“There is nothing to writing. All you do is sit down at a typewriter and bleed.” Ernest Hemingway

Hemingwayn kuuluisa lausahdus kävi mielessä useampaan kertaan, kun tuijotin kuuluisien kirjailijoiden työvälineitä.

Ernest Hemingwayn 1929 Underwood Standard. 

Beverly Hillsin ytimessä sijaitseva Paley Center For Media esittelee 28 maineikkaan (ja pahamaineisen) kirjoittajan kirjoituskoneita. Kävin katsomassa näyttelyn, ja vaikutuin.

Koneet näyttävät nykyisten linjakkaiden kannettavien aikana kömpelöiltä, karismaattisilta ja siltä, että ne kestävät aikaa vielä satoja vuosia. Toisin kuin nykyiset kannettavamme.

Steve Soboroffin keräämässä kokoelmassa mukana olevat koneet ovat todella raskaansarjan työkaluja. Kokoelmassa on kirjoituskoneita on muun muassa Ernest Hemingwayltä, Truman Capotelta, John Updikeltä, E.M. Forsterilta, Orson Wellesiltä, Ray Bradburyltä, Marlene Dietrichiltä ja John Lennonilta.

Steve Soboroff on kirjoituskonenörtti, kaikella rakkaudella. Hän on kerännyt koneita eri tavoin vuosien kuluessa. Esimerkiksi John Updiken Olivetti maksoi huutokaupassa 4375 dollaria, Tom Hanks antoi omansa kokoelmaan lahjoituksena.

Orson Wellesin Underwood 4-Bank (kannettava punainen kirjoituskone, jolla Welles kirjoitti Citizen Kanen käsikirjoituksen).

Vanhanaikaisia kirjoituskoneita ihaillessa syntyi ajatus, voisiko tuollaisella kirjoittamisesta olla vielä hyötyä.

Huomaan, että oma kirjoittamiseni on välillä hyvkin pirstoutunut prosessi. Keskittymisen herpaantumiseen on nykyään niin paljon mahdollisuuksia. Olen heikko. Edellisten kolmen virkkeen kirjoittamisen aikana päivitin Facebookin kerran.

John Lennonin Imperial Model T.

Toki kirjoittaminen oli kirjava prosessi ennenkin. Ideat ja vuorosanat ovat aina syntyneet irtolappusille, kirjattu käsivarteen tai lasinalusiin. Nykyään edessä on useimmiten joku sähköinen laite. Minä käytän päivittäin iPhonen muistiinpanoja ja tietokoneen muistilappuja. Välillä kirjoitan irrallisia lauseita tai kokonaisia kappaleita puhelimella tai koneella sähköpostiin, ja lähetän itselleni. Joskus toki ihan kirjoitan kirjoittamalla Word-tiedostoonkin. Ja muokkaan sitä uudestaan ja uudestaan.

Tulee mieleen, että ajattelua voisi olla enemmän ja laitteiden räpläämistä vähemmän.

John Updiken Olympia Electric 65c.

Näyttelyteksteissä keräilijä Soboroff puhuu hitauden merkityksestä. Hänelle kirjoituskone merkitsee jopa enemmän kuin kirjailija, joka sitä on hakannut. ”Kirjoituskone symboloi ajattomuutta ja hitaampaa, pohdiskelevampaa elämäntapaa”, Soboroff sanoo.

Oliko kirjailija keskittyneempi, kun edessä oli mekaaninen laite? Oliko keskittyminen helpompaa? Entä itse kirjoittaminen: kun jokainen isku leimaa paperiin mustejäljen, miettiikö tekstiä heti enemmän? Onko sisäinen kriitikko vaiteliaampi, koska paperilta tekstiä ei voi copypeistata koko ajan uudestaan ja uudestaan.

Kirjailija on aina käyttänyt eri työtapoja eri vaiheisiin. Hemingway kirjoitti pääasiassa käsin, mutta käytti kirjoituskonetta dialogin kirjoittamiseen, sillä koneella sai kiinni dialogin rytmistä. (Opin tämän näyttelyssä.) Näyttelyssä mukana olevalla koneella Hemingway muuten kirjoitti kirjeitä asuessaan Kuubassa.

Truman Capoten Smith-Corona Electra 110.

En ole vaihtamassa MacBookia kirjoituskoneeseen. Taikaa vanhoissa mekaanisissa koneissa silti on. Näyttelyn taustalla kuuluu pientä kaukaista kilkettä, erilaisista koneista, eri kohdissa tilaa. Kirjoituskoneen kilke sopisi Brooklyn Cafeen aamuruuhkaan. Ihmiset tietäisivät, mikä on meneillään. ”Hei, täällä kirjoitetaan!”

Meillä on kotona Hermes Baby, pienempi versio alla olevasta Tom Hanksin koneesta. Ehkä kokeilen mekaanista konetta edes vähän.

Tom Hanksin Hermes 3000.

Kokeilen ja palaan asiaan. Pling.

Teksti ja kuvat: Jani