Category: Miesten tyyli
YMT:n juhannustaika
Hyvät ystävät, on YMT:n ensimmäisen perinteisen juhannustaian aika.
Uuden suomalaisen kansanperinteen mukaan nyt kannattaa piilottaa Vapaa tyyli -kirja miehen tyynyn alle.
Kun vaimo tai muu partneri laittaa juhannusyönä Vapaa tyyli -kirjan miehensä tyynyn alle, seuraavissa sukujuhlissa mies osaa valita itse omat vaatteensa, näyttää yllättävän tyylikkäältä ja kaikki ovat tyytyväisempiä. Toimii!
Taianomaisen hauskaa juhannusta,
Jani
Mitä lahjaksi ylioppilaalle?
Tässä vaiheessa kevättä isät, äidit ja varsinkin ylioppilaat hikoilevat: mitä sankari pukee päälleen ylioppilasjuhliin? Mitä lahjaksi ylioppilaalle?
Jos ylioppilas on nuori mies, toivottavasti puku on jo löytynyt. Ehkä on löytynyt myös sopivat kengät ja asusteet, jotka korostavat sankarin persoonaa?
Jos Vapaa tyyli on jo luettu, nuorukainen on tietysti käynyt ostoksilla ihan itse.
Mutta mikäli juhla-asu on vielä hankkimatta, tässä vielä muutama viime hetken tyylivinkki ylioppilasjuhlaan!
1) Hanki laadukas puku
Moni suomalainen mies ostaa halvan puvun, koska pitää pukua harvoin. Mutta mitä jos mies pitääkin pukua harvoin, koska on ostanut niin halvan puvun?
Puku korostaa aina miehen persoonallisuutta. Puku ei välttämättä tee miestä. Mutta kun ylioppilas on lakitettu, hyvin istuva puku kyllä korostaa hänen erinomaisuuttaan.
2) Kengät muistetaan
Ylioppilastodistuksen arvosanat unohtuvat (kyllä, ne unohtuvat). Mutta hienot kengät muistetaan. Tai sanotaan näin: englannin ällää ei kukaan tule kyselemään, mutta jos hankit juhlakengiksi laadukkaat kengät, tuleva pomosi kyllä kyselee niistä työhaastattelussa. Ja muistaa sinut.
3) Asusteet tekevät miehen
Taskuliina on tapa korostaa persoonallisuutta tiukemmassakin pukukoodissa. Taskuliinan käyttämiseen on oikeastaan vain yksi elintärkeä vinkki: älä ikinä käytä taskuliinaa, joka on tehty samasta kankaasta ja kuosista kuin solmio. Kyllä kyllä, niitä myydään setteinä. Mutta älä silti osta. Tai vaikka ostaisitkin, älä käytä yhdessä.
4) Rusetti elämän ohjenuorana
Jos ja kun ylioppilas pukee tänä keväänä kaulaansa rusetin, tulee se solmia itse. Tiedän, että rusetin solmiminen on vaikeaa, mutta niin on moni muukin asia elämässä.
Olkoon tämä ylioppilasmiehen uuden elämän ensimmäinen opetus. Jotkut asiat ovat vaikeita, mutta sitten ne muuttuvat helpommiksi. Pian teet vaikutuksen ihmisiin osaamalla asian, joka tuntui vaikealta. Muista myös, että vain itsesolmitun rusetin voi avata loppuillasta.
Mutta mitä lahjaksi ylioppilaalle?
Suosittelen luonnollisesti omaa kirjaani Vapaa tyyli – miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan. Sitä ja samppanjaa.
Vapaa tyyli on kirjoitettu ohjeeksi nimenomaan suomalaiselle miehelle. Kirjoitin kirjaa myös elämänohjeeksi. Olkoon tämä viesti kaikille isille, äideille, kummeille ja ystäville, jotka vielä etsivät lahjaa kevään ylioppilaalle.
Lahjoita ohjeita tyylikkään elämän ensi askeleisiin, ja (nuori) mies saa valita oman suuntansa. Kun säännöt on opittu, niitä voi rikkoa. Se pätee pukeutumiseen ja elämään.
Teksti: Jani
Kuva: Elina
YMT: Alistair
Alistair on englantilainen valokuvaaja. Hän kuvaa työkseen monenlaista tyylilajia muodista perinteisimpiin potretteihin, mutta on maininnut muotokuvat suosikkitöikseen. Siksi on sopivaa, että juuri YMT:n in-house potrettitaituri Elina otti kuvat, kun Alistair pääsi kameran toiselle puolelle.
Elina kuvasi Alistairin kotioloissa Lontoossa. Miehen näkemys maailmasta aukeaa uudella tavalla, kun hänet näkee paikassa, jossa hän rentoutuu.
On selvää, että muun muassa Burberrylle, Net-a-Porterille ja Smythsonille kuvannut Alistair on tyylitaituri myös kotonaan.
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Rennon siisti sävytettynä jollain vivahteikkaalla. Casually smart with a modern twist!
Mistä ammennat vaikutteita tyyliisi?
Elokuvat ovat aina vaikuttaneet paljon pukeutumiseeni, se on on selvä. Paras esimerkki tästä ovat Wes Andersonin elokuvat. Matkailu myös: olen pian menossa Pariisiin ja Göteborgiin. Rakastan musiikkia, mutta se ei niinkään vaikuta pukeutumiseeni. Tai no, täytyy toki sanoa, että rakastan rock’n roll -tyyliä.
Tyylisääntö, jota noudatat aina?
On parempi ylipukeutua kuin alipukeutua.
Tyylisääntö, jota rikot aina?
Pukeudun lähes aina farkkuihin, joten se olisi varmaan se. Mutta eivätkö säännöt ole tehty rikottaviksi?
Kuka on tyyliesikuvasi?
Tosielämässä Philip Start ja fiktion puolelta James Bond.
Mitä vinkkejä sinulla olisi YMT:n lukijoille kotikaupungistasi Lontoosta?
Pukeutumisen suhteen yksinkertaisesti tämä: pue päällesi, mitä ikinä sopiikin juuri sinulle. Tyyli tulee sisältä, sitä ei voi luoda toiselle.
Pidän monista paikoista Lontoossa, mutta meni sinne päiväsaikaan tai illalla – Soho ei petä koskaan!
Mikä omistamasi esine on sinulle tärkein?
Autoni. BMW Z4 (E85). Tanskalaista designia ja saksalaista insinööritaitoa.
Olet valokuvaaja. Miten se vaikuttaa pukeutumiseesi?
Pukeudun mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, mutta yritän myös näyttää tyylikkäältä. Itse asiassa. Merkeistä Mr. Start on suosikkini ja vastaa kaikkiin edellä mainittuihin tarpeisiin.
Mikä on mottosi?
Lainaus Casio G-Shockilta: ”Never give up!”
Kiitos Alistair!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
YMT: Jens
Jens, 22, on helsinkiläinen opiskelija ja vaatturiliike Sauman myyjä. Jens edustaa uudemman koulukunnan tyylimiestä: tyyppiä, joka saattaa lukea GQ.comia, mutta jota valokuvaaja Tommy Ton ainakin kuvaa GQ.comiin. (Kuva linkin takana, kas tässä.)
Klassisella herraintyylillä on joskus pölyinen klangi, mutta nuori polvi tuo siihen tärkeän ulottuvuuden eli rentouden. Well played!
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Klassinen, mutta rennolla tavalla. Myös nuorekas. Eli saatan käyttää t-paitaa puvun kanssa. Vaikka käytän pukuja, rentous on tärkeää. En halua näyttää liian teatraaliselta, näytelmähahmolta.
Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Seuraan jonkin verran muotilehtiä, mutta eniten vaikutteita saan luonnollisesti työn kautta. Seuraan työn puolesta muotiviikkoja, eri valmistajien mallistoja ja olen ajan tasalla virtauksista. Se on tärkeää myyjän työssä. Sitä kautta tulee varmasti vaikutteita alitajuisestikin.
Mikä on oman vaatekaappisi tärkein yksittäinen esine?
Kello. Omega Geneve, jonka olen saanut isoisältäni.
Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat? Tai sääntö, jota rikot?
Noudatan moniakin sääntöjä, mutta en liian tarkasti. Sanotaan näin: minulla ei ole mitään sellaisia sääntöjä, joita en voisi rikkoa. En ole niin tarkka, että vyön pitäisi olla kenkien kanssa samaa nahkaa. Laitan kangasvyön nahkakenkien kanssa, jos se näyttää hyvältä.
Säännöt pitää tietenkin tuntea, jotta niitä voi rikkoa. Jos jokin näyttää hyvälle, tyylisääntö ei saa olla este.
Onko sinulla tyyliesikuvia?
Tietysti klassikot, kuten Paul Newman ja Windsorin herttua. Ja esimerkiksi italialainen Alessandro Squarzi, jota The Sartorialist kuvaa usein. Tai espanjalaisen MAN 1924 –merkin Carlos Castillo. Kaksi jälkimmäistä edustavat juuri sitä klassisia, mutta rentoja tyyliltään. Vaatteet ovat dressattuja, mutta toisaalta sellaisia, että niissä voisi mennä nukkumaan.
Mikä on maailman tyylikkäin kaupunki ja miksi?
Oman kokemuksen mukaan New York. Se on niin hyvä sekoitus tyylejä. Siellä voi kävellä päivällä Financial districtin vanhan rahan ja pukujen seassa ja nähdä myöhemmin Williamsburgissa kaikki uusimmat hipsterityylit.
Mistä yleensä ostat vaatteesi? Kivijalka vai netti?
Varmaan puolet ja puolet. Luonnollisesti ostan suurimman kivijalkaostoksista osa meiltä Saumasta. Minulla on myös vintagea. Hyvä vintagekauppa Helsingissä on esimerkiksi Albertinkadun Variety, josta voi löytää amerikkalaisia työvaatteita ja laadukkaita second hand -kamoja. Sekoitan mielelläni asuun jotain yllättävää, esimerkiksi workwear-elementtejä asuun italialaisen puvun kanssa.
Vinkki nettikauppaan?
Mikä on mottosi?
Isäni on vaikuttanut pukeutumiseeni paljon. Kun jo olin pieni, hän sanoi minulle: ei saa näyttää liian sliipatulta. Voi olla huoliteltu, muttei liian huoliteltu.
Kiitos Jens!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
YMT: Mr. T
Miten Chez Dominiquen kokista tuli valokuvaaja? Entä miten Tuukka Koski päätyi kuvaamaan maailman cooleimman suklaabrändi Mast Brothersin kirjan? Ja miten All About Everything liittyy tähän kaikkeen?
Tuukka Koski tunnetaan tummasävyisistä ja intensiivisistä kuvistaan, jotka ovat menestyneet sekä meillä että maailmalla. YMT:n Elina kuvasi kollegaansa talvisen vaaleissa maisemissa Helsingissä ja räjäyttää pankin. Tummia sävyjä ei nyt ole, mutta intensiivisyyttä on.
Koski on luonut 2000-luvulla uraa valokuvaajana sekä Suomessa että USA:ssa. Erityisesti ruokakuvistaan tunnettu valokuvaaja on muuttamassa vakituisesti New Yorkiin.
Sitä ennen Yhden miehen tyyli kysyy ja Tuukka vastaa!
Miten Chez Dominiquen ja Postresin kokista tuli valokuvaaja?
2000-luvun alussa alkoi tulla ihan uudenlaisia keittokirjoja, joissa kuvilla oli voimakkaampi rooli. Erityisesti mieleen jäi yksi Michel Bras’n kirja. Ei sillä ehkä nykyään ole samanlaista wow-efektiä, mutta 2000-luvun alussa tämä uusi suuntaus teki kovan vaikutuksen nuoreen, yliväsyneeseen kokkipoikaan.
Miten uusi urasi alkoi? Mikä oli ensimmäinen duunisi?
Aloitin kuvaamisen ihan nollasta 2000-luvun alussa. Vuonna 2007 lopetin kokin hommat. Ja nyt tulee seitsemän vuotta valokuvaajana.
Ensimmäinen iso duunini oli Saku Tuomisen kanssa tehty pastakirja Aglio & Oglio. Se oli mun uran lähtökohta ja olen siitä edelleen ylpeä. Nykyisin puoli vuotta vanhatkin duunit saattaa tuntua vanhoilta, mutta tämä kirja on kestänyt aikaa yllättävän hyvin.
Olet kuvaajana itseoppinut. Millaisia uhrauksia se on vaatinut?
Koko urani on perustunut jääräpäiseen tahtoon päästä johonkin tiettyyn pisteeseen. En ole käynyt mitään kouluja. Olen lyönyt päätä seinään niin paljon, että pää on mennyt läpi seinästä. Monta kertaa on saanut vähän ihmetellä. Ja onneksi kollegat ovat auttaneet. Erehdyksen kautta hyvin moni asia on auennut.
Työskentelet paljon USA:ssa, erityisesti New Yorkissa. Kaupunki on monella alalla – sekä symbolisesti että konkreettisesti – se vaativin paikka. Jos menestyy siellä, niin menestyy kaikkialla. Mikä merkitys New Yorkilla on sinulle?
Alun perin se lähti ihan omasta kiinnostuksesta. New York oli hyvä kaupunki mun omille kiinnostuksen kohteille: polkupyörille, tatuoinneille ja musiikille. Kävin siellä lomalla ja fiilistelemässä tiettyjä tatskaajia, pyöräkauppoja ja keikoilla. Lopulta tykästyin kaupunkiin niin paljon, että ajattelin: haluan tehdä töitä täällä.
Luovalla aloilla kilpailu voi olla järkyttävän kovaa. Aseman vakiinnuttaminen New Yorkissa vaatii läsnäoloa ja intensiivistä duunia. Miten vaikeaa kontaktien luominen on?
Kun hain duunia, aluksi vain yritin saada tapaamisia. Laitoin kaikki verkot vesille ja otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin agentuureihin. Ja ei niistä tullut ikinä mitään vastauksia.
Oli erityisesti yksi agentti, josta olin tosi kiinnostunut. Olin häneen yhteydessä parikin vuotta, mutta en saanut mitään kontaktia. Se pitää muistaa New Yorkista, että vaikka siellä saa tehdä juttuja isosti, ei se onnistumistenkaan jälkeen pelkkä lottovoitto ole. Samaa puurtamista tarvitaan.
Lopulta mulla oli New Yorkissa muutama asiakas, jolle kävin aina silloin tällöin kuvaamassa. Sitten yhtäkkiä agentti, jota olin havitellut, niin laittoikin mulle meiliä: Olen seurannut tekemisiäsi jo jonkin aikaa. Meidän pitäisi varmaan tavata.
New Yorkissa Tuukka Koski on tehnyt myös yhden tunnetuimmista jenkkiprojekteista. Yhteistyö brooklyniläisen suklaatehtaan eli Mast Brothersin kanssa on synnyttänyt kuvamateriaalia markkinointiin, lehtijuttuihin ja kirjaankin.
Se on loppujen lopuksi hänen kohdallaan johtanut myös oman, suomalaisen suklaafirman eli Levyn perustamiseen.
Mitä Mastin veljeksiin tulee, he näyttävät brooklyniläisen hipsterin protyypeiltä. Glamourin sijaan Rick ja Michael Mast ovat gourmet’n uranuurtajia.
The New York Times kuvailee Masteja seuraavaan tapaan: ”Rick and Michael Mast, bearded food-loving brothers from Primghar, Iowa, may look more like prairie settlers than urban food pioneers. But Mast Brothers chocolate, made in Williamsburg, Brooklyn, since 2007, has been on the cutting edge of the craft food movement since the start.”
Miten Mast Brothers -yhteistyö alkoi?
Hyvä ystäväni Kim oli vuonna 2010 muutaman kuukauden Thomas Kellerin Per Se –ravintolassa (kolme Michelin-tähteä blog. huom.) töissä. Hän puhui, että siellä käytetään tällaista Mast Brothersin suklaata. Olin New Yorkissa ja Kimin vapaapäivänä menimme katsomaan suklaatehdasta.
Se oli aikaa ennen kuin heillä oli mitään kauppaa. Tehdas oli vain auki lauantaina ja siellä pidettiin jotain tastingejä. Meininki oli tosi epämääräistä. Jätkät siivoili lounastauon jälkeen ja sanoi: ei tämä ole auki.
Samoihin aikoihin pitchailin vielä juttuja Glorian Ruokaan ja Viiniin. Ehdotin heille, että tekisimme jutun Mast Brothersista. He kiinnostuivat siitä. Soitin tutulle suomalaiselle toimittajalle. Sovimme tapaamisen, ja teimme jutun.
Eli yhteistyö alkoi yhdestä keikasta?
Sitä kautta pääsimme puheisiin. Keikalla jäin tietysti suustani kiinni Rickin ja Michaelin kanssa. He kysyivät: mistä suomalainen tietää tällaisen firman? Mainitsin kaverini Kellerillä ja sen, että olen itsekin ollut jonkin sortin kokki ja tiedän jotain aiheesta. Seuraava kysymys kuului: mitä teet elokuussa?
Lopulta Koski päätyi Brooklyniin suklaatehtaaseen harjoitteluun. Suklaatehtaan johtajaa hänestä ei tullut, vaikka sitäkin duunia tarjottiin. (Hänen suomalaisesta kaveristaan muuten tuli, Kosken suosituksesta). Yhteystyö Mastien kanssa jatkuu edelleen.
Tunnettu ja luovien alojen sisällä ihailtu asiakas on auttanut Koskea luomaan lisää kontakteja ja saamaan uusia asiakkaita New Yorkissa, tulevassa kotikaupungissaan.
Puhutaan lopuksi miesten tyylistä. Mitä kauppoja suosittelisit New Yorkissa?
Freemans Sporting Club, jossa on bespokepukuja, mutta kamoja myös eri hintaluokissa. Ostan täältä paitoja, takkeja ja housuja.
Heidän bespokepukunsa maksavat 5–7000 dollaria. Mutta he ovat lanseeranneet myös The Freeman Suit -malliston, jonka mainoskuvat minut palkattiin ottamaan. Malliston puvut on edullisemmasta kankaasta. Freeman on ikään kuin ”puoli mittatilauspuku”. Hinta on karkeasti jotain 1200 dollaria.
Sen lisäksi tietysti Dave’s New York, joka myy muun muassa Carharrtia ja Red Wingin kenkiä.
Viimeinen kysymys: mitä saitteja suosittelet?
Käytän itse vain Facebookia. Tai no, Google ja Facebook. Ne on ainoat nettisivut, joilla käyn.
Kosken seuraava haastekin liittyy New Yorkiin, mutta uudella tasolla. Hän on lanseeramassa muutaman kollegansa kanssa perustamaansa All About Everything -kollektiivia USA:n markkinoille. Tsekkaa loput Googlesta ja Facebookista.
Kiitos haastattelusta, Tuukka!
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Hard week’s night
Olipa viikko! Kirja on vihdoin julkaistu, ja juhlat juhlittu tyylillä. Vanhana journalistina postaan blogiin mieluiten kuvia muista, mutta eilen kuulin vinkin, että kirjoittajakin saisi näkyä. Yllä siis harvinainen selfie toisesta YMT:n tekijästä. Tai siis ei selfie, sillä kuvahan on vaimoni ottama. Eli kyseessä on wifey? Ehkä.
Julkkareissa oli tunnelmaa. Sauman illassa oli mukana loistava sekoitus suomalaista alan jengiä klassisempaa tyyliä edustavista toimittajista nuoremman polven bloggariitähtiin. Esimerkkinä jälkimmäisistä ainakin mainittakoon DressLikeA-blogin Atte. Suosittelen tsekkaamaan DLA:n ensi tilassa, jos se ei ole vielä tuttu.
Puheensorina ja iloisesti poukkoilevat puheenvuorot lupaavat hyvää suomalaiseen tyylikeskusteluun. Itse tunsin vahvaa kiitollisuuden, väsymyksen ja onnellisuuden sekaista tunnekuohua. Klassinen julkkaritunnekuohu, siis. Odotan innolla arvioita kirjasta!
Mutta nyt on aika relata. Jos saan vielä yhden toivomuksen, toivon paria annosta hipstersamppanjaa eli Pabst Blue Ribbonia.
Ei onnistu tähän hätään? No, Putte’sin pizzat ja pari paikallista olutta kelpaa oikein mainiosti juhlaviikon perjantain kunniaksi. Tyylikästä viikonloppua kaikille!
Teksti: Jani
P.S. Jos aiot lukea tällä viikolla yhden jutun oluesta, lue tarina Pabst Blue Ribbonin noususta miljardin dollarin arvoiseksi yritykseksi.
Kirja on kaupassa
Vielä yksi Vapaa tyyli -aiheinen postaus (tällä viikolla) ennen paluuta arkeen. Kirjani ilmestyi tänään ja iso kasa uuden sukupolven suomalaista tyylikirjaa oli pinottu ainakin Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa paraatipaikalle jo eilen. Vapaa tyylihän on ensin myynnissä exclusive-tyyliin Akateemisissa kirjakaupoissa ja Stockmann-tavarataloissa.
Aika kirjan painoon menon ja ilmestymisen välillä on kirjoittajalle haastavaa. Se voi tuntua vapaalta pudotukselta: mitään ei (onneksi) ole enää tehtävissä, ja toisaalta projekti on vielä loppujuhlintaa vailla!
Kirjoittajalle julkkaripäivä onkin tärkeä ja juhlallinen etappi. Oman tuotoksen näkeminen ja selaaminen on tunteellinen hetki. Työ tehty. Vaikka seuraava projekti olisi jo päällä, nyt saa tuulettaa.
Tyylikirjan kohdalla kyseessä on minulle yhden unelman täyttyminen. Juuri tämän kirjan halusin aina kirjoittaa. Ja siinä se nyt on!
Vapaan tyylin yhtenä suurena tavoitteena on uudistaa ja rentouttaa keskustelua tyylistä ja miesten pukeutumisesta. (Toisena tavoitteena on lopettaa se pelleily, että vaimot ostavat vaatteet miehilleen, mutta siitä lisää myöhemmin.) Keskustelu alkakoon!
Tänään juhlitaan, huomenna taas postataan.
Jani
Mitä päälle radioon?
Olen huomenna aamulla Yle Puheen haastattelussa klo 9. Puheenaiheena on miesten tyyli ja toivottavasti myös tuo yllä oleva kirja. Kannattaa kuunnella. Luulisin, että tulossa on puhetta miesten pukeutumisesta juuri samaan aikaan, kun mietit, oliko ok laittaa duuniin päälle sama paita kuin sinulla oli eilen. (Jos paita on valkoinen, vastaus on ei.)
Yhden miehen tyyli 