Tagged: Steve McQueen
Luukku 10: Erään takin tarina
Luukussa 10 kerrotaan lyhyt tarina siitä, miten kuvan vasemmalla olevasta takista kehittyi oikealla oleva takki, josta sitten tuli International eli Barbourin klassikkomalli.
Kävin syksyllä Barbourin tehtaalla Newcastlessa ja kirjoitin vierailusta jutun Kauppalehti Optioon.
Kuvasin tehtaalla videon, jossa Barbourin head of design Ian Bergin kertoo International-takin tarinan. Video ei teknisistä syistä koskaan päätynyt juttuun, mutta tässä se on.
Bergin on kuin historioitsija, joka sattui myös olemaan suunnittelija. ”Vanhassa Barbourin takissa näkyy elämäsi kuviot ja jäljet”, hän sanoi.
Videolla, joka piti laittaa tähän editoimatta – em. tekniset syyt – Bergin kuvailee, miten jo 1930-luvulla Internationalin esiasteesta, Barbourin moottoripyörähaalarista, tuli ensin miehistön takki hyökkäyssukellusvene HMS Ursulalle, sitten upseerien takki ja lopulta sodan jälkeen Barbourin mallistoon musta moottoripyörätakki. Viimeisin on se, johon Steve McQueen ihastui ja josta kasvoi edelleen myynnissä oleva Barbour-klassikko.
Mutta se on eri tarina se.
Luukku 17: kuinka monta pukua mies tarvitsee?
Kysymys ei kuulu, tarvitseeko mies puvun. Kysymys kuuluu: montako pukua mies tarvitsee?
Nopea ja helppo vastaus on yksi. Puku ei tee miestä, mutta kun puku on päällä, miehellä on mahdollisuudet olla parempi versio itsestään. Jos pukuja on yksi, monikäyttöinen, kaksinappinen ja tummansininen on paras. Se sopii tummaksi puvuksi, ja toisaalta takkia voi pitää farkkujen tai chinojen kanssa.
Mutta oikeastaan pukujen minimimäärä on kolme. Tummansinisen lisäksi kaappiin mahtuu ainakin yksi grafiitinharmaa puku. Kolmannen kohdalla ehdottaisin irrottelemaan rennommalla kuosilla: kesäisellä khakinruskealla, talvisella tweedillä tai vakosamettipuvulla.
Miesten kannattaa aina käyttää pukeutumisessa esikuvia. Puvun ostaja voi hakea inspiraatiota klassisista pukumiehistä ja heidän puvuistaan.
Marcello Mastroianni ja musta puku. Italialaisen elokuvan kultakauden tyylitaiturilla oli tapana tilata luottoräätäliltään tusina pukua vuodessa. Mastroianni oli tyypillinen roomalainen, jolle ulkomuoto oli tärkein mauste elämässä. Hän näytteli Federico Fellinin elokuvissa ohjaajan alter egoa, mutta ei huijannut ketään.
Mastroianni itse ei vaikuttanut epävarmalta lorvijalta valkokankaalla eikä siviilissä. Se on mittapukujen ansiota. Amerikkalaisen GQ-lehden mukaan Mastroiannilla oli periaate, jota hänen tosin ei ikinä tarvinnut alkaa noudattaa. ”Kun kaikki muut alkavat pukeutuvat hyvin, hyvin elegantisti, minä alan pukeutua kuin kerjäläinen.”
Cary Grant ja harmaa puku. Kun olet ostamassa pukua, sinun pitäisi oikeastaan viedä kauppaan Cary Grantin kuva. Mittatilauspukuihin luottanut Grant loi Hollywoodin miestähdille tyyliesikuvan, joka pätee edelleen. Näytä kaupassa Alfred Hitchcockin elokuvasta Vaarallinen romanssi tuttua kuvaa, jossa Grant juoksee pellolla pakoon pölytyskonetta ja reaktio on aina sama. Ai siinä on lentokonekin!
Wes Anderson ja samettipuku. Amerikkalainen ohjaaja Wes Anderson tunnetaan tyylikkäistä elokuvistaan. The Royal Tenenbaums, Steve Zissoun vedenalainen maailma ja Fantastic Mr. Fox ovat kaikki puhtaita tyylimaailmoja täynnä vakosamettia, tweediä ja kukkakuoseja.
Sama tyylipuhtaus näkyy Andersonin omassa pukeutumisessa. Hänen samettipukunsa (ja tweedpukunsa) ovat moitteettomia esimerkkejä rennosta tavasta pitää pukua. Ranskalainen farkkutehtailija Jean Touitou, A.P.C.-brändin luoja, on kuvaillut Andersonia mieheksi, jolla on täydellinen tyyli. Touitoun mukaan tyylikkäimmät ihmiset näyttävät aina siltä, että he eivät edes yritä. Sellainen on hyvin leikatun samettipuvun vaikutus.
Lopuksi todettakoon, että maksimimäärää miehen omistamille puvuille ei ole.
Teksti: Jani
Kuvitus: Rami Niemi
Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on mallikas joululahja herrasmiehelle, miehelle, isälle ja pojalle. Puku ei tee miestä, mutta tyylikirja saattaa tehdäkin.
Luukku 8: khakit vai chinot?
Chinot ovat smart casual -pukukoodin alaosa. Anglismeilla kiteytettynä chinot ovat asun casual osa, mutta valintana aina smart. Chinoja pidetään smart casualin univormuna – chinot, kauluspaita ja irtotakki. t-Tai paidan ja Converse-tossujen kanssa.
Kyseessä ovat siis khakihousut. Siis khakit eli chinot. Vai chinosit? Käsitteet aiheuttavat jonkin verran sekaannusta, vaikka asia on yksinkertainen. Tärkeintä on muistaa, että chinohousut on tehty paksusta (talvi) tai ohuesta (kevät) puuvillasta. Khaki on keskiruskea väri.
Amerikkalaisen Esquire-lehden ohjeistusta mukaillen edellä mainitun eron tuntija voi käyttää kumpaa tahansa termiä. Käsitteillä ei ole väliä, kunhan sinulla on jotkut housut jalassa.
Miksi kakisen aiheesta? Khakit ovat miehen maailman monikäyttöisimmät housut virallisuusasteikolla farkkujen ja villakangashousujen välissä. Chinot kelpasivat amerikkalaisille sotilaille, ne kelpaavat amerikkalaisten Ivy League -yliopistojen klubitakkiheeboille. Kyllä, ne kelpaavat myös meille.
Parhaimmillaan chinot ovat käytännölliset, kestävät ja mukavat. Ne kuluvat arvokkaasti ja muuttuvat jokaisella pesukerralla mukavimmiksi. Chinot voivat olla löysät (USA) tai kapeammat (Italia), sillä määrittävä piirre on puuvillakangas.
Housutyyppi rantautui toisen maailmansodan jälkeen jenkkiarmeijasta vapautuneiden sotilaiden mukana siviiliin. Samalla kuin miesten pukeutuminen muutenkin rentoutui, khakit levisivät Yhdysvaltoihin ja koko maailmaan. Chinot sopivatkin monelle erilaiselle miestyypille: khakihousuikoneja ovat nuori (ja vielä tyylikäs) jazzmuusikko Miles Davis, Amerikan halki matkannut beat-kirjailija Jack Kerouac, Steve McQueen elokuvassa Suuri pakoretki ja Hollywoodin uudemman eliitin edustaja George Clooney. Ernest Hemingway piti chinoja. Luultavasti ilman paitaa.
Kuten nimilistasta huomaa, chinot ovat amerikkalaiset housut.
Sanfranciscolaisen Dockersin K-1-malli on maailman myydyin khakihousu, mutta italialaiset valmistajat kuten Pantaloni Torino tekevät oletettavasti maailman parhaat yksilöt. Todellinen maailmanvaate siis.
Kunnianhimoisen miehen vaatekaapissa on tilaa useammille chinoseille. Ostojärjestys on yleensä seuraava: khaki, tummansininen ja vasta sitten nykyisin suositut irrotteluvärit oranssista violettiin. Punaiset voi halutessaan jättää kokonaan Björn Walhroosille.
Teksti: Jani
Kuva: Rami Niemi
Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on smart casual joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Paino sanalla smart. Ja casual.
Baracuta ja klassikon parantamisen haaste
”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”
Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.
Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?
Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.
Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)
Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.
Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.
No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.
Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.
Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.
Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.
Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.
Teksti ja kuvat: Jani
Yhden miehen tyyli 
