Älä kirjoita Donald Trumpista. Älä kirjoita Donald Trumpista. Tämä on blogi tyylistä ja tyylikkäistä miehistä ja välillä ihan vaan miehen elämästäkin. Älä kirjoita Trumpista.

Ei tulisi mieleenkään.

Maailmanpolitiikan tilanne saa minut melkein rikkomaan tyyliblogien kirjoittamattoman säännön ja avautumaan politiikasta.

Kirjoitan kuitenkin Mickeystä, koska mahdollisimman usein minun on kirjoitettava siitä, mitä on olla kunnon ihminen. Ehkä se sopii myös maailmanpolitiikan tilanteeseen.

Oleilin joskus entisessä elämässäni Berkeleyssä muutamina vuosina, muutamia kuukausia kerrallaan. Yksi reissuista ajoittui syksyyn 2008, jolloin Barack Obama voitti ensimmäistä kertaa presidentinvaalit Yhdysvalloissa.

Berkeleyn yliopisto on USA:n parhaita osavaltion yliopistoja ja maailman parhaita yliopistoja ylipäätänsä. Vain vähän Stanfordia parempi. Erinomaisuus tekee jo UC Berkeleyn kampuksesta paikan, jossa ideoita syntyy ja tarinoita sataa. Akateemisten suuruuksien lisäksi kampuksella vierailee paljon valtiomiehiä ja -naisia sekä omien alojensa neroja.

Eksyin Berkeleyssä kerran Robert Reichin luennolle Berkeleyn Doe Libraryssä. Title dropping sallittakoon: nykyään 70-vuotias Reich on taloustieteilijä, bestseller-kirjailija sekä Harvardin ja Berkeleyn professori. Poliittista taustaa riittää: hän toimi presidentti Bill Clintonin työministerinä 1993–1997, oli Obaman neuvonantaja ensimmäisen kauden alkuvuosina ja on amerikkalaisessa mediassa laajalti käytetty kommentaattori.

Berkeleyn Doe Libraryn hämärässä Reich puhui vapaamuotoisella luennollaan paljon teoriaa, mutta hänen puheesta jäi kuitenkin mieleen erityisesti yksi henkilökohtainen tarina.

Robert Reich on pieni mies. Humoristisin sanankääntein hän kertoi olleensa selvästi muita pienikokoisempi jo silloin, kun sillä oli jotain merkitystä – koulussa. Silmiinpistävä ominaisuus antoi ideoita koulukiusaajille, jotka ottivat nuoren Robertin silmätikukseen.

Koulussa oli kuitenkin eräs poika, joka pisti kiusaajajoukolle kampoihin. Puhelias Mickey kuului Suosittuihin tyyppeihin ja vaikka hänen ei missään tapauksessa olisi tarvinnut, otti Mickey alaluokkalaisen Robertin suojatikseen. Ikäeroa oli paljon, eivätkä he Reichin kertomukseen mukaan olleet parhaita kavereita, mutta Mickeyn ansiosta Robertista tuli coolin remmin maskotti. Mickeyn kädenojennus teki Robertin elämästä helpompaa. Jatkossa koulunkäynti ilmeisesti sujui, koska Reichista tuli professori ja ministeri.

Berkeleyn kampuksella Reich kertoi plyysisohvilla lötköttäville, shortseihin ja sandaaleihin pukeutuneille opiskelijoille, että yhteys Mickeyn kanssa katkesi, kun tämä jätti high schoolin. Kokemus siitä, että vahvempi ja voimakkaampi auttoi heikompaa jäi kuitenkin Reichin mieleen elämänohjeena. Auta heikompaasi ja teet kaikista vahvempia.

1960-luvun alussa Yhdysvaltojen etelässä elettiin pimeitä vuosia, joiden kaiku ei ole vieläkään vaiennut. Kesällä 1964 joukko nuoria pohjoisesta lähti taistelemaan mustien ihmisoikeuksien puolesta. Erityisesti erään Congress of Racial Equalityn yksikön matkat keskittyivät mustan väestön äänestysoikeuden varmistamiseen alueilla, joilla oli edistystä vastustavia voimia pelissä sheriffejä myöten. Olemme kaikki nähneet elokuvia aiheesta ja kyseisestä aikakaudesta. Jo mielikuvat ovat rumia. Reichin sanat tekivät niistä totta.

CORE-yksikön (Congress of Racial Equality) retket etelävaltioihin herättivät huomiota niin etelässä kuin pohjoisessa. Etelässä eleestä ei innostuttu.

Kesää 1964 kutsutaankin Freedom Summeriksi ja Mississippi oli Freedom Summerin vaikeinta taistelutannerta. Vanhat asenteet istuivat tiukassa. Etelän vaikeimpiin kuuluneisiin alueisiin Mississippin osavaltiossa lähti CORE:n joukoissa myös muutamia valkoihoisia avustustyöntekijöitä.

CORE:n työntekijöiden projektit kesällä 1964 vaihtelivat yleisistä (he järjestivät kursseja ja auttoivat mustia rekisteröitymään äänestäjiksi) yksityiskohtaisiin (samainen pohjoisesta tullut CORE-tiimi järjesti Meridianin kaupungissa Mississippissä boikotin kauppaan, jossa ei palkattu mustia työntekijöitä – ”Don’t shop where you cant’t work”).

Kesäkuussa 1964 Freedom Summer kärjistyi Philadelphian kaupungissa Mississippissä. USA:ta kuohuttaneessa tragediassa Klu Klux Klan murhasi kolme edellä mainittuja hankkeita organisoinutta CORE:n avustustyöntekijää.

Freedom Summer teki silloin 18-vuotiaasta Robert Reichista taistelijan demokratian puolesta. Yksi kolmesta Philadelphiassa murhatusta CORE-nuoresta oli 24-vuotias Michael Schwerner. Mickey ei koskaan ollut luovuttanut taistelua heikommassa asemassa olevien puolesta.

Vuonna 2017 Robert Reich kirjoittaa joka päivä aika paljon presidentti Donald Trumpista. Suosittelen lukemaan.