Category: Uncategorized
YMT: Jens
Jens, 22, on helsinkiläinen opiskelija ja vaatturiliike Sauman myyjä. Jens edustaa uudemman koulukunnan tyylimiestä: tyyppiä, joka saattaa lukea GQ.comia, mutta jota valokuvaaja Tommy Ton ainakin kuvaa GQ.comiin. (Kuva linkin takana, kas tässä.)
Klassisella herraintyylillä on joskus pölyinen klangi, mutta nuori polvi tuo siihen tärkeän ulottuvuuden eli rentouden. Well played!

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Klassinen, mutta rennolla tavalla. Myös nuorekas. Eli saatan käyttää t-paitaa puvun kanssa. Vaikka käytän pukuja, rentous on tärkeää. En halua näyttää liian teatraaliselta, näytelmähahmolta.
Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Seuraan jonkin verran muotilehtiä, mutta eniten vaikutteita saan luonnollisesti työn kautta. Seuraan työn puolesta muotiviikkoja, eri valmistajien mallistoja ja olen ajan tasalla virtauksista. Se on tärkeää myyjän työssä. Sitä kautta tulee varmasti vaikutteita alitajuisestikin.
Mikä on oman vaatekaappisi tärkein yksittäinen esine?
Kello. Omega Geneve, jonka olen saanut isoisältäni.
Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat? Tai sääntö, jota rikot?
Noudatan moniakin sääntöjä, mutta en liian tarkasti. Sanotaan näin: minulla ei ole mitään sellaisia sääntöjä, joita en voisi rikkoa. En ole niin tarkka, että vyön pitäisi olla kenkien kanssa samaa nahkaa. Laitan kangasvyön nahkakenkien kanssa, jos se näyttää hyvältä.
Säännöt pitää tietenkin tuntea, jotta niitä voi rikkoa. Jos jokin näyttää hyvälle, tyylisääntö ei saa olla este.
Onko sinulla tyyliesikuvia?
Tietysti klassikot, kuten Paul Newman ja Windsorin herttua. Ja esimerkiksi italialainen Alessandro Squarzi, jota The Sartorialist kuvaa usein. Tai espanjalaisen MAN 1924 –merkin Carlos Castillo. Kaksi jälkimmäistä edustavat juuri sitä klassisia, mutta rentoja tyyliltään. Vaatteet ovat dressattuja, mutta toisaalta sellaisia, että niissä voisi mennä nukkumaan.
Mikä on maailman tyylikkäin kaupunki ja miksi?
Oman kokemuksen mukaan New York. Se on niin hyvä sekoitus tyylejä. Siellä voi kävellä päivällä Financial districtin vanhan rahan ja pukujen seassa ja nähdä myöhemmin Williamsburgissa kaikki uusimmat hipsterityylit.
Mistä yleensä ostat vaatteesi? Kivijalka vai netti?
Varmaan puolet ja puolet. Luonnollisesti ostan suurimman kivijalkaostoksista osa meiltä Saumasta. Minulla on myös vintagea. Hyvä vintagekauppa Helsingissä on esimerkiksi Albertinkadun Variety, josta voi löytää amerikkalaisia työvaatteita ja laadukkaita second hand -kamoja. Sekoitan mielelläni asuun jotain yllättävää, esimerkiksi workwear-elementtejä asuun italialaisen puvun kanssa.
Vinkki nettikauppaan?

Mikä on mottosi?
Isäni on vaikuttanut pukeutumiseeni paljon. Kun jo olin pieni, hän sanoi minulle: ei saa näyttää liian sliipatulta. Voi olla huoliteltu, muttei liian huoliteltu.
Kiitos Jens!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Note to self
Joskus stressi on pienten asioiden alle murskautumista. Silloin tarvitaan motivaatiota, kannustusta ja ainakin yksi strategisesti ammuttu kirosana.
Vaikea keksiä parempaa muistilappua itselle kuin tämä Terrapin Stationersin kortti.
Colbert, Fallon & Friday
Viime viikon pieni sokki oli David Lettermanin ilmoitus lopettaa myöhäisillan duunit. Kun Jay Leno lopetti Tonight Show’n, mietittiin, kuka hänet korvaa. Ensin korvasi Conan, sitten Jimmy Fallon.
Lettermaniä ei voi korvata. Tämän viikon pieni ilouutinen oli, että Lettermanin seuraaja on Stephen Colbert.
Hyvää perjantaita alla olevan Fallon-Colbert-kollaboraation tahtiin.
Frenn ja Saint Vacant – suomalaisen miehen asialla

Olin viikonloppuna mukana hotelli Klaus K:n brunssilla. Muotibrunsseja Bulevardin putiikkihotellissa on pidetty pitkään, mutta nyt aiheena ja isäntinä olivat ensimmäistä kertaa suomalaiset miesten vaatemerkit. Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus oli selvästi osa suomalaisessa miesten tyyliskenessä olevaa reipasta nostetta.
Kotimaisilla brändeillä on tärkeä rooli innostamisessa ja kiinnostuksen herättämisessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aiemmin pukeutumista vastaan jurottanut miesten enemmistö on saatu kauppaan nimenomaan kotimaisilla merkeillä, Made in USA –tarinoilla ja americanan sovelluksilla. Toimisiko paikallisuus meilläkin?
Ainakin Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus innoitti helpon piristysvinkin jokaiselle pukumiehelle ja satunnaiselle tyylistä kiinnostuneelle tyypille.
Sekoita asuusi silloin tällöin jotain suomalaista suunnittelua – esimerkiksi Saint Vacantin kenkää tai Frennin paitaa tai takkia. Sijoita suomalaiseen suunnitteluun ja ota se kulttuuritekona.

Pukeutumisen kulttuuri kehittyy osaltaan siitä, että miehille on tarinoita kerrottavaksi. Sekä Frenn että Saint Vacant ovat hienoja esimerkkejä uusista suomalaista merkeistä, jotka panostavat brändiin laajasti. Niistä riittää tarinaa – vähintään suunnittelun suomalaisuudesta.
Jarkko Kallion ja Antti Laitisen luotsaama Frenn on jo saanut hienosti näkyvyyttä suomalaisessa mediassa ja rento lähestyminen urbaanin työmiehen puvustamiseen on erittäin tervetullut näkökulma. Saint Vacantin kohdalla Janne Laxin pitkän linjan artesaanityö näkyy monipuolisena mallistona. Molemmista merkeistä kerrotaan pian lisää YMT:ssä.

Ilmiöt kasvavat ruohonjuuritasolla. Sanotaan, että taistellakseen nettikauppaa vastaan, kivijalkakaupan pitää nykyisin olla elämyksellistä. Toisaalta pitää elämyksiä saada jo kaupan ulkopuolella. Brunssit ja helsinkiläisen Foundryn isännöimät illat, joissa pääsee tutustumaan tekijöihin brändien takana ovat aina paikallaan.
Hieno tapahtuma suomalaisten laatumerkkien isännöimänä. Lisää näitä! Kiitos Frenn ja Saint Vacant!

Kuvat ja teksti: Jani
Viikon linkit ja vinkit 2803
Huh, tiukka viikko takana. Sen kunniaksi muutama linkki eli luettavaa viikonvaihteeksi.
– Keskisormen historia lehtien kansissa. Lue lisää tästä!
– Rami Niemen kuvitus Vapaa tyyli -kirjassa on huikea. Tousue Vangin tyylikuvitukset The Locker Rocker -blogissa ovat kovia nekin. Pääset Vangin kuvituksiin tästä.
– Kuinka monta pukua mies tarvitsee? Jean-Michel Frank uskoi yksinkertaisuuteen. Hän omisti samaa harmaata flanellipuvusta neljäkymmentä (40) kappaletta. Lue lisää.
Ja lopuksi vielä tämä vinkki. Eli hyväntekijä ja filmintekijä Casey Neistatin filmi J.Crew’n Ludlow-puvun kunniaksi. Joku kysyi viikolla Twitterissä, mihin tilanteisiin puku sopii. Kysyjälle oli kerran Kalliossa tullut outo olo puku päällä baarissa.
Hyvä kysymys! Vastaus on tietysti, että puku sopii miehelle aina. Kalliossa baarissa sanotaan nimeksi ”Frank” ja kysytään tietä Eiraan.
Mitä teetkin, muista positiivisuus!
Helsingin Sanomat suihkulukemisena
YMT esiintyy incognitona Helsingin Sanomissa tänään (27.3.2014) sivulla C18.
Jos et ehtinyt lukea juttua vielä, en spoilaa. Lue juttu tästä!
Next up: Tuukka
Tuukka Koski on yksi tämän hetken kiinnostavimpia valokuvaajia Suomessa. Huippukokin duunin huippuvalokuvaajan hommiin vaihtanut Tuukka valtaa nyt jalansijaa New Yorkissa ja USA:ssa sekä omalla nimellään että All About Everything -kollektiivin kanssa.
Intensiivisyyden vangitseminen vaikuttaviin kuviin onnistuu myös Elinalta, joka otti Tuukasta upean sarjan.
Juttelimme Tuukan kanssa valokuvaamisesta, luovuudesta, tyylistä ja niistä kahdesta nettisivusta, joilla hän käy. Koko haastattelu tulee blogiin myöhemmin tänään kun se on valmis.
Teksti: Jani
Kuva: Elina
Wes Andersonin maailman keskipiste
Vapaa tyyli -kirjassani mainitsin elokuvaohjaaja Wes Andersonin yhtenä esimerkkinä tyylikkäästä miehestä puvussa.
Sattumalta törmäsin tänään alla olevaan videoon, joka on pakko jakaa. Uskon, että vähän Wes Andersonia tekee kaikesta, sympaattisella tavalla, vähän tyylikkäämpää. Lisäksi hänen elokuvissaan visuaalisuus ulottuu näyttelijöiden – tainnukkehahmojen – vaatetukseen asti.
Siinä mielessä herra Anderson on suosikkikankaansa vakosametin kaltainen. Samettipuvun lailla Wes Andersonin elokuvat vaikuttavat näennäisen vaarattomilta ja rennoilta. Mutta itse asiassa, kahiseva sympaattisuus ja kirjava tekstuuri kätkevät sisäänsä matemaattista tarkkuutta, järjestelmällisyyttä ja huikeaa lahjakkuutta.
Teksti: Jani
Brunssin pääkaupunki
Moni uskoo Berliiniin, joku luottaa Kallioon, mutta minulle maailman brunssipääkaupunki on Los Angeles.
Kaupungin tarjonta on äärimmäisen runsasta ja jos vierailu on lyhyt, oikean paikan valinta voi olla haaste. Pitäisikö luottaa klassiseen diner-meininkiin, mennä suoraan Santa Monicaan vai seurailla julkkiskokkien uutuuksia?
Tässä YMT:n vinkki brunssikulttuurin ensipuraisuksi. Hyvän kahvilan pitää täyttää ainakin kolme ehtoa: kahvin pitää olla tavanomaista parempaa, ruoan erityisen terveellistä ja paikan pitää olla esiintynyt jossain tv-sarjassa tai elokuvassa.
Urth Caffé Melrosella on enemmän kahvila kuin brunssikeidas, mutta täyttää kaikki edellä mainitut ehdot kirkkaasti.
Urthin Spanish Latte on paikallinen legenda ja lisäksi Urthin kahveilla on vahva tausta sekä luomun että reilun kaupan standardien suhteen. Lista on ladattu luomulla (Elinan kuvissa esiintyy mainio kalesalaatti) ja paikka on ollut mukana ainakin Entouragessa (S4E10, Snow Job).
Hollywoodissa kun ollaan, Urthissakin saattaa joutua jonottamaan tähtien seassa. West Hollywoodissa kun ollaan, tavalliset kansalaiset ovat todennäköisesti kiinnostavimpia bongailun kannalta.
Tunnelma on konstailematon ja hektinen. Viimeksi satunnaisena lauantaiaamuna kahvilan edessä robotiksi pukeutunut seniorikansalainen myi DVD:tä omasta scifielokuvastaan seuranaan koira, joka näytti häpeävän isäntäänsä. Yhdessä naapuripöydässä oli agenttien pulisevat kokoontumisajot ja toisessa suhteellisen intensiivisen näköinen kaveri joi kupeista päätellen kolmatta latteaan. Hän myös luki 70-lukulaisen näköistä Pilates and sex -kirjaa. Vieläkin harmittaa, etten kirjoittanut teoksen nimeä ylös.
Jos Los Angelesin brunssikulttuuri kiinnostaa, Urth on helppo ja terveellinen paikka aloittaa. Varoitus: parkkeeraaminen on juuri tämän kahvilan lähistöllä todella hankalaa. Mutta ruoka ja kahvi on kyllä kaiken säätämisen arvoista.
All this and hipsters, too!
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Mitä päälle radioon?
Olen huomenna aamulla Yle Puheen haastattelussa klo 9. Puheenaiheena on miesten tyyli ja toivottavasti myös tuo yllä oleva kirja. Kannattaa kuunnella. Luulisin, että tulossa on puhetta miesten pukeutumisesta juuri samaan aikaan, kun mietit, oliko ok laittaa duuniin päälle sama paita kuin sinulla oli eilen. (Jos paita on valkoinen, vastaus on ei.)












