Hito hyvä latte Lappeenrannassa

Asuin lapsena Lappeenrannassa. Kaikki muuttuu, mutta erityisen dramaattista on ollut muutos synnyinkaupungissa. Välillä tuntuu, että vain SaiPa pysyy, vaikka SaiPan peleissä ei enää heitetäkään Minttejä katsomoon.

Retailin ja ravintoloiden osalta Lappeenranta on kuin näyttely siitä, mitä kaikkia mahdollisimman persoonattomia ketjuja Suomessa on, miten monella tylsällä tavalla harmaan kerrostalon voi rakentaa vanhan puutalon tilalle. Tai siis näin tilanteen olen kokenut.

Tiedän toki, että kaupungissa tapahtuu myös hyviä asioita. Tämä on kertomus yhdestä sellaisesta mikrokokemuksesta siitä. Tällä kertaa pikavisiitillä ehdin vihdoin käymään Lehmus Roasteryssä, joka heti ensitutustumisella edustaa sellaista tekemistä, josta voi olla ylpeä. (Edit: ja siis paikka tietysti onkin nimeltään Satamatie 6 ja se on Suomen paras kahvila. Noni.)

Jos Lappeenranta olisi amerikkalainen kaupunki, jonka ketjut olisivat motittaneet, Lehmus Roastery edustaisi juuri sitä kapinahenkeä, joka sikiää jonnekin teollisuusalueelle. Koska ollaan Lappeenrannassa, Lehmus Roasteryn paahtimo ja Satamatie 6 -kahvila sijaitsevat kaupungin kauneimmilla kulmilla sataman takana. Vahva suositus!

”Miten mie voisin auttaa” ovat suurin piirtein ihanimmat sanat, joita Helsingistä lapsuutensa maisemiin saapunut voi kuulla. Olin niin vaikuttunut Lehmus Roasteryn miljööstä, tuotteesta ja palvelusta, että palasin jopa bloggaamaan. Hito hyvä!

Arvostan: näin pitää iskeä Support Your Local -hengessä kiilaa ketjumenoa vastaan! Myynnissä on paikallista superttuotetta omista kahveista erilaisiin alueen mikrobrändeihin (Hito hyvän pipo – hankin) ja pienpanimo-oluisiin (Tuju), joiden joukossa tietysti on yhdessä Lehmus Roasteryn kanssa tehty erikoisolut. Mainitsinko jo hyvän palvelun?

Ostin mukaan laten, joka oli tehty yllä kuvattuun House Blend Espressoon. Pää meinasi räjähtää. Kun pyöräilin siinä satamassa latte kädessä kohti ketjujen maailmaa, tuli hyvä ja lämmin olo siitä, että parempaakin on tarjolla. Tuun vastakii.

”Sinäkään et käytä sellaista liinaa”

Ennen oli Hatut ja Myssyt, nyt Liinat ja Tyhjätaskut. Jos on pakko valita, kuulun liinapuolueeseen. Pakko arvostaa, kun Suomen tasavallan presidentti kommentoi tyyliaiheita. 

Miten taskuliina taitellaan? Kiva, kun kysyit! Tässä Yhden miehen tyylin ikuinen toiveuusinta eli taskuliinan taitteluohje

Santa Maria Novella – maailman elegantein saippuakauppias

Pitti Uomon muotiviikko tehdään useamman pysähdyksen taktiikalla. Suosikkibrändien osastojen, Pittin jumalaisen pressilounaan, Giubbe Rossen negronin, rakkaimpien ravintoloiden ja muutaman tärkeän museon lisäksi pakollinen pysähdys on Officina Profumo-Farmaceutica di Santa Maria Novella.

Firenzeläinen klassikko valmistaa saippuaa, hajusteita ja öljyjä. Onko hyviä, kysyt.
Santa Maria Novella on perustettu vuonna 1612 ja bisnes luistaa paremmin kuin koskaan.  

Tyttärelläni on tapana halata yllättäen ja kysyä syytä minulta. ”Koska et ole kiroillut vähään aikaan.” Suuni voisi silti pestä välillä saippualla. Jos niin on tehtävä, suosin mailman parasta saippuaa. 

Näköjään Yhden miehen tyyli on edennyt siihen vaiheeseen, että unboxaan saippuoita.

Domikaanimunkkien perustaman parfymerian takia teen kaikkeni. Jos muuten eksyt kesämatkalla Firenzeen, suosittelen vahvasti vierailua Santa Maria Novellassa, joka muistuttaa enemmän museota kuin kauppaa. Toki niin, että kaikki saippuoista erikoisiin eliksiireihin on kaupan. 

Saippuatestiin en vielä lähde. Säästelen. Nautin myös ensin Santa Maria Novellan typografiasta ja tuotteiden huumaavista renessanssin loppuajan tuoksuista.

En ole edes kiroillut muutamaan päivään.
Katsotaan viikonloppuna sitten, jos vaikka Weekend Soapille olisi käyttöä. 

YMT: Greg

Greg Lellouche on newyorkilaisen No Man Walks Alone -verkkokaupan perustaja ja toimitusjohtaja. Vahvaa tyylisuorittamista läpi Pitti-viikon. 

Lellouchen paita on Tony Shirtmakersin helmi ja siinä niin sanottu camp collar. Kyseinen kaulusmalli hallitsi Pitti Uomon katukuvaa, uusia mallistoja ja siis myös ensi kesän kauppaa. Malli muistiin.