Category: musiikki
So Pitti, oh so Pitti
Tänään illalla todennäköisesti vuodatan suurten tunteiden kyyneleitä kauralattemukiini The Nationalin keikalla Sidewaysissä. ”I know it’s not working. I’m no holiday…”
Mutta ensi viikolla on loma.
Ja keikan tunnekuohua ennen on aikaa valmistautua pakkaamalla Pittiin. Järjestyksessään 94. Pitti Uomo järjestetään Firenzessä ensi viikolla ja Yhden miehen tyyli luonnollisesti paikalla.
Tämän vuoden tammikuun Pittin kaksi kohokohtaa olivat Guest Nation Finland -hanke ja David Cogginsin haastattelu.
Tässä viisi asiaa, jotka etukäteen tuntuvat tärkeiltä nyt alkavassa Pittissä.
1) Guess Who’s Back Nation Finland
Suomi ei ole enää teemamaa (Georgia on), mutta GNF-hankkeen jälki tuntuu vahvana. Kesäkuun 2018 Pittissä mukana on ennätysmäärä suomalaisia valmistajia. FRENN, Gemmi, Makia, Nomen Nescio, R-Collection ja Saint Vacant muodostavat kiinnostavan ja monipuolisen kuusikon. Myynti ja kasvu messuilla onnistuu vain jatkuvuuden kautta. Olen ylpeä näistä messumerkeistä jo etukäteen.
2) COS
Ruotsalainen high street -merkki on ensimmäinen laatuaan, joka järjestää näytöksen Pitti Uomossa. Onko kyse rahan vallasta, aikojen muuttumisesta vai siitä, että COS todella on niin kiinnostavan suunnittelun ketju, että se sopii Pittiin, sehän nähdään.
3) Santa Maria Novella
Must visit. Mitä tahansa elämässä on tehnyt, Santa Maria Novellan saippua pesee synnit pois.
4) Scandinavian Manifesto
Kööpenhaminan Revolver-messut aloittavat pitkän yhteistyön Pitti Immaginen kanssa. Mukana on brändejä Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta. Whyredin ja Filippa K:n rinnalle skandinaavisen designin ja ruokakulttuurin ilmiöiden sekaan olisi sopinut joku suomalainenkin. Mutta nyt mennään näillä. On positiivista, että yhteys Pohjoismaihin vahvistuu. Yritetään päästä mukaan jatkossa vielä vahvemmin, sillä aasialaisille sisäänostajille olemme yhtä Nordic kuin kaikki muutkin Pohjoismaat.
5) Firenze
Pitti Uomo italialaisten valmistajien, kulttuurin, käsityötaidon, bella figuran ja elämänilon juhla. Firenze on sille täydellinen näyttämö. Asuin kaupungissa aiemmassa elämänvaiheessa viisi vuotta. Kun palaan Firenzeen, palaan kotiin. Aina paluu tuntuu hyvältä, juuri tarvitsen sitä enemmän kuin koskaan. Hispterlattefaija vuodattaa lohtukyyneliä Guilty Partyn tahtiin sunnuntai-iltana. Oman elämänsä Jep Gambardella tirauttaa muutaman sillä hetkellä, kun astuu Milanon-junasta Santa Maria Novellan asemalle.
Kylmän talvipäivän välisoitto
Mikä rimmaa Broncon kanssa?
Yhden miehen tyylin kestosuosikkeihin kuuluu country-laulaja Sturgill Simpson. Kovia kokenut (niinhän me kaikki) Simpson muutti Nashvilleen yrittämään muusikon uraa vuonna 2012.
Vuonna 2013 ilmestyi soolodebyytti High Top Mountain.
Vuonna 2014 ilmestyi kakkosalbumi Metamodern Sounds in Country Music.
Vuonna 2015 Simpson esiintyi Huvila-teltassa.
Vuoden 2016 maaliskuussa ilmestyi kolmas albumi A Sailor’s Guide To Earth.
Vuoden 2016 maaliskuussa A Sailor’s Guide To Earth sai Grammy-ehdokkuuden kategorioista kovimmassa. Levy on ehdolla paitsi Vuoden country-albumiksi myös vuoden vuoden parhaaksi albumiksi. Vuoden albumin muut ehdokkaat ovat Adele (25), Beyoncé (Lemonade), Justin Bieber (Purpose) ja Drake (Views).
Kuka ei kuulu joukkoon?
Luukku 17: Tyylikkäimmät minikonsertit
Jokainen kunnon bloggari tekee silloin tällöin seuraavaa: yhdistää kaksi marginaalista asiaa, jotka eivät liity toisiinsa millään tavalla. Mikä olisikaan parempi hetki moiselle kuin myöhässä oleva joulun tyylikalenteri. Siispä tässä tulee: kolme tyylikkäintä NPR:n Tiny Desk -konserttia.
Tiny Desk on amerikkalaisen NPR:n radiokanava konserttisarja. Artisti tulee NPR:n toimistoon, pienen pöydän ääreen, ja soittaa. Simppeliä.
En voi väittää katsoneeni jokaista pikkukonserttia kahteen kertaan. Mutta tässä valistunut valinta kolmesta tyylikkäimmästä setistä.
Raphael Saadiq
Paasaan kovasti, että ei kannata ostaa mustaa pukua. Joka kerta Saadiqin setin katsottuani olen hetken eri mieltä.
Pokey LaFarge
Vintagessa on yksi tärkeä muistisääntö. Never half-ass it. Bluesia, bluegrassia ja kantria yhdistelevä Pokey antaa vintagelle 100 prosenttia soittimia myöten.
José González
Tukka hyvin, parta hyvin, kaikki muu aika melankolista. González rokkaa workwear blazeriä melkein uskottavammin kuin Bill Cunningham ja taustalla pari hipsteriä näyttää surumielisintä naamaansa.
Ryan Adams, Taylor Swift ja The Summer of ’89
Oudointa ja parasta tänään. Ryan Adamsin täyscover Taylor Swiftin 1989-levystä. Shake It Off on Bruce Springsteenin I’m on Fire bommattuna Swiftin alkuperäisen Shake it Offin päälle.
Jon Stewart vitsaili joskus, että Bruce Springsteen on Bob Dylanin ja James Brownin salattu lapsi. Jos Adams ja Swift saisivat lapsen, sekin ilmeisesti olisi Bruce Springsteen.
Do it.
Smoking my brain hazy: Sturgill Simpson Helsinkiin
Juhlaviikkojen Huvila-teltan ohjelma julkistettiin viime viikolla. Jos YMT poimii ohjelmasta yhden esiintyjän, se on Sturgill Simpson. Pidän kiinnitystä täysosumana.
Sturgill Simpson on laulaja, jota pidetään ”kantrin pelastajana”. Siitä en tiedä, Simpsonin musiikki on sitä itseään. Unfuckwithable.
”There’s a gateway in our mind that leads somewhere out there beyond this plane
Where reptile aliens made of light cut you open and pull out all your pain
Tell me how you make illegal something that we all make in our brain
Some say you might go crazy but then again it might make you go sane.”
Sturgill Simpson: Turtles All The Way Down
Lauluissa vilahtelevat erilaiset päihteet, synnit ja takakuistin pohdinnat edellä mainittujen risteyskohdissa. Kuuntelin uusinta levyä tänään pyöräillessä, mutta Simpson on kyllä hienoa oluenjuontimusiikkia.
Näköjään kovin country tulee Kentuckystä. Ja elokuussa Helsingin Huvila-telttaan.
Arvostan myös Simpsonin tyylivalintoja.
Yllä olevassa NPR:n Tiny Desk -konsertissa Simpson sanoo olevansa menossa muutaman päivän kuluttua David Lettermanin show’hun esiintymään. Hän sanoo joutuvansa hankkimaan puvun, koska omistaa vain kaksi samanlaista paitaa. Mitä Simpsonilla on yllään? Sama paita, samat farkut, mutta eri Converset. Tai ehkä paitakin on se toinen.
”
Lately things have been a little complicated
Quality of life has got me down
Sex is cheap and talk is overrated
And the boys and me still working on the sound”
Sturgill Simpson: Life of Sin
”We’ll do one for the ladies. I’m just bullshittin’ – they’re all for the ladies.”
Teksti: Jani
Paita: Sandro via MR PORTER.
Kitara: Google -> Acoustic Dark Wood Guitar.
Yhden miehen tyyli 