Tagged: made in england

YMT: Nigel 

Nigel Cabourn on englantilainen suunnittelija, jota pääsin haastattelemaan Kauppalehteen Pitti Uomossa. Seitsemänkymppinen Cabourn kiristää tahtia suunnittelijana ja esitteli Pittissä toista kollaboraatiotaan Peak Performancen kanssa. 

Nigel Cabourn tunnetaan armeijavintagen tulkkina ja luojana. Hänen oma tyylinsä on linjassa Cabourn-designin kanssa. Cabourn leikittelee perinteiden kanssa ja suosii itse todella väljää linjaa. 
”Tykkään pitää löysiä vaatteita.”

”Pidän itse siitä, että näytän coolilta. Myös minun iässäni”, Cabourn totesi. 

Tyylin kulmakivet ovat Cabournille yksinkertaisia. 

”Laatu ja värit ovat tärkeitä. Totta puhuen: minä puen ylleni vain sinistä, armeijanvihreää ja oranssia. That’s it!”

Kuva: Kimmo Haapala

Mainokset

Luukku 11: kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista 

Paras materiaali talvikauteen, jota itse käytän liian harvoin? Vakosametti.

On itsestäänselvää silitellä vakosamettia luukussa 11,koska se on kangas, joka muistuttaa eniten lukua yksitoista.

Vakosametin englanninkielinen tulee sanoista cord ja duroy. Cord viittaa nyörimäiseen pintaan ja duroy on raskasta puuvillakangasta, joka oli muotia 1700-luvun Englannissa. Suomalainen nimi on mainio. Käytännössä vakosametti on vaollista samettia. Etymologia on vakosametin kohdalla paikallaan sillä, jos sametti on Austin Powers, vakosametti on jokainen Harvardin englannin tai psykologian tai historian professori ikinä.

Jos haluat näyttää kovemmalta, vedä päällesi Schottin Perfecto. Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, pue yllesi vakosamettitakki.

Jos vakosametti olisi maa, sen suurlähettiläs olisi Wes Anderson (kuvakreditti hänelle). Amerikkalainen elokuvaohjaaja pitää vakosamettia univormunaan ja pukee myös elokuvansa hahmot usein siihen. (Esimerkkinä ylimmässä kuvassa Bill Murray Raleigt St. Clairina elokuvassa The Royal Tenenbaums).

YMT:n virallinen kanta on, että kannattaa aina sijoittaa vakosamettipukuun. Se ei ole ensimmäinen puku, mutta se voi olla kolmas. Se on yksi puvuista, joita on helppo pitää osissa. Takkia voi ulkoiluttaa farkkujen kanssa ja housuja käyttää yksinään vaikkapa poolovillapaidan alaosana. Jalkaan laittaisin broguet tai chelsea tai mitä tahansa Clarksilta. Yritit mitä tahansa, vakosametissa näytät aina sympaattiselta. Mahdollisesti psykiatrilta tai terapia-asiakkaalta tai molemmilta, kuten Bill Murray yllä, mutta sympaattiselta kaikki tyynni.

Vältä vakosamettipuvuissa liian laatikkomaisia leikkauksia, koska materiaali on itsessään raskasta. Volyymiä riittää, this one goes all the way to eleven.

Yksi parhaimmista vakosametin taitajista on nykyään Drake’s London.

Jos haluat näyttää sivistyneemmältä, englantilaisemmalta tai vaikka vain Wes Anderson -elokuvan avustajalta, valitse vakosametti.

Luukku 10: Erään takin tarina

Luukussa 10 kerrotaan lyhyt tarina siitä, miten kuvan vasemmalla olevasta takista kehittyi oikealla oleva takki, josta sitten tuli International eli Barbourin klassikkomalli. 

Kävin syksyllä Barbourin tehtaalla Newcastlessa ja kirjoitin vierailusta jutun Kauppalehti Optioon. 

Kuvasin tehtaalla videon, jossa Barbourin head of design Ian Bergin kertoo International-takin tarinan. Video ei teknisistä syistä koskaan päätynyt juttuun, mutta tässä se on. 

Bergin on kuin historioitsija, joka sattui myös olemaan suunnittelija. ”Vanhassa Barbourin takissa näkyy elämäsi kuviot ja jäljet”, hän sanoi. 

Videolla, joka piti laittaa tähän editoimatta – em. tekniset syyt – Bergin kuvailee, miten jo 1930-luvulla Internationalin esiasteesta, Barbourin moottoripyörähaalarista, tuli ensin miehistön takki hyökkäyssukellusvene HMS Ursulalle, sitten upseerien takki ja lopulta sodan jälkeen Barbourin mallistoon musta moottoripyörätakki. Viimeisin on se, johon Steve McQueen ihastui ja josta kasvoi edelleen myynnissä oleva Barbour-klassikko.

Mutta se on eri tarina se.