Category: Englanti
YMT: Nigel
Nigel Cabourn on englantilainen suunnittelija, jota pääsin haastattelemaan Kauppalehteen Pitti Uomossa. Seitsemänkymppinen Cabourn kiristää tahtia suunnittelijana ja esitteli Pittissä toista kollaboraatiotaan Peak Performancen kanssa.
Nigel Cabourn tunnetaan armeijavintagen tulkkina ja luojana. Hänen oma tyylinsä on linjassa Cabourn-designin kanssa. Cabourn leikittelee perinteiden kanssa ja suosii itse todella väljää linjaa.
”Tykkään pitää löysiä vaatteita.”
”Pidän itse siitä, että näytän coolilta. Myös minun iässäni”, Cabourn totesi.
Tyylin kulmakivet ovat Cabournille yksinkertaisia.
”Laatu ja värit ovat tärkeitä. Totta puhuen: minä puen ylleni vain sinistä, armeijanvihreää ja oranssia. That’s it!”
Kuva: Kimmo Haapala
Luukku 20: Liinat kiinni, Drake’s London
Drake’s London on lontoolainen (terve, Sherlock) asustevalmistaja. Nykyään Drake’s tekee paitaa ja pukuakin, mutta tunnetaan erityisesti solmioista ja kaula- sekä taskuliinoista.
Vuonna 1977 perustettu yritys on viime vuosina päässyt hyvään lentoon. Aktiivinen some-elämä yhdistettynä oikeanlaiseen #menswear-hypeen reagointiin on siivittänyt Drake’sin suosikkimerkiksi.
Suomessa Drake’s Londonia myy Sauma Helsingissä. Jos jokin tärkeä lahja on vielä ostamatta on vielä ostamatta, tässä siis vahva suositus sukupuolesta riippumatta. 
Drake’sin nykyinen omistaja Michael Hill on vanha YMT-tuttu ja odotan hänen tapaamistaan taas tammikuun Pitti Uomossa.
Luukku 11: kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista
Paras materiaali talvikauteen, jota itse käytän liian harvoin? Vakosametti.
On itsestäänselvää silitellä vakosamettia luukussa 11,koska se on kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista.
Vakosametin englanninkielinen tulee sanoista cord ja duroy. Cord viittaa nyörimäiseen pintaan ja duroy on raskasta puuvillakangasta, joka oli muotia 1700-luvun Englannissa. Suomalainen nimi on mainio. Käytännössä vakosametti on vaollista samettia. Etymologia on vakosametin kohdalla paikallaan sillä, jos sametti on Austin Powers, vakosametti on jokainen Harvardin englannin tai psykologian tai historian professori ikinä.
Jos haluat näyttää kovemmalta, vedä päällesi Schottin Perfecto. Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, pue yllesi vakosamettitakki.
Jos vakosametti olisi maa, sen suurlähettiläs olisi Wes Anderson (kuvakreditti hänelle). Amerikkalainen elokuvaohjaaja pitää vakosamettia univormunaan ja pukee myös elokuvansa hahmot usein siihen. (Esimerkkinä ylimmässä kuvassa Bill Murray Raleigt St. Clairina elokuvassa The Royal Tenenbaums).
YMT:n virallinen kanta on, että kannattaa aina sijoittaa vakosamettipukuun. Se ei ole ensimmäinen puku, mutta se voi olla kolmas. Se on yksi puvuista, joita on helppo pitää osissa. Takkia voi ulkoiluttaa farkkujen kanssa ja housuja käyttää yksinään vaikkapa poolovillapaidan alaosana. Jalkaan laittaisin broguet tai chelsea tai mitä tahansa Clarksilta. Yritit mitä tahansa, vakosametissa näytät aina sympaattiselta. Mahdollisesti psykiatrilta tai terapia-asiakkaalta tai molemmilta, kuten Bill Murray yllä, mutta sympaattiselta kaikki tyynni.
Vältä vakosamettipuvuissa liian laatikkomaisia leikkauksia, koska materiaali on itsessään raskasta. Volyymiä riittää, this one goes all the way to eleven.
Yksi parhaimmista vakosametin taitajista on nykyään Drake’s London.
Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, englantilaisemmalta tai vaikka vain Wes Anderson -elokuvan avustajalta, valitse vakosametti.
Luukku 10: Erään takin tarina
Luukussa 10 kerrotaan lyhyt tarina siitä, miten kuvan vasemmalla olevasta takista kehittyi oikealla oleva takki, josta sitten tuli International eli Barbourin klassikkomalli.
Kävin syksyllä Barbourin tehtaalla Newcastlessa ja kirjoitin vierailusta jutun Kauppalehti Optioon.
Kuvasin tehtaalla videon, jossa Barbourin head of design Ian Bergin kertoo International-takin tarinan. Video ei teknisistä syistä koskaan päätynyt juttuun, mutta tässä se on.
Bergin on kuin historioitsija, joka sattui myös olemaan suunnittelija. ”Vanhassa Barbourin takissa näkyy elämäsi kuviot ja jäljet”, hän sanoi.
Videolla, joka piti laittaa tähän editoimatta – em. tekniset syyt – Bergin kuvailee, miten jo 1930-luvulla Internationalin esiasteesta, Barbourin moottoripyörähaalarista, tuli ensin miehistön takki hyökkäyssukellusvene HMS Ursulalle, sitten upseerien takki ja lopulta sodan jälkeen Barbourin mallistoon musta moottoripyörätakki. Viimeisin on se, johon Steve McQueen ihastui ja josta kasvoi edelleen myynnissä oleva Barbour-klassikko.
Mutta se on eri tarina se.
Luukku 8: Amies paikallaan
Hardy Amies oli skarppi herra. Ja Hardy Amies on edelleen aika lailla terävä brändi Savile Row’lta. Herra Amies klassikkoteoksineen on tervetullut lisä tyylikalenteriimme, joka on ollut amerikkalaispainotteinen.
Hardy Amies oli paitsi johtava räätäli myös 60-luvun merkittävimpiä kirjoittajia tyyliaiheesta. Tämän kirjan ansiosta.
Otsikossa on sana muoti, mutta kyllä Amies nykytermein enemmän tyylistä kirjoittaa.
Amiesin ABC of Men’s Fashion (2007, V&A Publications) on kooltaan pieni opus, joka putoaa tyylitajuntaan kuin ensimmäinen oma kaksirivinen puku. Mikään ei ole ennallaan sen jälkeen. Osa hämmennyksestä on aitoa iloa maailman avautumisesta, osa luonnollisesti surua siitä, että kaikki on vaativampaa. Palkitsevampaa, mutta vaativampaa.
Amies käy läpi kirjaimellisesti kaiken A:sta Ö:hön. Amies ei lauo vitsejä, mutta kirjasta löytyy huumoria myös räätälin ammatille luonteisen, lievästi rigidin suhtautumisen tuolta puolen. Toisaalta Amies selventää monia käsitteitä kiitettävästi.
”Bespoke. (…) There is a fair amount of controversy over the strict application of the word to tailoring. A Savile Row tailor, for instance, will maintain that true bespoke tailoring can only mean clothes that are made not only to measure but to a customer’s exact requirements as discussed personally between himself and his tailor, the man who is actually going to make the suit.”
Alkaa vaikuttaa siltä, että jokainen YMT:n tyylin joulukalenterissa esitelty kirja on merkkiteos. Amiesin kirja on sitä varmasti.
YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska partakirjaa pehmeämpää pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: ABC of Men’s Fashion. – 4/5.
Luukku 2: Pintaraapaisu herrasmiehen olemukseen
Tyylikirjoja on monenlaisia. Osa käsittelee pukeutumista, jotkut laajemmin ruokaa, juomaa, asumista tai muuten vain hyvää elämää. Monen kirjan nimessä on mukana sana ’herrasmies’, joka on kirjan nimessä yhtä juhlallinen kuin se on ongelmallinen.
Ensinnäkin on haastavaa, jos kirjailija itse määrittelee itse itsensä herrasmieheksi. Sen pitäisi ehkä olla jotain, jonka määrittelevät muut.
Herrasmies-kirjat myös jäävät usein lentämään aika korkealle. Pahimmillaan ne ovat tyyli-insinöörien sääntötykitystä tai egotrippejä hieman paremmissa matkavaatteissa. Parhaimmillaan Herrasmies-oppaat tarjoavat näkemystä tyylikkääseen elämään asiantuntevimmillaan.
Alfred Tongin The Gentleman’s Handbook – The Essential Guide to Being a Man (2013, Hardie Grant Books) lähtee liikkeelle olettamuksesta, että ”koskaan ei ole ollut niin vaikeaa olla herrasmies kuin nyt”. Kolme vuotta sitten oli ilmeisesti todella vaikeaa olla herrasmies, mutta kirja ei kuitenkaan varsinaisesti tarjoa rohkaisua tämän vaikean tilanteen ratkaisuun. Raaka arvio kuuluu, että teos on yhtä hyvä kuin kuvani siitä.
Tong ampuu ympäriinsä kynällään ja käsittelee pinnallisesti kaikkea viettelyn taidosta tanssimiseen ja sähköpostin kirjoittamisesta farkkujen istuvuuteen. Mihinkään asiaan ei syvennytä, mutta kaikesta puhutaan. Tämä ei vaikuta herrasmiehen lähestymiseltä.
Tongin teos on suhteellisen moderni ja yleinen katsaus miehen elämään. Aiheina ovat niin klassiset herrasmiehet (Duke of Windsor mainittu), kännykän käyttö sosiaalisissa tilanteissa, pukeutuminen, verkostoitumisen taito ja niin edelleen. Tämä herrasmiehen käsikirja juuttui omaan kirjahyllyyni, kun keräsin aineistoa aiheesta. The Gentleman’s Handbook on kuin Blue Wings -lehden juttu aiheesta: kohtalaista ajanvietettä ennen tarjoilua, mutta sen ohut sekä informaation että innostavuuden kannalta, että se jää matkalle.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan myös jokaisen tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että suurin osa kirjoista tulee saamaan loistavat arviot, koska kirjaa parempaa lahjaa ei olekaan.
YMT-arvio: The Gentleman’s Handbook – The Essential Guide to Being a Man – 2/5.
Luukku 19: Ralph Lauren Downton Abbeyssä
Olen vähän jäljessä YMT:n joulun tyylikalenterin aikataulusta, joten joudun lainaamaan tätä kuvaa, jossa Ralph Lauren vaimoineen poseeraa Highclere Castlen pihamaalla.
Luukku 7: Desert Boots
Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.
Alkuperäiset Desert Bootsit tekee perinteinen englantilainen valmistaja Clarks.
Legendan mukaan Nathan Clark, Englannin armeijan sotilas huomasi komennuksellaan Burmassa muiden upseerien pitävän vapaa-ajallaan mokkaisia kenkiä. Lyhyet saappaat oli kuulemma ostettu basaarista Kairosta. Luonnollisesti ne oli suunniteltu aavikolle. Mukavat jalassa, pehmeät pohjat ja loputtoman määrän askelia kestävät.
Palattuaan Englantiin herra Clark suunnitteli oman versionsa näkemästään kengästä. Ensimmäinen vaaleasta mokkanahasta tehty pehmeäpohjainen Clarksin Desert Boot lanseerattiin vuonna 1949. Kyse oli ruohonjuuritason disruptiosta: aikakauden kengät olivat mustia ja kovapohjaisia.
Loppu on historiaa, jonka taustalla soi poikkeuksellisen hyvä soundtrack. Desert Bootseista tuli muun muassa mod-liikkeen suosikkikengät. Desert Boot on tavallaan miehen tyylin ruumiillistuma: kenkä, joka on samanaikaisesti tyylikäs ja mukava.
Yksi USA:n tyylikkäimmistä pukeutujista, Jack Spade -merkin perustaja ja mainosmies Andy Spade on vannoutunut Desert Boots -käyttäjä. Esikuvana on Dad Spade.
”My dad, who was creative director in the ’60s, always wore black jeans with black desert boots; he thought he was cool. He told me to buy a pair as well. I didn’t like black, so I got the sand color, and I’ve been wearing them since college.” Andy Spade
Näin ensimmäisen Desert Bootsit 1980-luvun alussa, kun oma isäni tuli Kyprokselta rauhanturvaajan hommista. YK iski rauhanturvaajille jalkaan Clarksit. Rauhan ja tyylin asialla.
Klassinen Desert Boot, tunnetaan myös nimellä Chukka Boot, on kahdesta nahkapalasta valmistettu nilkkapituinen kenkä, jossa on kaksi tai kolme paria reikiä. Alkuperäinen versio on mokkanahkainen, mutta Clarks heiluttaa omaa perintöään tekemällä niitä nahasta, tweedistä tai jopa kiiltonahasta.
Sittemmin olen ostanut muutamat omatkin Desert Bootsit. Näissä kengissä on kuitenkin sama ”ongelma” kuin vaikkapa Filsonin laukuissa. Niitä on lähes mahdotonta kuluttaa loppuun. Omat, pitkävartiset Clarks Desert Boots Malit ostin Roomasta vuonna 2002. Still going strong.
Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.
Teksti ja kuvat: Jani
Luukku 3: sijoita kenkiin
Englannin Charles saattaa olla ”vain prinssi”, mutta kenkien käyttäjänä hän on kuningas. Prinssi Charles korjauttaa, paikkauttaa ja uudelleenrakennuttaa suosikkikenkiään vuodesta toiseen. Charlesilla on ainakin yhdet Lobbin of St. Jamesin mustat oxfordmalliset pukukengät, jotka ovat olleet hänen käytössään yli 40 vuotta. Charlesin kengät ovat ihan palasina, mutta palaset on aina ommeltu takaisin yhteen.
Vanhan viisauden mukaan ihmisen kannattaa sijoittaa sänkyyn ja kenkiin, sillä hän tulee viettämään suuren osan elämästään jommassa kummassa. Prinssi Charles on ottanut viisauden vakavasti.
Olkoon tämä prinssi Charlesin opetus: kun ostaa laadukkaat kengät, niiden kanssa saa elää vuosikymmeniä. Mikä parasta, Charlesilla on pakko olla loistava suutari. Luottosuutari on yksi miehen parhaista ystävistä.
Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitäisi sijoittaa 3500 euroa mittatilauksena tehtyihin Lobbeihin. (Se tekee noin 78 vuodessa.) Mutta jokainen mies ansaitsee elämäänsä edes yhdet loistavat kengät. Ne voivat olla pukukengät englantilaiselta valmistajalta tai vaikkapa työkengät Red Wingiltä. Olen käyttänyt Red Wingejäni kahdeksan vuotta ja ne näyttävät koko ajan paremmalta.
Oman kenkäkaappini potentiaalisesti pitkäikäisin pari lienee amerikkalaisen L.L. Beanin saappaat. Ne eivät ole loistokkaat, eikä prinssi Charlesilla tiettävästi ole sellaisia. Alle 100 dollarin L.L. Bean ovat duunariosastoa, puhdasta amerikkalaista perinnettä ja käytännöllisyyttä. Mutta Bean Bootseille pahinkin suomalainen loskasää on normaali päivä konttorilla.
Kengistämme näkee, miten syvällä olemme kertakäyttökulttuurissa. Sanon usein, että laatu on äijän eko. Kengissä tuo ajatus tuntuu erityisen selvänä. Kenkämalleja on lukuisia, mutta lopulta yhdetkin riittävät. Pohjat vaihtuvat, mutta sinulla on tarina, joka jatkuu.
Suosittelen aina ostamaan kenkiä, joita voi korjata uudestaan ja uudestaan. Se tarkoittaa panostamista laatuun. Kun puhutaan pukeutumisen kulttuurista, yksi tärkeimpiä käytännön asioita on tietää, minne lähettää vaatteensa tai kenkänsä korjattavaksi.
Bean Bootsit lähetetään Yhdysvaltoihin Mainen osavaltioon, jossa on valmistettukin.
Teksti: Jani
Kuvitus: Rami Niemi
Charles-kuva: Dailymail.co.uk
Kuva ja teksti lainattu kirjoittamastani Vapaa tyyli -kirjasta. Tiedäthän, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kestävä joululahja isälle, pojalle ja isältä pojalle.
Killer Queen
Brian May julkaisi viime viikolla Halloweenin kunniaksi uuden elokuvan. One Night In Hell on lyhytelokuva, 6 minuuttia ja 66 sekuntia pitkä tietenkin.
Voisimme tässä hehkuttaa Mayn elokuvaa, mutta siitä voit lukea lisää Englannin Esquiren jutusta.
Tai voisimme hehkuttaa Mayn legendaarista uraa Queenin kitaristina. Puhumattakaan siitä, että hän on ansioitunut astrofyysikko ja tunnettu mäyrien ja kettujen suojelija.
Yhden miehen tyyli -blogissa hehkutetaan sitä, että Elina on ottanut Maystä huikeat kuvat. Yllä oleva kuva päätyi myös Esquiren juttuun. Well done, Elina!
Kuvat: Elina
Yhden miehen tyyli 