Tagged: Gant
God, bättre, Bastin
No men hej. Kävin hiljattain päiväduunin Kauppalehti Option mantteli niskassa Tukholmassa Gantin PR-tilaisuudessa.
Gantin toimitusjohtaja Patrick Nilssonin haastattelu julkaistaan myöhemmin Optiossa ja toivottavasti juttu iskee, sillä keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka reissun aiheena oli Gantin kiinnostava Couple Thinkers -sarja, sain mahdollisuuden Nilssonin haastattelun. Hän avaa haastattelussa Gantin mennyttä, tulevaa ja erityisesti tätä hetkeä.
Henkilökohtaisiin huippuhetkiin reissussa kuului Christopher Bastiniin törmääminen. Bastin on pieni jumala, joka työskenteli Gantilla kymmenisen vuotta ja loi mainetta Gantille ja itselleen myös USA:ssa. Gantilla hän johti ensin merkin paitaosastoa, kunnes sai oman projektin.
Gantin luovana johtajana Bastin oli Gant Ruggerin ja malliston sydän ja sielu. Bastin siirtyi freelanceriksi vuonna 2015, mutta välit Gantiin ovat edelleet hyvät, koska juhlissakin sanottiin skål. Option jutussa Patrick Nilsson kertoo myös, mikä on Ruggerin rooli Gantin uusissa suunnitelmissa.
Olen aina pitänyt Gant Ruggerista, vaikka mallistojen leikkaukset erityisesti takeissa eivät koskaan ole olletkaan minulle kaikkein suotuisimpia. Bastinin estetiikka on kuitenkin alusta asti ollut harvinaisen selkeää ja määrätietoista. Gant Rugger on East Coast -tribuutti, joka lainaa ja soveltaa Ivy Leaguen perintöä ollen silti moderni, yksinkertainen ja kaupallisen kaunis.
Nippelitietotaipuvaiset YMT-lukijat muistavat, että törmämäsimme Bastinin kanssa jo vuonna 2014 Rose Bowl Fleassa Pasadenassa.
En ole ehtinyt kirjoittaa blogia pitkään aikaan, mutta ehkä Suomessa on edelleen yhden miehen tyyliblogin kokoinen aukko. Varmaa on, että se on motivoivaa, kun Bastin väittää muistavansa keskustelumme
Aikakin muuttuu: vuonna 2014 oli luontevaa ottaa kuva suunnittelijasta, vuonna 2017 vedetään tietysti selfiellä.
Syksy ja solmiot
Valokuvaaja–Elina lähti joogaretrittiin ja ohjeet olivat hyvin ystävälliset ja selkeät: ei sitten liikaa Instagrammia blogiin, Jani. Jos minä kuitenkin ihan vähän kokeilen…
Syksy tuli ja vaihdoin kesäsolmiot sesonkiin sopiviksi. Mutta millaisia ovat syyssolmiot? Rennompia, karumpia ja helpompia käyttää. Alla muutama esimerkki omasta vaatekaapistani.
Vasemmanpuoleinen on Gantin oliivinvihreä neulesolmio, jonka nappasin jostain ystävämyynnistä kympillä. Hyvä diili. Tyylipuristi ehkä luokittelisi neulesolmion kesäasusteeksi, mutta jokainen sääntöjen rikkoja pitää sopivassa määrin kesäkamoja talvellakin. Kyseinen Gantin neulesolmio on puuvillaa, mutta tavallista paksumpi ja siksikin sopiva juuri syksyyn ja talveen.
Yläkuvan oikeanpuoleinen Gant Ruggerin tweed-versio sen sijaan palaa rotaatioon juuri oikealla hetkellä. Nyt. (I’m wearing it right now.)
Kahden sinisen pilkullinen villasolmio Amanda Christenseniltä on täsmäostos Stockmannin kesän alennusmyynnistä. Kesähankinta, joka on päässyt kaulaan vasta säiden viilentyessä.
Tämä J. Crew’n villainen skottiruutusolmio on perinteisintä amerikkalaista preppy-osastoa. Solmio on tarpeeksi modernin kapea, ettei se lipsahda huumoripukeutumisen puolelle. Ruutukuosi nimittäin on sen verran kirjava, että kapea kaistale kaulassa on juuri sopiva määrä asussa. Kokonainen irtotakki saattaisi useimmissa yhteyksissä olla liikaa ja housut muistuttavat Speden speleistä.
Raskas sää vaatii raskaat solmiot. Nämä raffimmat tweedit ja plaidit sopivat täydellisesti nykyiseen omaan solmiofilosofiaani: minun ei ole pakko pitää kravattia ja juuri siksi pidän.
Teksti ja kuvat: Jani
Yhden miehen tyyli 