Tagged: tyylivinkit
Luukku 1: Kannattaako lukeminen aina?
“Taste. Who has it. Who doesn’t. Why it matters more than ever.”
Yhden miehen tyyli on elänyt hiljaisesti, mutta blogi nousee kuin Whamin Last Christmas: aina trendaamassa joulukuussa. Välillä YMT palaa ryminällä, joskus hiipien. Tänä joulukuussa ehkä enemmän Ministry of Silly Walks -tyyliin.
Kun avataan ensimmäinen luukku, pakko avautua.
Rakastan tyylistä kirjoittamista. YMT-blogia olen pitänyt vuodesta 2013. Kirjoitan tyylistä Kauppalehti Optioon, teen videoita Option tyylikoulu -nimellä ja olen kirjoittanut aiheesta myös kaksi kirjaa. Vapaa tyyli (Johnny Kniga) ilmestyi vuonna 2014, ja yhdessä Minna Kiistalan kanssa kirjoitettu Menesty tyylillä (Alma Talent) tämän vuoden lokakuussa.
Viimeisimmän kirjan ilmestyttyä mietin ensimmäistä kertaa, onko tässä mitään järkeä. Helsingin Sanomat teki jutun kirjasta, ja keskustelu jutusta ja sitä seuranneesta jatkojutusta jälkeen opetti paljon somekohusta. Kohuhan oli pieni, mutta myrsky vesilasissakin on hurja, jos pidät itse siitä lasista kiinni. Somekohu on sukupolvikokemus, josta palkkioksi jää etuliite. Kuten ystäväni kommentoi, ei ehkä sittenkaan ole pahinta olla Bisnespukeutumis-Jani.
Keskustelussa minua kirjoittajana ahdisti eniten, että se oli täysin epä-älyllistä. Jos kirjoittaisin kalaruokakirjan, en alkaisi väittelemään teoksen relevanttiudesta kala-allergikkojen kanssa. Mutta toisaalta, niinhän se menee, että leijonat eivät menetä yöuniaan lampaiden mielipiteiden takia.
Aika paljon eläinvertauksia jo tässä vaiheessa! Tästä tulee hyvä joulukalenteri. Kirjoitan 24 tekstiä yleisesti miesten tyylistä ja pukeutumisen kulttuurista. Viime vuonna joulukalenteri jäi vähän reikäiseksi, hoidetaanpa tänä vuonna homma kunnolla.
Jossain vaiheessa pientä mylläkkäämme mieleen tuli ajatus, että kannattaako minun edes puhua tyyliaiheesta enää.
No, se meni nopeasti ohi. Pukeutumisen kulttuurista pitää puhua ja kirjoittaa enemmän kuin koskaan ennen. Jos bisnespukeutumiskirjastakin innostuvat keskustelemaan ihmiset, jotka näyttävät siltä, että heitä ei kiinnosta bisnes, eikä pukeutuminen, puhetta tarvitaan.
Esquiren The Big Black Book on yksi luotettavista ja hauskoista tietolähteistä, jos miesten tyyli kiinnostaa. Amerikkalaisten omistautuminen pukeutumisen kulttuurille on ihailtavaa. Esquiren humoristiset ja käytännölliset ohjeet ja vinkit ovat pitkään olleet esimerkkinä minulle omassa kirjoittamisessa.
Kyllä. Lukeminen – se kannattaa aina.
Ohjeita parranajoon
Esittäydyn Twitterissä muun muassa sanoilla ”Beard with a man”. Sanotaanko, että parta-asiat kiiinnostavat.
Miten mies ajaa parran? Millaisia ohjeita parranajoon antaa muille? Sanon aina, että Post Beard-Trim Stress Syndrome (PBTSS) on todellinen ongelma. Vai eikö muka partansa ajanut Esko Valtaoja kadonnut julkisuudesta, kunnes oli kasvattanut edes vähän partaa takaisin?
Minulta kysytään useimmiten kolmea asiaa: mistä kannattaa ostaa puku? Millaisen lahjan ostaisin miehelle? Ja miten mies ajaa parran?
Kaikkiin löytyy nopeita vastauksia, mutta viimeinen kysymys on helpoin. Ennen oman version kuvaamista, tässä Harley Morensteinin klassikkoversio.
Pressiklubi
Kirjoitin tyylikirjan ja aloitin tämän blogin yhdessä Elinan kanssa, koska halusin elvyttää ja rentouttaa keskustelua pukeutumisen kulttuurista Suomessa.
Tänään tiistaina ilmestyneessä Gloriassa olen päässyt todella kovaan seuraan laukomaan omia näkemyksiäni. Mukana ovat muun muassa Jorma Uotinen, James ”Musta Barbaari” Nikander, Manna ja Niina Kurkinen.
Jutun kuvat otti Meeri Koutaniemi. Onneksi olen tottunut lahjakkaisiin valokuvaajiin omassa blogissanikin, että minulla ei mennyt täysin pasmat sekaisin.
Mutta Koutaniemi on kyllä kertakaikkisen valloittava persoonallisuus. Kuten Glorian nettisivuilla julkaistuista Meerin kommenteista selviää, epäonnistuin pikkupoikamaisen innostukseni peittelyssä täysin.
Glorialle kiitos kutsusta! Tämä oli ilo ja kunnia.
Kravatti ja solmu
Solmiolla on Suomessa huono maine. Turhaan. Itsehän olen Esko-Juhani Tennilän täydellinen vastakohta varsinkin pukeutumisen suhteen. Kuulun miehiin, jotka pitävät solmiota vapaaehtoisesti. Työni ei sitä vaadi, suosin solmion käyttöä joka tilanteessa. (No, tuo ehkä on lievää liioittelua.) Pidän solmioista ja pidän solmioita. Vapaan tyylin hengessä pidän solmiota mieluiten silloin, kun muilla ei ole. Ja kun muilla on solmio, valitsen rusetin.
Suomalaisen miehen solmiokammo perustuu yleensä siihen, että solmio mielletään kuristavaksi. ”Mähän en mitään hirttosilmukkaa kaulaan laita.” Jos mies solmii kravattinsa itse, miten se voi kuristaa. Jos sinä teet solmun, miten se voi olla liian kireällä?
Kravatin kiristävyys ja kuristavat solmiot perustuvat pahaan väärinkäsitykseen. ”Kuristava solmio” tarkoittaa lähes poikkeuksetta liian kireää kauluspaidan kaulusta. Ostamalla sopivan kauluspaidan, mies muuttuu valittavasta villimiehestä ja kravattia löysäävästä vätyksestä tyylikkääksi solmiokaulaksi. Tämä on fakta. Tiedettä lähes!
Ja hei, älkää ymmärtäkö minua väärin. Kravattia voi ehdottomasti löysätä – rankan työpäivän päätteeksi, puolen yön aikaan jazzin soidessa.
Seuraavana vuorossa: kuinka monta kravattisolmua miehen tulee osata?
Teksti: Jani
Kuva: Rami Niemi kirjassa Vapaa tyyli.
Yhden miehen tyyli 