Category: Hollywood

Mixed messages

anya hindmarch aw14 london fashion week

Elina oli taannoin Lontoon muotiviikolla duunissa. Saamme lainata YMT:n perjantaisarjaan yhtä otosta backstagelta.

Nerokkaan Anya Hindmarchin näytöksestä yleisölle jäivät mieleen ainakin Elinan kuvassakin näkyvät laukut. En ollut paikalla Hindmarchin näytöksessä, mutta The Guardianin jutun perusteella show viivakoodiliukuhihnoineen ja logolaukkuineen paitsi hauska ja menestyksekkään vauhdikas (=hyvä myynti) myös kommentointia muodin hyperkaupallisuuteen.

Viestien sekoittuminen on uusi musta. Suunnittelija haluaa myydä, mutta samalla kommentoida kriittisesti kaupallisuutta. ”Oikea taiteilija” ei halua olla ainakaan kaupallinen, mutta tahtoo tehdä kauppaa teoksistaan. Ennen: sex sells. Nyt: mixed messages sell! (Toki seksi myy edelleen myös.)

Sekoitetaan vielä lisää. Parhaiten on viestien sekoittamisessa onnistunut uusi Lego-elokuva, joka on kaupallisuuden vastainen sankaritarina ja blockbuster. Kohuherkkä Fox News meni lankaan ja haukkui elokuvaa termillä ”anti-business”. Ja he sanoivat sen ikään kuin se olisi paha asia! Lego-elokuva on satiiri, joka kritisoi kaupallisuutta ja myy samalla Legoja ja Hollywoodia. Lego-elokuvan avausviikonlopun tulot helmikuussa olivat pelkästään USA:ssa 70 miljoonaa dollaria.

Teksti: Jani
Kuva: Elina

Tähden kuolemasta

kuva-89

Fuck. Kuten moni muu, pidin Philip Seymor Hoffmania yhtenä tämän ajan lahjakkaimmista näyttelijöistä.

Kun julkisuuden henkilö kuolee, moni ottaa menetyksen henkilökohtaisesti. Nykyään on helppo surra julkisesti – tai syyttää julkisesti vainajaa itsekkyydestä ja huumeista Facebook-kavereilleen ja Twitter-seuraajilleen, mikä nyt itsestä tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. Reaktio suoraan sisimmästä on aina hyvä, kunnioitus on parempi. Emme voi ikinä tietää totuutta toisen taisteluista.

Luonnenäyttelijää arvostaa yleensä vasta liian myöhään, mutta Hoffman oli kansallisaarre jo eläessään. Näyttelijä, ei tähti. PSH oli mukana hyvin erilaisissa minulle tärkeissä elokuvissa. Rakastan Big Lebowskia, Boogie Nightsia ja Naisen tuoksua. Synecdoche New York. The Talented Mr. Ripley. Magnolia. The Master. Näyttelikö Philip Seymor Hoffman ikinä huonossa elokuvassa? Vai oliko elokuva ikinä huono, jos hän oli siinä mukana?

Olin lauantaina Los Angelesissa komediaklubilla, jossa yksi koomikoista sattumalta heitti Hollywoodin kuolemavitsin. ”Jos Hollywood-tähti kuolee, kannattaa kuolla mahdollisimman lähellä Oscar-gaalaa, jotta pääsee muisteluosion viimeiseksi ja saa kovimmat aplodit.” PSH menehtyi vasta seuraavana päivä, mutta vitsi jää mieleen.

LA Times kirjoitti maanantaina, että Hoffman oli juuri saanut valmiiksi pitkän kuvausputken. Uusia elokuvia on tulossa neljä tai viisi marraskuuhun 2015 asti. Paras Hoffmanista kirjoitettu juttu on kuitenkin Esquiren Tom Junodin muistokirjoitus.

Junod kirjoittaa hämmästyttävällä kirkkaudella vain tunteja Hoffmanin kuolinuutisen jälkeen. Teksti on kunnianosoitus Hoffmanille sekä kirkkaudessaan ja sisällössään.

”He often played creeps, but he rarely played them creepily.”

 

Teksti: Jani