Category: Inspiraatio

Uusi vuodenaika, uusi puku

Ajatus on selkeä jo pukukopissa. Minulla ei ole aiemmin ollut tällaisia housuja. Kun laitan nämä housut jalkaan, tulen hyvälle tuulelle. Go to hell -housut on ollut, Kick ass -farkut myös. Uudet housut ovat onneksi osa pukua.

Kesällä teetin uuden puvun Helsingin toisessa ykkösketjun kaupassa eli Korkeavuorenkadun Caine Clothiersilla

Mittaprojekti on aina täyteläinen kokemus, niin myös tällä kertaa. Maestrona hääri Cainen vaatturi Joonatan, joka jaksoi sparrata kiitettävän rauhallisesti pohdiskeluani kankaasta. Viipyilevä valinta toki kuuluu asiaan. 

Vaikka mittoja otettiin kuumana kesäpäivänä, tavoitteena oli tehdä jotain Fall/Winner-henkistä. Voittajapuku tuleviksi talviksi.  Klassikko, mutta kierteellä. 

Kuosiksi valikoitui houndstoothia eli kukonaskelta. Tarkemmin sanottuna kangas on Black White Puppytooth (400gr/m2), valmistajanaan englantilainen Dugdale Bros& Co.

Valmiiseen pukuun tutustuessa valinta tuntuu oikealta. Klassinen kuosi hieman raskaammassa painossa saa minut taputtamaan itsenäni selkään – osaan sittenkin tehdä elämässä joitain oikeita valintoja! 


Mainitsinko jo, että kyseiset housut tekevät minut onnelliseksi?

Suomessakin on tänä kesänä saanut huomiota #30wears-haaste, jonka aloitti Livia Firth. Tästä herää muutamiakin ajatuksia uuden mittapuvun osalta. Ensinnäkin suhteellisen randomina se, että Livian mies Colin luultavasti hyväksyisi kangasvalinnan, vailla Tom Ford -mies onkin. 

Asiaan. Haastattelin taannoin Liisa Jokista Gem-sovelluksesta ja sivusimme Suomessa keskustelua aiheuttanutta haastetta. Jokisen näkemys oli selvä: 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään, haasteen tulisi olla 300 wears.
Vuonna 2014 kirjoitin Vapaa tyyli -kirjassa, että ”laatu on äijän eko”. (Vuonna 2014 oli vielä jotenkin järkevää käyttää äijä-sanaa.) Pointti ei ole vanhentunut. Kun haussa on kestävämpi tapa kuluttaa, uskon laadukkaisiin valintoihin entistä enemmän. Valintoja voi tehdä monella tapaa: laadukkaat materiaalit hyvä, second hand parempi. Tärkeintä on investoida kestävään. 

Puvusta tuli hieno, jo sen näkeminen tekee minut onnelliseksi. Ja ne housut, puen ne välillä jalkaan kotona, kun on vähän epävarma olo. Tähtään vähintään 300 käyttökertaan, mutta niitä tulee kyllä paljon enemmän. 

Kuvat: Joona Wörlin

Throwback Thursday: olipa kerran podcast muodista, tyylistä ja yrittäjyydestä 

On melkein vuosi siitä, kun aloitimme Maryamin kanssa podcastin. Menestystarinan metsästäjät käsittelee kaikkea Flow Festivalista elokuviin ja yrittäjyydestä Duudsoneihin. 

Tyyliä ja vaateteollisuutta sivusimme useammassa jaksossa. Tässä niistä kolme poimintaa, kaikki jaksot kuunneltavissa Spotifyssä:


1. Arthur Borges – miehemme New Yorkissa
New Yorkissa Tom Fordilla työskentelevä Arthur Borges kertoo, miten pääsee töihin Tom Fordille New Yorkiin. Milano, elämä ja elämää suurempi parisuhde käydään läpi myös. Hieno mies, hieno tarina!


2. Totti Nyberg ja Makian matka läpi myrskyisän meren
Punavuoresta Pitti Uomoon – Makian tarina on ollut opintomatka, josta irtoaa useampikin opetus yrittäjyydestä. Makian kaupallinen johtaja Totti Nyberg kertoo, miten sekoilu vaihtui strategiaan ja mitä bisnekselle seuraa siitä, kun tekee oikeita 10 prosentin sijaan 70 prosenttia työajastaan. 


3. Ville Leino ja Billebeinon tarina
Kuka on Billebeino? Ville Leinon kanssa puhuimme siitä, miten entinen NHL-pelaaja loi parin miljoonan liikevaihtoa pyörittävän katumuodin ilmiön Suomeen ja miten taide ja kestävä kehitys liittyvät Billebeinoon. 

Kuvat: Henkka

Hito hyvä latte Lappeenrannassa

Asuin lapsena Lappeenrannassa. Kaikki muuttuu, mutta erityisen dramaattista on ollut muutos synnyinkaupungissa. Välillä tuntuu, että vain SaiPa pysyy, vaikka SaiPan peleissä ei enää heitetäkään Minttejä katsomoon.

Retailin ja ravintoloiden osalta Lappeenranta on kuin näyttely siitä, mitä kaikkia mahdollisimman persoonattomia ketjuja Suomessa on, miten monella tylsällä tavalla harmaan kerrostalon voi rakentaa vanhan puutalon tilalle. Tai siis näin tilanteen olen kokenut.

Tiedän toki, että kaupungissa tapahtuu myös hyviä asioita. Tämä on kertomus yhdestä sellaisesta mikrokokemuksesta siitä. Tällä kertaa pikavisiitillä ehdin vihdoin käymään Lehmus Roasteryssä, joka heti ensitutustumisella edustaa sellaista tekemistä, josta voi olla ylpeä. (Edit: ja siis paikka tietysti onkin nimeltään Satamatie 6 ja se on Suomen paras kahvila. Noni.)

Jos Lappeenranta olisi amerikkalainen kaupunki, jonka ketjut olisivat motittaneet, Lehmus Roastery edustaisi juuri sitä kapinahenkeä, joka sikiää jonnekin teollisuusalueelle. Koska ollaan Lappeenrannassa, Lehmus Roasteryn paahtimo ja Satamatie 6 -kahvila sijaitsevat kaupungin kauneimmilla kulmilla sataman takana. Vahva suositus!

”Miten mie voisin auttaa” ovat suurin piirtein ihanimmat sanat, joita Helsingistä lapsuutensa maisemiin saapunut voi kuulla. Olin niin vaikuttunut Lehmus Roasteryn miljööstä, tuotteesta ja palvelusta, että palasin jopa bloggaamaan. Hito hyvä!

Arvostan: näin pitää iskeä Support Your Local -hengessä kiilaa ketjumenoa vastaan! Myynnissä on paikallista superttuotetta omista kahveista erilaisiin alueen mikrobrändeihin (Hito hyvän pipo – hankin) ja pienpanimo-oluisiin (Tuju), joiden joukossa tietysti on yhdessä Lehmus Roasteryn kanssa tehty erikoisolut. Mainitsinko jo hyvän palvelun?

Ostin mukaan laten, joka oli tehty yllä kuvattuun House Blend Espressoon. Pää meinasi räjähtää. Kun pyöräilin siinä satamassa latte kädessä kohti ketjujen maailmaa, tuli hyvä ja lämmin olo siitä, että parempaakin on tarjolla. Tuun vastakii.

”Sinäkään et käytä sellaista liinaa”

Ennen oli Hatut ja Myssyt, nyt Liinat ja Tyhjätaskut. Jos on pakko valita, kuulun liinapuolueeseen. Pakko arvostaa, kun Suomen tasavallan presidentti kommentoi tyyliaiheita. 

Miten taskuliina taitellaan? Kiva, kun kysyit! Tässä Yhden miehen tyylin ikuinen toiveuusinta eli taskuliinan taitteluohje

YMT: Nigel 

Nigel Cabourn on englantilainen suunnittelija, jota pääsin haastattelemaan Kauppalehteen Pitti Uomossa. Seitsemänkymppinen Cabourn kiristää tahtia suunnittelijana ja esitteli Pittissä toista kollaboraatiotaan Peak Performancen kanssa. 

Nigel Cabourn tunnetaan armeijavintagen tulkkina ja luojana. Hänen oma tyylinsä on linjassa Cabourn-designin kanssa. Cabourn leikittelee perinteiden kanssa ja suosii itse todella väljää linjaa. 
”Tykkään pitää löysiä vaatteita.”

”Pidän itse siitä, että näytän coolilta. Myös minun iässäni”, Cabourn totesi. 

Tyylin kulmakivet ovat Cabournille yksinkertaisia. 

”Laatu ja värit ovat tärkeitä. Totta puhuen: minä puen ylleni vain sinistä, armeijanvihreää ja oranssia. That’s it!”

Kuva: Kimmo Haapala

Kolme smokkia vuodenvaihteen juhliin

Käytän vain kolmea smokkia: texasilaista, kanadalaista ja klassista. 

Uudenvuodenaattona juhlitaan ja smokki on miehen juhla-asuista paras. 

Texas Tuxedo


Texas Tuxedo tarkoittaa farkkuja ja farkkupaitaa. Kyse on hienon osavaltion kansallispuvusta. Jos texasilaiseen smokkiin yrittää lätkäistä tyylisääntöjä, sanoisin, että yläosan tulee olla samaa väriä tai vaaleampi kuin alaosan. 

Yhdistäisin rakastamani RRL-farkut Polo Ralph Laurenin chambraypaitaan klubikauluksella, koska voin. Täysiverinen TT vaatisi farkkupaitaa ja bootseja, mutta Red Wingit kelvatkoon. 

Suosittelen harkitsemaan myös linkkuveitsen kantamista tämän asun kanssa. Ne Pabst Blue Ribbonit ja Budweiserit eivät avaa itse itseään.  

Canadian Tuxedo


Kanadassa on Texasia kylmempi. Kanadalainen smokki on farkut ja farkkutakki. Tuulahdus USA:aa tässä smokissa on Brooks Brothersin valkoinen OCBD. It really puts the white in white thrash tuxedo. Red Wingit olisivat napakka valinta tähänkin asuun, mutta Mark McNairyn tuplamonkit ovat pieni upgrade duunarismokkiin.

Sama pointti kuin Texasissa. Ylä- ja alaosat samaa väriä tai yläosa vaaleampaa denimiä. Tähän asuun yläosa järkyttää, sillä löysin kaapista Gapin (!) takin. Alakerrassa toki sitten on LVC:n farkut. Smokki arkeen ja juhlaan. 

Black Tie


Klassinen smokki toimii monessa muodossa ja siinä on erityisen hienoa jättää taakse vanha vuosi ja kohdata uusi. Juhla-asuna se on aina illan pelastaja, smokissa on aina erityinen olo. 

Kun pitää huolta istuvuudesta, isoja smokkivalintoja on väri ja kauluksen muoto. Omani on Tagliatoren sininen (ehkä midnight blue) sopivan pöyhkeällä peak lapelilla. Kenkien ei tarvitse olla kiiltonahkaa, mustat oxfordit peilinkirkkaina sopivat mielestäni mainiosti. Itse uskoin Sauman Ollin suositusta ja valitsin yksinkertaista mustaa mokkaa. Kirjaillut samettislipperit ovat tietysti aina listalla. Vaikka golfaajasetäsi ja naapurin vuorineuvos väittävät toista, cummerbundia ei myöskään nykyään välttämättä tarvita.

Tärkeintä on solmia rusetti itse. Vain itse solmitun voi uuden vuoden puolella avata. Solmukkeen solmiminen on hieman vaikea opetella, mutta vuodenvaihde on hyvä hetki muistaa, että jotkut asiat ovat hiukan vaikeita. 

Hyvää uutta vuotta 2018!

Luukku 24: so this is Christmas

Uskomatonta, mutta sain 24 luukun joulukalenterin tehtyä. Blogi oli elänyt pitkään hiljaiseloa. Olen nauttinut YMT:n kirjoittamisesta kovasti, ja ehkä Yhden miehen tyylin onkin aika palata aktiiviseksi. 

Olin ajatellut, etten ehdi kirjoittaa blogia. Kirjoittamisessa ei kuitenkaan ole kyse ajasta tai ajan löytämisestä. Muistin taas tekemällä, että kyse on ajattelun kehittämisestä. Kirjoittaminen on liikkeessä pysymistä. Aina, vaikka kirjoittaisikin välillä hanskoista, penny loafereista tai taskuliinan taittelusta. Pukeutumisen kulttuuriin mahtuu Suomessa ajatuksia.

Olkoon joulun lahja itselleni se, että kirjoitan enemmän ja enemmän, ja katson, mihin YMT vuonna 2018 päätyy. 

Rauhallista joulua ja tyylikästä uutta vuotta 2018!