Myöhässä, mutta ihan vähän vaan

11129283546_5c3024f6dd_o

Annoin erityiselle ihmiselle lahjaksi kellon. Lahjana minulta se on hieman ironinen, koska olen itse aivan liian useina aivan liian myöhässä. Ai miten myöhässä? Minulla on kustantaja, jonka puhelimessa nimeni kohdalla lukee ”Huomenna”.

Myöhästymisen psykologia on yksinkertaista. Myöhästyjä luulee yrittävänsä parhaansa, mutta päätyy vain loukkaamaan odottajaa. Selityksiä ei oikeastaan ole. Ajoissa oleminen on toisen kunnioittamista, vaikka ei myöhästymisellä pahaa tarkoittaisikaan. Myöhästymisen psykologiaan voisi mennä vaikka kuinka syvälle (olen lukenut aiheesta hieman, koska se koskettaa henkilökohtaisesti), mutta ei mennä tässä nyt siihen, että jotkut ihmiset aloittavat kaikki kohtaamiset altavastaajina päästäkseen osoittamaan arvonsa jollain muulla tavalla. Puhutaan mieluummin hyvistä tavoista!

”Herrasmies on aina ajoissa” kuulosta hyvältä säännöltä. Mutta ihan vakavasti ottaen, aina ajoissa oleva ihminen on kuin mies, joka taputtaa toisia selkään: ei sataprosenttisesti luotettava.

Amerikkalaisen Esquire-lehden The Big Black Book -sarjassa oli kymmenisen vuotta sitten hyvä listaus siitä, miten reagoida illalliselta myöhästymiseen. Se olkoon ohjenuora meille kaikkeen myöhästymiseen ja inspiraatio myöhästymisen huonosta tavasta irti pääsemiseen.

Jos olet myöhässä 10 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja sano olevasi viisi minuuttia myöhässä. Se saa odottajan ajattelemaan (ja katsomaan!) muuta kuin kelloa.

Jos olet myöhässä 20 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja keksi selitys. ”Unohdin lompakon.” TAI: ”Halusin katsoa Westworldin loppuun.” TAI: ”En heti löytänyt sitä paitaa, josta sinä pidät.”

Jos olet myöhässä 30 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja neuvo aloittamaan – tai vähintään tilaamaan. Nälkäisen ihmisen kosto odottamisesta on karu ja tavallista oikeutetumpi.

Jos olet myöhässä 45 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja syytä liikennettä. Odottava ei tietenkään usko selitystä, mutta tyytyy siihen, koska kaikki ovat syyttäneet liikennettä myöhästymisestä.

Jos olet myöhässä tunnin

Soita, pyydä anteeksi ja ala miettiä paikkaa, josta etsit lahjan (alun lahja ei liity tapaukseen). Mutta oikeasti, tunnin myöhässä? Millainen hirviö oikein olet!

Jos olet myöhässä 1-3 tuntia

Soita ja jätä viesti vastaajaan, jossa pyydät anteeksi ja tarjoat hyvitystä. Ala etsiä uusia ystäviä.

Vakavasti ottaen, en ikinä itse käyttäisi mitään näistä selityksistä. Tai no, ehkä paria.

Rule number one kuitenkin on aina: ole ajoissa tai mieluiten etuajassa. Pieni hetki omaa aikaa ennen tärkeää tapaamista muuttaa tapaamisen kurssin täysin.

 

Mainokset

Menswearin rankka vuosi 2016

2016 ei ollut helppo vuosi menswearin ystävälle ja ostajalle. Mutta kun yksi tai kaksi aikakautta loppuu, yksi tai kaksi alkaa.

Helsingissä Harri siirtyi sivuun My o My THE MEN -kaupasta. Vaikka kaupan uusi suuntakin on erittäin hyvä, mestari on mestari.

Harrin siirtyminen kehitys- ja opetustehtäviin oli kova pala kuluttajalle, mutta tekee tietysti hyvää muotialan koulutukselle Helsingissä.

Viime viikonloppuna Tallinnassa kuulin, että tyylitaituri Aimar (yllä toinen oikealta) oli jättänyt Sfäärin. Onneksi myös juuri tällä viikolla alennusmyyntinsä aloittanut Sfäär on hyvissä käsissä, koska Henri (vasemmalla) jatkaa Aimarin saappaissa etelänaapurin ykköskaupassa.

Eikä siinä vielä kaikki. Myös Aimar jatkaa kulttuurityötä uudella alalla. YMT:n saamien tietojen mukaan Tallinnaan avataan pian Brewdog – jota vetää kukapa muu kuin ystävämme Aimar.

 

Lost in the wilderness

15825979_10154284032677039_6823895136571803560_n

Luovia ihmisiä on (ainakin) kahdenlaisia. Niitä, jotka ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat olevansa huonoja. Mutta on myös niitä, koska ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat pystyvänsä parempaan.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät minun pitävän Marc Maronista ja Bruce Springsteenistä. Maanantaina Maron julkaisi WTF-podcastissään haastattelun Springsteenin kanssa.

Teemana on enimmäkseen Springsteenin hiljattain julkaistun Born to Run -kirjan kautta hänen perhesuhteensa. Erityisesti suhde isään.

Maron aloittaa koko haastattelun kysymällä Springsteenin isäsuhteesta. No spoilers, mutta mutkien kautta päästään siihen, miten Springsteen kuvailee omaa projektiaan eli sitä, miten hän on joutunut tekemään töitä kehittyäkseen ihmisenä.

Projektillaan Springsteen tarkoittaa tätä kaikkea, jota voidaan kutsua elämäksi ja sen haasteiden kohtaamiseksi. Springsteen puhuu laulujensa kirveellä veistetylle retoriikalle uskollisesti kurssin löytämisestä ja sen mukaan ohjaamisesta. Hänellä projekti alkoi kuulemma jo 14-vuotiaana musiikin kautta. ”I was just merrily working in the coal mine”, Springsteen kuvailee nuoruuden musiikkiaan.

Springsteenin mukaan häntä auttoi ajatusten kokoaminen lauluihin ja edistyksen mittaaminen, ei niinkään menestyksellä, vaan musiikin itsensä kautta.

Mutta hänen isänsä. Springsteenin isäsuhde on tunnetusti vaikea. Isä oli vihainen ja ankara, kun nuori Bruce etsi itseään rockmusiikista. Onnellisen lopun sai isästä ja pojasta vain toinen.

”He was just lost within himself. The project that I’m describing was one that he never undertook. And if you never undertake that project, you’re lost in the wilderness at a certain age”, Springsteen kertoo Maronille.

Olen faniuden takia jäävi, mutta haastattelu kirvoitti ajatuksia siitä, mitä on olla aikuinen. Älä lykkää prosessia, sillä elämä ei odota. Joskus tapahtuu asioita, joita ei saa takaisin. Keski-iän kriisi, tai miksi elämän käännekohdassa tapahtuvaa törmäystä haluaakaan kutsua, tulee eteen useimmille muodossa tai toisessa. Mutta siihen voi varautua tuntemalla itsensä. Törmäykseen valmistautuminen alkaa paljon aiemmin kuin ainakin minä tajusin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä asioiden käsittelyyn. Just don’t get lost in the wilderness.

Lohdullista on, että kaikki me olemme samalla matkalla, niin kliseistä kuin se onkin. Springsteen toki on eeppisellä matkalla, kuten hänen lauluistaan voi kuulla. Törmäyksiä tulee, mutta kyse on kahdesta asiasta: miten hyvin olet valmistautunut ja miten hyvin käsittelet ne. Loppu on kaasuttamista ja ohjaamista.

Kuuntele Maronin ja Springsteenin keskustelu tästä.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät, että tämä postaus ei olisi valmis ilman Jon Stewartin puhetta. Minun matkani on aavistuksen verran tasaisempi, jos kuuntelen tämän puheen kerran vuodessa.

 

Kuva: WTF with Marc Maron

Chair it is

Hyvää uutta vuotta, YMT-lukija! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on saada uudenlaista selkeyttä oman kodin sisustukseen. Inspiraationa ainakin aluksi olkoon amerikkalaisen tyylikirjoittaja David Cogginsin New Yorkin -asunto.

Back on the grid and definitely not procrastinating. Why do you ask?

A post shared by David Coggins (@davidrcoggins) on

Yritän varmaankin sekoittaa Cogginsin boho chiciin pohjoismaalaista selkeyttä. Katsotaan miten käy. Casa Coggins inspiraationa ja realistisemmin ja vaaleimmilla sävyillä samaa henkeä omaan kotiin on varmaan todennäköisin suunta.

Vuoden ensimmäinen tulokas on uusi tuoli, kaksi itse asiassa. Oikeastaan kyse on vanhoista tuoleista. Sain käyttööni perheen klassikot ja testailen juuri, miten ne sopivat sisustukseen. Jury on ulkona vielä.

Tunnearvoa riittää. Putoilin näiltä keikkaavilta tuoleilta jo alle kouluikäisenä.

Suhteeni Aallon muotokieleen on taas lämpenemässä ja yritän nyt sovittaa näitä kotiini. Katsotaan, miten käy. Käytävässä ne kyllä näyttävät hienoilta.

fullsizerender-44

 

 

Luukku kiinni

Useimmiten asiat onnistuvat, joskus ei. YMT:nn Vuoden 2016 joulukalenterista tuli kolossaalinen pettymys – erityisesti sen tekijälle.

Näin kävi. Joulukuu muuttui jossain vaiheessa Fight Clubin Jack’s Smirking Revenge -kohtaukseksi. Ilman suoria viittauksia työelämään, totta kai.

Joulukalenteri jäi kesken. Ei tyylikästä. Jatketaan tyylikkäästi viimeistään vuonna 2017.

En olisi uskonut, että kirjoitan ”Sori, etten ole postannut” -postausta, mutta kai sellainen joskus pakosti tulee. Nyt ainakin tuli.

As A Gentleman Would Say: olen pahoillani.

IMG_0786

Valoa kohti.

Luukku 8: Amies paikallaan

fullsizerender-40

Hardy Amies oli skarppi herra. Ja Hardy Amies on edelleen aika lailla terävä brändi Savile Row’lta. Herra Amies klassikkoteoksineen on tervetullut lisä tyylikalenteriimme, joka on ollut amerikkalaispainotteinen.

Hardy Amies oli paitsi johtava räätäli myös 60-luvun merkittävimpiä kirjoittajia tyyliaiheesta. Tämän kirjan ansiosta.

Otsikossa on sana muoti, mutta kyllä Amies nykytermein enemmän tyylistä kirjoittaa.

Amiesin ABC of Men’s Fashion (2007, V&A Publications) on kooltaan pieni opus, joka putoaa tyylitajuntaan kuin ensimmäinen oma kaksirivinen puku. Mikään ei ole ennallaan sen jälkeen. Osa hämmennyksestä on aitoa iloa maailman avautumisesta, osa luonnollisesti surua siitä, että kaikki on vaativampaa. Palkitsevampaa, mutta vaativampaa.

Amies käy läpi kirjaimellisesti kaiken A:sta Ö:hön. Amies ei lauo vitsejä, mutta kirjasta löytyy huumoria myös räätälin ammatille luonteisen, lievästi rigidin suhtautumisen tuolta puolen. Toisaalta Amies selventää monia käsitteitä kiitettävästi.

”Bespoke. (…) There is a fair amount of controversy over the strict application of the word to tailoring. A Savile Row tailor, for instance, will maintain that true bespoke tailoring can only mean clothes that are made not only to measure but to a customer’s exact requirements as discussed personally between himself and his tailor, the man who is actually going to make the suit.”

Alkaa vaikuttaa siltä, että jokainen YMT:n tyylin joulukalenterissa esitelty kirja on merkkiteos. Amiesin kirja on sitä varmasti.

fullsizerender-41

YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.

Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska partakirjaa pehmeämpää pakettia ei olekaan.

YMT-arvio: ABC of Men’s Fashion. – 4/5.

Luukku 7: Ei parta pahoille kasva, mutta badasseille kasvaa

fullsizerender-29

”Though there are individual exceptions, the absence of Beard is usually a sign of physical and moral weakness.”

Thomas S. Gowingin teos The Philosophy of Beards (2014, British Library Publishing) ei tietenkään ole tyylipuhdas tyylikirja – varsinkaan jos et ole parrakas mies. Gowingin teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1854 eli kyse ei ole mistään hipsterien fiilistelyopuksesta.

Gowing lähtee liikkeelle kaukaa, mutta syöttää siloposkille karvaista kalkkia koko matkan Viktoriaaniseen aikaan saakka.

Matkalla opimme muun muassa, että Rooman valtakunnassa sotaretkiltä palanneet miehet alkoivat ajaa partaansa. Anteeksi Partaansa, Gowing kirjoittaa sen isolla kirjaimella. On vaikea välttää ajatusta, että parranajon yleistymisellä ja Rooman valtakunnan rappiolla ja tuholla ei olisi minkäänlaista yhteyttä.

Historiallisen merkityksen ohella Gowing luonnollisesti sukeltaa myös Parran esiintymiseen ja merkityksiin Shakespearen näytelmissä. Tiheällä kammalla käydään läpi myös eläinkunta: leijona ilman harjaa ei olisi viidakon kuningas, kuuluu Gowing logiikka.

fullsizerender-30

YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.

Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska partakirjaa pehmeämpää pakettia ei olekaan.

YMT-arvio: The Philosophy of Beards. – 3/5.