti Option mantteli niskassa Tukholmassa Gantin PR-tilaisuudessa.
Gantin toimitusjohtaja Patrick Nilssonin haastattelu julkaistaan myöhemmin Optiossa ja toivottavasti juttu iskee, sillä keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka reissun aiheena oli Gantin kiinnostava Couple Thinkers -sarja, sain mahdollisuuden Nilssonin haastattelun. Hän avaa haastattelussa Gantin mennyttä, tulevaa ja erityisesti tätä hetkeä.
Henkilökohtaisiin huippuhetkiin reissussa kuului Christopher Bastiniin törmääminen. Bastin on pieni jumala, joka työskenteli Gantilla kymmenisen vuotta ja loi mainetta Gantille ja itselleen myös USA:ssa. Gantilla hän johti ensin merkin paitaosastoa, kunnes sai oman projektin.
Gantin luovana johtajana Bastin oli Gant Ruggerin ja malliston sydän ja sielu. Bastin siirtyi freelanceriksi vuonna 2015, mutta välit Gantiin ovat edelleet hyvät, koska juhlissakin sanottiin skål. Option jutussa Patrick Nilsson kertoo myös, mikä on Ruggerin rooli Gantin uusissa suunnitelmissa.
Olen aina pitänyt Gant Ruggerista, vaikka mallistojen leikkaukset erityisesti takeissa eivät koskaan ole olletkaan minulle kaikkein suotuisimpia. Bastinin estetiikka on kuitenkin alusta asti ollut harvinaisen selkeää ja määrätietoista. Gant Rugger on East Coast -tribuutti, joka lainaa ja soveltaa Ivy Leaguen perintöä ollen silti moderni, yksinkertainen ja kaupallisen kaunis.
Nippelitietotaipuvaiset YMT-lukijat muistavat, että törmämäsimme Bastinin kanssa jo vuonna 2014 Rose Bowl Fleassa Pasadenassa.
En ole ehtinyt kirjoittaa blogia pitkään aikaan, mutta ehkä Suomessa on edelleen yhden miehen tyyliblogin kokoinen aukko. Varmaa on, että se on motivoivaa, kun Bastin väittää muistavansa keskustelumme
Aikakin muuttuu: vuonna 2014 oli luontevaa ottaa kuva suunnittelijasta, vuonna 2017 vedetään tietysti selfiellä.
Pitti Uomon aakkoset
Pitti Uomo 91 tuli ja meni, mutta kirjoitan aiheesta varmasti pitkin kevättä sekä Yhden miehen tyylissä että Kauppalehdessä ja Optiossa.
Kirjoitin jo Kauppalehteen Pitti Uomon aakkosista. Tarkoituksena oli selittää tapahtumaa, ilmiötä ja kulttuuria mahdollisimman monelta kantilta.
A oli itse oikeutetusti Alessandro Squarzi. ”Maailman tärkeimmän miesten muodin messutapahtuman Pitti Uomon ytimessä ovat italialaiset yrittäjät ja tyyli-ihmiset, joilla on satojatuhansia faneja Instagramissa. Alessandro Squarzi on Pittin vakiokasvo, tyyli-ikoni ja Fortela-vaatemerkin perustaja.”
Kauppalehden jutussa käydään läpi Pitti Uomo Alessandro Squarzista Övereihin. Lue koko juttu Kauppalehdestä.
Luukku 6: Alkuperäinen ja ainoa Style Guy
Tyylikirjojen Jos luet vain yhden -sarjassa on varmasti mukana useampikin kirja, mutta ainakin tämä sieltä löytyy. Minun kohdallani Glenn O’Brien kuuluisi oikeastaan uraidoleiden joulukalenteriin. Hänestä puhuminen meinaa mennä hieman tämän joulun tyylikalenterin ohi. Jos oli Andy Warholin ja Jean-Michel Basquiatin ystävä, niin vähän heikommatkin kirjoittajan lahjat riittäisivät.
Toki GQ-lehden alkuperäinen ja pitkäaikainen Style Guy eli O’Brien on aidosti mahtava kirjoittaja. O’Brien vain edustaa aina laajempaa kokonaisuutta. Hänen palstansa GQ-lehdessä on koko uuden amerikkalaisen tyylikirjoittamisen juuri.
Valtava tietomäärä leikattuna ohjeilla ja sarkasmilla, päällä black watch -kuosia, jalassa Belgian Shoesit ja kädessä Negroni. Vaatii aikamoista kärsivällisyyttä, että O’Brien ei rekisteröinyt käyttöön nimeä Style God, kun GQ jostain syystä päätti antaa hänelle potkut. Toki on mahdollista, että jotain oikeita ja painavia syitä tuon kyseisen median kannalta itsetuhoiselta vaikuttavan päätöksen taustalla on ollut, mutta eipä mennä niihin nyt.
O’Brien kirjoitti vuosikausia GQ:lle ja Playboylle ja oli sekä Oui- että Interview-lehtien päätoimittaja. Kirjassaan How To Be a Man: A Guide To Style and Behavior For The Modern Gentleman (2011, Rizzoli) on kuitenkin ennen kaikkea sinun ystäväsi.
How to Be a Man on (toivottavasti) välitilinpäätös O’Brienin 30-vuotiselta kirjoittajan uralta aiheen parissa. Kuten hän teoksessaan kirjoittaa, on leveistä chino-housuista ja purjemaisesta paidasta tullut amerikkalaisen toimiston univormu. Alkuperäistä Style Guyta tarvitaan edelleen.
O’Brienin terävin ase on aina ollut pistävä huumori, jossa on yllätyksenä aina lempen ymmärtävä jälkimaku. Hän on aiemmin tässä joulun tyylikalenterissa esitellyn Alan Flusserin hauskempi serkku. Molemmilla on sama newyorkilainen asenne, mutta O’Brien antaa neuvoja humoristisemmin, mikä oikeastaan saa ne jäämään helpommin mieleen.
Italiaa rakastava O’Brien sekoittaa periamerikkalaiseen itärannikon koulukuntaan sprezzaturaa sopivissa annoksissa, jotta klubitakit eivät olisi liian laatikkomaisia ja taskuliinat liian rigidejä. Parhaimmillaan Glenn O’Brienin puhaltaa tekstissään arkisiin asioihin runoutta – kuten kuvaillessaan ihmisen äänenkäyttöä.
”Our personal instrument can be source of eloquence and poetry, or it can noisome noise tantamount to pollution of the civil environment. We must guard not only our words but also our tone. (…) Talking too loudly is a basic offence, like standing too closely.”
Tai kirjoittaessaan solmioita.
”I love the necktie because it is the only article of clothing in a man’s wardrobe that has real enemies.”
How to Be a Man menee monia tyylikirjoja pidemmälle antamissaan ohjeissa. Teoksen lopussa on erityisen mahtava osio satunnaisia, yleisiä elämänohjeita.
”In America, salad bars are the leading cause for salmonella. Bars are for drinking.”
”Complain sparingly. Nobody likes a whiner.”
”When somebody looks good, tell them. They will remember it.”
YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska tyylikirjaa painavampaa pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: How to Be a Man. – 5/5.
Luukku 5: Tervetuloa vaatekaappiin
Kun yritän epätoivoisesti saada kiinni joulukalenterin oikeaa luukkua, mikään ei auta minua niin paljon kuin ystäväni Miikka ja japanilainen herra Tomoki Sukezane.
Miikka asuu Tokiossa ja häneltä olen saanut muun muassa paljon tärkeää tietoa partamallien uramahdollisuuksista Japanissa.
Lisäksi sain kerran häneltä tuliaisiksi tämän Tomoki Sukezanen kirjan Welcome to My Closet. Diary of A Fashion Addict – Autum-Winter, josta ymmärrän erittäin vähän. Kyse on kannen otsikon perusteella jonkinlaisesta stylistin päiväkirjasta ja herra Sukezane vyöryttääkin kuva kerrallaan vaatekaappinsa sisällön lukijan näkyville. Käsittääkseni Sukezane on Japanissa tunnettu stylisti, joka avustaa muun muassa paikallista GQ-lehteä.
Ilmeisesti Sukezane on dokumentoinut WIWT-tyyliin asujaan jo usemman vuoden blogiinsa ja kyseinen teos on päiväkirja printtimuodossa. Vaikea sanoa, onko todella näin.
Itse teoksen mahdollista syvällisempää viestiä voi vain arvailla, sillä kirja on japaniksi – lukuunottamatta muutamia satunnaisia englanninkielen sanajonoja, kuten ”One of the best clothes in my wardrobe, an haute couture coat by VALENTINO” tai ”BEAUTIFUL. Wearing a bow tie makes me feel like a comedian”. Japania taitamattomalle suhteellisen kontekstivapaat englanninkieliset lauseet ovat kuivuneita keitaita ummikkouden aavikolla.
Vaatemerkit on toki kirjoitettu alkuperäisessä asussaan eli herra Sukezanen vaatekaappi kyllä aukeaa. Se on ummikolle koko teoksen juju, joka toimii kansainvälisellä tyylikielellä. Japanilaisstylisti esittelee rotaation käsitteen tyhjentävästi. Samaa pukua tai farkkuja voi käyttää vaikka viikon jokaisena päivänä, kun varioi asun muita osia tarkasti.
Pitti Uomo -messujen kokemuksella ja Firenze-havaintojen perusteella japanilainen menswear-estetiikka on ylivertaista ja onneksi tuo maailma kirkastuu Sukezanen vaatekaapissa ummikollekin, koska samaan japanilaisen ilmaisuun kuuluu katalogimaisen tarkka visuaalinen dokumentointi.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan jokaisen esittelyssä olevan tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että useampi kirjoista tulee saamaan kiittävät arviot, koska kirjaa kovempaa pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: Welcome to My Closet. – 5/5.
Kolmen dollarin vinkki
Joskus tyylivinkit ovat yleispäteviä, kuten noin 24 ohjetta YMT:n joulun tyylikalenterissa. Toiset vinkit ovat täysin satunnaisia.
Tämä kuuluu jälkimmäisiin: jos satut matkustamaan amerikkalaiseen yliopistokaupunkiin, käy käytettyjen vaatteiden liikkeissä.Pengo, hyvä mies, pengo. Terveisiä Berkeleystä.
Uskon, että amerikkalaiset professorit luopuvat liian hyväkuntoisista vaatteista. Olen aina tehnyt Berkeleyssä mahtavia löytöjä vintageliikkeissä. Ja joskus henkarissa roikkuu sininen button down -oxfordpaita, paita toiselta aikakaudelta lähes. Edes L.L. Beanin kauluspaidat eivät ole ikuisia, mutta lähellä sitä.
Paras kolmen dollarin ostos ikinä.
Teksti ja kuva: Jani
Luovuudesta ja froteepyyhkeistä
”Creativity is seeing what everyone else has seen, and thinking what no one else has thought.” – Albert Einstein.
Amerikkalainen Mark McNairy on designer, joka haastaa pohtimaan luovuutta laajemmin. McNairyä on kutsuttu neroksi (juuri nyt edellisessä lauseessa siis), mutta häntä on myös syytetty huijariksi. Kriitikot väittävät McNairtyä pullistelevaksi stylistiksi, joka ei keksi mitään omaa.
Mitä luovuus on?
Jos Mark McNairy ja hänen alter egonsa McNasty saisivat vastata, luovuus olisi nimenomaan lainaamista, varastamista suorastaan ja jalostamista. Suurten visionaarien ja mestaridesignerien muotialalla tämä ajatus ei ole suuressa suosiossa. Ei ainakaan juhlapuheissa, joissa korostetaan pyhää lahjakkuutta.
Olen joskus sanonut, että kaikki on jo keksitty, mutta melkein mitään ei ole tehty hyvin. Wim Wenders pyörii saman ajatuksen ympärillä vähän hienostuneemmin:
“Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this, your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is non-existent. And don’t bother concealing your thievery – celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: “It’s not where you take things from – it’s where you take them to.” –Wim Wenders
McNasty x Adidas Originals, 2014.
Tapasin Mark McNairyn Firenzen Pitti Uomossa kesällä 2012. Hän oli silloin jo stara, vaikka ei ihan niin iso stara kuin nyt. Kävelin Pitti Uomossa ympäriinsä ja eksyin hiljaisempaan sivurakennukseen, jossa oli hyvin pieniä standejä. Yhden kenkähyllyn vieressä kuikuili pieni mies. Mitä helvettiä, ajattelin, Mark McNairy!
Menin juttelemaan. McNairy oli äärimmäisen mukava. Puhuimme pitkään hänen tavastaan luoda uutta. Kirjoitin McNairystä jutun Kauppalehteen, koska silloinen tuottaja Markus Ånäs ymmärsi muodin päälle. Mielestäni oli jotenkin huikeaa, että Kauppalehdessä oli juttu McNastystä jo vuonna 2012.
Designerinä McNairyllä oli jo silloin kaksoisrooli, ja edelleen on. Päätöinään hän suunnittelee omalle New Amsterdam -merkilleen ja italialaisomistuksessa olevalle americanan klassikolle Woolrich Woolen Millsille.
Woolrich Woolen Mills AW 2013
McNairy kertoi suunnitteluprosessin alkavan eri merkeillä vähän eri tavalla. Woolrichillä on laaja oma katalogi, josta löytyy valtavasti perinteitä ja loistavia kaavoja. Isossa talossa hänellä on myös iso tiimi mukana. Suunnittelu on tietysti vahvasti myös johtamista. Woolrichillä kaupallisuus on pääosassa, kokeilla voi – ja hän todella aina kokeilee – mutta mallistossa on oltava myös varmempia vetoja.
Omalla merkillään hänellä ei ole rajoituksia. Mieleen jäi erityisesti tarina siitä, miten hän harhaili New Yorkin garment districtillä etsimässä kankaita. Moni suunnittelija aloittaa kankaista, mutta McNastyn maku on ehkä vähän poikkeava. Hän kertoi jahdanneensa nimenomaan I love New York -printeillä varustettuja t-paitoja, collegepaitoja ja pyyhkeitä. Siinä oli koko idea. Löytää paidat ja pyyhkeet ja ottaa sakset käteen. ”Ajattelin tehdä froteepyyhkeistä villatakkeja”, McNairy sanoi ja kurkisti silmälasiensa yli. Täysin pokkana.
McNairy on monella tapaa suosikkisuunnittelijani. Hänen oman merkkinsä kengät ovat tällä hetkellä suosikkikenkiäni (ja ne ovat siis usein hyvin perinteisiä englantilaisia kenkiä, jotka on tuunattu kieli poskessa). McNasty on Vapaa tyyli -kirjan hengen ruumiillistuma, moderni traditionalisti. Täydellisen röyhkeä ja kuitenkin amerikkalaista työläisperinnettä kunnioittava. Idea pyyhkeistä on tyypillistä McNastyä. Luovaa mielestäni. Ei niistä mitään hittiä tullut, mutta ideoita on pakko toteuttaa. Se on paras tapa saada niitä lisää.
Loppuun sananen viikonvaihteeksi:
If you’re not prepared to be wrong, you’ll never come up with anything original. – Ken Robinson
Teksti: Jani
Kuvat:
Mark McNairy – Jani
McNairy X Adidas – Mark McNairy New Amsterdam
Woolrich Woolen Mills AW13 – Woolrich Woolen Mills
Kengät – Caliroots.se
Yhden miehen tyyli 