Tagged: Helsinki
Menswearin rankka vuosi 2016
2016 ei ollut helppo vuosi menswearin ystävälle ja ostajalle. Mutta kun yksi tai kaksi aikakautta loppuu, yksi tai kaksi alkaa.
Helsingissä Harri siirtyi sivuun My o My THE MEN -kaupasta. Vaikka kaupan uusi suuntakin on erittäin hyvä, mestari on mestari.
Harrin siirtyminen kehitys- ja opetustehtäviin oli kova pala kuluttajalle, mutta tekee tietysti hyvää muotialan koulutukselle Helsingissä.
Viime viikonloppuna Tallinnassa kuulin, että tyylitaituri Aimar (yllä toinen oikealta) oli jättänyt Sfäärin. Onneksi myös juuri tällä viikolla alennusmyyntinsä aloittanut Sfäär on hyvissä käsissä, koska Henri (vasemmalla) jatkaa Aimarin saappaissa etelänaapurin ykköskaupassa.
Eikä siinä vielä kaikki. Myös Aimar jatkaa kulttuurityötä uudella alalla. YMT:n saamien tietojen mukaan Tallinnaan avataan pian Brewdog – jota vetää kukapa muu kuin ystävämme Aimar.
Mikä rimmaa Broncon kanssa?
Yhden miehen tyylin kestosuosikkeihin kuuluu country-laulaja Sturgill Simpson. Kovia kokenut (niinhän me kaikki) Simpson muutti Nashvilleen yrittämään muusikon uraa vuonna 2012.
Vuonna 2013 ilmestyi soolodebyytti High Top Mountain.
Vuonna 2014 ilmestyi kakkosalbumi Metamodern Sounds in Country Music.
Vuonna 2015 Simpson esiintyi Huvila-teltassa.
Vuoden 2016 maaliskuussa ilmestyi kolmas albumi A Sailor’s Guide To Earth.
Vuoden 2016 maaliskuussa A Sailor’s Guide To Earth sai Grammy-ehdokkuuden kategorioista kovimmassa. Levy on ehdolla paitsi Vuoden country-albumiksi myös vuoden vuoden parhaaksi albumiksi. Vuoden albumin muut ehdokkaat ovat Adele (25), Beyoncé (Lemonade), Justin Bieber (Purpose) ja Drake (Views).
Kuka ei kuulu joukkoon?
Smoking my brain hazy: Sturgill Simpson Helsinkiin
Juhlaviikkojen Huvila-teltan ohjelma julkistettiin viime viikolla. Jos YMT poimii ohjelmasta yhden esiintyjän, se on Sturgill Simpson. Pidän kiinnitystä täysosumana.
Sturgill Simpson on laulaja, jota pidetään ”kantrin pelastajana”. Siitä en tiedä, Simpsonin musiikki on sitä itseään. Unfuckwithable.
”There’s a gateway in our mind that leads somewhere out there beyond this plane
Where reptile aliens made of light cut you open and pull out all your pain
Tell me how you make illegal something that we all make in our brain
Some say you might go crazy but then again it might make you go sane.”
Sturgill Simpson: Turtles All The Way Down
Lauluissa vilahtelevat erilaiset päihteet, synnit ja takakuistin pohdinnat edellä mainittujen risteyskohdissa. Kuuntelin uusinta levyä tänään pyöräillessä, mutta Simpson on kyllä hienoa oluenjuontimusiikkia.
Näköjään kovin country tulee Kentuckystä. Ja elokuussa Helsingin Huvila-telttaan.
Arvostan myös Simpsonin tyylivalintoja.
Yllä olevassa NPR:n Tiny Desk -konsertissa Simpson sanoo olevansa menossa muutaman päivän kuluttua David Lettermanin show’hun esiintymään. Hän sanoo joutuvansa hankkimaan puvun, koska omistaa vain kaksi samanlaista paitaa. Mitä Simpsonilla on yllään? Sama paita, samat farkut, mutta eri Converset. Tai ehkä paitakin on se toinen.
”
Lately things have been a little complicated
Quality of life has got me down
Sex is cheap and talk is overrated
And the boys and me still working on the sound”
Sturgill Simpson: Life of Sin
”We’ll do one for the ladies. I’m just bullshittin’ – they’re all for the ladies.”
Teksti: Jani
Paita: Sandro via MR PORTER.
Kitara: Google -> Acoustic Dark Wood Guitar.
Kahvilat lopettavat, mutta onneksi kahvia riittää
Aktiivisena kahvilakirjoittajana olen seurannut kauhuissani viime viikkojen kehitystä Helsingissä. Vaimoni suosikki Café Kokko sulki ovensa Kanavarannassa viime viikolla. Ja eilen lopetti toinen pieni helmi, The Exhibitionists Töölössä.
Näin ei voi jatkua. Pian joudun kirjoittamaan työhuoneessani!
Kahvila on kirjoittajan kolmas tila: ei koti, eikä työpaikka. Se on turvallinen välimuoto, jossa voi päästä kiinni erilaiseen tunteeseen. Ehkä muistat, että julkaisin vuosi sitten tässä blogissa kokonaisen tekstin kahvilassa kirjoittamisesta.
Olen siitä lähtien kirjoittanut seuraavaa tekstiä aiheesta, kahviloissa tietysti. Uudessa tekstissä käsitellään, missä kahviloissa kirjoittaa mitäkin. Se on tulossa.
Onneksi Helsingin kahvilarintamalta kuuluu hyviäkin uutisia. Olin tänään aamulla (kirjoittamassa) Brooklyn Caféssa. Huomasin ilokseni, että Brooklyn on lanseerannut oman uutuuskahvin. Fulton Street Blendiä saa Viiskulmasta jo papuina ja kuulemma pian myös kupissa.
Eikä siinä vielä kaikki! Brooklyn Café on avannut kuukaudeksi uuden kahvilan Aleksin X-Mas Garageen. Voikohan siellä kirjoittaa?
Teksti ja kuva: Jani
Sprezzatura-perjantai
Olin tämän viikon Lontoossa (siitä lisää myöhemmin) ja englantilainen tyyli teki vaikutuksen. Mutta perjantain kunniaksi paluu Helsinkiin oli vähintään yhtä tyylikäs.
Arvostan suuresti Vaatturiliike Sauman Ollin ja Tuomon tapaa juoda aamukahvit Bulevardilla kesät talvet. Herrojen tyylistä puhumattakaan.
Kuten englantilainen sanoisi: something tells me these fellows are in the sprezzatura business.
Teksti ja kuva: Jani
Nähdään Helsingin Kirjamessuilla!
Helsingissä järjestetään tänä viikonloppuna kirjamessut. Yllä olevassa kuvassa pöydällä on kolme minulta tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa. (Yksi vielä ilmestymättä, siitä lisää myöhemmin.) Yksi urakan miellyttävistä vaiheista on messuviikonloppu. Kuka kirjailija ei haluaisi puhua työstään, kirjoittamisesta ja kirjoistaan?
YMT hyökkää viikonloppuna tweedin, vakosametin ja neulesolmioiden kirjallisuuskliseemaailmaan. Jos et ole koskaan ollut kirjamessuilla, suosittelen vierailua. Missä muualla voi kuunnella saman päivän aikana kymmeniä suomalaisia kirjailijoita, ostaa koko loppuvuoden syntymäpäivälahjat, isänpäivälahjat (Vapaa tyyli) ja syödä metrilakua? Nähdään messuilla, siis.
Jos satut olemaan messuilla viikonloppuna, tule moikkaamaan! Minulla on viikonloppuna kolme esiintymistä Helsingin Kirjamessuilla. Olemme Duudsonien kanssa puhumassa tällä viikolla ilmestyneestä Härmästä Hollywoodiin -kirjasta Kallion lukion opiskelijoiden kanssa lauantaina Louhi-lavalla klo 13.30. Toinen esiintyminen Duudsonien kanssa on heti perään Suomalaisen kirjakaupan lavalla klo 14.00.
Vapaa tyyli -kirjasta ja suomalaisen miehen pukeutumisesta puhutaan Wine Cornerissa sunnuntaina klo 15.
Tyyliaiheen aasinsilta tulee tässä. Duudsonit esiintyvät kirjan kannessa tuunaamissaan kansallispuvuissa, jotka noteerattiin jo viime vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Miten niihin pukeudutaan? Se selviää alla olevasta kirjatrailerista.
Suuntaa Saumaan
Jos miesten tyyli kiinnostaa, alennusmyynnit ovat oiva tilaisuus päivittää vaatekaapin sisältöä kaksi kertaa vuodessa. Jos olisin Suomessa, suuntaisin Helsinkiin ja Bulevardille.
Alennusmyynneissä kannattaa pitää pää kylmänä ja ostaa vain sellaista, mitä muutenkin ostaisi. Miehen kannattaa pitäytyä klassikoissa ja täydentää varastojaan.
Maanantaina alkoi yksi Helsingin tärkeimmistä aleista. Juuri Pitti Uomosta palannut Sauman jengi tiedotti alen alkamisesta Instagramissa.
YMT: Jens
Jens, 22, on helsinkiläinen opiskelija ja vaatturiliike Sauman myyjä. Jens edustaa uudemman koulukunnan tyylimiestä: tyyppiä, joka saattaa lukea GQ.comia, mutta jota valokuvaaja Tommy Ton ainakin kuvaa GQ.comiin. (Kuva linkin takana, kas tässä.)
Klassisella herraintyylillä on joskus pölyinen klangi, mutta nuori polvi tuo siihen tärkeän ulottuvuuden eli rentouden. Well played!
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Klassinen, mutta rennolla tavalla. Myös nuorekas. Eli saatan käyttää t-paitaa puvun kanssa. Vaikka käytän pukuja, rentous on tärkeää. En halua näyttää liian teatraaliselta, näytelmähahmolta.
Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Seuraan jonkin verran muotilehtiä, mutta eniten vaikutteita saan luonnollisesti työn kautta. Seuraan työn puolesta muotiviikkoja, eri valmistajien mallistoja ja olen ajan tasalla virtauksista. Se on tärkeää myyjän työssä. Sitä kautta tulee varmasti vaikutteita alitajuisestikin.
Mikä on oman vaatekaappisi tärkein yksittäinen esine?
Kello. Omega Geneve, jonka olen saanut isoisältäni.
Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat? Tai sääntö, jota rikot?
Noudatan moniakin sääntöjä, mutta en liian tarkasti. Sanotaan näin: minulla ei ole mitään sellaisia sääntöjä, joita en voisi rikkoa. En ole niin tarkka, että vyön pitäisi olla kenkien kanssa samaa nahkaa. Laitan kangasvyön nahkakenkien kanssa, jos se näyttää hyvältä.
Säännöt pitää tietenkin tuntea, jotta niitä voi rikkoa. Jos jokin näyttää hyvälle, tyylisääntö ei saa olla este.
Onko sinulla tyyliesikuvia?
Tietysti klassikot, kuten Paul Newman ja Windsorin herttua. Ja esimerkiksi italialainen Alessandro Squarzi, jota The Sartorialist kuvaa usein. Tai espanjalaisen MAN 1924 –merkin Carlos Castillo. Kaksi jälkimmäistä edustavat juuri sitä klassisia, mutta rentoja tyyliltään. Vaatteet ovat dressattuja, mutta toisaalta sellaisia, että niissä voisi mennä nukkumaan.
Mikä on maailman tyylikkäin kaupunki ja miksi?
Oman kokemuksen mukaan New York. Se on niin hyvä sekoitus tyylejä. Siellä voi kävellä päivällä Financial districtin vanhan rahan ja pukujen seassa ja nähdä myöhemmin Williamsburgissa kaikki uusimmat hipsterityylit.
Mistä yleensä ostat vaatteesi? Kivijalka vai netti?
Varmaan puolet ja puolet. Luonnollisesti ostan suurimman kivijalkaostoksista osa meiltä Saumasta. Minulla on myös vintagea. Hyvä vintagekauppa Helsingissä on esimerkiksi Albertinkadun Variety, josta voi löytää amerikkalaisia työvaatteita ja laadukkaita second hand -kamoja. Sekoitan mielelläni asuun jotain yllättävää, esimerkiksi workwear-elementtejä asuun italialaisen puvun kanssa.
Vinkki nettikauppaan?
Mikä on mottosi?
Isäni on vaikuttanut pukeutumiseeni paljon. Kun jo olin pieni, hän sanoi minulle: ei saa näyttää liian sliipatulta. Voi olla huoliteltu, muttei liian huoliteltu.
Kiitos Jens!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Merckxillinen mies
Jukka, 51, on helsinkiläinen toimitusjohtaja. Jututimme Jukkaa Wauhtiajojen maalissa. Opimme uutta Eddy Merckxistä, De Rosan runkojen valmistuksesta ja mahtavan moton. Samala Jukka paljastaa Helsingin parhaan pyörälenkin.
Tämä italialaisesta ja ranskalaisesta kulttuurista elämän vaikutteita ammentava viestinnän ammattilainen hurahti pyöräilyyn 3-vuotiaana. Vajaat 50 vuotta myöhemmin intohimo pyöräilykulttuuriin näkyy kaikessa: varusteissa, tyylissä ja puheissa.
Buongiorno, Jukka. Pyöräily: harrastus vai pakkomielle?
Se on pakkomielle. Multiaddiktio.
Ensimmäinen pyöräsi?
Ensimmäinen lahjatoive Emil-ukilta 3-vuotiaana oli polkupyörä. 8-vuotiaana sain Jopon, harmaan esisarjan erikoismallin, jossa oli kiillotetut alumiinivanteet, käsijarru ja valot. 14-vuotiaana ostin kesätyörahoilla 10 vaihteisen Raleigh Royal -retkipyörän, josta lokasuojat irroittamalla sai maantiekilpapyörän näköisen menopelin. Silloin aloitin Helsingistä itään ja pohjoiseen suuntautuneet pyörälenkit sekä pidemmät viikon pituiset pyöräretket telttoineen.
Maantiekilpapyöräilyn aloitin 2002 ostin elämäni ensimmäisen maantiekilpapyörän, Celeste-värisen Bianchin. Campagnolo Veloce -osilla (pyörä muuten ajautui Velosportin vaihtopyöränä Mika Myllylälle, RIP).
Numerokysymys. Kuinka monta polkupyörää omistat?
Kuusi kokonaista. Yksi Colnago on pyöräateljeessani osina ja odottaa rungon korjauksen jälkeen kasaamista ja entisöintiä. Nuoruuden Raleigh Royalen myymisen jättämä aukko on täyttymässä verkkohuutokaupassa, joten pyöräluku saattaa olla kohta kahdeksan (8).
Mikä pyörä on tärkein?
Toiminnallisesti tärkein on uusi Colnago C59 Italy Campagnolo Super Record -osasarjalla ja Lightweight Standard III –hiilikuitukiekoilla, koska sillä ajan eniten. 5000–6000 kilometriä vuodessa.
Tyylillisesti ja historiallisesti tärkein on kuvien DeRosa 1983. Pyörä on Eddy Merckx -aikakauden huippupyörä, jolloin vielä Columbus-runkoputket juotettiin Italiassa muhveihin, alumiiniosat kiillotettiin ja niihin kaiverrettiin pyörävalmistajan logot, satulat olivat nahkaa ja lukkopolkimien sijaan oli häkkipolkimet Bindan remmeillä.
Wauhtiajoissa estetiikka jyllää, mutta mikä pyöräilyvarusteissa on tärkeintä?
Lajin, pyörägenren ja -merkin mukainen tyyli tulee ensimmäisenä ja sääolosuhteiden mukainen suojaavuus ja mukavuus toisena.
Mistä löydät inspiraatiota omaan tyyliin ja pukeutumiseen?
4–5 viikkoa Pariisissa ja Etelä-Ranskassa vaikuttavat ehkä eniten yhdessä ulkona luonnossa koetun kanssa. Muuten päätäni mylläävät hitaat elokuvat ja hitaasti luetut kirjat, ennustamattomasti muuttuvat musiikkivalinnat, valokuva- ja kuvataide, lifestylemediat ja blogit, Pinterest. Ehkä helpompi luetella mikä ei ispiroi: teatteri, dekkarit, stand-up, ja tosi-tv.
Pyöräilyn ulkopuolella: mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Klassinen italialainen tyyli, laadukkaat kankaat ja leikkaukset, jotka sopivat kropalleni heittämällä. Niin duuni-, vapaa-ajan- kuin pyöräilijäminälle.
Kuka on tyyliesikuvasi? Pyöräilyssä tai muuten?
Pyöräilyssä Eddy Merckx on tyylireferenssi, kuten näkyy. Solo Superia on hänen ensimmäinen ammattitiiminsä. Merckx ajoi Adidaksen kengillä ja Ugo De Rosan tai Ernesto Colnagon tekemillä pyörän rungoilla.
Viimeinen suuri pyöräilyn tyyli-ikoni on Mario Cipollini. Oma rohkeus ei kylläkään riitä hänen tempauksiinsa.
Pyöräilyn ulkopuolelta esikuvia ovat 60–70-luvulta Paul Newman ja Steve McQueen ehkä kasuaaliosastolla, kuten kellosta voi arvata.
Suosittele jotain hyvää kauppa pyöräilystä ja pyöräilyn ilmiöistä kiinnostuneelle?
Velosportin kauppiaan, suurmestarin Raimo Niemisen avulla olen päässyt pyöräilyn kultakauden tiedon lähteille. Tämän hänen aikoinaan maahantuoman DeRosa -aarteen olen saanut ostaa useamman vuoden neuvottelujen ja historian opiskelun jälkeen hänen kokoelmastaan. Pyörä on todella harvinainen alkuperäinen Suomi-pyörä, sillä tuollon tämän tasoisia pyöriä ei myyty kuin muutamia vuodessa ja ne ajettiin kilpailuissa heikkoon kuntoon. Pyöräilybrändien sivustoista seuraan Colnagon, DeRosan, Campagnolon, Raphan ja Paul Smithin saitteja.
Mikä on Helsingin paras pyörälenkki?
Peltosen lenkki. Pari vuotta sitten sain 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi hyviltä pyöräveljiltani Mika Sarimolta ja Mikko Leistiltä 50 kilometrin lenkin, joka alkaa Itäväylän Teboillta, kääntyy tuolloin vasta-asfaltoidulle Immersbyntielle, sieltä Hindsbyn kautta Sipoon kirkkojen kautta, Kuninkaantietä seuraten Nikinmäen Palménin kyläkaupan kautta Kuninkaanmäkeen (Tour-de-Helsingin HC-nousu) ja josta Sotungintietä takaisin Itäväylälle.
Reitillä on edelleen jäljellä ”Peltosen lenkki 50” -opasteita, joissa on Colnagon logo.
Mikä on mottosi?
”Vain parasta – tai on parasta olla ilman”.
Puoleeni käännytään usein kun ollaan valitsemassa ensimmäistä maantiekilpapyörää tai pähkäillään seuraavien pyörän valintaa. Kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan minulle jälkikäteen, että osti liian hyvän pyörän itselleen.
Kiitos Jukka!
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Wauhtiajojen kasvot
Lauantaina Helsingissä järjestetty Wauhtiajot antoi pyöräilyn ystäville mahdollisuuden pitää taukoa Tour de Francen uusintojen tutkimisesta ja jättää avaruusajan spandexit kotiin. Perinteiden mukaisesti Helsingin kaduilla nähtiin muun muassa italialaisia ja ranskalaisia klassikkopyöriä Bianchista Peugeotiin, menneiden mäkietappien vintagevaatteiden estetiikkaa ja pitkiä partoja eli ginopartaleita.
Tapahtumaan järjestäjiin kuuluva Petri Pussinen (alla olevissa kuvissa Brooklyn-lippiksessä ja Williamsburg-parrassa) esittelee täydellistä Wauhti-lookia.
Wauhtiajoissa ei poljeta veren, vaan brien, patongin ja täydellisen espresson maku suussa. Petri Pussinen sanoikin viime vuonna Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”pyöräilemisen lisäksi vähintään yhtä tärkeää tapahtumassa on toisten ajopelien ja ajovaatteiden ihaileminen”. Perfetto!
Elinan kuvat tavoittavat Wauhtiajojen syvemmän olemuksen. Pelagon lahjoittamia palkintoja jaettiin vain muutamille, mutta 25 ja 100 kilometrin pyörälenkin onnellistava syvävaikutus näkyy jokaisen kasvoista.
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Yhden miehen tyyli 