Category: Yhden miehen tyyli

Hito hyvä latte Lappeenrannassa

Asuin lapsena Lappeenrannassa. Kaikki muuttuu, mutta erityisen dramaattista on ollut muutos synnyinkaupungissa. Välillä tuntuu, että vain SaiPa pysyy, vaikka SaiPan peleissä ei enää heitetäkään Minttejä katsomoon.

Retailin ja ravintoloiden osalta Lappeenranta on kuin näyttely siitä, mitä kaikkia mahdollisimman persoonattomia ketjuja Suomessa on, miten monella tylsällä tavalla harmaan kerrostalon voi rakentaa vanhan puutalon tilalle. Tai siis näin tilanteen olen kokenut.

Tiedän toki, että kaupungissa tapahtuu myös hyviä asioita. Tämä on kertomus yhdestä sellaisesta mikrokokemuksesta siitä. Tällä kertaa pikavisiitillä ehdin vihdoin käymään Lehmus Roasteryssä, joka heti ensitutustumisella edustaa sellaista tekemistä, josta voi olla ylpeä. (Edit: ja siis paikka tietysti onkin nimeltään Satamatie 6 ja se on Suomen paras kahvila. Noni.)

Jos Lappeenranta olisi amerikkalainen kaupunki, jonka ketjut olisivat motittaneet, Lehmus Roastery edustaisi juuri sitä kapinahenkeä, joka sikiää jonnekin teollisuusalueelle. Koska ollaan Lappeenrannassa, Lehmus Roasteryn paahtimo ja Satamatie 6 -kahvila sijaitsevat kaupungin kauneimmilla kulmilla sataman takana. Vahva suositus!

”Miten mie voisin auttaa” ovat suurin piirtein ihanimmat sanat, joita Helsingistä lapsuutensa maisemiin saapunut voi kuulla. Olin niin vaikuttunut Lehmus Roasteryn miljööstä, tuotteesta ja palvelusta, että palasin jopa bloggaamaan. Hito hyvä!

Arvostan: näin pitää iskeä Support Your Local -hengessä kiilaa ketjumenoa vastaan! Myynnissä on paikallista superttuotetta omista kahveista erilaisiin alueen mikrobrändeihin (Hito hyvän pipo – hankin) ja pienpanimo-oluisiin (Tuju), joiden joukossa tietysti on yhdessä Lehmus Roasteryn kanssa tehty erikoisolut. Mainitsinko jo hyvän palvelun?

Ostin mukaan laten, joka oli tehty yllä kuvattuun House Blend Espressoon. Pää meinasi räjähtää. Kun pyöräilin siinä satamassa latte kädessä kohti ketjujen maailmaa, tuli hyvä ja lämmin olo siitä, että parempaakin on tarjolla. Tuun vastakii.

YMT: Antto

FullSizeRender (10)

Workwear on innostavaa mutta ammatti-ihmisen työssään käyttämät varusteet ovat mielestäni aina aivan erityisen mielenkiintoista.

Keittiömestarin esiliinassa on kahta suurta suuntausta: ranskalaisen koulukunnan hieno chef käyttää valkoista esiliinaa. Brittiläisessä kollega suosii raidallista esiliinaa, joka muistuttaa enemmän teurastajan suojaa.

Paul Bocuse, valkoinen. Marco Pierre White, raidallinen.

Ateljé Finnen, Kuurnan, Putte’sin, Jackien, Pontuksen ja tulevan St. Georgen keittiöissä tai taustalla vaikuttava Antto Melasniemi suosii demokraattista brittiläistä versiota.

”Briteissä näitä pitävät lihanleikkaajat ja rivikokit. Mutta Marco Pierre White on starakokki, joka käytti raidallista. Idea on se, että samassa kusessa ollaan. Tämä on brittiläinen homma. Ehkä se tulee itsellekin sitä kautta, että olen ollut Briteissä paljon.”

Kirjoitin Melasniemestä pidemmän haastatteluun Kauppalehteen, juttu löytyy linkin takaa.

YMT: Nigel 

Nigel Cabourn on englantilainen suunnittelija, jota pääsin haastattelemaan Kauppalehteen Pitti Uomossa. Seitsemänkymppinen Cabourn kiristää tahtia suunnittelijana ja esitteli Pittissä toista kollaboraatiotaan Peak Performancen kanssa. 

Nigel Cabourn tunnetaan armeijavintagen tulkkina ja luojana. Hänen oma tyylinsä on linjassa Cabourn-designin kanssa. Cabourn leikittelee perinteiden kanssa ja suosii itse todella väljää linjaa. 
”Tykkään pitää löysiä vaatteita.”

”Pidän itse siitä, että näytän coolilta. Myös minun iässäni”, Cabourn totesi. 

Tyylin kulmakivet ovat Cabournille yksinkertaisia. 

”Laatu ja värit ovat tärkeitä. Totta puhuen: minä puen ylleni vain sinistä, armeijanvihreää ja oranssia. That’s it!”

Kuva: Kimmo Haapala

YMT: Tuomo


Vaatturi Tuomo Pynttäri on toinen Vaatturiliike Sauman perustajista.

Kun hän ei ole kuuntelemassa Bruce Springsteeniä, hän on tekemässä tai myymässä vaatteita. Itse asiassa, useimmiten hän kuuntelee Springsteeniä silloinkin.


Kuvassa Tuomo viimeistelee takkia, joka on tehty alusta loppuun Saumassa. ”Kaavan piirtämisestä lähtien”, kuten vaatturi sanoo. 

”Tästä puuttuvat enää napinlävet, jotka ompelen käsin seuraavaksi.”

Takin valmistamiseen kuluu 35-40 työtuntia ja tilauksen ja mittojen ottamisen kolme sovitusta. Neljännellä kerralla asiakas saa omakseen vaatekappaleen, joka on täysin uniikki.
Tyyli – se elää yksityiskohdissa. 

YMT: Heikki

Designer Heikki Salonen oli mukana Guest Nation Finland -projektissa Pitti Uomossa. 

Suomen menestyneimpiin suunnittelijoihin kuuluva Salonen on työskennellyt Dieselillä ja Maison Margielalla, ja lanseerasi tammikuussa Firenzessä oman Vyner Articles -merkkinsä. 

Hänen oma tyylinsä peilasi ainakin Pittissä Vyneriä, jota hän kuvassakin pitää yllään. Salonen kuvailee Vyner Articlesia ArtWorkWear-termillä ja sanoo saaneensa vaikutteita taiteilijoiden työvaatteista. Vyner Articlesin vaatteet tulevat olemaan myös Kapteeninkadulle auenneen huikean Pontus-ravintolan henkilökunnan työasu.

Salonen sanoo, että tutkii taustatyössään taiteilijoita tai vaikkapa feministisiä ajattelua, mutta se näkyy vaatteissa hallitusti ja hillitysti. Kyse on enemmän asenteesta. 

”En halua, että tuote on ladattu ideologialla. Tuotteessa näkyy asenne tai tunnelma, ei suora viesti”, Salonen toteaa.

Minulle silmään pistivät Salonen huivit. Bandanassa on kuvattuna Salosen luova keskus eli toimisto Lontoon Vyner Streetillä. 

Tuotteessa näkyy siis myös tarina. 

Yhden miehen tyyli alkoi blogina, jossa kuvataan miesten tyyliä mies kerrallaan. Viisi vuotta aloittamisen blogi palaa juurilleen. Alan kuvata tyyppejä, joita tapaan ja jakaa tyylejä täällä. Olemme edenneet viidessä vuodessa pitkälle. Juhlistetaan sitä. 

Pitti Uomo 91: partadialogit

evt_dialoghi_barba

Olen menossa Pitti Uomoon ensi viikolla ja olen vasta vapaapäivänä nyt ehtinyt silmäillä ohjelmaa. Ensimmäinen tärppi on heti tiistaina. Dialoghi della Barba. Partakeskustelut. Aivan mahtavaa, en meinaa jaksaa edes lukea pidemmälle. Aion mennä tuonne!

Sen verran tsekkasin, että kyse on Pittin ensimmäisestä ”partafestivaalista”. Kertokaa lisää, kuuntelen! Ilmeisesti kyseessä on järjestyksessään kolmas partakeskustelu (Milanon ja Torinon jälkeen) ja tähän sopiikin nopea lainaus Firenzen tapahtumakuvauksesta: ”The beard is a tale of its wearers, an exploration of new forms of masculinity and emblem of diverse urban tribes and new creativity”.

En ole kokenut partakeskustelija, mutta voin vilkaista. Lupaan raportin Dialoghi della Barbasta viimeistään keskiviikkona.

Ensi viikolla luvassa partatarinaa ja muutakin messuraporttia niin YMT:ssä kuin Kauppalehden verkkosivuilla.