Tagged: Made in USA
Filson – Unfailable Goods
Mitä pyhiinvaelluksiin tulee, tätä tärkeämpää brändiä en olisi voinut päästä fiilistelemään. Olen kantanut Filsonin laukkua kymmenen vuotta ja haastatellut firman toimitusjohtajaa Firenzessä Optioon. Sunnuntaina menin menin vihdoin pääkonttorille Seattlessa.
Samassa rakennuksessa on lippulaivakauppa ja sen alakerrassa tehdas, jossa tehdään kaikki laukut. 
Ostin ensimmäisen Filsonin laukkuni tosiaan ehkä noin 10 vuotta sitten. Might As Well Have The Best ei ole huumorislogan. Viisi vuotta ostopäivästä kävin jupisemassa Pinkomossa, että en viitsi ostaa uutta, kun laukku ei mene miksikään. Pinkomon Mikolla oli vastaus vastapalloon: ”kerää kaikki värit”.
Sen jälkeen laukkuja on tullut muutama lisää.
Seattlessa vaikutuksen teki erityisesti kaupan yhteydessä ollut studio, jossa vanhoista laukuista rakennetaan uusia.
”Käytämme materiaaleja vanhoista laukuista ja oikeastaan kaikesta, minkä vaan saamme käsiimme”, kuului vuorossa olleen duden analyysi. 
Nämä uniikit laukut ja pussukat ovat myynnissä vain Seattlen liikkeessä. Made at Filson, kuten sanotaan. 
Mitä ostin? Jotain vanhaa ja uniikkia. Palataan siihen myöhemmin. 
Luukku 19: Peacoat
Jos minun pitäisi valita vain yksi talvitakki, se olisi peacoat. Kierrätän yllä kuvan Instagramista, koska takkini on sekin kierrätetty. Ostin jenkkilaivaston takin San Franciscosta kymmenen vuotta sitten 20 dollarilla. Käsittääkseni takki on laivaston 80-luvun mallia. Nyt puhutaan hyvästä sijoituksesta.
Istuuko takkini? Joskus istuu, joskus ei. Kyse on suunnittelija Andy Spaden periaatteesta: kun jotain ostaa drift storesta, ei istuvuudesta voi ottaa liikaa paineita. Vaatekappaleella on oma elämänsä jo ennen sinua.
Nimi peacoat on saanut alkunsa Hollannista. Hollannin merivoimat käyttivät vastaavaa takkia ensimmäisenä jo 1800-luvulla. Sana “pije” takin raskaaseen villakankaaseen.
Takissa huomataan useimmisten sen imarteleva kaksinappirivistö, mutta mielestäni tärkeintä on nimenomaan kangas. Kunnon peacoat kestää sadetta ja kaksirivisenä myös tuulta. Kaulukset ylös ja kohti uusia seikkailuja.
Kun Rami Niemi piirsi Vapaa tyyli -kirjaan miehen päällystakkeja, puhuimme armeijavaikutteiden merkityksestä. Peacoat kuuluu maiharin, pilotin ja duffelin kanssa niihin miehen vaatekaapin varmimpiin ja käytännöllisimpiin takkeihin.
Luukku 18: Kuluta mahdollisimman paljon
Farkut vasemmalla: ostettu vuonna 2006.
Farkut oikealla: ostettu vuonna 2017.
Malli on sama (RRL selvedge slim fit). Näitä saa kuluttaa.
Pointti on vuodesta toiseen sama: vältä valmispesuja, kuluta farkkusi itse. Itse asiassa, vältä farkkujen pesemistä ylipäätänsä, kulutat kauniimmat farkut. Kun kulutat enemmän, kulutat vähemmän. Kun sanon, että laatu on ekologisuutta, se tarkoittaa samojen farkkujen käyttämistä yli 10 vuotta.
Luukku 15: Loskantappajat
Mainelaisen L.L. Beanin saappaat ovat mahdollisesti maailman parhaat kengät. Hieman persoonallisen näköisethän nämä Duck Boots -nimellä kulkevat kengät ovat, mutta kun niillä tallaa loskassa, sydämessä läikähtää.
Nahkaisen saapasvarren ja kumipohjan yhdistelmämalli lanseerattiin jo vuonna 1911. Mallia on kopioitu, mutta suosittelen alkuperäisiä.
Duck bootsit tehdään edelleen Mainen osavaltiossa. L.L. Beanilla on myös legendaarinen korjauspalvelu, joka tekee kengistä käytännössä ikuiset.
Luukku 3: Tee se itse -taskuliina
Helpoin taskuliina – ja oma suosikkini – on bandana-huivi. Vaikka pitäisit pukua, bandana viestii humanistista vaarantunnetta: ”kyllä, minulla on pikkutakki, mutta saatan silloin tällöin liata käteni tai korottaa ääntäni.”
Bandana on liian iso rintataskuun, koska haluat välttää serviettiefektiä. On muutama vaihtoehto. Voit ostaa bandana lastenosastolta. Huivit ovat pienempiä ja halvempia. Toisaalta, voit leikata isomman huivin kahtia ja käyttää toista ”taskuliinana” puvun kanssa.
Tee se itse -miehenä olen sabotoinut muutaman drift storesta dollarilla ostetun huivin taskuliinakuntoon. Ymmärrän, että TSI on tässä vitsi, mutta oman taskuliinan tekemisessä on tässä tapauksessa verraton vaiva-hyötysuhde.
Taskuliina taittelun osalta bandana on demokraattinen. Voit taitella sen siisti tai tunkea – humanistisen vaaran hengessä – taskuun ihan tuosta vaan, ja tulos on silti tyylikäs. Jätä solmio kotiin tai laita kaulaan yksivärinen neulesolmio bandanan päävärissä, kaikki käy! Bandana on niin rento, että sille sopii mikä tahansa yhdistelmä.
Persoonallinen tyyli on parhaimmillaan sitä, että vastakohdat eivät kalahda keskenään, vaan loksahtelevat paikalleen kuin kauan kadoksissa olleet palaset. Bandana taskuliinana on tästä malliesimerkki. Do it.
Luukku 2: Penny ajatuksistasi
Siinä ne ovat: penny loaferit.
Melkein liian sirot, lähes turhan vanhaikaiset. Eli täydelliset. Kolme asiaa, joiden takia rakastan näitä preppyunivormujen katutason sankareita.
1) Tarina. Itse asiassa, kenkämallin nimi on Weejun, jota valmistajista G.H. Bass on käyttänyt vuodesta 1936. Weejun viittaa norwegianiin, koska kenkä perustuu norjalaisten kalastajien käyttämään malliin. Penny loaferin nimi puolestaan tulee siitä, että 1950-luvulla itärannikolla kundeilla oli tapa pitää loaferien päällisen suumaisessa koristesuikaleessa pennin kolikkoa. Ennen älypuhelimia, Nokiaa, faxia ja telexiä oli aika, jolloin puhelu maksoi pennyn. Kolikko kulki kätevästi mukana kengässä. Täydellistä.
2) Tyylit. Pidä penny loafereita sukkien, harmaiden housujen ja klubitakin kanssa ja näytät republikaanilta. Farkut ja t-paita? James Dean. Kaikki siltä väliltä on pelkkää mahdollisuutta.
3) Pilke. Näissä kengissä on vähintään yhtä paljon tyyliä kuin huumoria. Se on käyttäjän kannalta juuri sopiva haaste. Tradition ja trendin risteyskohdassa kulkee se sprezzaturan mentävä reitti, jota on mukava astella juuri penny loafereissa. Kolikot mukana, totta kai.
Arrivederci, maestro
Amerikkalaisen GQ-lehden alkuperäinen ja aito The Style Guy, Glenn O’Brien, kuoli perjantaina New Yorkissa 70 vuoden iässä.
Glenn O’Brien oli esikuva monille. Minulle hän oli esikuva niin tyylin kuin kirjoittamisen suhteen: mies, joka ensimmäisenä leikkasi vakavasti otettavan tyylikirjoittamisen viiltävällä huumorilla ilman, että tyyliarvo heikkeni.
Glenn O’Brien kirjoitti GQ:ssa The Style Guy -palstaa vuosina 2000-2015, ja oli, kuten Jim Nelson GQ:n muistokirjoituksessa kirjoittaa ”a man who knew how to live life creatively”. Elämän mittainen tavoite meille kaikille.
Glenn O’Brien rakasti taidetta, New Yorkia, Italiaa, black watch -kuosia ja Belgian Shoes -kenkiä. Henkilökohtaisesti olen paljon velkaa miehelle, jota en suureksi harmikseni koskaan ehtinyt tavata. Kirjoituksissaan O’Brien sekoitti tyyliä, taidetta, tietoa ja huumoria. Koen edelleen sen olevan voittava kaava ja menestysresepti. On selvää, ettei Vapaa tyyli -kirjaa olisi olemassa ilman O’Brienin palstaa.
O’Brien oli kirjoittaja, joka työskenteli lehdissä kuten Interview, GQ, Details, High Times, Oui, ja Rolling Stone. Hän oli kirjailija (How to Be A Man ja Madonnan teos Sex), tv-juontaja, Barney’s New Yorkin luova johtaja, mahdollisesti malli The Rolling Stonesin Sticky Fingers -albumin kalsarikannessa. Hän aloitti uransa työskentelemällä Andy Warholin kanssa. Aitona esteetikkona ja tyyli-ihmisenä, O’Brien seurasi aikaansa minuutin tarkkuudella ja osasi sopeutua jokaiseen hetkeen.
The New York Times kirjoitti muistokirjoituksessaan:
”While Mr. Warhol famously quipped that in the future, everyone will be famous for 15 minutes, Mr. O’Brien apparently took this dictum and added a personal twist: For some 45 years, he seemed to be famous every 15 minutes, and always for something entirely different.”
Arrivederci, maestro.
Kolmen dollarin vinkki
Joskus tyylivinkit ovat yleispäteviä, kuten noin 24 ohjetta YMT:n joulun tyylikalenterissa. Toiset vinkit ovat täysin satunnaisia.
Tämä kuuluu jälkimmäisiin: jos satut matkustamaan amerikkalaiseen yliopistokaupunkiin, käy käytettyjen vaatteiden liikkeissä.Pengo, hyvä mies, pengo. Terveisiä Berkeleystä.
Uskon, että amerikkalaiset professorit luopuvat liian hyväkuntoisista vaatteista. Olen aina tehnyt Berkeleyssä mahtavia löytöjä vintageliikkeissä. Ja joskus henkarissa roikkuu sininen button down -oxfordpaita, paita toiselta aikakaudelta lähes. Edes L.L. Beanin kauluspaidat eivät ole ikuisia, mutta lähellä sitä.
Paras kolmen dollarin ostos ikinä.
Teksti ja kuva: Jani
Yhden miehen tyyli 
