Category: USA
Next up: Tuukka
Tuukka Koski on yksi tämän hetken kiinnostavimpia valokuvaajia Suomessa. Huippukokin duunin huippuvalokuvaajan hommiin vaihtanut Tuukka valtaa nyt jalansijaa New Yorkissa ja USA:ssa sekä omalla nimellään että All About Everything -kollektiivin kanssa.
Intensiivisyyden vangitseminen vaikuttaviin kuviin onnistuu myös Elinalta, joka otti Tuukasta upean sarjan.
Juttelimme Tuukan kanssa valokuvaamisesta, luovuudesta, tyylistä ja niistä kahdesta nettisivusta, joilla hän käy. Koko haastattelu tulee blogiin myöhemmin tänään kun se on valmis.
Teksti: Jani
Kuva: Elina
Hard week’s night
Olipa viikko! Kirja on vihdoin julkaistu, ja juhlat juhlittu tyylillä. Vanhana journalistina postaan blogiin mieluiten kuvia muista, mutta eilen kuulin vinkin, että kirjoittajakin saisi näkyä. Yllä siis harvinainen selfie toisesta YMT:n tekijästä. Tai siis ei selfie, sillä kuvahan on vaimoni ottama. Eli kyseessä on wifey? Ehkä.
Julkkareissa oli tunnelmaa. Sauman illassa oli mukana loistava sekoitus suomalaista alan jengiä klassisempaa tyyliä edustavista toimittajista nuoremman polven bloggariitähtiin. Esimerkkinä jälkimmäisistä ainakin mainittakoon DressLikeA-blogin Atte. Suosittelen tsekkaamaan DLA:n ensi tilassa, jos se ei ole vielä tuttu.
Puheensorina ja iloisesti poukkoilevat puheenvuorot lupaavat hyvää suomalaiseen tyylikeskusteluun. Itse tunsin vahvaa kiitollisuuden, väsymyksen ja onnellisuuden sekaista tunnekuohua. Klassinen julkkaritunnekuohu, siis. Odotan innolla arvioita kirjasta!
Mutta nyt on aika relata. Jos saan vielä yhden toivomuksen, toivon paria annosta hipstersamppanjaa eli Pabst Blue Ribbonia.
Ei onnistu tähän hätään? No, Putte’sin pizzat ja pari paikallista olutta kelpaa oikein mainiosti juhlaviikon perjantain kunniaksi. Tyylikästä viikonloppua kaikille!
Teksti: Jani
P.S. Jos aiot lukea tällä viikolla yhden jutun oluesta, lue tarina Pabst Blue Ribbonin noususta miljardin dollarin arvoiseksi yritykseksi.
Terveisiä Kaliforniasta!
Talvimyrskyä odotellessa, Elina lähettää terveisiä Kaliforniasta. Trendi-lehdessäkin nähty rantakuva on otettu Laguna Beachilla. Siellä ei ole talvimyrskyä. Tosin toivottavasti ei täälläkään.
Kuva: Elina
Perjantailinkki: Rami Niemi, tähtien kuvittaja
Olen ilokseni huomannut, että amerikkalainen GQ käyttää nykyään säännöllisesti suomalaisen Rami Niemen kuvituksia.
Rami on kuvittajana myös kirjoittamassani Vapaa tyyli -kirjassa, joka ilmestyy ensi viikon torstaina. Teoksen alaotsikko kuuluu Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan, mutta kirja on keskustelunavaus. Haluan luoda uutta sävyä keskusteluun, ja siksi kuvitus on äärimmäisen tärkeää. Rami tavoitti tekstin tunnelman heti ja kuvitus on mielestäni todella onnistunut.
Sanotaanko näin: kirjan menestys ei jää ainakaan kuvituksesta kiinni.
Perjantai-illan kunniaksi linkkivinkkinä lähtee kolme GQ:n elämänlaatujuttua Rami Niemen kuvituksilla.
1) The 10 Habits of Highly Unflabby People.
2) The Focused Man’s Guide to the Gym.
Teksti: Jani
Kuvat: GQ (kuvakaappaus), Rami Niemi (kuvitus)
Pendleton ja Pohjois-Kalifornia
Mikä on kauneinta Kaliforniassa? Yksi sanoo aurinko, toinen äänestää automatkaa Highway ykkösellä Los Angelesista San Franciscoon ja kolmas puhuu epämääräisestä vapauden tunteesta, joka tekee äärettömän onnelliseksi.
Minä vastaan kliseellä: rakastan siitä, että ihmiset aloittavat spontaanisti juttelemaan toisilleen. Ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan ja haluavat jakaa ajatuksiaan kaikesta. Ihme jengiä.
Olin vaimon ja tyttären kanssa St. Helenassa helmessä eli Gott’sissa hampurilaisilla, kun Jeffrey avasi keskustelun. Jutustelu Jeffreyn ja hänen tyttöystävänsä Kellyn kanssa kääntyi nopeasti syvälliseksi. Pian pohdimme amerikkalaisen Pendleton-tehtaan laatutuotteita ja yrityksen historiaa. Aina sama juttu!
Pendleton on yksi amerikkalaisimpia brändejä ja heidän paitansa loistava valinta NorCalin viileisiin iltoihin, minkä Jeffrey tiesikin. Tyylikäs kaveri!
Pendleton on vuonna 1863 perustettu yritys Portlandista, joka tekee kaikkea flanellipaidoista huopiin ja iPad-koteloihin. Kyseessä on eräänlainen ”Oregonin Marimekko”. Brändillä on pitkä ja arvokas historia, mutta sillä on myös ollut tiettyjä haasteita pysyä relevanttina muuttuvassa maailmassa.
Yhtä kaikki, Pendletonin rikkauksia ovat laaja kuosikatalogi ja kotimaiset tehtaat.
Mitä opimme tästä?
Yksi: Jeffrey ja baarimikkotyttöystävänsä olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä. Juuri sellaisia, joiden kohtaaminen nostaa satunnaisen hampurilaispysähdyksen uudella tasolle.
Kaksi: aina kannattaa puhua ihmisille ja olla valmiina olemaan läsnä.
Kolme: uusien Pendletonien helmaan on kirjattu kuosin alkuperäisvuosi. Hieno tapa kunnioittaa historiaa!
Kiitos Jeffrey!
Teksti ja kuvat: Jani
Unelma ja miten se toteutetaan
”Elämässä kaikki on mahdollista, kun asettaa tavoitteita ja tekee hommia niiden saavuttamiseksi.” Kuulostaa tutulta, mutta tätä en lukenut Hallmark-kortista.
Kuulin tämän sanjoselaisen jäähallin pukukopissa mieheltä, joka on noussut alle kymmenessä vuodessa vantaalaisesta Zamboni-kuskista NHL:n top 3 -maalivahdiksi.
Kirjoitin uusimpaan Suomen Kuvalehden Hän-sarjaan henkilökuvan Niemestä. Suosittelen – tietysti. (Osta lehti heti.)
31-vuotias Niemi on erityinen tapaus jopa maalivahdiksi. Monet NHL-kiekkoilijat ovat junnuvuosista lähtien olleet joukkueensa parhaita. Se näkyy jäällä ja jään ulkopuolella. He tuntevat arvonsa.
Niemi on erilainen: häntä ei ikinä varattu NHL:ään. Jäällä hän on duunari joukkueen tärkeimmällä pelipaikalla. Haastattelutilanteessa hän ystävällinen ja lähes ujo, mutta hyvin analyyttinen.
Jutussa lainataan sanjoselaista kiekkovaikuttajaa, joka sanoo Niemestä osuvasti, että suomalaisvahti saattaa päästää yhden tai viisi maalia, mutta voittaa ottelun.
Se on hyvä muistutus kaikille oman elämänsä duunareille. Jotkut voittavat lahjoilla, toiset kovalla työllä. Molemmat lasketaan. (Niemi voitti ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina Stanley Cupin vuonna 2010 Chicago Blackhawksissa).
Juuri nyt Antti Niemi on ajankohtainen, koska hän on mukana Leijonien olympiajoukkueessa. Hän sanoo jutussa, että oli joskus 90-luvun alussa jääkiekkokoulussa. Kiekkokouluun saatiin vieraaksi Teemu Selänne (junnujen sekoiluinnostusta voi vain kuvitella).
Selänne oli jo silloin tähti, Niemi oli alle 10-vuotias. Jutussa on mukana kuva Antti Niemen arkistoista. Kuvassa pikkuvesselit ovat piirittäneet Selänteen. Yli 20 vuotta myöhemmin Niemi ja Selänne ovat samassa olympiajoukkueessa.
Tarinan opetus kuuluu näin. Jokainen ei voi olla kaikkein lahjakkain, mutta jokainen voi tehdä hulluna hommia unelmansa eteen. Kuten baseballin legenda Babe Ruth on sanonut: “It’s hard to beat a person who never gives up.”
Teksti: Jani
P.S. Minulla oli jälleen kerran onni työskennellä loistavan kuvaajan kanssa. Suomen Kuvalehden jutun kuvat otti Miikka Skaffari, todellinen pro San Franciscosta.
Tähden kuolemasta
Fuck. Kuten moni muu, pidin Philip Seymor Hoffmania yhtenä tämän ajan lahjakkaimmista näyttelijöistä.
Kun julkisuuden henkilö kuolee, moni ottaa menetyksen henkilökohtaisesti. Nykyään on helppo surra julkisesti – tai syyttää julkisesti vainajaa itsekkyydestä ja huumeista Facebook-kavereilleen ja Twitter-seuraajilleen, mikä nyt itsestä tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. Reaktio suoraan sisimmästä on aina hyvä, kunnioitus on parempi. Emme voi ikinä tietää totuutta toisen taisteluista.
Luonnenäyttelijää arvostaa yleensä vasta liian myöhään, mutta Hoffman oli kansallisaarre jo eläessään. Näyttelijä, ei tähti. PSH oli mukana hyvin erilaisissa minulle tärkeissä elokuvissa. Rakastan Big Lebowskia, Boogie Nightsia ja Naisen tuoksua. Synecdoche New York. The Talented Mr. Ripley. Magnolia. The Master. Näyttelikö Philip Seymor Hoffman ikinä huonossa elokuvassa? Vai oliko elokuva ikinä huono, jos hän oli siinä mukana?
Olin lauantaina Los Angelesissa komediaklubilla, jossa yksi koomikoista sattumalta heitti Hollywoodin kuolemavitsin. ”Jos Hollywood-tähti kuolee, kannattaa kuolla mahdollisimman lähellä Oscar-gaalaa, jotta pääsee muisteluosion viimeiseksi ja saa kovimmat aplodit.” PSH menehtyi vasta seuraavana päivä, mutta vitsi jää mieleen.
LA Times kirjoitti maanantaina, että Hoffman oli juuri saanut valmiiksi pitkän kuvausputken. Uusia elokuvia on tulossa neljä tai viisi marraskuuhun 2015 asti. Paras Hoffmanista kirjoitettu juttu on kuitenkin Esquiren Tom Junodin muistokirjoitus.
Junod kirjoittaa hämmästyttävällä kirkkaudella vain tunteja Hoffmanin kuolinuutisen jälkeen. Teksti on kunnianosoitus Hoffmanille sekä kirkkaudessaan ja sisällössään.
”He often played creeps, but he rarely played them creepily.”
Teksti: Jani
Yhden miehen tyyli 