Filson – Unfailable Goods

Mitä pyhiinvaelluksiin tulee, tätä tärkeämpää brändiä en olisi voinut päästä fiilistelemään. Olen kantanut Filsonin laukkua kymmenen vuotta ja haastatellut firman toimitusjohtajaa Firenzessä Optioon. Sunnuntaina menin menin vihdoin pääkonttorille Seattlessa.

Samassa rakennuksessa on lippulaivakauppa ja sen alakerrassa tehdas, jossa tehdään kaikki laukut. 

Ostin ensimmäisen Filsonin laukkuni tosiaan ehkä noin 10 vuotta sitten. Might As Well Have The Best ei ole huumorislogan. Viisi vuotta ostopäivästä kävin jupisemassa Pinkomossa, että en viitsi ostaa uutta, kun laukku ei mene miksikään. Pinkomon Mikolla oli vastaus vastapalloon: ”kerää kaikki värit”.

Sen jälkeen laukkuja on tullut muutama lisää. 

Seattlessa vaikutuksen teki erityisesti kaupan yhteydessä ollut studio, jossa vanhoista laukuista rakennetaan uusia.

”Käytämme materiaaleja vanhoista laukuista ja oikeastaan kaikesta, minkä vaan saamme käsiimme”, kuului vuorossa olleen duden analyysi. 

Nämä uniikit laukut ja pussukat ovat myynnissä vain Seattlen liikkeessä. Made at Filson, kuten sanotaan. 

Mitä ostin? Jotain vanhaa ja uniikkia. Palataan siihen myöhemmin. 

Mainokset

YMT: Nigel 

Nigel Cabourn on englantilainen suunnittelija, jota pääsin haastattelemaan Kauppalehteen Pitti Uomossa. Seitsemänkymppinen Cabourn kiristää tahtia suunnittelijana ja esitteli Pittissä toista kollaboraatiotaan Peak Performancen kanssa. 

Nigel Cabourn tunnetaan armeijavintagen tulkkina ja luojana. Hänen oma tyylinsä on linjassa Cabourn-designin kanssa. Cabourn leikittelee perinteiden kanssa ja suosii itse todella väljää linjaa. 
”Tykkään pitää löysiä vaatteita.”

”Pidän itse siitä, että näytän coolilta. Myös minun iässäni”, Cabourn totesi. 

Tyylin kulmakivet ovat Cabournille yksinkertaisia. 

”Laatu ja värit ovat tärkeitä. Totta puhuen: minä puen ylleni vain sinistä, armeijanvihreää ja oranssia. That’s it!”

Kuva: Kimmo Haapala

YMT: Tuomo


Vaatturi Tuomo Pynttäri on toinen Vaatturiliike Sauman perustajista.

Kun hän ei ole kuuntelemassa Bruce Springsteeniä, hän on tekemässä tai myymässä vaatteita. Itse asiassa, useimmiten hän kuuntelee Springsteeniä silloinkin.


Kuvassa Tuomo viimeistelee takkia, joka on tehty alusta loppuun Saumassa. ”Kaavan piirtämisestä lähtien”, kuten vaatturi sanoo. 

”Tästä puuttuvat enää napinlävet, jotka ompelen käsin seuraavaksi.”

Takin valmistamiseen kuluu 35-40 työtuntia ja tilauksen ja mittojen ottamisen kolme sovitusta. Neljännellä kerralla asiakas saa omakseen vaatekappaleen, joka on täysin uniikki.
Tyyli – se elää yksityiskohdissa. 

YMT: Heikki

Designer Heikki Salonen oli mukana Guest Nation Finland -projektissa Pitti Uomossa. 

Suomen menestyneimpiin suunnittelijoihin kuuluva Salonen on työskennellyt Dieselillä ja Maison Margielalla, ja lanseerasi tammikuussa Firenzessä oman Vyner Articles -merkkinsä. 

Hänen oma tyylinsä peilasi ainakin Pittissä Vyneriä, jota hän kuvassakin pitää yllään. Salonen kuvailee Vyner Articlesia ArtWorkWear-termillä ja sanoo saaneensa vaikutteita taiteilijoiden työvaatteista. Vyner Articlesin vaatteet tulevat olemaan myös Kapteeninkadulle auenneen huikean Pontus-ravintolan henkilökunnan työasu.

Salonen sanoo, että tutkii taustatyössään taiteilijoita tai vaikkapa feministisiä ajattelua, mutta se näkyy vaatteissa hallitusti ja hillitysti. Kyse on enemmän asenteesta. 

”En halua, että tuote on ladattu ideologialla. Tuotteessa näkyy asenne tai tunnelma, ei suora viesti”, Salonen toteaa.

Minulle silmään pistivät Salonen huivit. Bandanassa on kuvattuna Salosen luova keskus eli toimisto Lontoon Vyner Streetillä. 

Tuotteessa näkyy siis myös tarina. 

Yhden miehen tyyli alkoi blogina, jossa kuvataan miesten tyyliä mies kerrallaan. Viisi vuotta aloittamisen blogi palaa juurilleen. Alan kuvata tyyppejä, joita tapaan ja jakaa tyylejä täällä. Olemme edenneet viidessä vuodessa pitkälle. Juhlistetaan sitä. 

Pitti Uomo 93: ensivaikutelma on oranssi

Ensimmäinen päivä kotona Helsingissä viiden Firenze-päivän jälkeen tarkoittaa yleensä sitä, että ajatukset alkavat pikkuhiljaa jäsentyä. Tein Kimmo Haapalan kanssa Pittissä lähinnä videoita, joita pudottelemme Kauppalehden verkkoon lähiviikkoina. Ensimmäinen löytyy jo täältä

Pitti Uomon kaltainen tapahtuma on inspiraation ilotulitusta. Kyse on myyntitapahtumasta, ja siksi trendit ovat aika konkreettisesti näkyvillä. Kuvasimme monta tarkempaa trendiraporttia Kauppalehteen, mutta tässä blogin puolellekin ensimmäisenä maistiaisena yksi selkeästi esiin noussut väri. 


Isossa kuvassa Pittissä selvästi jatkui kehitys räiskyvistä väreistä kohti rauhallisempaa, maanläheisempää ja klassisempaa väriskaalaa. Tummat siniset ja harmaat, ruskean ja vihreän sävyt sekä jopa musta olivat vahvasti värittämässä sekä Pitti-kävijöiden asuja että esiteltäviä mallistoja.

Rauhallisinkin asu hyötyy huomioväristä. Vuoden 2018 tammikuun Pitti Uomossa huutomerkki oli oranssi. 


Pitti Uomon kruunanneessa Undercoverin ja Takahiromiyashita The Soloistin näytöksessä varsinkin jälkimmäinen eli Miyashita vyörytti tumman armeijan jälkeen esiin vahvaa oranssia. 


Sama väri vilkkui myös teemamaa Suomen eli Pittin Guest Nation Finlandin osastolla, esimerkiksi Maria Korkeilan ja R-Collection yhteismallistossa.


Rolf Ekrothin malliston rohkeissa takeissa oranssi ei jäänyt sivurooliin. Iso oranssi alleviivasi Ekrothin sportswear-näkemyksen erinomaisuutta. 


Heikki Salosen uusi merkki Vyner Articles oli yksi Guest Nation Finlandin valmiimpia kaupallisia mallistoja. Salosen ArtWorkWear-konseptissa oranssi oli yksi väreistä, joka korvasi denimin työtakissa. 

Brittiläinen parkaguru Nigel Cabourn tosin totesi, että hän Sir Edmund Hillary -vaikutteidensa takia oranssi on aina mukana Cabourn-designissa. Niin myös ensi talven Peak Performance -kollaboraatiossa. 


Pitti Uomossa trendejä luodaan mallistojen lisäksi messualueen riikinkukkoilukulmilla.

Kyllä, oranssia. 


Päävärinä oranssi vaatii rohkeutta, mutta huomiovärinä se on yksi parhaista. Oranssi sopii erityisesti talveen. Kun on kylmä, tarvitaan jotain kirkasta ja lämmintä pitämään inspiraation liekki elossa. 

(Rolf Ekroth -kuva lookbookista.)

Kolme smokkia vuodenvaihteen juhliin

Käytän vain kolmea smokkia: texasilaista, kanadalaista ja klassista. 

Uudenvuodenaattona juhlitaan ja smokki on miehen juhla-asuista paras. 

Texas Tuxedo


Texas Tuxedo tarkoittaa farkkuja ja farkkupaitaa. Kyse on hienon osavaltion kansallispuvusta. Jos texasilaiseen smokkiin yrittää lätkäistä tyylisääntöjä, sanoisin, että yläosan tulee olla samaa väriä tai vaaleampi kuin alaosan. 

Yhdistäisin rakastamani RRL-farkut Polo Ralph Laurenin chambraypaitaan klubikauluksella, koska voin. Täysiverinen TT vaatisi farkkupaitaa ja bootseja, mutta Red Wingit kelvatkoon. 

Suosittelen harkitsemaan myös linkkuveitsen kantamista tämän asun kanssa. Ne Pabst Blue Ribbonit ja Budweiserit eivät avaa itse itseään.  

Canadian Tuxedo


Kanadassa on Texasia kylmempi. Kanadalainen smokki on farkut ja farkkutakki. Tuulahdus USA:aa tässä smokissa on Brooks Brothersin valkoinen OCBD. It really puts the white in white thrash tuxedo. Red Wingit olisivat napakka valinta tähänkin asuun, mutta Mark McNairyn tuplamonkit ovat pieni upgrade duunarismokkiin.

Sama pointti kuin Texasissa. Ylä- ja alaosat samaa väriä tai yläosa vaaleampaa denimiä. Tähän asuun yläosa järkyttää, sillä löysin kaapista Gapin (!) takin. Alakerrassa toki sitten on LVC:n farkut. Smokki arkeen ja juhlaan. 

Black Tie


Klassinen smokki toimii monessa muodossa ja siinä on erityisen hienoa jättää taakse vanha vuosi ja kohdata uusi. Juhla-asuna se on aina illan pelastaja, smokissa on aina erityinen olo. 

Kun pitää huolta istuvuudesta, isoja smokkivalintoja on väri ja kauluksen muoto. Omani on Tagliatoren sininen (ehkä midnight blue) sopivan pöyhkeällä peak lapelilla. Kenkien ei tarvitse olla kiiltonahkaa, mustat oxfordit peilinkirkkaina sopivat mielestäni mainiosti. Itse uskoin Sauman Ollin suositusta ja valitsin yksinkertaista mustaa mokkaa. Kirjaillut samettislipperit ovat tietysti aina listalla. Vaikka golfaajasetäsi ja naapurin vuorineuvos väittävät toista, cummerbundia ei myöskään nykyään välttämättä tarvita.

Tärkeintä on solmia rusetti itse. Vain itse solmitun voi uuden vuoden puolella avata. Solmukkeen solmiminen on hieman vaikea opetella, mutta vuodenvaihde on hyvä hetki muistaa, että jotkut asiat ovat hiukan vaikeita. 

Hyvää uutta vuotta 2018!

Luukku 24: so this is Christmas

Uskomatonta, mutta sain 24 luukun joulukalenterin tehtyä. Blogi oli elänyt pitkään hiljaiseloa. Olen nauttinut YMT:n kirjoittamisesta kovasti, ja ehkä Yhden miehen tyylin onkin aika palata aktiiviseksi. 

Olin ajatellut, etten ehdi kirjoittaa blogia. Kirjoittamisessa ei kuitenkaan ole kyse ajasta tai ajan löytämisestä. Muistin taas tekemällä, että kyse on ajattelun kehittämisestä. Kirjoittaminen on liikkeessä pysymistä. Aina, vaikka kirjoittaisikin välillä hanskoista, penny loafereista tai taskuliinan taittelusta. Pukeutumisen kulttuuriin mahtuu Suomessa ajatuksia.

Olkoon joulun lahja itselleni se, että kirjoitan enemmän ja enemmän, ja katson, mihin YMT vuonna 2018 päätyy. 

Rauhallista joulua ja tyylikästä uutta vuotta 2018!