Menesty tyylillä

Yhden miehen tyylissä on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina. ”Viime ajoilla” tarkoitan tietysti tätä vuotta. Syitä on tietysti useampiakin, mutta puhutaan niistä positiivisimmista. 

Kirjoitin tänä vuonna Minna Kiistalan kanssa kirjan Menesty tyylillä – bisnespukeutumisen uusi aika. Alma Talentin kustantama kirja ilmestyy keskiviikkona 19.10. ja samana aamuna olemmekin levittämässä tyyligospelia Ylen Aamu-tv:ssä. Postailen aiheesta pari viikkoa, koska there’s no business like bisnespukeutumisen business. 

Vaikuttaa siltä, että aiheena bisnespukeutuminen kiinnostaa laajalti. Ilolla huomaan, että erityisesti kannustava ja iloinen näkökulmamme on otettu positiivisesti vastaan.  

Oma työnantajani Kauppalehti ehti kirjoittaa aiheesta jo tänään maanantaina. Lue juttu tästä

Kuva Kauppalehden jutusta: Karoliina Vuorenmäki. 

Mainokset

God, bättre, Bastin

No men hej. Kävin hiljattain päiväduunin Kauppalehti Option mantteli niskassa Tukholmassa Gantin PR-tilaisuudessa.

Gantin toimitusjohtaja Patrick Nilssonin haastattelu julkaistaan myöhemmin Optiossa ja toivottavasti juttu iskee, sillä keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka reissun aiheena oli Gantin kiinnostava Couple Thinkers -sarja, sain mahdollisuuden Nilssonin haastattelun. Hän avaa haastattelussa Gantin mennyttä, tulevaa ja erityisesti tätä hetkeä.

Henkilökohtaisiin huippuhetkiin reissussa kuului Christopher Bastiniin törmääminen. Bastin on pieni jumala, joka työskenteli Gantilla kymmenisen vuotta ja loi mainetta Gantille ja itselleen myös USA:ssa. Gantilla hän johti ensin merkin paitaosastoa, kunnes sai oman projektin.

Gantin luovana johtajana Bastin oli Gant Ruggerin ja malliston sydän ja sielu. Bastin siirtyi freelanceriksi vuonna 2015, mutta välit Gantiin ovat edelleet hyvät, koska juhlissakin sanottiin skål. Option jutussa Patrick Nilsson kertoo myös, mikä on Ruggerin rooli Gantin uusissa suunnitelmissa.

Olen aina pitänyt Gant Ruggerista, vaikka mallistojen leikkaukset erityisesti takeissa eivät koskaan ole olletkaan minulle kaikkein suotuisimpia. Bastinin estetiikka on kuitenkin alusta asti ollut harvinaisen selkeää ja määrätietoista. Gant Rugger on East Coast -tribuutti, joka lainaa ja soveltaa Ivy Leaguen perintöä ollen silti moderni, yksinkertainen ja kaupallisen kaunis.

Nippelitietotaipuvaiset YMT-lukijat muistavat, että törmämäsimme Bastinin kanssa jo vuonna 2014 Rose Bowl Fleassa Pasadenassa.

IMG_4499

En ole ehtinyt kirjoittaa blogia pitkään aikaan, mutta ehkä Suomessa on edelleen yhden miehen tyyliblogin kokoinen aukko. Varmaa on, että se on motivoivaa, kun Bastin väittää muistavansa keskustelumme

Aikakin muuttuu: vuonna 2014 oli luontevaa ottaa kuva suunnittelijasta, vuonna 2017 vedetään tietysti selfiellä.

FullSizeRender (1)

Arrivederci, maestro

fullsizerender-20Amerikkalaisen GQ-lehden alkuperäinen ja aito The Style Guy, Glenn O’Brien, kuoli perjantaina New Yorkissa 70 vuoden iässä.

Glenn O’Brien oli esikuva monille. Minulle hän oli esikuva niin tyylin kuin kirjoittamisen suhteen: mies, joka ensimmäisenä leikkasi vakavasti otettavan tyylikirjoittamisen viiltävällä huumorilla ilman, että tyyliarvo heikkeni.

Glenn O’Brien kirjoitti GQ:ssa The Style Guy -palstaa vuosina 2000-2015, ja oli, kuten Jim Nelson GQ:n muistokirjoituksessa kirjoittaa ”a man who knew how to live life creatively”. Elämän mittainen tavoite meille kaikille.

Glenn O’Brien rakasti taidetta, New Yorkia, Italiaa, black watch -kuosia ja Belgian Shoes -kenkiä. Henkilökohtaisesti olen paljon velkaa miehelle, jota en suureksi harmikseni koskaan ehtinyt tavata. Kirjoituksissaan O’Brien sekoitti tyyliä, taidetta, tietoa ja huumoria. Koen edelleen sen olevan voittava kaava ja menestysresepti. On selvää, ettei Vapaa tyyli -kirjaa olisi olemassa ilman O’Brienin palstaa.

O’Brien oli kirjoittaja, joka työskenteli lehdissä kuten Interview, GQ, Details, High Times, Oui, ja Rolling Stone. Hän oli kirjailija (How to Be A Man ja Madonnan teos Sex), tv-juontaja, Barney’s New Yorkin luova johtaja, mahdollisesti malli The Rolling Stonesin Sticky Fingers -albumin kalsarikannessa. Hän aloitti uransa työskentelemällä Andy Warholin kanssa. Aitona esteetikkona ja tyyli-ihmisenä, O’Brien seurasi aikaansa minuutin tarkkuudella ja osasi sopeutua jokaiseen hetkeen.

The New York Times kirjoitti muistokirjoituksessaan:

”While Mr. Warhol famously quipped that in the future, everyone will be famous for 15 minutes, Mr. O’Brien apparently took this dictum and added a personal twist: For some 45 years, he seemed to be famous every 15 minutes, and always for something entirely different.”

Arrivederci, maestro.

 

 

Mickey

psy_kumctju-brandon-mowinkel

Älä kirjoita Donald Trumpista. Älä kirjoita Donald Trumpista. Tämä on blogi tyylistä ja tyylikkäistä miehistä ja välillä ihan vaan miehen elämästäkin. Älä kirjoita Trumpista.

Ei tulisi mieleenkään.

Maailmanpolitiikan tilanne saa minut melkein rikkomaan tyyliblogien kirjoittamattoman säännön ja avautumaan politiikasta.

Kirjoitan kuitenkin Mickeystä, koska mahdollisimman usein minun on kirjoitettava siitä, mitä on olla kunnon ihminen. Ehkä se sopii myös maailmanpolitiikan tilanteeseen.

Oleilin joskus entisessä elämässäni Berkeleyssä muutamina vuosina, muutamia kuukausia kerrallaan. Yksi reissuista ajoittui syksyyn 2008, jolloin Barack Obama voitti ensimmäistä kertaa presidentinvaalit Yhdysvalloissa.

Berkeleyn yliopisto on USA:n parhaita osavaltion yliopistoja ja maailman parhaita yliopistoja ylipäätänsä. Vain vähän Stanfordia parempi. Erinomaisuus tekee jo UC Berkeleyn kampuksesta paikan, jossa ideoita syntyy ja tarinoita sataa. Akateemisten suuruuksien lisäksi kampuksella vierailee paljon valtiomiehiä ja -naisia sekä omien alojensa neroja.

Eksyin Berkeleyssä kerran Robert Reichin luennolle Berkeleyn Doe Libraryssä. Title dropping sallittakoon: nykyään 70-vuotias Reich on taloustieteilijä, bestseller-kirjailija sekä Harvardin ja Berkeleyn professori. Poliittista taustaa riittää: hän toimi presidentti Bill Clintonin työministerinä 1993–1997, oli Obaman neuvonantaja ensimmäisen kauden alkuvuosina ja on amerikkalaisessa mediassa laajalti käytetty kommentaattori.

Berkeleyn Doe Libraryn hämärässä Reich puhui vapaamuotoisella luennollaan paljon teoriaa, mutta hänen puheesta jäi kuitenkin mieleen erityisesti yksi henkilökohtainen tarina.

Robert Reich on pieni mies. Humoristisin sanankääntein hän kertoi olleensa selvästi muita pienikokoisempi jo silloin, kun sillä oli jotain merkitystä – koulussa. Silmiinpistävä ominaisuus antoi ideoita koulukiusaajille, jotka ottivat nuoren Robertin silmätikukseen.

Koulussa oli kuitenkin eräs poika, joka pisti kiusaajajoukolle kampoihin. Puhelias Mickey kuului Suosittuihin tyyppeihin ja vaikka hänen ei missään tapauksessa olisi tarvinnut, otti Mickey alaluokkalaisen Robertin suojatikseen. Ikäeroa oli paljon, eivätkä he Reichin kertomukseen mukaan olleet parhaita kavereita, mutta Mickeyn ansiosta Robertista tuli coolin remmin maskotti. Mickeyn kädenojennus teki Robertin elämästä helpompaa. Jatkossa koulunkäynti ilmeisesti sujui, koska Reichista tuli professori ja ministeri.

Berkeleyn kampuksella Reich kertoi plyysisohvilla lötköttäville, shortseihin ja sandaaleihin pukeutuneille opiskelijoille, että yhteys Mickeyn kanssa katkesi, kun tämä jätti high schoolin. Kokemus siitä, että vahvempi ja voimakkaampi auttoi heikompaa jäi kuitenkin Reichin mieleen elämänohjeena. Auta heikompaasi ja teet kaikista vahvempia.

1960-luvun alussa Yhdysvaltojen etelässä elettiin pimeitä vuosia, joiden kaiku ei ole vieläkään vaiennut. Kesällä 1964 joukko nuoria pohjoisesta lähti taistelemaan mustien ihmisoikeuksien puolesta. Erityisesti erään Congress of Racial Equalityn yksikön matkat keskittyivät mustan väestön äänestysoikeuden varmistamiseen alueilla, joilla oli edistystä vastustavia voimia pelissä sheriffejä myöten. Olemme kaikki nähneet elokuvia aiheesta ja kyseisestä aikakaudesta. Jo mielikuvat ovat rumia. Reichin sanat tekivät niistä totta.

CORE-yksikön (Congress of Racial Equality) retket etelävaltioihin herättivät huomiota niin etelässä kuin pohjoisessa. Etelässä eleestä ei innostuttu.

Kesää 1964 kutsutaankin Freedom Summeriksi ja Mississippi oli Freedom Summerin vaikeinta taistelutannerta. Vanhat asenteet istuivat tiukassa. Etelän vaikeimpiin kuuluneisiin alueisiin Mississippin osavaltiossa lähti CORE:n joukoissa myös muutamia valkoihoisia avustustyöntekijöitä.

CORE:n työntekijöiden projektit kesällä 1964 vaihtelivat yleisistä (he järjestivät kursseja ja auttoivat mustia rekisteröitymään äänestäjiksi) yksityiskohtaisiin (samainen pohjoisesta tullut CORE-tiimi järjesti Meridianin kaupungissa Mississippissä boikotin kauppaan, jossa ei palkattu mustia työntekijöitä – ”Don’t shop where you cant’t work”).

Kesäkuussa 1964 Freedom Summer kärjistyi Philadelphian kaupungissa Mississippissä. USA:ta kuohuttaneessa tragediassa Klu Klux Klan murhasi kolme edellä mainittuja hankkeita organisoinutta CORE:n avustustyöntekijää.

Freedom Summer teki silloin 18-vuotiaasta Robert Reichista taistelijan demokratian puolesta. Yksi kolmesta Philadelphiassa murhatusta CORE-nuoresta oli 24-vuotias Michael Schwerner. Mickey ei koskaan ollut luovuttanut taistelua heikommassa asemassa olevien puolesta.

Vuonna 2017 Robert Reich kirjoittaa joka päivä aika paljon presidentti Donald Trumpista. Suosittelen lukemaan.

Pitti Uomon aakkoset

Pitti Uomo 91 tuli ja meni, mutta kirjoitan aiheesta varmasti pitkin kevättä sekä Yhden miehen tyylissä että Kauppalehdessä ja Optiossa.

Kirjoitin jo Kauppalehteen Pitti Uomon aakkosista. Tarkoituksena oli selittää tapahtumaa, ilmiötä ja kulttuuria mahdollisimman monelta kantilta.

A oli itse oikeutetusti Alessandro Squarzi. ”Maailman tärkeimmän miesten muodin messutapahtuman Pitti Uomon ytimessä ovat italialaiset yrittäjät ja tyyli-ihmiset, joilla on satojatuhansia faneja Instagramissa. Alessandro Squarzi on Pittin vakiokasvo, tyyli-ikoni ja Fortela-vaatemerkin perustaja.”

Kauppalehden jutussa käydään läpi Pitti Uomo Alessandro Squarzista Övereihin. Lue koko juttu Kauppalehdestä.

 

Pitti Uomo 91: partadialogit

evt_dialoghi_barba

Olen menossa Pitti Uomoon ensi viikolla ja olen vasta vapaapäivänä nyt ehtinyt silmäillä ohjelmaa. Ensimmäinen tärppi on heti tiistaina. Dialoghi della Barba. Partakeskustelut. Aivan mahtavaa, en meinaa jaksaa edes lukea pidemmälle. Aion mennä tuonne!

Sen verran tsekkasin, että kyse on Pittin ensimmäisestä ”partafestivaalista”. Kertokaa lisää, kuuntelen! Ilmeisesti kyseessä on järjestyksessään kolmas partakeskustelu (Milanon ja Torinon jälkeen) ja tähän sopiikin nopea lainaus Firenzen tapahtumakuvauksesta: ”The beard is a tale of its wearers, an exploration of new forms of masculinity and emblem of diverse urban tribes and new creativity”.

En ole kokenut partakeskustelija, mutta voin vilkaista. Lupaan raportin Dialoghi della Barbasta viimeistään keskiviikkona.

Ensi viikolla luvassa partatarinaa ja muutakin messuraporttia niin YMT:ssä kuin Kauppalehden verkkosivuilla.

Plot twist. Tickets booked! #yhdenmiehentyyli #pittiuomo #firenze

A post shared by Jani Niipola (@janiniipola) on