Category: Inspiraatio
Luukku 7: Ei parta pahoille kasva, mutta badasseille kasvaa
”Though there are individual exceptions, the absence of Beard is usually a sign of physical and moral weakness.”
Thomas S. Gowingin teos The Philosophy of Beards (2014, British Library Publishing) ei tietenkään ole tyylipuhdas tyylikirja – varsinkaan jos et ole parrakas mies. Gowingin teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1854 eli kyse ei ole mistään hipsterien fiilistelyopuksesta.
Gowing lähtee liikkeelle kaukaa, mutta syöttää siloposkille karvaista kalkkia koko matkan Viktoriaaniseen aikaan saakka.
Matkalla opimme muun muassa, että Rooman valtakunnassa sotaretkiltä palanneet miehet alkoivat ajaa partaansa. Anteeksi Partaansa, Gowing kirjoittaa sen isolla kirjaimella. On vaikea välttää ajatusta, että parranajon yleistymisellä ja Rooman valtakunnan rappiolla ja tuholla ei olisi minkäänlaista yhteyttä.
Historiallisen merkityksen ohella Gowing luonnollisesti sukeltaa myös Parran esiintymiseen ja merkityksiin Shakespearen näytelmissä. Tiheällä kammalla käydään läpi myös eläinkunta: leijona ilman harjaa ei olisi viidakon kuningas, kuuluu Gowing logiikka.
YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska partakirjaa pehmeämpää pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: The Philosophy of Beards. – 3/5.
Luukku 6: Alkuperäinen ja ainoa Style Guy
Tyylikirjojen Jos luet vain yhden -sarjassa on varmasti mukana useampikin kirja, mutta ainakin tämä sieltä löytyy. Minun kohdallani Glenn O’Brien kuuluisi oikeastaan uraidoleiden joulukalenteriin. Hänestä puhuminen meinaa mennä hieman tämän joulun tyylikalenterin ohi. Jos oli Andy Warholin ja Jean-Michel Basquiatin ystävä, niin vähän heikommatkin kirjoittajan lahjat riittäisivät.
Toki GQ-lehden alkuperäinen ja pitkäaikainen Style Guy eli O’Brien on aidosti mahtava kirjoittaja. O’Brien vain edustaa aina laajempaa kokonaisuutta. Hänen palstansa GQ-lehdessä on koko uuden amerikkalaisen tyylikirjoittamisen juuri.
Valtava tietomäärä leikattuna ohjeilla ja sarkasmilla, päällä black watch -kuosia, jalassa Belgian Shoesit ja kädessä Negroni. Vaatii aikamoista kärsivällisyyttä, että O’Brien ei rekisteröinyt käyttöön nimeä Style God, kun GQ jostain syystä päätti antaa hänelle potkut. Toki on mahdollista, että jotain oikeita ja painavia syitä tuon kyseisen median kannalta itsetuhoiselta vaikuttavan päätöksen taustalla on ollut, mutta eipä mennä niihin nyt.
O’Brien kirjoitti vuosikausia GQ:lle ja Playboylle ja oli sekä Oui- että Interview-lehtien päätoimittaja. Kirjassaan How To Be a Man: A Guide To Style and Behavior For The Modern Gentleman (2011, Rizzoli) on kuitenkin ennen kaikkea sinun ystäväsi.
How to Be a Man on (toivottavasti) välitilinpäätös O’Brienin 30-vuotiselta kirjoittajan uralta aiheen parissa. Kuten hän teoksessaan kirjoittaa, on leveistä chino-housuista ja purjemaisesta paidasta tullut amerikkalaisen toimiston univormu. Alkuperäistä Style Guyta tarvitaan edelleen.
O’Brienin terävin ase on aina ollut pistävä huumori, jossa on yllätyksenä aina lempen ymmärtävä jälkimaku. Hän on aiemmin tässä joulun tyylikalenterissa esitellyn Alan Flusserin hauskempi serkku. Molemmilla on sama newyorkilainen asenne, mutta O’Brien antaa neuvoja humoristisemmin, mikä oikeastaan saa ne jäämään helpommin mieleen.
Italiaa rakastava O’Brien sekoittaa periamerikkalaiseen itärannikon koulukuntaan sprezzaturaa sopivissa annoksissa, jotta klubitakit eivät olisi liian laatikkomaisia ja taskuliinat liian rigidejä. Parhaimmillaan Glenn O’Brienin puhaltaa tekstissään arkisiin asioihin runoutta – kuten kuvaillessaan ihmisen äänenkäyttöä.
”Our personal instrument can be source of eloquence and poetry, or it can noisome noise tantamount to pollution of the civil environment. We must guard not only our words but also our tone. (…) Talking too loudly is a basic offence, like standing too closely.”
Tai kirjoittaessaan solmioita.
”I love the necktie because it is the only article of clothing in a man’s wardrobe that has real enemies.”
How to Be a Man menee monia tyylikirjoja pidemmälle antamissaan ohjeissa. Teoksen lopussa on erityisen mahtava osio satunnaisia, yleisiä elämänohjeita.
”In America, salad bars are the leading cause for salmonella. Bars are for drinking.”
”Complain sparingly. Nobody likes a whiner.”
”When somebody looks good, tell them. They will remember it.”
YMT:n vuoden 2016 tyylikalenterissa arvioidaan jokaisen kalenteriin päätyvän kirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että moni kirjoista tulee saamaan liikuttavan positiivisen arvion, koska tyylikirjaa painavampaa pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: How to Be a Man. – 5/5.
Luukku 5: Tervetuloa vaatekaappiin
Kun yritän epätoivoisesti saada kiinni joulukalenterin oikeaa luukkua, mikään ei auta minua niin paljon kuin ystäväni Miikka ja japanilainen herra Tomoki Sukezane.
Miikka asuu Tokiossa ja häneltä olen saanut muun muassa paljon tärkeää tietoa partamallien uramahdollisuuksista Japanissa.
Lisäksi sain kerran häneltä tuliaisiksi tämän Tomoki Sukezanen kirjan Welcome to My Closet. Diary of A Fashion Addict – Autum-Winter, josta ymmärrän erittäin vähän. Kyse on kannen otsikon perusteella jonkinlaisesta stylistin päiväkirjasta ja herra Sukezane vyöryttääkin kuva kerrallaan vaatekaappinsa sisällön lukijan näkyville. Käsittääkseni Sukezane on Japanissa tunnettu stylisti, joka avustaa muun muassa paikallista GQ-lehteä.
Ilmeisesti Sukezane on dokumentoinut WIWT-tyyliin asujaan jo usemman vuoden blogiinsa ja kyseinen teos on päiväkirja printtimuodossa. Vaikea sanoa, onko todella näin.
Itse teoksen mahdollista syvällisempää viestiä voi vain arvailla, sillä kirja on japaniksi – lukuunottamatta muutamia satunnaisia englanninkielen sanajonoja, kuten ”One of the best clothes in my wardrobe, an haute couture coat by VALENTINO” tai ”BEAUTIFUL. Wearing a bow tie makes me feel like a comedian”. Japania taitamattomalle suhteellisen kontekstivapaat englanninkieliset lauseet ovat kuivuneita keitaita ummikkouden aavikolla.
Vaatemerkit on toki kirjoitettu alkuperäisessä asussaan eli herra Sukezanen vaatekaappi kyllä aukeaa. Se on ummikolle koko teoksen juju, joka toimii kansainvälisellä tyylikielellä. Japanilaisstylisti esittelee rotaation käsitteen tyhjentävästi. Samaa pukua tai farkkuja voi käyttää vaikka viikon jokaisena päivänä, kun varioi asun muita osia tarkasti.
Pitti Uomo -messujen kokemuksella ja Firenze-havaintojen perusteella japanilainen menswear-estetiikka on ylivertaista ja onneksi tuo maailma kirkastuu Sukezanen vaatekaapissa ummikollekin, koska samaan japanilaisen ilmaisuun kuuluu katalogimaisen tarkka visuaalinen dokumentointi.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan jokaisen esittelyssä olevan tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että useampi kirjoista tulee saamaan kiittävät arviot, koska kirjaa kovempaa pakettia ei olekaan.
YMT-arvio: Welcome to My Closet. – 5/5.
Luukku 2: Pintaraapaisu herrasmiehen olemukseen
Tyylikirjoja on monenlaisia. Osa käsittelee pukeutumista, jotkut laajemmin ruokaa, juomaa, asumista tai muuten vain hyvää elämää. Monen kirjan nimessä on mukana sana ’herrasmies’, joka on kirjan nimessä yhtä juhlallinen kuin se on ongelmallinen.
Ensinnäkin on haastavaa, jos kirjailija itse määrittelee itse itsensä herrasmieheksi. Sen pitäisi ehkä olla jotain, jonka määrittelevät muut.
Herrasmies-kirjat myös jäävät usein lentämään aika korkealle. Pahimmillaan ne ovat tyyli-insinöörien sääntötykitystä tai egotrippejä hieman paremmissa matkavaatteissa. Parhaimmillaan Herrasmies-oppaat tarjoavat näkemystä tyylikkääseen elämään asiantuntevimmillaan.
Alfred Tongin The Gentleman’s Handbook – The Essential Guide to Being a Man (2013, Hardie Grant Books) lähtee liikkeelle olettamuksesta, että ”koskaan ei ole ollut niin vaikeaa olla herrasmies kuin nyt”. Kolme vuotta sitten oli ilmeisesti todella vaikeaa olla herrasmies, mutta kirja ei kuitenkaan varsinaisesti tarjoa rohkaisua tämän vaikean tilanteen ratkaisuun. Raaka arvio kuuluu, että teos on yhtä hyvä kuin kuvani siitä.
Tong ampuu ympäriinsä kynällään ja käsittelee pinnallisesti kaikkea viettelyn taidosta tanssimiseen ja sähköpostin kirjoittamisesta farkkujen istuvuuteen. Mihinkään asiaan ei syvennytä, mutta kaikesta puhutaan. Tämä ei vaikuta herrasmiehen lähestymiseltä.
Tongin teos on suhteellisen moderni ja yleinen katsaus miehen elämään. Aiheina ovat niin klassiset herrasmiehet (Duke of Windsor mainittu), kännykän käyttö sosiaalisissa tilanteissa, pukeutuminen, verkostoitumisen taito ja niin edelleen. Tämä herrasmiehen käsikirja juuttui omaan kirjahyllyyni, kun keräsin aineistoa aiheesta. The Gentleman’s Handbook on kuin Blue Wings -lehden juttu aiheesta: kohtalaista ajanvietettä ennen tarjoilua, mutta sen ohut sekä informaation että innostavuuden kannalta, että se jää matkalle.
YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan myös jokaisen tyylikirjan lahjapotentiaali.
Ennustamme, että suurin osa kirjoista tulee saamaan loistavat arviot, koska kirjaa parempaa lahjaa ei olekaan.
YMT-arvio: The Gentleman’s Handbook – The Essential Guide to Being a Man – 2/5.
La Grande Bellezza
Italian sana ’tappo’ tarkoittaa suomeksi korkkia. Joku yhteys sanoilla ehkä on…
Jos koko suomen kieli perustuisi väärinkäsityksiin, ”La Grande Bellezza” tarkoittaisi elämän tarkoitusta tai poikkeuksellisen suurta elokuvaa.
La Grande Bellezzaa (Suuri kauneus) pidetään ohjaaja Paolo Sorrentinon elokuvana, vaikka oikeasti se on Jep Gambardellan (Toni Servino), tarinan fiktiivisen kirjailijahahmon, elokuva.
Tämä on elokuva elämästä – tai sen tyhjyydestä – ja lopulta kauneudesta myös. Marraskuisesta Helsingistä katsoen elämän tyhjyys kesäisessä Roomassa on joka tapauksessa suhteellinen käsite, mutta annetaan elokuvan puhua puolestaan.
Tai annetaan Jepin puhua omasta puolestaan.
”La più consistente scoperta che ho fatto pochi giorni dopo aver compiuto sessantacinque anni è che non posso più perdere tempo a fare cose che non mi va di fare.”
”Tärkein asia, jonka tajusin muutamia päiviä 65-vuotispäiväni jälkeen on, että en voi enää tuhlata yhtään aikaan tekemällä sellaisia asioita, joita en halua tehdä.”
Onnekkaita ovat ne, jotka tajuavat sen jo aiemmin.
La Grande Bellezza Yle Areenassa nyt.
Regrets and mistakes
Regret. Hieno sana, joka ei kuitenkaan oikein kunnolla käänny suomeksi. ”Katumus”.
Katumus? ”Regrets, I’ve had a few.” Frank Sinatra antaisi litsarin, jos joku laulaisi: ”Katumuksia, on niitä ollut muutamia”.
Kirjoitin pari päivää sitten kirjoittamisen tuskassa Facebookin päivitykseen. Väitin, että Raymond Chandlerillä oli tapana korjata punakynällä omia tekstejään jo julkaistuista kirjoista. Kaikki saattaa mennä pieleen, vaikka ei edes yritä. Kyse oli tietysti Raymond Carverista. (Olin kai katsonut liikaa Frendejä.) Korjasin punakynällä.
Regrets? Mahdollisimman vähän. Jokin saattaa mennä pieleen, mutta ehkä kokonaisuudesta tulee sen takia ehkä mahtavampaa. Kaikki järjestyy.
Suuren kirjailijan ei ole pakko olla alkoholisti, vaikka monet suuret kirjailijat ovat. Raymond Carver oli, ja hän raitistui. Lahjakas novellikirjailija eli liian lyhyen elämän. Carver menehtyi raittiina 50-vuotiaana keuhkosyöpään. Vaikka yrittää, kaikki saattaa silti mennä pieleen. Mutta se ei ole syy olla yrittämättä.
”You’ve got to work with your mistakes until they look intended. Understand?”
Työkseen kirjoittava tietää, että sanat ovat ainoa lääke. Niiden ulos saaminen ei ole helppoa, mutta siinä työ onkin. Ja sanat auttavat. Ne kai auttoivat Carveriakin.
“That’s all we have, finally, the words, and they had better be the right ones.”
Luukku 15: Ford Focus
Maassa on moni asia mallillaan, jos Linnan juhlien puheenaiheeksi nousee Tom Fordin miesten puku.
Tein erästä toista juttua varten taustatyötä Fordista. Löytö numero yksi. Hän osaa puhua.
Luukussa 15 on viisi Tom Fordin lentävää lausetta. 15 olisi osuvampi lukumäärä, mutta uskoisin Fordin arvostavan itsehillintää ja minimalistisempaa.
1 Italia
”Olen aika rauhallinen ihminen. Se juontaa siitä, että asuin pitkään Italiassa. Mikään ei toimi, mikään ei tule ajallaan. Sen kanssa on opittava elämään.”
2 Vaatekaappi
”Jokaisella miehellä tulisi olla tyylikäs irtotakki, paljon valkoisia kauluspaitoja, mustat kengät, täydelliset farkut ja aina uusia sukkia ja alusvaatteita (heitä vahvat pois noin kuuden kuukauden välein).”
3 Tavat
”Hyvin pukeutuminen kuuluu hyviin tapoihin.”
4 Tekijä
”Huolehdin jatkuvasti ja minulla on pakkomielteinen suhtautuminen moniin asioihin, mutta en anna pelon estää minua tekemästä jotain, mitä todella haluan tehdä.”
5 Fokus
”Sinun pitäisi olla paras versio itsestäsi, kun lähdet ulos maailmaan, koska se on kunnianosoitus muita ihmisiä kohtaan.”
Kuvakaappaus Tom Fordin ohjaamasta elokuvasta A Single Man.
Luukku 14: Museokauppa ilman museota
Joskus elämässä tarvitsee vierailua taidemuseoon. Joskus pitää päästä museokauppaan. Nyt Helsingissä on mahdollisuus mennä museokauppaan ilman museota.
Suosittelen kirjakauppaa nimeltä Nide. Kauppa sijaitsee Fredrikinkadulla. Käy siellä.
Jos sinulla on ystäviä, jotka rakastavat lukemista – tai museokauppoja – saatat ostaa kaikki joululahjasi sieltä. Omatkin.
Ostin kirjallisen kortteja. Luulen, että osa korteista ainakin toimii myös listana siitä, mitä miehen vaatekaapissa pitää olla. Katsotaan nyt vielä.
Teksti: Jani
P.S. Olen jäljessä tahdistani. Joulun tyylikalenteri, joka jätättää. Sellaisiakin on.
Luukku 11: Kuninkaiden materiaali
Vakosametti on housuille sama asia kuin neulekravatti on solmioille. Tyylikkäästi rennompi valinta. Luukusta 11 tulee kangas, joka visuaalisestikin muistuttaa eniten lukua 11.
En muista, mistä löysin yllä olevan kuvan suunnittelija ja mainosmies Andy Spadestä vaimonsa suunnittelija Kate Spaden kanssa. Herra Spade on samettitakin ihmisversio. Näin vakosamettitakkia kuuluu pitää.
Vakosametti (corduroy) on kuninkaiden – ja duunareiden – materiaali. Hienoin kangas, josta kuuluu kävellessä ääni! On huvittavaa, että sen käyttäjiin on kuulunut nimenomaan kuninkaita, lordeja Englannin maaseudulla, amerikkalaista työväenluokkaa ja paljon pikkulapsia.
Vakosametti on ainutlaatuinen yhdistelmä kestävää, mutta kosketukselle pehmeää materiaalia. Kyseisen puuvillakankaan valmistustekniikan juuret juontavat Egyptiin ennen ajanlaskun alkua, mutta nykymuotoinen vakosametti jalostettiin muotoonsa 1700-luvun lopulla.
Muodikkaaksi vakosamettia saattoi kutsua viimeksi ehkä 1970-luvulla, mutta se onkin ollut enemmän eriskummallisten ihmisten kangas. Woody Allen, psykiatrit, yliopistoprofessorit, Bill Murray elokuvassa The Royal Tenenbaums, Andy Spade.
Vakosametti ei sovi kaikille. Mutta niille, joille se sopii, hittolainen se todella sopii.
Teksti: Jani
Luukku 10: Negroni
Mitä synkempi ilta, sen voimakkaampi kaipuu Italiaan.
Pari sattumanvaraista huomiota synkistä illoista – jos mitään sattumaa on olemassakaan.
Uusimmassa Optiossa on erinomainen juttu maailman hienoimmasta drinkistä, Negronista. Linkkaan jutun tähän, kun se on netissä.
Eilen olin merkityksellisellä illallisella, jossa aperitiiviksi tarjottiin yllättäen Negroni.
Samaan aikaan ilmassa on jotain uutta blogin suhteen ja erittäin konkreettista Firenzen-matkan suunnittelua. Yllä oleva kuva muuten on Firenzestä ja yhdestä suosikkibaaristani. Pöydällä on Negroni, Firenzen ja Negronin kreivin lahja maailman aperitivoja nauttivalle kansalle. Erityisesti sille osalle, jolla on hienostunut maku ja kyky ottaa iskuja vastaan.
Yhdistävä tekijä juuri tänään on tuo Americanon stydimmin iskevä serkku, joka kehitettiin Firenzessä vuonna 1919. Negronin on yhtä helppo valmistaa kuin se on lausua. Yksi osa jokaista: giniä, Camparia ja punaista vermuttia. Jäitä. Siivu appelsiinia.
Moni puhuu Negronista nyrkkeilytermein. Siihen on syynsä. Jos maistat tänä joulukuussa yhtä uutta drinkkiä, anna sen olla Negroni.
Teksti: Jani
Yhden miehen tyyli 