Tagged: Americana

Kylmän talvipäivän välisoitto

Mainokset

Regrets and mistakes

raymondcarver

Regret. Hieno sana, joka ei kuitenkaan oikein kunnolla käänny suomeksi. ”Katumus”.

Katumus? ”Regrets, I’ve had a few.” Frank Sinatra antaisi litsarin, jos joku laulaisi: ”Katumuksia, on niitä ollut muutamia”.

Kirjoitin pari päivää sitten kirjoittamisen tuskassa Facebookin päivitykseen. Väitin, että Raymond Chandlerillä oli tapana korjata punakynällä omia tekstejään jo julkaistuista kirjoista. Kaikki saattaa mennä pieleen, vaikka ei edes yritä. Kyse oli tietysti Raymond Carverista. (Olin kai katsonut liikaa Frendejä.) Korjasin punakynällä.

Regrets? Mahdollisimman vähän. Jokin saattaa mennä pieleen, mutta ehkä kokonaisuudesta tulee sen takia ehkä mahtavampaa. Kaikki järjestyy.

Suuren kirjailijan ei ole pakko olla alkoholisti, vaikka monet suuret kirjailijat ovat. Raymond Carver oli, ja hän raitistui. Lahjakas novellikirjailija eli liian lyhyen elämän. Carver menehtyi raittiina 50-vuotiaana keuhkosyöpään. Vaikka yrittää, kaikki saattaa silti mennä pieleen. Mutta se ei ole syy olla yrittämättä.

”You’ve got to work with your mistakes until they look intended. Understand?”

Työkseen kirjoittava tietää, että sanat ovat ainoa lääke. Niiden ulos saaminen ei ole helppoa, mutta siinä työ onkin. Ja sanat auttavat. Ne kai auttoivat Carveriakin.

“That’s all we have, finally, the words, and they had better be the right ones.”

Uusi farkkuprojekti

IMG_2983

F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyssä on tyhjentävin syyslainaus. Se kestää toiston vähintään kerran vuodessa.

”Life starts all over again when it gets crisp in the fall.” No, tänä vuonna todella toivon niin.

Crispistä puheen ollen, olen ottanut käyttöön uudet farkut. Kaikkien aikojen suosikkifarkkuni itse asiassa – tai uusi versio niistä. Rapeaa on.

Nämä yllä kuvatut RRL:n Slim-Fit Rigidit ovat usean vuoden käytön aikana muovautuneet suosikkimallikseni. Nyt menossa on saman mallin ja pesun kolmas vuosikerta. Kaapista saattaa löytyä eri pesuissa muutamat lisää, mutta en tunnusta mitään.

Raakadenimien käyttöönotto on aina rapeaa ja jäykkää, mutta tästäkin parista tulee täydellnen.

Kyseisissä RRL-farkuissa yhdistyy kaikki, mitä pidän farkuissa tärkeänä. Japanilainen raakadenim. Made in USA. Tarpeeksi kapea lahkeesta. Sopivasti lainausta aidoista työhousuista. Ei kuvioita takataskuissa.

Tämä kaikki on toki lopulta toisarvoista. RRL brändinä on suurista amerikkalaisista sellainen, jossa on hitunen kapinallisuutta. Preeriauskottavuutta. Ralph Lauren lainaa RRL:ssä härskisti, mutta tinkimättä workwearista. Kyseiset farkut ovat niin laadukkaat, että ne ovat ekoteko. Ne kestävät pidempään kuin hallitukset.

Hankin uusimman ja nyt käyttöön pääsevän parin aiemmin tänä vuonna Los Angelesista noin 250 dollarilla. Laatuun sijoittaminen kannattaa aina. Jos farkkuja käyttää kymmenen vuotta, puhutaan täydellisestä vaatesijoituksesta.

Pesuohjeen muistaminen on tärkeää. Lainaus Ralph Laurenin sivuilta: ”for best results, wear 90 days without washing. Dry clean or wash inside out.”

Ostin ensimmäiset RRL-farkut – sama malli ja sama pesu – vuonna 2007. Ensimmäinen pari (alla) on käytössä edelleen ja paranee päivä kerrallaan. Molemmissa kuvissa on saman mallin ja pesun farkut, ikäeroa pareilla on noin kahdeksan vuotta.

Odotan nyt käyttöön tulevan parin näyttävän tältä joskus vuoden 2023 paikkeilla.

IMG_2984

Ohjeita parranajoon

Esittäydyn Twitterissä muun muassa sanoilla ”Beard with a man”. Sanotaanko, että parta-asiat kiiinnostavat.

Miten mies ajaa parran? Millaisia ohjeita parranajoon antaa muille? Sanon aina, että Post Beard-Trim Stress Syndrome (PBTSS) on todellinen ongelma. Vai eikö muka partansa ajanut Esko Valtaoja kadonnut julkisuudesta, kunnes oli kasvattanut edes vähän partaa takaisin?

Minulta kysytään useimmiten kolmea asiaa: mistä kannattaa ostaa puku? Millaisen lahjan ostaisin miehelle? Ja miten mies ajaa parran?

Kaikkiin löytyy nopeita vastauksia, mutta viimeinen kysymys on helpoin. Ennen oman version kuvaamista, tässä Harley Morensteinin klassikkoversio.

Born to Run 40 vuotta

Tänään tuli tasan 40 vuotta Bruce Springsteenin Born to Run -levyn julkaisusta. YMT nostaa villapipoa, hipaisee partaansa ja jatkaa luuserin esittämistä tässä eeppisessä runossa, jota myös elämäksi kutsutaan.

”The best music is essentially there to provide you something to face the world with”, Springsteen on sanonut. Amen.

Alla oleva esitys Born to Runin päättävästä Jungleland-kappaleesta täyttää 40 vuotta tämän vuoden marraskuussa. 25-vuotias Springsteen elämänsä kunnossa Lontoossa Hammersmith Odeonin keikalla. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja The E Street Band oli timmissä kunnossa esittämässä tuoreen levyn kappaleita.

Ja käytän myös jokaisen mahdollisen tilaisuuden jakaa tämä video, jossa Jon Stewart puhuu Springsteenistä. (Yksi ympyrä sulkeutui, kun 65-vuotias Springsteen esitti Born To Runin Stewartin viimeisessä The Daily Show -ohjelmassa pari viikkoa sitten.)

Tämän videon Jon Stewartin puheesta voi katsoa kerran kuukaudessa.

Mutta tiedäthän: ”The highway’s jammed with broken heroes on a last chance power drive”. Ennemmin tai myöhemmin, olemme kaikki siinä tilanteessa.

Kiitos ja onnea.

Valkoiset kangastossut, miehen parhaat kesäkengät

IMG_0268

Totta kai kenkiä voi olla liikaa. Valkoiset tennarit ovat kuitenkin kesäkengistä parhaat. Otetaanpa uudestaan: valkoisia tennareita ei voi olla liikaa.

Toimin uskollisesti samalla tavalla. Ostan valkoiset tennarit kesän alussa. Pidän niitä joka päivä. Kesän lopussa ne ovat harmaat, ruskeat tai parhaassa tapauksessa mustat.

Minulla on systeemi. Vanseja pidän USA:ssa, Supergat ovat parhaimmillaan Euroopassa. Stan Smithit ovat sadepäiville (Niken Air Force Onet toimivat yhtä hyvin). Converset ostin Roomasta 1990-luvun alussa. Eihän niitä voi enää poiskaan heittää! Systeemi toimii. Yksi pari kestää kevyesti kolme, neljä, kaksikymmentäviisi kesää.

Mitä miehen tyyliin tulee, valkoiset kangastennarit sopivat jokaiseen kesäpäivään. Satoi tai paistoi. Käytän sateisina päivinä nykyisin edellisen kesän Superga-tossuja, joissa sadepisarat ja väistämätön sotku eivät enää näy.

Supergat sopivat jopa puvun kanssa kesätoimistoon, mutta vanhaa Vapaa tyyli -viisautta lainaten: jos pitää tennareita puvun kanssa, tennareiden on oltava siistit.

Screen Shot 2015-07-14 at 8.08.23 PM

Valkoinen tennari on klassikko, jota ei tarvitse keksiä uudelleen.

Lyhyt historiakatsaus.

Superga-tossut lanseerattiin vuonna 1925. Converset Chuck Taylorin matala malli ilmestyi vuonna 1917. Kalifornialainen Vans teki ensimmäisen – ja mielestäni parhaan kenkänsä – Authenticin vuonna 1966. Adidaksen Robert Haillet -kenkä nimettiin vuonna 1971 Stan Smith -kengäksi.

Vielä yksi juttu. Valkoiset kengät eivät pysy valkoisina koko kesää. On todella hyvä tuuri, jos ne pysyvät tahrattomina ensimmäisen päivän. Kyllä niitä silti puhdistaa voi. Useimmat kangastennarit kestävät konepesua, muista kuitenkin kuivattaa kengät esimerkiksi auringossa (Suomessa vaikeaa). Nauhat on erityisen helppo pestä koneessa, kannattaa varmaan tehdä silloin tällöin. Kengistä yksittäisiä tahroja voi halutessaan putsata vanhalla hammasharjalla – ja vaikka hammastahnaa apuna käyttäen.

Minä en ole koskaan tossujani pessyt. Mitä tummemmat tossut syksyllä, sitä parempi kesä.

Jani

Smoking my brain hazy: Sturgill Simpson Helsinkiin

Screen Shot 2015-04-22 at 7.43.57 PM

Juhlaviikkojen Huvila-teltan ohjelma julkistettiin viime viikolla. Jos YMT poimii ohjelmasta yhden esiintyjän, se on Sturgill Simpson. Pidän kiinnitystä täysosumana.

Sturgill Simpson on laulaja, jota pidetään ”kantrin pelastajana”. Siitä en tiedä, Simpsonin musiikki on sitä itseään. Unfuckwithable.

”There’s a gateway in our mind that leads somewhere out there beyond this plane
Where reptile aliens made of light cut you open and pull out all your pain
Tell me how you make illegal something that we all make in our brain
Some say you might go crazy but then again it might make you go sane.”

Sturgill Simpson: Turtles All The Way Down

Lauluissa vilahtelevat erilaiset päihteet, synnit ja takakuistin pohdinnat edellä mainittujen risteyskohdissa. Kuuntelin uusinta levyä tänään pyöräillessä, mutta Simpson on kyllä hienoa oluenjuontimusiikkia.

Näköjään kovin country tulee Kentuckystä. Ja elokuussa Helsingin Huvila-telttaan.

Arvostan myös Simpsonin tyylivalintoja.

Yllä olevassa NPR:n Tiny Desk -konsertissa Simpson sanoo olevansa menossa muutaman päivän kuluttua David Lettermanin show’hun esiintymään. Hän sanoo joutuvansa hankkimaan puvun, koska omistaa vain kaksi samanlaista paitaa. Mitä Simpsonilla on yllään? Sama paita, samat farkut, mutta eri Converset. Tai ehkä paitakin on se toinen.

Lately things have been a little complicated
Quality of life has got me down
Sex is cheap and talk is overrated
And the boys and me still working on the sound”
Sturgill Simpson: Life of Sin

img-thing

”We’ll do one for the ladies. I’m just bullshittin’ – they’re all for the ladies.”

Teksti: Jani

Paita: Sandro via MR PORTER.

Kitara: Google -> Acoustic Dark Wood Guitar.