Category: Englanti
A word in English
YMT has been a Finnish style blog for one reason. I always felt that Finland needs all the talk about style it can get – in Finnish.
Every now and then Elina and I do get questions in English. And we’ve interviewed a couple of cool dudes in English. We even post randomly in English. Like now.
But writing in Finnish has been the rule and probably will still be the rule.
Yet magic happens when you break the rules. So let’s do a quick recap of YMT in English and feature our English-speaking friends. (All in all we are very grateful to have met such wonderful people.)
Summer break over – let’s do this.
Ben, a creative juggernaut from Los Angeles
”As far as my favorite fashion era goes I think early 20th century men’s wear, both formal and casual appeal to me because they had to serve the dual purpose of looking sharp in an emerging modern world. At the same time they had to be very functional in the natural environment, which still surrounded humanity at that transitional time.
They had to look good while being rugged and sturdy at the same time. That’s how I like my clothes.
An interesting side note is that my my great grandfather and his brothers sold Gold Rush era work clothes in San Francisco in the early 20th century. They competed with Levi’s. Funny enough that whole style is coming back here in Los Angeles.”
Alistair, a photographer from London
”Watching movies always influences what I wear for sure. Wes Anderson movies are a good example of this. Music I love but it doesn’t really affect the way I dress.”
Lincoln, a designer from Helsinki
”As long as you have an excuse – legitimate or not – you’re never overdressed for any occasion.”
Here’s a bonus style tip from Yuki Matsuda, founder and designer of Yuketen and Monitaly.
”I always try to wear something Native American.” Can you spot the Native American in his Pitti outfit from last summer?
Words: Jani
Images: Elina
YMT: Alistair
Alistair on englantilainen valokuvaaja. Hän kuvaa työkseen monenlaista tyylilajia muodista perinteisimpiin potretteihin, mutta on maininnut muotokuvat suosikkitöikseen. Siksi on sopivaa, että juuri YMT:n in-house potrettitaituri Elina otti kuvat, kun Alistair pääsi kameran toiselle puolelle.
Elina kuvasi Alistairin kotioloissa Lontoossa. Miehen näkemys maailmasta aukeaa uudella tavalla, kun hänet näkee paikassa, jossa hän rentoutuu.
On selvää, että muun muassa Burberrylle, Net-a-Porterille ja Smythsonille kuvannut Alistair on tyylitaituri myös kotonaan.
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Rennon siisti sävytettynä jollain vivahteikkaalla. Casually smart with a modern twist!
Mistä ammennat vaikutteita tyyliisi?
Elokuvat ovat aina vaikuttaneet paljon pukeutumiseeni, se on on selvä. Paras esimerkki tästä ovat Wes Andersonin elokuvat. Matkailu myös: olen pian menossa Pariisiin ja Göteborgiin. Rakastan musiikkia, mutta se ei niinkään vaikuta pukeutumiseeni. Tai no, täytyy toki sanoa, että rakastan rock’n roll -tyyliä.
Tyylisääntö, jota noudatat aina?
On parempi ylipukeutua kuin alipukeutua.
Tyylisääntö, jota rikot aina?
Pukeudun lähes aina farkkuihin, joten se olisi varmaan se. Mutta eivätkö säännöt ole tehty rikottaviksi?
Kuka on tyyliesikuvasi?
Tosielämässä Philip Start ja fiktion puolelta James Bond.
Mitä vinkkejä sinulla olisi YMT:n lukijoille kotikaupungistasi Lontoosta?
Pukeutumisen suhteen yksinkertaisesti tämä: pue päällesi, mitä ikinä sopiikin juuri sinulle. Tyyli tulee sisältä, sitä ei voi luoda toiselle.
Pidän monista paikoista Lontoossa, mutta meni sinne päiväsaikaan tai illalla – Soho ei petä koskaan!
Mikä omistamasi esine on sinulle tärkein?
Autoni. BMW Z4 (E85). Tanskalaista designia ja saksalaista insinööritaitoa.
Olet valokuvaaja. Miten se vaikuttaa pukeutumiseesi?
Pukeudun mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, mutta yritän myös näyttää tyylikkäältä. Itse asiassa. Merkeistä Mr. Start on suosikkini ja vastaa kaikkiin edellä mainittuihin tarpeisiin.
Mikä on mottosi?
Lainaus Casio G-Shockilta: ”Never give up!”
Kiitos Alistair!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Isä, poika, Wayne Rooney
Minulla ja isälläni on perinne. Kerran vuodessa Old Traffordille. Perinteestä ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa enemmänkin. Mutta nyt ei ehdi, sillä olemme jo Old Traffordilla. (Kuva on toki viime huhtikuulta.)
Jani
Baracuta ja klassikon parantamisen haaste
”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”
Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.
Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?
Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.
Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)
Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.
Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.
No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.
Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.
Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.
Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.
Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.
Teksti ja kuvat: Jani
British Library ja arkiston parta-aarteet
Väite 1: kun miehellä on parta, hän ajattelee sen siistimistä joka päivä.
Väite 2: kun miehellä on parta, hän ajattelee joka päivä, ettei ikinä aja partaansa.
British Library on vapauttanut digiarkistoistaan valtavan gallerian historiallista kirjakuvitusta vapaaseen käyttöön Flickrin kautta. Valikoimista löytyy loputtomasti kuvamateriaalia – esimerkiksi vaikuttavista parroista.
Vanhoissa valokuvissa ja muotokuvissa on todella tenhoa. Ennen oli miehet rautaa, katseissa vastuuta ja parroissa pituutta.
Ja viiksissä asennetta, totta kai.
Tästä näkökulmasta kaikki taisi ennen olla karvan verran paremmin: pitkä parta oli vakuuttavan herrasmiehen merkki.
Mietin itse parran siistimistä joka aamu, kun kylpyhuoneen peilistä tuijoittaa häiriintynyt lumimies. Mutta sitten muistan NBA-pelaaja James Hardenin sanat GQ:sta: ”In the beginning, it was just kind of like I was bored. But now…somebody asked me, ‘What would happen if you shaved your beard?’ I was like, ‘I think my powers would be gone.’ ”
Teksti: Jani
Kuvat: British Library
Pieni pyhiinvaellus
Isälläni ja minulla on perinne. Tai oikeastaan se on isäni perinne, joka minulla on kunnia saada jakaa hänen kanssaan. Perinteen mukaan käydään kerran (tai kaksi) vuodessa Manchester Unitedin ottelussa Old Traffordilla.
Tämäntyyppisillä pyhiinvaelluksilla eletään yleensä 72 tuntia mahdollisimman englantilaisesti, mutta matkaan mahtuu muutakin kuin olutta, jalkapalloa ja olutta. Ei paljon muuta, mutta jotain sentään.
Jos Old Traffordin jalkapallostadion on Theatre of Dreams, Manchesterin Northern Quarterissa sijaitseva Oi Polloi on Brick and Mortar Store of Dreams.
Moni tuntee Oi Polloin huippuluokan nettikauppana, mutta se on pienen pyhiinvaelluksen arvoinen luonnossakin. Vierailu Thomas Streetin liikkeessä palauttaa uskon kivijalkakauppaan.
Oi Polloi (hoi polloi on kreikkaa ja tarkoittaa kansaa tai massoja) on perustettu vuonna 2002 ja reilussa kymmenessä vuodessa konsepti on hiottu huippuunsa. Kaupassa yhdistetään samaan hyllyyn casual-tyylin klassikot ja trendinimerkit Euroopasta ja USA:sta.
Tyypillisiä perinteisiä Oi Polloi -brändejä ovat Baracuta, Barbour ja Polo Ralph Lauren sekä luonnollisesti niiden japanilaiset yms. erikoislinjat. Klassikkomerkkien rinnalla myydään uudempia suosikkeja kuten Engineered Garments, Norse Projects ja Beams Plus. Kuitenkaan kyse ei ole yksittäistä merkeistä vaan kokonaisuudesta. Oi Polloi on kivijalkakaupan mestariteos.
Asiakaskokemuksen näkökulmasta Oi Polloita leimaa laatu, rentous – ja huumori.
Parhaiten huumori ilmenee Oi Polloin nettisivujen lookbookissa eli Deck-Outissa. Deck-Out on ehtinyt yli 200 asukokonaisuuteen, ja kaava on aina sama.
Tylsiintyneen näköinen malli, joka on yleensä joku myyjistä. Asu kaupan valikoimista. Selostuksena päätöntä tarinaa.
Asun numero 29 kuvaus alkaa: ”There’s an assumption that all rich people live in nice houses and have big posh cars. This guy isn’t having any of that though.”
Hän on tietysti ”Mr. Brown as The Homeless Millionaire ”.
Oi Polloi on pyhiinvaelluskohde, jonka ruokkii uskoa kivijalkakauppaan.
On mahdotonta poistua kaupasta tyhjin käsin, mutta viime kerralla olin tylsä. En pitänyt kiinni suunnitelmistani ja ostanut Bass Weejunseja tai muutakaan mod-kamaa.
Ostokseni oli hyvin käytännöllinen. Tarvitsin tennarit ja mukaan lähti pari Supergan 2750 Cotu Classiceja.
Mutta onneksi Manchesterin-matkassani on kyse perinteestä. Seuraavalla reissulla Unitedin voittoa juhlitaan Bass Weejunsit jalassa. Tai ehkä sittenkin jalassa on Loake Brightonit, kuten The Homeless Millionairella.
Teksti ja kuvat: Jani
Kuvakaappaus (Mr. Brown as The Homeless Millionaire) Oi Polloin sivuilta.
Yhden miehen tyyli 