Tagged: bill murray
Luukku 11: kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista
Paras materiaali talvikauteen, jota itse käytän liian harvoin? Vakosametti.
On itsestäänselvää silitellä vakosamettia luukussa 11,koska se on kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista.
Vakosametin englanninkielinen tulee sanoista cord ja duroy. Cord viittaa nyörimäiseen pintaan ja duroy on raskasta puuvillakangasta, joka oli muotia 1700-luvun Englannissa. Suomalainen nimi on mainio. Käytännössä vakosametti on vaollista samettia. Etymologia on vakosametin kohdalla paikallaan sillä, jos sametti on Austin Powers, vakosametti on jokainen Harvardin englannin tai psykologian tai historian professori ikinä.
Jos haluat näyttää kovemmalta, vedä päällesi Schottin Perfecto. Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, pue yllesi vakosamettitakki.
Jos vakosametti olisi maa, sen suurlähettiläs olisi Wes Anderson (kuvakreditti hänelle). Amerikkalainen elokuvaohjaaja pitää vakosamettia univormunaan ja pukee myös elokuvansa hahmot usein siihen. (Esimerkkinä ylimmässä kuvassa Bill Murray Raleigt St. Clairina elokuvassa The Royal Tenenbaums).
YMT:n virallinen kanta on, että kannattaa aina sijoittaa vakosamettipukuun. Se ei ole ensimmäinen puku, mutta se voi olla kolmas. Se on yksi puvuista, joita on helppo pitää osissa. Takkia voi ulkoiluttaa farkkujen kanssa ja housuja käyttää yksinään vaikkapa poolovillapaidan alaosana. Jalkaan laittaisin broguet tai chelsea tai mitä tahansa Clarksilta. Yritit mitä tahansa, vakosametissa näytät aina sympaattiselta. Mahdollisesti psykiatrilta tai terapia-asiakkaalta tai molemmilta, kuten Bill Murray yllä, mutta sympaattiselta kaikki tyynni.
Vältä vakosamettipuvuissa liian laatikkomaisia leikkauksia, koska materiaali on itsessään raskasta. Volyymiä riittää, this one goes all the way to eleven.
Yksi parhaimmista vakosametin taitajista on nykyään Drake’s London.
Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, englantilaisemmalta tai vaikka vain Wes Anderson -elokuvan avustajalta, valitse vakosametti.
Luukku 3: Rento, rennompi, Bill Murray
Kun olen surullinen, ajattelen Bill Murraytä. Toimii joka kerta.
Bill Murray on ilmiö. Hän on Kaikki järjestyy -ajatuksen ruumiillistuma. Nuoremmat voivat pitää Murraystä, koska hän on hauska ja räjäyttää pankin karaokessa, mutta vähän kokeneempana sitä arvostaa eri asioita. Karaokea tietysti, mutta varsinkin Murrayn Kaikki järjestyy -olemusta. Ja sitä, että hän on parhaimmissa rooleissaan esittänyt narsistia, joka oppii jotain elämästä.
Bill Murray oli tähti jo 1970-luvulla Saturday Night Livessä, mutta on 2000-luvulla noussut puolijumalan asemaan. Henkilökohtainen huomio: pidän myös Jeff Bridgesin Big Lebowski -hahmosta. Murrayssä on jotain samaa. Luuseri, joka ei välitä siitä, että on luuseri ja siksi ei olekaan luuseri. Vaan sankari.
2000-luvun alussa Murray vaihtoi agenttinsa 1800-alkuiseen puhelinnumeroon. Useampi iso rooli meni ohi, kun ainoa kontaktiväylä tähteen oli puhelinvastaaja, jota hän ei kuunnellut.
Tuoreessa The New York Timesin jutussa todetaankin, että Bill Murray on t-paitamateriaalia. George Clooneylla on enemmän faneja, mutta kukaan ei halua Clooney-paitaa. Murray nauttii kulttimaineesta, jonka taiteilija saa yleensä vasta kuoltuaan.
Ehkä Bill Murray elää, kuten moni meistä toivoo jossain vaiheessa elävänsä. Suunnistaa juhlasta toiseen, pelaa välillä golfiakin, mutta ilmestyy silti useimmiten paikalle smokissa. Asuu omalla saarellaan ja pitää punaista pipoa. Päätyy opiskelijabileisiin Skotlannissa. On pohjattoman spontaani. Laulaa. Juo viskiä baaritiskillä Scarlett Johanssonin kanssa Tokiossa.
Välillä on vaikea tietää, mikä hänen elokuvissaan on elämää ja mikä fiktiota.
Murray on ajankohtainen koko ajan. Niin myös tänä jouluna. Netflixin spesiaali ”A Very Murray Christmas” julkaistaan huomenna perjantaina. Ohjaana on tietysti Sofia Coppola.
Ehkä Bill Murray on guru. Ehkä ei. Ainakin hän sanoo asioita, jotka saavat uskomaan, että kaikki järjestyy:
“Someone told me some secrets early on about living. You have to remind yourself that you can do the very best you can when you’re very, very relaxed. No matter what it is, no matter what your job is, the more relaxed you are, the better you are.”
Teksti: Jani
Luukku 7: voiko pipo olla tyylikäs?
Voiko pipo olla tyylikäs? Odotapa hetki. Kysyn Steve Zissoulta.
Tuskin mikään yksittäinen vaatekappale on jäänyt niin pahasti paitsioon modernin miehen pukeutumisessa kuin hyvä hattu. 1960-luvulle asti miehiä ei juurikaan nähty ulkosalla paljain päin – eikä sisällä hattu päässä.
Nykyään tilanne on päinvastainen: harvoin näkee knallia, fedoraa tai edes stetsonia kaupungilla, mutta jokaisessa kahvilassa tuntuu olevan pari kolme aikuista miestä pipo päässä.
Mutta onko pipo tyylikäs? Steve Zissou sanoo kyllä. Jacques Cousteau sanoo oui. Myönnän olevani jäävi ja kirjoittavani tätä pipo päässä Punavuoressa. Oikein käytettynä pipo voi olla hyvinkin tyylikäs. Merihenkisen Cousteau-pipon vetovoima on maailmanlaajuinen.
Listasin Vapaa tyyli -kirjassa kolme parasta väriä Cousteau-pipolle. Lista on edelleen ajankohtainen.
1 Punainen. Legendaarinen Jacques Cousteau piti aina punaista. Punainen on huomioväri, joka sopii loistavasti yhteen sekä valtameren että chambraypaidan sinisen kanssa.
2 Punainen. Myös Steve Zissou luottaa punaiseen. Toinen merkittävä syvien vesien seikkailija, vaarallisten tilanteiden mies ja valtameritutkija Zissou yhdisti Cousteaun tapaan punaisen pipon taivaansiniseen paitaan tai uimahousuihin – ja myös tummaan pukuun.
3 Punainen. Suomalaisen Makian klassikko on punainen Calypso-pipo. Sattumalta punainen pipo on loistava joululahja, jos pehmeät paketit ovat sinun juttusi.
Teksti: Jani
Kuva: Wes Andersonin elokuvasta Steve Zissoun vedenalainen maailma.
Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on persoonallinen joululahja merimiehelle, isälle ja pojalle. Se sopii miehelle kuin pipo päähän.
Yhden miehen tyyli 
