Category: Hollywood

Baracuta ja klassikon parantamisen haaste

Baracuta

”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”

Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.

Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?

Baracuta

Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.

Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)

Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.

Baracuta

Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.

No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.

Baracuta

Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.

Baracuta

Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.

Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.

Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.

Baracuta

Teksti ja kuvat: Jani

YMT: Ben

Ben Scharlin

California is always a good idea. Los Angelesin Silver Laken, Los Felizin ja Echo Parkin alueilla on yhteinen estetiikkansa. Hipster on nykyään ruma sana, mutta on vaikea heittää tuota kolkkaa Los Angelesista mihinkään muuhunkaan lokeroon.

Nämä itäiset hoodit ovat kuitenkin uutta Los Angelesia parhaimmillaan. Pala länsirannikon Brooklyniä. Ne ovat kahviloiden, baarien ja luovan teollisuuden aluetta, jossa miehillä on parrat ja hatut, naisilla tatuointeja, Pabst Blue Ribbon (oikeastaan paikallisten pikkupanimoiden craft beer) virtaa ja kaikkialle pääsee polkupyörällä.

Silver Lakessa asuu myös Ben, jonka losfeliziläisen tyylin Elina hienosti vangitsi. Ben on 35-vuotias näyttelijä, tuottaja, kirjoittaja, ohjaaja, muusikko, DJ, yrittäjä ja hyväntekijä.

Ben puhuu paljon, mutta viisaita. Ja harvoin on yhteen YMT-postaukseen saatu näin paljon asiaa.

Vielä huomio: Benin perustamat hyväntekeväisyyshankkeet ovat Aim High ja Fresh Charities. Molemmat klikkauksen arvoisia, tsekkaa nekin.

Ben Scharlin

Mikä sinua inspiroi tyylin suhteen?

Inspiraationa voi olla vaikkapa arkkitehtuuri suurissa kaupungeissa – tai erämaa. Vietän paljon aikaa molemmissa. Olen asunut vuosia Bay Arealla, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Mutta olen myös asunut kaksi kuukautta putkeen erämaassa ja vuoristossa (High Sierra Nevada Mountains) sekä pitkiä aikoja myös Keniassa ja Tansaniassa.

Uskon, että näissä täysin erilaisissa ympäristöissä eläminen on ihmiselle täydellisen tasapainon tila.

Se kuvaa myös tyyliäni parhaiten. Haluan näyttää hyvältä kaupungissa, mutta useimmiten samat kamat, joilla erotun jossain tilaisuudessa kaupungissa toimivat myös erämaassa. Minulle tyyli ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että isoisäni isä piti veljiensä kanssa työvaatteiden kauppaa San Franciscossa 1900-luvun alussa, Suuren kultaryntäyksen aikaan. He kilpailivat Levi Straussin kanssa. Hauska yhteensattuma on, että sen ajan tyyli on nyt nousussa täällä Los Angelesissa.

Ben Scharlin

Mitä tyylisääntöjä noudatat?

Pidän huolta siitä, että vaatteissa on kapea leikkaus – joko suunniteltuna ja räätälin korjaamana. Istuvuuden on oltava täydellinen. Ei liian kireä, ei liian löysä. Mietin myös paljon sitä, minkä jo omistamani vaatteen kanssa jokin uusi hankinta sopii. On tärkeää, että voin ottaa jotain kaapista ja se sopii aina muuhun asuun. Tämä pitää paikkansa erityisesti asusteiden, kuten hattujen, kellojen, aurinkolasien ja hanskojen kanssa.

Värien suhteen valitsen yleensä lämpimiä ja tummia sävyjä: maanläheisiä värejä, tummia violetteja ja sinisiä. Mutta sesongit pitää muistaa myös. Viininpunaista ja oranssia syksyyn.

Mitä tyylisääntöjä rikot?

En tiedä, onko tämä miehen tyylisääntöjen rikkomista, mutta minulla on tarkasti suunniteltu kokoelma koruja. Ja korujen käytössä on alasääntöjä. Korun on tultava minulle luonnollisesti, yleensä mukanani joltain seikkailulta. Suosikkirannekoruni sain tansanialaisessa kylässä. Koru on pronssia, eikä siinä ole juuri mitään designia. Se on karski ja miehekäs.

Ja pidän useasti kaulakorua, jonka sain Filippiineillä keskellä viidakkoa. Kyseisellä kaulakorulla on voimakas kulttuurinen merkitys sen alueen alkuperäisheimoilla. Vietin niissä maisemissa lapsuuteni viisi ensimmäistä vuotta.

Eli jos pidän koruja, niiden on löydettävä minut ja sovittava myös tiettyyn esteettiseen kehykseen.

Ben Scharlin

Ketkä ovat tyyliesikuviasi?

Errol Flynn, Steve McQueen, Robert Redford, Paul Newman, The Rat Pack. Nick Woosterilla on loistava tyyli. Andre 3000, Mos Def. Ja totta kai, kuvitteellisista hahmoista James Bond ja Bruce Wayne.

Miten asuinpaikkasi Los Angeles vaikuttaa tyyliisi?

LA:ssa paistaa aina aurinko ja siksi aurinkolasit ovat täällä tärkeämmät kuin esimerkiksi New Yorkissa. Suosikkini ovat klassiset Ray-Banit tai pyöreämmät, 1940-luvun tyyliset lasit.

Pyrin aina pukemaan päälle kevyitä materiaaleja. Onneksi talvella on iltaisin vähän viileämpi, joten voin panostaa kerroksiin. Kerrospukeutumista tulee täällä ikävä. Takki on suosikkivaatteeni ja sitä ei täällä usein tarvitse.

Los Angelesissa on paljon art deco -rakennuksia ja kaupungin tunnelma on klassinen. Asun Los Felizin alueella, jossa monet Hollywoodin kulta-ajan tähdet asuivat. Minusta siellä asuvana minulla on vastuu pitää tyylistäni huolta, tietty taso pitää olla. Keep it clean. Keep it classy. Se vain näyttää paremmalta.

Ben Scharlin

Mistä yleensä hankit vaatteesi? Olisiko sinulla suomalaisille lukijoille vinkkejä esimerkiksi nettikaupoista?

En osta mitään nettikaupoista. Käyn LA:ssa Wastelandissä ja Crossroadsissa. (Huom. Wasteland netissä vain naisten kauppana.) Erityisesti Wastelandistä löytyvät kaikki miesten huippumerkit – ja kaikki siitä käytettyä ja vintagea, mutta erittäin laadukasta kamaa. Kaikki, mitä myydään Barney’sillä, löydän ne Wastelandistä. Ja osa uutenakin. Pitää vain tietää, mistä etsiä. 🙂

Mikä on mottosi?

Aim High. Stay fresh. Be creative.

Kiitos Ben!

 

Kuvat: Elina

Teksti: Jani

Brunssin pääkaupunki

URTH cafe Melrose

Moni uskoo Berliiniin, joku luottaa Kallioon, mutta minulle maailman brunssipääkaupunki on Los Angeles.

Kaupungin tarjonta on äärimmäisen runsasta ja jos vierailu on lyhyt, oikean paikan valinta voi olla haaste. Pitäisikö luottaa klassiseen diner-meininkiin, mennä suoraan Santa Monicaan vai seurailla julkkiskokkien uutuuksia?

Tässä YMT:n vinkki brunssikulttuurin ensipuraisuksi. Hyvän kahvilan pitää täyttää ainakin kolme ehtoa: kahvin pitää olla tavanomaista parempaa, ruoan erityisen terveellistä ja paikan pitää olla esiintynyt jossain tv-sarjassa tai elokuvassa.

URTH cafe Melrose

Urth Caffé Melrosella on enemmän kahvila kuin brunssikeidas, mutta täyttää kaikki edellä mainitut ehdot kirkkaasti.

Urthin Spanish Latte on paikallinen legenda ja lisäksi Urthin kahveilla on vahva tausta sekä luomun että reilun kaupan standardien suhteen. Lista on ladattu luomulla (Elinan kuvissa esiintyy mainio kalesalaatti) ja paikka on ollut mukana ainakin Entouragessa (S4E10, Snow Job).

URTH cafe Melrose

Hollywoodissa kun ollaan, Urthissakin saattaa joutua jonottamaan tähtien seassa. West Hollywoodissa kun ollaan, tavalliset kansalaiset ovat todennäköisesti kiinnostavimpia bongailun kannalta.

Tunnelma on konstailematon ja hektinen. Viimeksi satunnaisena lauantaiaamuna kahvilan edessä robotiksi pukeutunut seniorikansalainen myi DVD:tä omasta scifielokuvastaan seuranaan koira, joka näytti häpeävän isäntäänsä. Yhdessä naapuripöydässä oli agenttien pulisevat kokoontumisajot ja toisessa suhteellisen intensiivisen näköinen kaveri joi kupeista päätellen kolmatta latteaan. Hän myös luki 70-lukulaisen näköistä Pilates and sex -kirjaa. Vieläkin harmittaa, etten kirjoittanut teoksen nimeä ylös.

URTH cafe Melrose

Jos Los Angelesin brunssikulttuuri kiinnostaa, Urth on helppo ja terveellinen paikka aloittaa. Varoitus: parkkeeraaminen on juuri tämän kahvilan lähistöllä todella hankalaa. Mutta ruoka ja kahvi on kyllä kaiken säätämisen arvoista.

All this and hipsters, too!

Teksti: Jani

Kuvat: Elina

Mixed messages

anya hindmarch aw14 london fashion week

Elina oli taannoin Lontoon muotiviikolla duunissa. Saamme lainata YMT:n perjantaisarjaan yhtä otosta backstagelta.

Nerokkaan Anya Hindmarchin näytöksestä yleisölle jäivät mieleen ainakin Elinan kuvassakin näkyvät laukut. En ollut paikalla Hindmarchin näytöksessä, mutta The Guardianin jutun perusteella show viivakoodiliukuhihnoineen ja logolaukkuineen paitsi hauska ja menestyksekkään vauhdikas (=hyvä myynti) myös kommentointia muodin hyperkaupallisuuteen.

Viestien sekoittuminen on uusi musta. Suunnittelija haluaa myydä, mutta samalla kommentoida kriittisesti kaupallisuutta. ”Oikea taiteilija” ei halua olla ainakaan kaupallinen, mutta tahtoo tehdä kauppaa teoksistaan. Ennen: sex sells. Nyt: mixed messages sell! (Toki seksi myy edelleen myös.)

Sekoitetaan vielä lisää. Parhaiten on viestien sekoittamisessa onnistunut uusi Lego-elokuva, joka on kaupallisuuden vastainen sankaritarina ja blockbuster. Kohuherkkä Fox News meni lankaan ja haukkui elokuvaa termillä ”anti-business”. Ja he sanoivat sen ikään kuin se olisi paha asia! Lego-elokuva on satiiri, joka kritisoi kaupallisuutta ja myy samalla Legoja ja Hollywoodia. Lego-elokuvan avausviikonlopun tulot helmikuussa olivat pelkästään USA:ssa 70 miljoonaa dollaria.

Teksti: Jani
Kuva: Elina

Tähden kuolemasta

kuva-89

Fuck. Kuten moni muu, pidin Philip Seymor Hoffmania yhtenä tämän ajan lahjakkaimmista näyttelijöistä.

Kun julkisuuden henkilö kuolee, moni ottaa menetyksen henkilökohtaisesti. Nykyään on helppo surra julkisesti – tai syyttää julkisesti vainajaa itsekkyydestä ja huumeista Facebook-kavereilleen ja Twitter-seuraajilleen, mikä nyt itsestä tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. Reaktio suoraan sisimmästä on aina hyvä, kunnioitus on parempi. Emme voi ikinä tietää totuutta toisen taisteluista.

Luonnenäyttelijää arvostaa yleensä vasta liian myöhään, mutta Hoffman oli kansallisaarre jo eläessään. Näyttelijä, ei tähti. PSH oli mukana hyvin erilaisissa minulle tärkeissä elokuvissa. Rakastan Big Lebowskia, Boogie Nightsia ja Naisen tuoksua. Synecdoche New York. The Talented Mr. Ripley. Magnolia. The Master. Näyttelikö Philip Seymor Hoffman ikinä huonossa elokuvassa? Vai oliko elokuva ikinä huono, jos hän oli siinä mukana?

Olin lauantaina Los Angelesissa komediaklubilla, jossa yksi koomikoista sattumalta heitti Hollywoodin kuolemavitsin. ”Jos Hollywood-tähti kuolee, kannattaa kuolla mahdollisimman lähellä Oscar-gaalaa, jotta pääsee muisteluosion viimeiseksi ja saa kovimmat aplodit.” PSH menehtyi vasta seuraavana päivä, mutta vitsi jää mieleen.

LA Times kirjoitti maanantaina, että Hoffman oli juuri saanut valmiiksi pitkän kuvausputken. Uusia elokuvia on tulossa neljä tai viisi marraskuuhun 2015 asti. Paras Hoffmanista kirjoitettu juttu on kuitenkin Esquiren Tom Junodin muistokirjoitus.

Junod kirjoittaa hämmästyttävällä kirkkaudella vain tunteja Hoffmanin kuolinuutisen jälkeen. Teksti on kunnianosoitus Hoffmanille sekä kirkkaudessaan ja sisällössään.

”He often played creeps, but he rarely played them creepily.”

 

Teksti: Jani