Category: Joulukalenteri 2015
Luukku 10: Negroni

Mitä synkempi ilta, sen voimakkaampi kaipuu Italiaan.
Pari sattumanvaraista huomiota synkistä illoista – jos mitään sattumaa on olemassakaan.
Uusimmassa Optiossa on erinomainen juttu maailman hienoimmasta drinkistä, Negronista. Linkkaan jutun tähän, kun se on netissä.
Eilen olin merkityksellisellä illallisella, jossa aperitiiviksi tarjottiin yllättäen Negroni.
Samaan aikaan ilmassa on jotain uutta blogin suhteen ja erittäin konkreettista Firenzen-matkan suunnittelua. Yllä oleva kuva muuten on Firenzestä ja yhdestä suosikkibaaristani. Pöydällä on Negroni, Firenzen ja Negronin kreivin lahja maailman aperitivoja nauttivalle kansalle. Erityisesti sille osalle, jolla on hienostunut maku ja kyky ottaa iskuja vastaan.
Yhdistävä tekijä juuri tänään on tuo Americanon stydimmin iskevä serkku, joka kehitettiin Firenzessä vuonna 1919. Negronin on yhtä helppo valmistaa kuin se on lausua. Yksi osa jokaista: giniä, Camparia ja punaista vermuttia. Jäitä. Siivu appelsiinia.
Moni puhuu Negronista nyrkkeilytermein. Siihen on syynsä. Jos maistat tänä joulukuussa yhtä uutta drinkkiä, anna sen olla Negroni.
Teksti: Jani
Luukku 9: Lista ostamisesta

Stereotyypin mukaan ”miehet eivät shoppaile”. Miten miehet sitten saavat vaatteita? Tuoko joulupukki? Ostaako äiti? Ilmestyvätkö ne puhtaina kaappiin?
Alla oleva lista kuuluu kaikille miehille – ja naisille – jotka ostavat omat vaatteensa itse.
Kerromme nimittäin itsellemme jännittäviä tarinoita, kun olemme ostoksilla. Tiedäthän?
”Nämä ovat nyt vähän kireät, mutta ne venyvät kyllä.” Eivät veny.
”Mutta se oli alennuksessa!” Siihen on syynsä.
”Tämähän on jännä väri!” Ja juuri siksi se on alennusmyynnissä.
”Ei kukaan varmaan huomaa…” Kaikki huomaavat.
Kunnioitan ajatusta Älä osta mitään -päivän takana, mutta moderni mies pystyy vähentämään kulutusta nimenomaan ollessaan ostoksilla.
Tässä tulee viisi ohjetta järkevään vaatteiden ostamiseen:
1) Keskity ajattomaan tyyliin.
Jos pitäisit tästä ikuisuuteen valkoista kauluspaitaa, tummansinistä bleiseriä (bandana rintataskussa), slimmejä selvedge-farkkuja tai khakeja ja Englannissa valmistettuja kenkiä, sinua ei ikinä haukuttaisi tylsäksi. Sinusta puhuttaisiin tyylikkäänä.
2) Älä osta alennusmyynnistä mitään, mitä et ostaisi normaalihinnalla.
Alennusmyynnissä on oransseja kauluspaitoja? Aivan mahtavaa. Osta valkoinen, sininen tai vaikka gingham-ruudullinen.
3) Älä seuraa muotia, rakenna tyyliä.
Mitä sille Bula-hatullesi kuuluu?
Katso kohta 1. Lisäohjeena todettakoon: osta suurimmaksi osaksi vaatteita, jotka sopivat yhteen. (Ja osta myös muutamia täysin hulluja asukokonaisuutta disruptoivia vaatekappaleita – mutta se on oma postauksensa.)
4) Ajattele ostamista sijoittamisena.
Taloustoimittajat sanovat mielellään, että sijoittaminen on vaateostosten kohdalla väärä termi, koska ostaessasi Louis Vuittonin laukun, Brionin puvun, Filsonin laukun tai Aldenin kengät, et itse asiassa saa tuottoa sijoituksellesi. ”Aldenin kenkien arvo ei kasva.” Ajattelen hieman toisin. Jos ostat Aldenin kengät, korjaat tyylipisteitä puhtaana tuottona vielä 20 vuoden päästä.
5) Muista kierrättää.
Joka sesonki ei tarvitse ostaa uutta (katso kohta 1), mutta aina voi karsia. Jos et ole käyttänyt vaatekappaletta vuoteen, voit kierrättää sen. Paitsi jos kyse on sijoituksesta kuten Louis Vuittonin laukku, Brionin puku, Filsonin laukku tai Aldenin kengät. Anna niille muutama vuosi enemmän.
Teksti: Jani
Luukku 8: Helpoin taskuliina

Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten tyylikalenterissa lyhyesti aiheesta taskuliinan taittelu. Silloin jäi kommentoimatta taskuliinojen materiaalit ja värit. Tarkoituksena on sivuta aihetta tänä vuonna muutamaankin otteeseen. Aloitetaan arjen esimerkin kautta.
Alkuun muistutus: käytä taskuliinaa aina kuin mahdollista. Aina solmion kanssa ja varsinkin ilman solmiota.
Taskuliina on miehelle yksinkertaisin tapaa ammentaa sopivalla tavalla persoonallisuutta pukuun tai irtotakkiin. Mutta älä koskaan käytä samasta kankaasta solmion kanssa tehtyä taskuliinaa. Liian helppoa, liian tylsää.
Taskuliinan valinta voi tuntua haastavalta (oikeasti ei ole). Onneksi on olemassa äärimmäisen helppo ja miehekäs taskuliina, joka useimmilta löytyy jo vaatekaapista.
Mikä on helpoin taskuliina? Bandana-huivi. Jos Bruce Springsteen olisi taskuliina, hän olisi bandana.
Bandana henkii vapautta ja americanaa – ja sopii omaan tyylikäsitykseeni täydellisesti. Viiva puuvillaista paisley-kuviota rintataskussa viestii siitä, että minun ei olisi pakko pitää taskuliinaa, mutta teen sen mielelläni. Puuvillainen bandana on aito huivi. Voit putsata sillä aurinkolasit ja jos tarvitsetkin yllättäen liinaa seuralaisen onnenkyyneleitä kuivaamaan, löytyy se taskusta.
Fun fact: bandanalle tyypillinen kiertyneiden kyynelien paisley-kuviointi on alkujaan Iranista, mutta saanut nimensä skotlantilaisen Paisleyn kaupungin mukaan.
Bandanan voi taitella taskuun siistiksi neliöksi tai iskeä sen rennosti taskuun vapaalla otteella. Tärkeintä on, että liinaa ei näy liikaa.
Normaali huivi on liian iso rintataskuun. Olen uhrannut muutaman bandanan leikkaamalla. Jos leikkaaminen on liikaa, osta oikeamman kokoinen. Jokainen lattepappa tietää, että pienempiä bandana-huiveja myydään lastenvaateosastolla.
Viiden euron sijoitus, joka putoilee taskuusi takaisin tyylipisteinä jo ensiesiintymisellään.

Teksti ja kuvat: Jani
P.S. Onko joululahjat hankittu? Muista, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kannustava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Se ei mahdu rintataskuun, mutta sopii annettavaksi esimerkiksi taskuliinan kanssa.
Luukku 7: Desert Boots

Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.
Alkuperäiset Desert Bootsit tekee perinteinen englantilainen valmistaja Clarks.
Legendan mukaan Nathan Clark, Englannin armeijan sotilas huomasi komennuksellaan Burmassa muiden upseerien pitävän vapaa-ajallaan mokkaisia kenkiä. Lyhyet saappaat oli kuulemma ostettu basaarista Kairosta. Luonnollisesti ne oli suunniteltu aavikolle. Mukavat jalassa, pehmeät pohjat ja loputtoman määrän askelia kestävät.
Palattuaan Englantiin herra Clark suunnitteli oman versionsa näkemästään kengästä. Ensimmäinen vaaleasta mokkanahasta tehty pehmeäpohjainen Clarksin Desert Boot lanseerattiin vuonna 1949. Kyse oli ruohonjuuritason disruptiosta: aikakauden kengät olivat mustia ja kovapohjaisia.
Loppu on historiaa, jonka taustalla soi poikkeuksellisen hyvä soundtrack. Desert Bootseista tuli muun muassa mod-liikkeen suosikkikengät. Desert Boot on tavallaan miehen tyylin ruumiillistuma: kenkä, joka on samanaikaisesti tyylikäs ja mukava.
Yksi USA:n tyylikkäimmistä pukeutujista, Jack Spade -merkin perustaja ja mainosmies Andy Spade on vannoutunut Desert Boots -käyttäjä. Esikuvana on Dad Spade.
”My dad, who was creative director in the ’60s, always wore black jeans with black desert boots; he thought he was cool. He told me to buy a pair as well. I didn’t like black, so I got the sand color, and I’ve been wearing them since college.” Andy Spade
Näin ensimmäisen Desert Bootsit 1980-luvun alussa, kun oma isäni tuli Kyprokselta rauhanturvaajan hommista. YK iski rauhanturvaajille jalkaan Clarksit. Rauhan ja tyylin asialla.
Klassinen Desert Boot, tunnetaan myös nimellä Chukka Boot, on kahdesta nahkapalasta valmistettu nilkkapituinen kenkä, jossa on kaksi tai kolme paria reikiä. Alkuperäinen versio on mokkanahkainen, mutta Clarks heiluttaa omaa perintöään tekemällä niitä nahasta, tweedistä tai jopa kiiltonahasta.
Sittemmin olen ostanut muutamat omatkin Desert Bootsit. Näissä kengissä on kuitenkin sama ”ongelma” kuin vaikkapa Filsonin laukuissa. Niitä on lähes mahdotonta kuluttaa loppuun. Omat, pitkävartiset Clarks Desert Boots Malit ostin Roomasta vuonna 2002. Still going strong.

Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.
Teksti ja kuvat: Jani
Luukku 6: Persoonallisuus esiin
Suomea ei aina voi pitää tyylikkään pukeutumisen ykkösmaana, mutta joulukuun 6. päivä Helsinki on maailman frakkipääkaupunki. Kun muu Eurooppa on siirtynyt jo vuosikymmeniä sitten smokkiaikaan, Suomi pitää kiinni pukukoodeista juhlallisimmasta. Ja hyvä niin. Frakki päällä juhlafiilistä ei tarvitse etsiä.
Kirjoitin eilen muutaman frakkivinkin Kauppalehteen. Tässä niistä kaksi, jotka kestävät aikaa itsenäisyyspäivän jälkeenkin.
1) Ei rannekelloa.
Rakastat kelloja? Hienoa! Frakki on pukukoodeista tiukin, ja sen kanssa ei ole sopivaa pitää rannekelloa. Taskukello mahtuu pukukoodiin, mutta ehkä koodi on vihje?
Kun olet juhlimassa esimerkiksi Suomen itsenäisyyttä frakkiin sonnustautuneena, kelloa ei tarvitse vilkuilla. On juhlan aika.
2) Mitä tiukempi pukukoodi, sitä paremmin persoonallisuus pääsee esiin.
Linnan juhlat ja muut frakkitilaisuudet ovat naisten pukuloiston näyttämö. Moni luulee, että miehet jäävät paitsioon näyttäessään kaikki samalta. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kun kaikki miehet näyttävät yhtä eleganteilta frakeissaan, heitä voidaan arvioida kriteereistä tärkeimmällä: persoonan perusteella.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Luukku 4: Buffalo

Elämä ei ole aina mustavalkoista. Joskus se on myös punamustaa. Kun ajattelet flanellipaitaa, ajattelet luultavasti punamustaa flannelia. Kuvassa yllä toki on takki.
Vaatteita ostaessa olisi aina hyvä tietää muutamia asioita. Valmistusmaa on tärkeä viite eettisyydestä, miksei laadustakin. Materiaali kertoo usein, miten kauan vaate tulee kestämään. Kuviointi tai kuosi kertoo kuitenkin siitä, mistä vaatteessa on kyse.

Punamusta flanellipaita on klassikko. Tätä tartania kutsutaan Skotlannissa nimellä Rob Roy MacGregor, USA:ssa kuosi tunnetaan nimellä Buffalo Plaid tai Buffalo Check. Mistä kuosi on peräisin? Riippuu vastaajasta. Skotlantilaisten mukaan Rob Roy sai alkunsa 1820-luvulla. USA:ssa puhutaan vain kuvioinnista ”Woolrich 5310-402”, joka myös puhvelifarmarina työskennellyt Woolrichin työntekijä suunnitteli. Woolrich lanseerasi kuosin USA:han, ja nykyään varsinkin tässä kuvattujen tuotteiden valmistaja Filson ylläpitää sen laatumainetta Pohjois-Amerikassa. Legendaariseksi sen USA:ssa teki myyttinen metsurihahmo Paul Bunyan, joka symboloi amerikkalaisille menneen maailman hienoutta, miehisyyttä ja ahkeruutta. Vai kuvailinko juuri flanellipaidan?
Me suomalaiset tunnemme kuosin siitä, että kerran yläasteella naapuriluokan Make oli saanut samanlaisen flanellipaidan joululahjaksi.

165-vuotiaaksi kuosiksi buffalo plaidillä menee loistavasti. Erityisesti jouluna kyseinen kuosi tulee tarpeeseen. Kun joku yrittää saada sinut pitämään ”jouluvillapaitaa”, vedä flanellia ylle. Tämän jouluisampaa kuosia ei olekaan.
Joululahjaostoksillakaan ei sovi ylenkatsoa buffalo plaidia. Miehelle paita tai laukku, naiselle paita tai vaikkapa tohvelit ja lapsille vähintään hatut.
Kun ostat laadukasta materiaalia, vaate kestää vuosia. Raskas flanelli on materiaaleista luotettavimpia. Mikä parasta: huoli muodikkuudesta on turha. On hyvin epätodennäköistä, että välität muodista, jos pidät näistä tuotteista. Mutta jos pidät, älä huolehdi! Tämä ei mene koskaan pois muodista.

Teksti: Jani
Kuvat: Filson
P.S. Jos aihe todella kiinnostaa, linkin takaa löytyy tarina Rick Owensista ja buffalo plaid -paidasta. Suosittelen.
Luukku 3: Rento, rennompi, Bill Murray
Kun olen surullinen, ajattelen Bill Murraytä. Toimii joka kerta.
Bill Murray on ilmiö. Hän on Kaikki järjestyy -ajatuksen ruumiillistuma. Nuoremmat voivat pitää Murraystä, koska hän on hauska ja räjäyttää pankin karaokessa, mutta vähän kokeneempana sitä arvostaa eri asioita. Karaokea tietysti, mutta varsinkin Murrayn Kaikki järjestyy -olemusta. Ja sitä, että hän on parhaimmissa rooleissaan esittänyt narsistia, joka oppii jotain elämästä.
Bill Murray oli tähti jo 1970-luvulla Saturday Night Livessä, mutta on 2000-luvulla noussut puolijumalan asemaan. Henkilökohtainen huomio: pidän myös Jeff Bridgesin Big Lebowski -hahmosta. Murrayssä on jotain samaa. Luuseri, joka ei välitä siitä, että on luuseri ja siksi ei olekaan luuseri. Vaan sankari.
2000-luvun alussa Murray vaihtoi agenttinsa 1800-alkuiseen puhelinnumeroon. Useampi iso rooli meni ohi, kun ainoa kontaktiväylä tähteen oli puhelinvastaaja, jota hän ei kuunnellut.
Tuoreessa The New York Timesin jutussa todetaankin, että Bill Murray on t-paitamateriaalia. George Clooneylla on enemmän faneja, mutta kukaan ei halua Clooney-paitaa. Murray nauttii kulttimaineesta, jonka taiteilija saa yleensä vasta kuoltuaan.
Ehkä Bill Murray elää, kuten moni meistä toivoo jossain vaiheessa elävänsä. Suunnistaa juhlasta toiseen, pelaa välillä golfiakin, mutta ilmestyy silti useimmiten paikalle smokissa. Asuu omalla saarellaan ja pitää punaista pipoa. Päätyy opiskelijabileisiin Skotlannissa. On pohjattoman spontaani. Laulaa. Juo viskiä baaritiskillä Scarlett Johanssonin kanssa Tokiossa.
Välillä on vaikea tietää, mikä hänen elokuvissaan on elämää ja mikä fiktiota.
Murray on ajankohtainen koko ajan. Niin myös tänä jouluna. Netflixin spesiaali ”A Very Murray Christmas” julkaistaan huomenna perjantaina. Ohjaana on tietysti Sofia Coppola.
Ehkä Bill Murray on guru. Ehkä ei. Ainakin hän sanoo asioita, jotka saavat uskomaan, että kaikki järjestyy:
“Someone told me some secrets early on about living. You have to remind yourself that you can do the very best you can when you’re very, very relaxed. No matter what it is, no matter what your job is, the more relaxed you are, the better you are.”
Teksti: Jani
Luukku 2: Tyylin kehitys

Olen kehitellyt täysin epätieteellisin metodein asteikon miehen tyylin kehityksestä. Seilaamme kai kaikki välillä asteikkoa edestakaisin. Kerrankos sitä istuu terassilla ilman paitaa! Tai ehkä sittenkin: ykkösestä seuraavalle tasolle päästessään ei enää valu takaisin ykköseen.
1) Mies ei ole kiinnostunut pukeutumisesta. ”Ei ole mun juttu.” Itse asiassa voi olla vaikea saada miehelle mitään vaatteita päälle. Housut ehkä, mutta ei paitaa. Ei ainakaan kesäterassilla.
2) Mies löytää sattumalta lempivaatteen ja oivaltaa, että vaatteissa on eroja: toiset vaatekappaleet todella tuntuvat paremmilta kuin toiset. Mies oppii jo tässä vaiheessa käsitteen kestävä kehitys. Lempivaatetta pidetään niin kauan, että siihen tulee reikiä. Ja sitten sitä käytetään lisää.
3) Tähän asti mies on käynyt vaateostoksilla niin, että partneri kävelee kaksi metriä edellä ja ehdottelee vaatteita. Pakottaa ostamaan. Nyt mies menee kauppaan omin jaloin ja ostaa ensimmäistä kertaa oman vaatteensa itse. Vallantunne ja itsenäisyyshuuma pirskahtelee farkkuhyllyllä. Ehkä mies jopa ostaa vaatekappaleen, jota ei välittömästi sinä samana päivänä akuutisti tarvitse.
4) Mies alkaa kiinnostua vaatekaupoista. Hän näkee ulkomailla James Perse -kaupan (maailman laaduimmat puuvillaiset t-paidat), ottaa kaupan kyltistä kuvan ja postaa sen Facebookiin.
5) Mies ostaa puvun, jota ei tarvitse sukulaisen häihin. Hän ymmärtää, että puku ei tee miestä, mutta saa miehen aina näyttämään paremmalta. Hän käy kolmessa tai neljässä kaupassa sovittamassa pukuja ennen ostoa. Lyhentää housutkin!
6) Mies kiinnostuu väreistä. Niitä on muitakin kuin tummansininen ja musta! Hän huomaa punaiset housut, ostaa ne ja alkaa käyttää niitä. Hän ostaa myös toisen, kolmannen ja neljännenkin taskuliinan, mutta ei enää settinä solmion kanssa.
7) Mies ymmärtää välähdyksenomaisesti, että tärkeintä on istuvuus. Istuvuus on sitä, että paita ei nouse housuista, kun kurottaa ylös laittamaan laukkua säilytystilaan lentokoneessa. Hän alkaa myös lukea kirjoja tyylistä, ehkä jopa blogejakin! Mies alkaa kiinnittää huomiota tyyliin kaikkialla. Elokuvasta hän huomaa ensin, että Forrest Gumpilla on Niken Cortezit ja vasta sitten, että Forrest juoksee.
8) Mies sijoittaa vaatteeseen. Hän säästää ja ostaa kellon, joka maksaa kuukausipalkan verran. Hän hankkii mittatilauspuvun tai käsintehdyt kengät. Tai ostaa laukun, jonka tietää kestävän ikuisesti. Mies tajuaa, että kun pukeutumisessa sijoittaa laatuun, se helpottaa elämää. Se on sijoitus, jonka tuotto on sitä, että ei tarvitse ostaa niin usein. Voittoa kertyy myös tyylikkyyden lisääntymisen muodossa vuosikausia.
9) Mies suunnittelee vaatekaappiaan, mutta kaapin värin, puulajin ja ovien sijaan sen sisältöä. Hän palaa punaisista housuista perusväreihin, sekoittaa nyt tummansiniseen valkoista, harmaata, beigeä ja huutomerkin verran oranssia tai lilaa.
10) Mies palaa alkuun ja lopettaa pukeutumisen ajattelemisen kokonaan. Hänen ei tarvitse shoppailla, koska vaatekaappi on täynnä lempivaatteita. Hän näyttää aina parhaalta versiolta itsestään, mutta ei koskaan istu terassilla ilman paitaa.
Teksti: Jani
Kuva: Rami Niemen kuvitusta kirjaan Vapaa tyyli