Tagged: Italia

Pitti Uomon aakkoset

Pitti Uomo 91 tuli ja meni, mutta kirjoitan aiheesta varmasti pitkin kevättä sekä Yhden miehen tyylissä että Kauppalehdessä ja Optiossa.

Kirjoitin jo Kauppalehteen Pitti Uomon aakkosista. Tarkoituksena oli selittää tapahtumaa, ilmiötä ja kulttuuria mahdollisimman monelta kantilta.

A oli itse oikeutetusti Alessandro Squarzi. ”Maailman tärkeimmän miesten muodin messutapahtuman Pitti Uomon ytimessä ovat italialaiset yrittäjät ja tyyli-ihmiset, joilla on satojatuhansia faneja Instagramissa. Alessandro Squarzi on Pittin vakiokasvo, tyyli-ikoni ja Fortela-vaatemerkin perustaja.”

Kauppalehden jutussa käydään läpi Pitti Uomo Alessandro Squarzista Övereihin. Lue koko juttu Kauppalehdestä.

 

Luukku 1: Opas parempaan elämään

fullsizerender-27

Joulukuu on kirjojen kuukausi. Me täällä Yhden miehen tyylissä olemme lukeneet kirjoja urakalla koko vuoden ja haluamme juhlistaa rakasta harrastustamme joulukuussa.

Joulukuun alussa olemme edelleen lukeneet, mutta myös ruoskineet itseämme. Muun muassa siitä, että voisiko vuosi 2016 olla ensimmäinen kahteen vuoteen, jolloin YMT:n joulukalenteri ei ilmesty!

Voisiko? Ei.

Itsenäisyyspäivään se vastarinta kesti. Joulukalenterihan tästä tuli.

Tämän joulun tyylikalenteri keskittyy kokonaisuudessaan kirjoihin, ja tarkemmin sanottuna tyylikirjoihin. Olemme sillä tavalla yhden aiheen blogi.

Ensimmäisessä luukussa lähdetään perusasioista.

Englantilaisen Monocle -lehden opassarja on nerokas tapa kierrättää lehden parhaita juttuja kovakantisessa muodossa.

The Monocle Guide to a Better Living (2013, Gestalten) on berliiniläisen (tietysti) kustantamon tuotos. Kyseessä on Monocle-lehden sittemmin sarjaksi kasvaneen kirjaston ensimmäinen teos, jossa nimensä mukaisesti tutkitaan Monoclen perusaihetta – elämänlaatua. Muiden osien aiheina on muun muassa Guide to Cosy Homes ja Guide to Good Business.

Paremman elämän opas on kirja, jonka tekovaiheessa ei ehkä vielä ole ollut varmuutta sarjasta. Ensimmäisen kirjan aiheena nimittäin on kaikki bisneksestä palveluun ja koulutuksesta tyyliin.

Luen kirjaa kuin Monoclea. Teeskentelen kiinnostuvani ihan kaikista tärkeistä aiheista, mutta hyppään suoraan tyyliosioon. Kirjaan on kuratoitu Monoclen parhaat jutut – vuoteen 2013 asti – tyyliosio on taattua laatua.

”Clothes should make you feel good.”

”It’s time to care about the story behind what you wear.”

The Guide to Better Lifen tyyliosion vahvuus ei ehkä ole kirjoittamisen oivalluksissa, mutta visuaalisesti teos on palkitseva. Teksti ovat palasteltuja ja informatiivisia, kuvia riittää tammikuulle asti.

Kirjan tyyliosion painotus on Monoclelle erittäin tyypillinen: paljon aasialaisia vaikutteita, hyppysellinen Australiaa, ei suurin piirtein yhtään mainintaa USA:sta ja erittäin paljon spaziota Italialle. Sopii hyvin!

Tyylikirjana tämä opas tarjoaa visuaalista herkkua kenelle tahansa. Käsittelyyn pääsevät muun muassa vaatekaapin klassikot, maailman parhaat vaatekaupat ja Firenzen Pitti Uomo -messut. Pittin keikarigalleria saa tilaa kolmen aukeaman verran.

FullSizeRender (28).jpg

YMT:n vuoden 2016 joulukalenterissa arvioidaan myös jokaisen tyylikirjan lahjapotentiaali.

Ennustamme, että jokainen kirja tulee saamaan loistavat arviot, koska kirjaa parempaa lahjaa ei olekaan.

YMT-arvio: The Monocle Guide to a Better Living – 4/5.

 

 

 

La Grande Bellezza

lagrandebellezza1.jpg

Italian sana ’tappo’ tarkoittaa suomeksi korkkia. Joku yhteys sanoilla ehkä on…

Jos koko suomen kieli perustuisi väärinkäsityksiin, ”La Grande Bellezza” tarkoittaisi elämän tarkoitusta tai poikkeuksellisen suurta elokuvaa.

La Grande Bellezzaa (Suuri kauneus) pidetään ohjaaja Paolo Sorrentinon elokuvana, vaikka oikeasti se on Jep Gambardellan (Toni Servino), tarinan fiktiivisen kirjailijahahmon, elokuva.

Tämä on elokuva elämästä – tai sen tyhjyydestä – ja lopulta kauneudesta myös. Marraskuisesta Helsingistä katsoen elämän tyhjyys kesäisessä Roomassa on joka tapauksessa suhteellinen käsite, mutta annetaan elokuvan puhua puolestaan.

d189d3e5fe497667ce265c1397c046ae

Tai annetaan Jepin puhua omasta puolestaan.

”La più consistente scoperta che ho fatto pochi giorni dopo aver compiuto sessantacinque anni è che non posso più perdere tempo a fare cose che non mi va di fare.”

”Tärkein asia, jonka tajusin muutamia päiviä 65-vuotispäiväni jälkeen on, että en voi enää tuhlata yhtään aikaan tekemällä sellaisia asioita, joita en halua tehdä.”

Onnekkaita ovat ne, jotka tajuavat sen jo aiemmin.

La Grande Bellezza Yle Areenassa nyt.

Jos Gianluca Vacchia ei olisi, Instagramin pitäisi keksiä hänet

Screen Shot 2016-08-08 at 19.22.00

Ihmiset, jotka puhuvat kesän lopusta elokuun alussa ovat samoja ihmisiä, jotka puhuvat varhaiskeski-iästä kolmekymppisenä. Vinkki: älä ole yksi heistä.

Kesän vaikuttavin uusi dandy on italialainen yrittäjä Gianluca Vacchi, joka suhtautuu elämään monimiljonäärin itsevarmuudella. Suosittelen seuraamaan Vacchia Instagramissa – vaikka vähän pidemmällekin loppukesään.

Kesä maailmalla tai Viiskulmassa ei ole ollut pelkkää juhlaa. Siksi joskus tarvitsee myös tanssivia italialaisia miljonäärejä. 49-vuotias Vacchi johtaa yli miljardin euron liikevaihtoa pyörittävää perheyritystä. Hän pitää pyjamatyylistä, tatuoinneista sekä moottoripyöristä ja julkaisee Instagramissa tanssivideoita tyttöystävänsä kanssa, kuntoiluvinkkejä, kuvia Rubinacci-puvuistaan ja kaverikuvia Christian Vierin kanssa.

Jos Gianluca Vacchia ei olisi, Instagramin pitäisi keksiä hänet.

Alla olevan videon julkaisuhetkellä Vacchilla oli Instagramissa 1,5 miljoonaa seuraajaa. Nyt niitä on 3 miljoonaa.

Kuten Gianluca Vacchi sanoisi: enjoy!

Luukku 15: Ford Focus

A-Single-Man-067

Maassa on moni asia mallillaan, jos Linnan juhlien puheenaiheeksi nousee Tom Fordin miesten puku.

Tein erästä toista juttua varten taustatyötä Fordista. Löytö numero yksi. Hän osaa puhua.

Luukussa 15 on viisi Tom Fordin lentävää lausetta. 15 olisi osuvampi lukumäärä, mutta uskoisin Fordin arvostavan itsehillintää ja minimalistisempaa.

1 Italia
”Olen aika rauhallinen ihminen. Se juontaa siitä, että asuin pitkään Italiassa. Mikään ei toimi, mikään ei tule ajallaan. Sen kanssa on opittava elämään.”

2 Vaatekaappi
”Jokaisella miehellä tulisi olla tyylikäs irtotakki, paljon valkoisia kauluspaitoja, mustat kengät, täydelliset farkut ja aina uusia sukkia ja alusvaatteita (heitä vahvat pois noin kuuden kuukauden välein).”

3 Tavat
”Hyvin pukeutuminen kuuluu hyviin tapoihin.”

4 Tekijä
”Huolehdin jatkuvasti ja minulla on pakkomielteinen suhtautuminen moniin asioihin, mutta en anna pelon estää minua tekemästä jotain, mitä todella haluan tehdä.”

5 Fokus
”Sinun pitäisi olla paras versio itsestäsi, kun lähdet ulos maailmaan, koska se on kunnianosoitus muita ihmisiä kohtaan.”

Kuvakaappaus Tom Fordin ohjaamasta elokuvasta A Single Man.

 

Jäähyväiset kesäkengille

IMG_1375

Ostin heinäkuussa kengät, joiden takia harmittaa, että syksy on näin pitkällä. Älä ymmärrä väärin: pidän Red Wingeistäni ja Bean Bootseistani. Ja kyllähän kesäkin tulee taas, mutta harmittaa silti. En ehtinyt pitää näitä tarpeeksi.

Kesäkengät löytyivät heinäkuussa Vico Equensesta, joka sijaitsee maalipotkun päässä Napolin eteläpuolella. Vico Equense on juuri sellainen kylä, jossa Lahjakas Herra Ripley olisi voitu kuvata. (Kuvattiin lähellä.)

IMG_1435

Kylästä on vaikea löytää supermarkettia, mutta erilaisia käsityöläispajoja riittää. Napoli on kaupunki, jossa muiden perinteiden lisäksi arteesaaniperinne on voimissaan. Aluksi en silti pitänyt silmiäni auki.

IMG_2372

Olimme kylässä viisi yötä ja ohitin kenkäkaupan joka ilta. Aluksi en edes huomannut, että se on kenkäkauppa. Tai ehkä huomasin, mutta kauppa näytti ”turistipaikalta”. Jokainen meistä on joskus ääliö, nyt oli minun vuoroni. Kylässä ei ollut turistipaikkoja – eikä juuri turistejakaan.

Puolustuksekseni totean, että yleensä ohitin kaupan iltaisin, kun olin niin nälkäinen, että en nähnyt kunnolla eteeni. Paluumatkalla kädessä oli gelato ja Italian kuumassa illassa siinä on ihan tarpeeksi katsomista.

Viimeisenä päivänä Vicossa ohitin paikan aamulla. Kurkkasin sisään.

IMG_2374

Kyse ei ollutkaan kenkäkaupasta. Kyse oli yhden miehen kenkätehtaasta. Signor Vanacore tekee takahuoneessa kenkiä ja etuhuoneessa hänen vaimonsa myy niitä. Perheyritys on eteläitalialaiseen tapaan erittäin perinteinen. Nykyinen herra Vanacore on kengäntekijä neljännessä polvessa. Seinällä oli todisteena muotokuvatkin: isoisoisä, isoisä ja isä Vanacore. Nykyinen Vanacore oli muokannut bisnestä sen verran, että hänellä ei ollut viiksiä.

IMG_1778

Tämä tietysti muuttaa asioita. Yhtäkkiä kengät alkavat kiinnostaa. Napoli, käsityöläiset, Dickie Greenleaf, heimitäsloafereitatäälläon!

Minkälaisia kenkiä täällä oikein tehdään? ”Sellaisia kuin haluatte”, vastaa rouva.

IMG_1563

Ilmeisesti Italiassa käsityöläisen ammatilla voi vielä elää. Ainakin haluan uskoa niin. Vanacoret tekevät omien sanojensa mukaan enimmäkseen nahkaisia narusandaaleja naisille ja myyvät niitä Portofinossa sekä läheisillä Caprin ja Ischian saarilla. Venäläiset ja amerikkalaiset turistit ostavat niitä kassikaupalla. Naisille menee sandaaleja, miehille tehdään kaikkea legioonalaissandaaleista penny loafereihin. Kauppoihin kenkiä tehdään valmiina, Vico Equensen liikkeessä asiakas pääsee luomaan itse. Millainen pohja, mitä nahkaa ja niin edelleen.

IMG_2376

Olin myyty. Ja ihan rikki. Olin asioilla lähtöpäivänä. Ei varmaan enää parissa tunnissa ehdi kokonaan itse suunniteltuja kenkiä tekemään? Ei ehdikään.

Jouduin valitsemaan valmiit. Päädyin mokkasiineihin omituisella, mutta sillä hetkellä kiinnostavalla twistillä.

Entä hinta? Kengät mallia Made in Italy, ja ainakin suurimmaksi osaksi Made in Vico Equense.

IMG_1572

”50 euroa”, sanoo rouva. En tiedä, mitä ajatella.

Juttelin asiasta myöhemmin helsinkiläisen kauppiaan kanssa. Hän sanoi, että vaikuttaa mahdottomalta. Ja kuitenkin siellä se Signor Vanacore varmaan tälläkin hetkellä takahuoneessa leikkaa mokkaa muottiin ja tekee kenkää päivästä, illasta ja vuodesta toiseen, kuten jo isoisoisoisä teki. Ehkä tämä oli tehtaanmyymälä. Ehkä hinta selittyy sillä.

IMG_1775

Koinko vahvan lomaromanssin vai ostinko hienot käsintehdyt kengät Napolista? Se jää nähtäväksi.

Kenkien valinnassa panostin klassiseen väriin ja nahkaan, mutta päädyin lopulta mahtavaan mutanttiin, jota Sonny Crockett arvostaisi. Otin mokkasiinin penny loafer upperilla ja car shoe -henkisillä pohjilla. Ensi kesää odotellessa.

IMG_1564

Valkoiset kangastossut, miehen parhaat kesäkengät

IMG_0268

Totta kai kenkiä voi olla liikaa. Valkoiset tennarit ovat kuitenkin kesäkengistä parhaat. Otetaanpa uudestaan: valkoisia tennareita ei voi olla liikaa.

Toimin uskollisesti samalla tavalla. Ostan valkoiset tennarit kesän alussa. Pidän niitä joka päivä. Kesän lopussa ne ovat harmaat, ruskeat tai parhaassa tapauksessa mustat.

Minulla on systeemi. Vanseja pidän USA:ssa, Supergat ovat parhaimmillaan Euroopassa. Stan Smithit ovat sadepäiville (Niken Air Force Onet toimivat yhtä hyvin). Converset ostin Roomasta 1990-luvun alussa. Eihän niitä voi enää poiskaan heittää! Systeemi toimii. Yksi pari kestää kevyesti kolme, neljä, kaksikymmentäviisi kesää.

Mitä miehen tyyliin tulee, valkoiset kangastennarit sopivat jokaiseen kesäpäivään. Satoi tai paistoi. Käytän sateisina päivinä nykyisin edellisen kesän Superga-tossuja, joissa sadepisarat ja väistämätön sotku eivät enää näy.

Supergat sopivat jopa puvun kanssa kesätoimistoon, mutta vanhaa Vapaa tyyli -viisautta lainaten: jos pitää tennareita puvun kanssa, tennareiden on oltava siistit.

Screen Shot 2015-07-14 at 8.08.23 PM

Valkoinen tennari on klassikko, jota ei tarvitse keksiä uudelleen.

Lyhyt historiakatsaus.

Superga-tossut lanseerattiin vuonna 1925. Converset Chuck Taylorin matala malli ilmestyi vuonna 1917. Kalifornialainen Vans teki ensimmäisen – ja mielestäni parhaan kenkänsä – Authenticin vuonna 1966. Adidaksen Robert Haillet -kenkä nimettiin vuonna 1971 Stan Smith -kengäksi.

Vielä yksi juttu. Valkoiset kengät eivät pysy valkoisina koko kesää. On todella hyvä tuuri, jos ne pysyvät tahrattomina ensimmäisen päivän. Kyllä niitä silti puhdistaa voi. Useimmat kangastennarit kestävät konepesua, muista kuitenkin kuivattaa kengät esimerkiksi auringossa (Suomessa vaikeaa). Nauhat on erityisen helppo pestä koneessa, kannattaa varmaan tehdä silloin tällöin. Kengistä yksittäisiä tahroja voi halutessaan putsata vanhalla hammasharjalla – ja vaikka hammastahnaa apuna käyttäen.

Minä en ole koskaan tossujani pessyt. Mitä tummemmat tossut syksyllä, sitä parempi kesä.

Jani

Kashmirvillan kuningas

lookbook_crop_FW14_0013_7

Brunello Cucinelli on italialainen muotisuunnittelija, jota kutsutaan kashmirvillan kuningaaksi. Kaikista maailman kuningasnimistä tuo on pehmein, kestävin ja arvokkain, mutta Cucinelli on sen ansainnut.

Brunello Cucinelli, jonka nimi on aina ilo lausua, on rakentanut 1,6 miljardin euron arvoisen muoti-imperiumin myymällä kashmirvillapaitoja nelinumeroisilla hinnoilla. Lisäksi Cucinelli on itse täydellinen versio Italian Casual -tyylistä. Kyse on Smart Casualin italialaisesta versiosta: bisnes yläkerrassa, rento päivä toscanalaisella viinitilalla alakerrassa.

Brunello Cucinelli on tehnyt omaa juttuaan 30 vuotta. Pitti Uomossa Cucinellin osasto on aina vaikuttava. Hän osaa yhdistellä luksusta ja rentoa niin, että kummankaan suosija ei tunne oloaan vaivautuneeksi.

Tänä keväänä Brunello Cucinellillä on annettavaa myös meille, joilla ei ole varaa heittää paria tonnia villatakkiin.

Cucinelli tunnetaan taidokkaasta harmaan sävyjen käytöstä, mutta kevään 2015 mallistossa yhdistetään harvinaisen taidokkaasti sinistä ja ruskeaa. Villapaidat pari tonnia, vaikutteet ilmaisia.

lookbook_crop_FW14_0002_133

lookbook_crop_FW14_0004_81 lookbook_crop_FW14_0007_13 lookbook_crop_FW14_0010_12 lookbook_crop_FW14_0011_11 lookbook_crop_FW14_0012_9

Teksti: Jani

Kuvat: Brunello Cucinelli

Luukku 14: sprezzatura eli huoliteltu huolimattomuus

Screen Shot 2014-10-10 at 12.16.39 PM

 

Gianni Agnellilla oli tapana pitää rannekelloa paitansa hihan päällä. Tavan alkuperästä on monta teoriaa. Agnellin on epäilty kärsineen allergiasta, jonka takia hän ei voinut yksinkertaisesti käyttää kelloa ihoa vasten. Toisaalta hänen mittatilauspaitojensa hihojen uumoiltu olleen niin täydellisen tiukkoja, ettei edes ohut rannekello mahtunut alle. Kolmas on suosikkini: Fiatin pääjohtajana Agnelli oli niin kiireinen, että hänellä ei ollut aikaa ryhtyä kaivelemaan rannekelloa paidan hihan alta. Hän laittoi sen hihan päälle, jotta se on aina näkyvillä.

Jos matkustat Italiassa, huomaat monilla italialaisilla miehillä olevan pieniä persoonallisia tyylioikkuja. Kadulla vastaantuleva isoisä on pukeutunut päästä varpaisiin harmaisiin, mutta hänellä on neonoranssit silmälasit. Pukumies on jättänyt button-down-kauluspaidan kaulukset napittamatta. Kolmas tyyppi on tunkenut kirkkaanpunaiset nahkahansikkaat villakangastakin rintataskuun.

Kyseessä on sprezzatura, huoliteltu huolimattomuus.

Pukeutuminen on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia. Se on tapa ilmaista persoonallisuutta ja osoittaa, että kunnioitat sekä itseäsi että muita.

Italialainen Baldassare Castiglione oli poliitikko, diplomaatti ja kirjailija, eli suhteellisen kaukana suomalaisesta perusjampasta, mutta hänen ajatuksensa sopivat meille kaikille. Castiglione on italialaisen sprezzatura-käsitteen keksijä.

Castiglionen idea on, että tyylikkäinkään herrasmies – tai siis mies – ei saisi koskaan näyttää siltä, että yrittää liikaa. Hänen loisteliaisuutensa tulisi näyttää vaivattomalta ja luonnolliselta. Sprezzatura on harjoiteltua vaivattomuutta, joka muuttuu lopulta toiseksi luonnoksi, kun sitä tarpeeksi toistaa.

Sprezzatura on sitä, että mies loistaa, vaikka näyttää, ettei edes yritä. Se on rintataskuun kärsivällisesti taiteltu taskuliina, joka vaikuttaa sinne kiireessä tungetulta. Se on kirkuvan keltainen Ferrari-logo punaisessa autossa, mutta toisaalta myös Mikael Granlundin ilmaveivi ja Lasse Virenin kaatumisen jälkeinen nousu.

Sprezzatura on arjen peperoncinopippuria, läsnä italialaisessa taiteessa, tieteessä ja Rooman kaduilla. Sprezzatura on yksi Italian suurimmista lahjoista maailmalle. Yllätys tavanomaisessa, nerous kätkettynä rutiiniin. Oikku, josta tulee tapa.

Baldassare Castiglione kuoli jo vuonna 1529, mutta sprezzatura elää ja voi hyvin.

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on innostava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Sprezzatura-takuu.

YMT: Atte

Atte Rytkölä

Atte, 28, on kansainvälisen tyyliskenen suomalainen supersankari. Päivisin juristi, iltaisin maailmalla tunnettu bloggari. Hänen bloginsa DressLikeA tavoittaa laajan lukijakunnan, eikä ihme. Englanniksi kirjoitettu blogi on kuin Atte itse: klassisen tyylikäs, perusteellinen ja äärimmäisen johdonmukainen. Lisäksi hänen näkemyksiinsä voi tutustua suomenkielisellä Tyylit.fi-sivustolla, jonka perustajiin Atte kuuluu.

Paljon matkustava Atte on vakiokasvo muun muassa internetin Pitti Uomo -raporteissa. Hän edustaa aiemmin jututtamamme Jensin kanssa nuorta kaartia, joka muuttaa mielikuvaa suomalaisesta miehestä pukeutujana. Nämä kundit ovat sisäistäneet tyylin syvimmän olemuksen ja toteuttavat sitä joka päivä – ilman vapaapäiviä.

Esikuvinaan heillä on italialaisia ja japanilaisia alan veteraaneja, joiden tyylikkäästä elämästä poimitut vaikutteet sovelletaan luontevasti käytännölliseen, pohjoismaalaiseen elämäntapaan.

Vaikuttavaa kaikissa nuorissa suomalaisissa on ilmiselvän tyylikkyyden lisäksi tiedon määrä ja pukeutumisen kulttuurin syvällinen ymmärtäminen. Muoti on sitä, että sinut huomataan. Tyyli on sitä, että sinut muistetaan.

World class.

Atte Rytkölä

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?

Yksinkertainen ja mukautuva. Oma tyylini on hyvin paljon päivästä ja tapahtumasta riippuen vaihteleva, mutta sen lähtökohtana voisi pitää fraasia ”whatever you wear, always dress to kill”, joka on myös DressLikeA-blogin kantava teema.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Riippumatta onko päällä verkkarit, puku tai jotain muuta, vaatteiden tulisi olla sellaiset, että niissä tuntee olonsa kotoisaksi, luottavaiseksi ja edustavaksi. Oma tavoitteeni on aina pitää tyylini tilaisuuteen sopivana.

Töissä – silloin kun siihen on tarvetta – pukukoodi on varsin formaali, töiden ulkopuolella nykyään enemmän ja enemmän kasuaali. Vielä reilu pari vuotta sitten oma tyylini sisälsi paljon värejä ja esiin pomppaavia yksityiskohtia, ja vaikken ole niistä vieläkään missään nimessä kokonaan luopunut, olen kulkenut oman tieni oppimaan, että yksinkertainen on kaunista. Kaiken kaikkiaan pukeutumisen pitää olla hauskaa ja itseä miellyttävää, sitä pyrin omassa tyylissäni noudattamaan.

Atte Rytkölä

Miten kiinnostuit tyylistä?

Alunperin kiinnostus lähti kotoa. Mutsi piti huolen, että jos mentiin vierailulle jonnekin, tai juhliin, ulkoasu oli aina huoliteltu. Ala-asteen lopulla kiinnostus kasvoi vielä enemmän, ja tuli otettua vaikutteita broidin pukeutumisesta. Varmaan innostusta ruokki ylä-asteella ja lukiossa kerätyt “vuoden trendi-” ja “vuoden metroseksuaali” -tyyppiset palkinnot…

Niin sanotun siistimmän pukeutumisen ja klassisen tyylin osalta oma vaikutuksensa on varmasti ollut sillä, että olen aina halunnut päätyä ammattiin, jossa nyt työskentelen eli juristiksi.

Ylä-asteelta lähtien TV-sarjojen ja mielikuvien kautta syntyi kiinnostus sillä alalla normina toimivaa, siistimpää ja samalla myös klassisempaa pukeutumista kohtaan. Mutta siihen suuntaan, mitä oma tyyli tällä hetkellä on, se kehittyi varmasti siellä lukion lopun ja opiskelujen aloittamisen aikoina, kun kuvaan tuli muotilehdet, blogit, nettisaitit ja niin edelleen.

Atte Rytkölä

Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?

Pyrin löytämään inspiraatiota kaikkialta. Ihmiset kaduilla, miehet Pitti Uomossa, Milanossa tai New Yorkin muotiviikoilla, matkustaminen sekä värit ja yhdistelmät, joita yleisesti näkee ympärillä. Pitää pitää silmänsä auki. Suurin osa inspiraatiosta tällä hetkellä tulee kuitenkin varmasti blogeista, lehdistä sekä menswear-foorumeilta. Jokainen matka Firenzeen ja Pitti Uomoon tuo mukanaan huikean määrän ideoita ja inspiraariota.

Erilaisten tyylien ja valintojen näkeminen inspiroi, mutta tuo myös mukanaan seikan, joka kaikkien tulisi muistaa ja jota itse pyrin aina painottamaan.

Inspiraation hakeminen ja oman tyylin kehittäminen ei ole sama asia kuin jonkun toisen tyylin kopioiminen. Ensimmäisenä pitää tutkia ja opiskella, sen jälkeen oppia ja ymmärtää ja viimeisenä nämä huomioiden tehdä omat valinnat. Jos nuo prosessit on tehnyt ja on vielä ymmärtänyt näkemänsä ja läpikäymänsä, on oman tyylin löytäminen varsin pitkällä. Kaikki tyylit eivät sovi kaikille.

Atte_YMT_DSC7095

Mitkä ovat suosikkibrändejäsi ja miksi?

Mitä enemmän olen alkanut panostaa pukeutumiseen ja löytänyt merkkejä, mitä enemmän olen tavannut skenessä vaikuttavia ihmisiä, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan merkkejä, joiden historiassa tai tarinassa on jotain kiinnostavaa. Myös se vaikuttaa, kun tunnen merkkien takana olevat ihmiset. Se tuo aina oman lisänsä, jos vaatteen suunnitelleelta tai sen valmistuksessa mukana olleelta kuulee, mistä homma on saanut alkunsa ja inspiraationsa.

Irtotakki- ja pukupuolella suurin osa suosikkimerkeistä ja valmistajista tulee kuitenkin Italiasta: Lardini, Caruso, Tombolini, G.Abo Napoli ja Lubiam muutamia mainitakseni.

Lisäksi arvostan uusia merkkejä, joissa ihmiset ovat rohkeasti lähteneet toteuttamaan omia intohimojaan ja haaveitaan. Näistä esiin voisi nostaa mm. vasta pari vuotta toimineen, mutta jo nyt yhdeksi laadukkaimmista asustevalmistajista nousseen Viola Milanon sekä australialaisen, kenkkin ja asusteisiin keskittyvän Christian Kimberin.

Jos löydän hyvän valmistajan ja merkin, pyrin pysymään siinä varsin tiukasti kiinni. Tällaisia ovat mm. asustepuolella Drake’s of London ja kengissä Alfred Sargent sekä Carmina, joissa kaikissa yhdistyvät laadukas työnjälki, laadukkaat materiaalit sekä silmää miellyttävä estetiikka.

Atte Rytkölä

Millaisia tyyliesikuvia sinulla on?

On paljon persoonia, joiden tyyliä arvostan ja ihailen suuresti. Yksittäisistä ihmisistä esiin voinee nostaa esimerkiksi nimet Ezio Mancini, Renato Plutino, Alessandro Squarzi, Yukio Akamine, Jeremy Hackett, Brunello Cucinelli, Alberto Scaccioni, Patrick Johnson, Agyesh Madan, Antonio Ciongoli.

Lisäksi arvostan tyyppejä, jotka pystyvät ”omimaan” jonkun yksittäisen detailin omaksi tunnistettavaksi tavakseen. Mainintana nyt vaikka Drake’s of Londonin perustaja Michael Draken tapa pitää aina lilan värisiä sukkia.

Atte Rytkölä

Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat?

Pyrin noudattamaan pukukoodianiin pitkälle kuin mahdollista – jos sellainen on tilaisuuteen annettu. Toki mahdollisen pukukoodin sisälle rakennetun liikkumavaran voi aina käyttää, mutta juhlien isäntää, etikettiä ja mahdollisesti annettua pukeutumistoivetta pyrin kyllä kunnioittamaan. 

Atte Rytkölä

Tyylisääntö, jota rikot?

Onhan niitä… Ehkä yleisimpänä tyylirikkona voisi pitää sukkien unohtamista. Kesällä, jos ei ole pakko, niin sukat jäävät kyllä pukematta, oli päällä sitten tennarit ja shortsit tai vaikkapa puku. Tyylisäännöt ovat aina sidonnaisia aikaan ja kontekstiin. Hyvänä esimerkkinä ”no brown in town”, jolla ei nykypäivän Suomessa esimerkiksi ole mitään merkitystä, vaikka sitä ehkä tietyt tahot esimerkiksi Lontoon pankkiiripiireissä vielä noudattavatkin.

Pukeutumiseen liittyvät säännöt on hyvä tuntea, koska silloin niitä voi tietoisesti rikkoa. Näin on kai joku kirjailijakin joskus sanonut.

Atte Rytkölä

Mikä on miehen tärkein vaatekappale?

Puku. Jokainen mies tarvitsee vähintään yhden kunnon puvun. Vaikka työskentelisi alalla, jossa pukua ei tarvitse käyttää, jokaiselle tulee eteen tilaisuuksia ja juhlia, joissa pukuun pukeutuminen on lähtökohta. Tästä johtuen jokaisen miehen tulisi myös ymmärtää sijoittaa hyvään pukuun. Sitä, että käyttää pukua harvoin, ei pidä käyttää tekosyynä huonosti istuvan tai huonosti tehdyn puvun ostamiseen. Tuolloin jokainen kerta kun puvun joutuu päällensä laittamaan, se ahdistaa. Jos puku istuu hyvin päälle, on tehty laadukkaista materiaaleista ja viimeistelty huolella, siinä on yksinkertaisesti mukavampi olla. Käytti sitä sitten päivittäin tai kerran vuodessa.

Oman vaatekaappini tärkein yksittäinen vaate on tällä hetkellä jo useamman vuoden ikään ehtinyt Caruson tummanisininen, hyvin yksinkertainen ja kevytrakenteinen villapuku. Kyseinen puku on palvellut kuuliaisesti niin töissä, juhlissa kuin vapaa-ajalla ja mikäli en jonain aamuina keksi, mitä laittaisin päälleni, turvaudun siihen. Pehmeä hartialinja ja paikkataskut tekevät kyseisestä puvusta helposti sopivan rennompaankin tilaisuuteen, mutta toisaalta hyvin tummansinisen värin ja istuvuuden ansiosta se sopii yhtälailla myös tummaa pukua vaativiin tilaisuuksiin.

Jos en haluaisi, en tarvitsisi muita pukuja.

Atte Rytkölä

Mistä yleensä ostat vaatteesi?

Enemmän ja enemmän olen pyrkinyt siirtymään omien hankintojen osalta suosimaan kotimaisia kivijalkaliikkeitä. Toki edelleen tulee tehtyä paljon hankintoja netistä, mutta kun tietää miten hankalaa Suomessa on tämän alan liikkeitä ja toimintaa pyörittää, niin pyrin tekemään mahdollisimman paljon homman tukemiseksi. Ja tässäkin vaikuttaa se, että kun vaatteet hankkii ihmisiltä jotka tuntee ja joiden kanssa on tekemisissä, niistä saa irti vielä paremman fiiliksen.

Nettikauppojen osalta kehotan jokaista käymään tsekkaamassa tyylit.fi-foorumilta löytyvän, verkkokauppoihin keskittyneen ketjun. Uskon, että siellä on #menswearin, mutta myös katutyylien ystäville sellaisia vinkkejä, erityisesti pienempiä italialaisia putiikkeja, joista moni ei ole kuullutkaan. Yksittäisenä vinkkinä juuri avattu Rose&Bornin nettikauppa kannattaa katsastaa. Lisäksi olen kuullut huhuja, että eräs Bulevardilla sijaitseva suomalainen putiikki on myös avaamassa omaa nettikauppaansa, joten sitä odotellessa.

Atte Rytkölä

Suosikkikauppasi?

Suomessa sijaitsevista kivijalkakaupoista ehdottomasti Vaatturiliike Sauma, jota pikkuhiljaa voisi alkaa kutsua omalla kohdalla jo toiseksi olohuoneeksi, sen verran usein tuntuu tie liikkeen ovesta sisään vievän. Lisäksi Helsingissä sijaitsevat Schoffa ja My o My ovat vahvoja suosikkeja.

Muualta Tukholmassa sijaitseva Rose&Born, Lontoosta löytyvä Trunk Clothiers sekä New Yorkiin keväällä avattu The Armoury. Ja Uniqlo. Sitä parempaa ”perustavarakauppaa” ei ole. Jos matkakohteesta löytyy Uniqlo, tie vie sinne.

Atte Rytkölä

Matkailu: mitkä kaupungit maailmalla ovat oman tyylilistasi kärjessä ja miksi? 

New York ja Lontoo. Valinnat ovat ehkä vähän tylsät, mutta molemmissa kaupungeissa on tyylit kohdallaan, oli sitten kyse vaatteista, ruuasta, juomista tai ihan vaan yleisestä meiningistä. Lisäksi molemmista kaupungeista löytyy äärimmäisen kattava valikoima niin isoja tavarataloja kuin pienempiä tiettyyn genreen keskittyneitä putiikkeja, joista voi löytää etsimänsä, oli se sitten oikeastaan mitä vain.

En ole koskaan vieraillut Aasiassa, mutta erityisesti Tokio ja Soul sieltä suunnalta kiinnostavat. Japani ja Etelä-Korea ovat ainakin verkossa ja lehdissä nähdyn perusteella paikkoja, joissa tyylit on hallussa ja siellä ollaan niin sanotusti todella syvällä pelissä.

Atte Rytkölä

Mikä on mottosi?

Whatever you wear – always dress to kill.

Grazie, Atte!

Kuvat: Elina