Rose Bowl Flea – maailman paras kirpputori?
USA:ssa on koettu viime vuosina voimakas miesten vaateteollisuuden herääminen. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla uutta. USA:n buumi itse asiassa nojaa hyvin vahvasti americanan, Made in USA:n ja amerikkalaisen vintagen viehätykseen.
Mitä amerikkalaiseen vintageen tulee, parasta sellaista myydään Kaliforniassa taivasalla. Niinpä suuntasin Los Angelesista tammikuisena sunnuntaina puolisen tuntia pohjoiseen, Pasadenaan.
Olin oppinut Pasadenan Rosea Bowl Fleasta paljon etukäteen.
1) Rose Bowl Flea on ehkä maailman paras kirpputori. Se järjestetään vain kerran kuukaudessa.
2) Sinne kokoontuu USA:n länsirannikon vintage-kauppiaiden kerma.
3) Vintage-termi on kulutettu puhki, mutta Rose Bowlin kirppis on paras paikka löytää aitoa made in USA -kamaa kohtuullisella hinnalla.
4) Rose Bowl Fleassa on myynnissä erityisen vaatteita ja tekstiilejä. Amerikkalaisten ja japanilaisten vaatefirmojen suunnittelijat kiertävätkin kirpputoria ahkerasti ja ostavat pakettiautokaupalla vaatteita. Eli ”hakevat vaikutteita”.
Suurin osa siitä, mitä olin kuullut, piti paikkansa. Meno oli todella vaikuttavaa ja valikoimat huimia. Se, että tapahtuma on vain kerran kuukaudessa sähköisti sunnuntaiaamun mukavasti.
Kirpputorilla kulkiessa mietin eniten tuota neloskohtaa. Suunnittelijoita? Ostelemassa vintagelta vahvasti tuoksahtavia villapaitoja, vanhoja Pendletonin flanellipaitoja tai jenkkiarmeijan kamoja ja inspiroitumassa niistä? Ei kai sentään…
Ja kuitenkin päällimmäisenä Rose Bowlista jäivät mieleen juuri vaikutteet. Tavaraa oli paljon, mutta eniten diggailin ihmisten tyyleistä. People watching is free. Rose Bowl Fleassa kannattaakin tsekata myyjien tyylejä. Huoliteltu huolimattomuus (kauluspaidan vihreän sovittaminen rannekoruun – check) on Rose Bowlin parkkipaikalla hyvin vahvasti läsnä.
Myytävänä on siis paljon vaatetta, mutta myös huonekaluja ja muuta sisustustavaraa. Paras löytöpotentiaali on kuitenkin vaatteissa.
Kaiken kaikkiaan, koin kirpputorin järjestelmällisyyden ja jopa katalogimaisuuden hyvin vaikuttavana. Erityisesti innostuin myyjästä, joka kauppasi duunaripaitojen nimilappuja. Miksipä ei? Vintagea voi myydä myös pieninä palasina.
Olin kuullut, että ainakin Ralph Laurenin ja Levi’s -konsernin jengiä pyörii parkkiksella ahkerasti. Itse näin nipponhipsterejä, saksaa puhuvia pitkätukkia ja Echo Parkista körötelleitä sunnuntaivieraita soijalatteineen.
Mutta entä ne suunnittelijat? Juuri ennen lähtöä vastaan käveli tutunnäköinen mies.
Gant Ruggerin luova johtaja Christopher Bastin on suunnitellut Gantin rosoisempaa miesten mallistoa muutaman vuoden amerikkalaisella otteella ja todella vakuuttavalla tyylillä. Bastin ehti jutella hetken, vaikka vintagevuoret odottivatkin.
Pikajutustelun jälkeen selvisi, että Gant Rugger ja Bastin pitävät majaa Tukholmassa, mutta ruotsalainen suunnittelija on kiertelee USA:ssa säännöllisesti. Rose Bowlissa Chris oli liikkeellä kameran, kahden blondin assarin ja kahden ostoskärryn kanssa.
Inspiraatioita kannattaa siis hakea sieltä, missä sitä on tarjolla kokonaisen jenkkifudisstadionin parkkipaikan mitalla.
Odotan näkeväni Gant Ruggerin ensi kevään mallistossa vahvoja armyvaikutteita, ehkäpä havaijipaitoja ja ainakin vanhojen duunaripaitojen nimilappuja.
Teksti ja kuvat: Jani
One comment