Category: Inspiraatio

Luukku 8: Miten solmio solmitaan?

Jos nyt unohdetaan se, että kuvailen  solmiota lattialla, niin tästä saa varmasti järkevän ja hyödyllisen blogipostauksen. 

Solmion käyttö on vähentynyt, koska pukeutuminen arjessa ja juhlassa on rentoutunut. Vaikka pukeutuminen arjessa ja juhlassa on rentoutunut, ei se tarkoita, etteikö miehen tulisi osata ainakin yksi solmu solmioonsa. Koskaan ei tiedä, milloin solmiota tarvitaan ja silloin solmu tulee osata. 

Kuinka monta kravattisolmua mies tarvitsee? Minun vastaukseni on nykyään yksi. Totta kai voi opetella muutaman, mutta Four-in-hand on kaikki, mitä mies tarvitsee. Four-in-hand on yksinkertainen ja se sopii lähes kaikkiin paitoihin. 

Miten solmion solmitaan? Kuvasimme aikoinaan Option tyylikouluun videon tästä solmusta. Vinkkivideo löytyy täältä

Jos et ole videoihmisiä, voit opetella, miten kravattisolmu tehdään myös tästä kuvasarjasta. Se on oikeasti ihan helppoa. Jos minä osaan kuvata solmiota lattialla, osaat kyllä tehdä Four-in-hand-solmun. 


Viimeinen kuva on tärkein. Solmioon kannattaa solmun alle tehdä tuo pieni kolo, englanniksi dimple. Se on yksi vastaus kysymykseen, mitä tarkoittaa sprezzatura. 

Moni mies jättää solmion käyttämättä, koska ”solmio kiristää”. Sanon tämän usein: solmio ei voi kiristä, koska solmit sen itse. Jos solmio kiristää, paidankaulus on liian pieni. Mutta siitä puhutaan jossain toisessa luukussa. 

Mainokset

Luukku 7: Mistä ideat syntyvät?

Olen kuumeessa ja ideat ovat poikkeuksellisen villejä, kun meinaa houria. Tulee joulun tyylikalenteriin ns. väliluukku eli vanha grafiikka Fast Company -lehdestä. 

Luovat läpimurrot vaativat ajattelua, mutta varsinkin taukoa ajattelusta. Intohimoa, kokeilua, epäonnistumista ja luottoihmisiä, jotka kannustavat ja haastavat.

Tunnetta tarvitaan kaikessa. Kuten Neil deGrasse Tyson on sanonut: rational thoughts never drive people’s creativity the way emotions do. 
Kuume pakottaa pysähtymään totaalisesti. Se lupaa hyvää ensi viikolle ja luoville läpimurroille. 

Luukku 6: Miten herrasmies viihdyttää?

Tänään smokki ylle, koska Linnan juhlien kutsu katosi postissa (?) ilmeisesti. 

Brooks Brothersin kirjasarjassa on John Bridgesin ja Bryan Curtisin mainio teos A Gentleman Entertains. Voisin referoida tähän koko kirjan, koska se on täynnä helmiä. 

– Kun herrasmies viihdyttää vieraitaan, hän ei koskaan yritä suorittaa menua, joka on hänen kykyjensä tuolla puolen. Jos hänen on tilattava take out -ruokaa, hän tilaa, eikä pyydä sitä anteeksi. 

– Herrasmies tietää, miten esitellä ystävä vieraalle ja toisin päin. 

– Herrasmies ei koskaan tarjoa taskulämmintä valkoviiniä, taskulämmintä kahvia tai taskulämmintä olutta. 

Tärkein kuitenkin on tämä itsenäisyyspäivästä pikkujouluun ja uudenvuodenaatosta juhannukseen ja takaisin toimiva ohje:

Kun herrasmies viihdyttää ystäviään ja tuttaviaan, hänellä on vain kaksi tavoitetta: nauttia heidän seurastaan ja pitää huoli, että he nauttivat hänen seurastaan. Hän ei ole juhlimassa tehdäkseen vaikutusta keneenkään. 

Hyviä juhlia itsenäisessä Suomessa meille kaikille!

Pitti Uomon aakkoset

Pitti Uomo 91 tuli ja meni, mutta kirjoitan aiheesta varmasti pitkin kevättä sekä Yhden miehen tyylissä että Kauppalehdessä ja Optiossa.

Kirjoitin jo Kauppalehteen Pitti Uomon aakkosista. Tarkoituksena oli selittää tapahtumaa, ilmiötä ja kulttuuria mahdollisimman monelta kantilta.

A oli itse oikeutetusti Alessandro Squarzi. ”Maailman tärkeimmän miesten muodin messutapahtuman Pitti Uomon ytimessä ovat italialaiset yrittäjät ja tyyli-ihmiset, joilla on satojatuhansia faneja Instagramissa. Alessandro Squarzi on Pittin vakiokasvo, tyyli-ikoni ja Fortela-vaatemerkin perustaja.”

Kauppalehden jutussa käydään läpi Pitti Uomo Alessandro Squarzista Övereihin. Lue koko juttu Kauppalehdestä.

 

Myöhässä, mutta ihan vähän vaan

11129283546_5c3024f6dd_o

Annoin erityiselle ihmiselle lahjaksi kellon. Lahjana minulta se on hieman ironinen, koska olen itse aivan liian useina aivan liian myöhässä. Ai miten myöhässä? Minulla on kustantaja, jonka puhelimessa nimeni kohdalla lukee ”Huomenna”.

Myöhästymisen psykologia on yksinkertaista. Myöhästyjä luulee yrittävänsä parhaansa, mutta päätyy vain loukkaamaan odottajaa. Selityksiä ei oikeastaan ole. Ajoissa oleminen on toisen kunnioittamista, vaikka ei myöhästymisellä pahaa tarkoittaisikaan. Myöhästymisen psykologiaan voisi mennä vaikka kuinka syvälle (olen lukenut aiheesta hieman, koska se koskettaa henkilökohtaisesti), mutta ei mennä tässä nyt siihen, että jotkut ihmiset aloittavat kaikki kohtaamiset altavastaajina päästäkseen osoittamaan arvonsa jollain muulla tavalla. Puhutaan mieluummin hyvistä tavoista!

”Herrasmies on aina ajoissa” kuulosta hyvältä säännöltä. Mutta ihan vakavasti ottaen, aina ajoissa oleva ihminen on kuin mies, joka taputtaa toisia selkään: ei sataprosenttisesti luotettava.

Amerikkalaisen Esquire-lehden The Big Black Book -sarjassa oli kymmenisen vuotta sitten hyvä listaus siitä, miten reagoida illalliselta myöhästymiseen. Se olkoon ohjenuora meille kaikkeen myöhästymiseen ja inspiraatio myöhästymisen huonosta tavasta irti pääsemiseen.

Jos olet myöhässä 10 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja sano olevasi viisi minuuttia myöhässä. Se saa odottajan ajattelemaan (ja katsomaan!) muuta kuin kelloa.

Jos olet myöhässä 20 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja keksi selitys. ”Unohdin lompakon.” TAI: ”Halusin katsoa Westworldin loppuun.” TAI: ”En heti löytänyt sitä paitaa, josta sinä pidät.”

Jos olet myöhässä 30 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja neuvo aloittamaan – tai vähintään tilaamaan. Nälkäisen ihmisen kosto odottamisesta on karu ja tavallista oikeutetumpi.

Jos olet myöhässä 45 minuuttia

Soita, pyydä anteeksi ja syytä liikennettä. Odottava ei tietenkään usko selitystä, mutta tyytyy siihen, koska kaikki ovat syyttäneet liikennettä myöhästymisestä.

Jos olet myöhässä tunnin

Soita, pyydä anteeksi ja ala miettiä paikkaa, josta etsit lahjan (alun lahja ei liity tapaukseen). Mutta oikeasti, tunnin myöhässä? Millainen hirviö oikein olet!

Jos olet myöhässä 1-3 tuntia

Soita ja jätä viesti vastaajaan, jossa pyydät anteeksi ja tarjoat hyvitystä. Ala etsiä uusia ystäviä.

Vakavasti ottaen, en ikinä itse käyttäisi mitään näistä selityksistä. Tai no, ehkä paria.

Rule number one kuitenkin on aina: ole ajoissa tai mieluiten etuajassa. Pieni hetki omaa aikaa ennen tärkeää tapaamista muuttaa tapaamisen kurssin täysin.

 

Lost in the wilderness

15825979_10154284032677039_6823895136571803560_n

Luovia ihmisiä on (ainakin) kahdenlaisia. Niitä, jotka ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat olevansa huonoja. Mutta on myös niitä, koska ovat ankaran itsekriittisiä, koska uskovat pystyvänsä parempaan.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät minun pitävän Marc Maronista ja Bruce Springsteenistä. Maanantaina Maron julkaisi WTF-podcastissään haastattelun Springsteenin kanssa.

Teemana on enimmäkseen Springsteenin hiljattain julkaistun Born to Run -kirjan kautta hänen perhesuhteensa. Erityisesti suhde isään.

Maron aloittaa koko haastattelun kysymällä Springsteenin isäsuhteesta. No spoilers, mutta mutkien kautta päästään siihen, miten Springsteen kuvailee omaa projektiaan eli sitä, miten hän on joutunut tekemään töitä kehittyäkseen ihmisenä.

Projektillaan Springsteen tarkoittaa tätä kaikkea, jota voidaan kutsua elämäksi ja sen haasteiden kohtaamiseksi. Springsteen puhuu laulujensa kirveellä veistetylle retoriikalle uskollisesti kurssin löytämisestä ja sen mukaan ohjaamisesta. Hänellä projekti alkoi kuulemma jo 14-vuotiaana musiikin kautta. ”I was just merrily working in the coal mine”, Springsteen kuvailee nuoruuden musiikkiaan.

Springsteenin mukaan häntä auttoi ajatusten kokoaminen lauluihin ja edistyksen mittaaminen, ei niinkään menestyksellä, vaan musiikin itsensä kautta.

Mutta hänen isänsä. Springsteenin isäsuhde on tunnetusti vaikea. Isä oli vihainen ja ankara, kun nuori Bruce etsi itseään rockmusiikista. Onnellisen lopun sai isästä ja pojasta vain toinen.

”He was just lost within himself. The project that I’m describing was one that he never undertook. And if you never undertake that project, you’re lost in the wilderness at a certain age”, Springsteen kertoo Maronille.

Olen faniuden takia jäävi, mutta haastattelu kirvoitti ajatuksia siitä, mitä on olla aikuinen. Älä lykkää prosessia, sillä elämä ei odota. Joskus tapahtuu asioita, joita ei saa takaisin. Keski-iän kriisi, tai miksi elämän käännekohdassa tapahtuvaa törmäystä haluaakaan kutsua, tulee eteen useimmille muodossa tai toisessa. Mutta siihen voi varautua tuntemalla itsensä. Törmäykseen valmistautuminen alkaa paljon aiemmin kuin ainakin minä tajusin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä asioiden käsittelyyn. Just don’t get lost in the wilderness.

Lohdullista on, että kaikki me olemme samalla matkalla, niin kliseistä kuin se onkin. Springsteen toki on eeppisellä matkalla, kuten hänen lauluistaan voi kuulla. Törmäyksiä tulee, mutta kyse on kahdesta asiasta: miten hyvin olet valmistautunut ja miten hyvin käsittelet ne. Loppu on kaasuttamista ja ohjaamista.

Kuuntele Maronin ja Springsteenin keskustelu tästä.

Jos olet seurannut blogia pidempään, tiedät, että tämä postaus ei olisi valmis ilman Jon Stewartin puhetta. Minun matkani on aavistuksen verran tasaisempi, jos kuuntelen tämän puheen kerran vuodessa.

 

Kuva: WTF with Marc Maron