28 marraskuun, 2013

Uutta tulossa

”It’s never too late to be what you might have been.” George Eliot

Yhden miehen tyyli etenee nyt harppauksin.

Olemme olleet kiireisiä, ja lukijalle se tietää loppujen lopuksi aina hyvää. Mikä parasta, olemme päässeet tekemään kokonaan uudenlaisia projekteja yhdessä lahjakkaiden stylistien kanssa. Uutta editorialia on tulossa ensi viikolla.

Lähiviikkoina on muutenkin luvassa paljon tarinaa ja kuvaa. Samalla lisäsimme blogiin uuden kategorian nimeltä Suomi. Siitä lisää pian!

Kuva: Elina

Tyyli: Aapo Nieminen

20 marraskuun, 2013

Yhden miehen bloginimigeneraattori

First world problemeista stressaavin? Blogin perustaminen on vaikeaa, koska hyvän nimen keksiminen on lähes mahdotonta!

Onneksi Breathnaigh-blogi rientää apuun miesten tyyliblogien nimigeneraattorilla. Loistava palvelu. (Olen varma, että generaattori on koodattu Brooklynin Red Hookissa käyttäen parhaita artesaanimateriaaleja, heritage-koneita ja tweedrusetti kaulassa. Koodatessa ei ole juotu Red Bullia, vaan tietysti Mexican Cokea.)

Kunpa vain olisimme tienneet tästä aiemmin! Yhden miehen tyylin sijaan olisimme Bottle Green Tie Clip. Tai Pick Stich Craftmanship. Tai hei ehkä Yhden Miehen Corduroy Cuffs. Yhden Ivy Selvedgen tyyli? Tätä pitää nyt miettiä.

7 marraskuun, 2013

Isä on kivijalka(kauppa)

Mitä isälle lahjaksi? Mitä isälle lahjaksi? Jos vielä mietit sitä, niin alat olla pulassa. Nettikauppa ei enää auta. Onneksi on kivijalka!

Perheessä äiti saattaa olla pomo, mutta isä on kivijalka. Itse asiassa, isä on kivijalkakauppa. Vaikuttaa välillä vähän vanhanaikaiselta, mutta toisaalta et oikeasti tulisi toimeen ilman sitä.

Alla on muutama viime hetken lahjavinkki isänpäivään kivijalkakaupasta. Ja nämä ehtii hakea kaupasta vaikka lauantaina kymmentä vaille neljä. Rock.

Alle 1000 euroa: Pelago San Sebastian

Ystävälläni Paavolla on teoria, jonka mukaan isän (Ainakin hänen. Ja minun.) fyysinen kunto on huonoimmillaan juuri isänpäivän tienoilla. Aamulenkit ovat harventuneet ja selitykset parantuneet. Istumatyö syö miestä ja selkää. Hyötyliikuntakin hupenee sateiden myötä.

Helsinkiläisen Pelagon San Sebastian -polkupyörä nostaa kuntokäyrän uuteen nousuun. Jos etsit isoa statement-lahjaa isälle, se on tässä. Ei mitään liikaa ja mukana kaikki tarpeellinen Brooksin satulaa myöten.

Pelagon liikkeestä Kalevankadulta.

Alle 500 euroa: Filson Duffle Bag Medium Navy

Matkustaa isä työkseen tai huvikseen, isä matkustaa aina kevyesti. Kun laukulta vaaditaan kestävyyttä ja katu-uskottavuutta, Filson on oikea valinta. Jo amerikkalaisfirman slogan on mainio: Might as well have the best. Laukku lunastaa sloganin lupauksen.

Mitä pakkaamiseen tulee, amerikkalainen suunnittelija Billy Reid kiteyttää hyvin isätyylin: ”olinpa kiertämässä Eurooppaa pari viikkoa tai viettämässä pitkää viikonloppua Hamptonsissa, käytän aina samaa duffle-laukkua. Filosofiani on: jos se ei mahdu laukkuun, en tarvitse sitä mukaan.”

Pinkomosta Iso-Robalta.

Alle 300 euroa: Red Wing Moc Toe

Isä on kovis ja kestää mitä tahansa. Isä katsoo televisiosta LA Inkiä. Isä kuuntelee kantria. Hän kestää jopa katsoa Manchester Unitedin pelejä televisiosta tällä kaudella. Kovis ansaitsee kengät, jotka kestävät vuosikausia. Red Wing on perinteinen amerikkalainen kenkävalmistaja, jonka klassikkomalli ei vanhene. Pohjat kestävät kovaa kulutusta vain kolmisen vuotta, mutta onneksi niitäkin saa vaihtaa Roban Pinkomossa.

Old Glorystä Albertinkadulta.

Alle 100 euroa: Teemu Järven grafiikkaa

Ok. Tämä ei ole alle 100 euroa, eikä kivijalkakaupasta. No, elämässä ei kaikki mene aina (isän) suunnitelmien mukaan.

Teemu Järven luontoaiheiset teokset ovat täydellisiä mieslahjoja: ne viittaavat luontoon ja metsästäjän olemukseen, mutta lahjakkaan Järven eläväisen viivan ansiosta tuovat taidetta kodin tai mancaven seinälle. Isälle sopisi ehkäpä kuvan Karhu (ja siihen muutama Karhu kyytipojaksi)?

Teemu Järvi Illustrationsin verkkokaupasta.

Alle 50 euroa: taskuliina

Isä on pukumies? Et ehdi ostaa uutta pukua, et tietenkään. Ja sinisiä kauluspaitoja hänellä on 28. Kravatti? Kliseevalinta. Villasukat? Jouluksi. Anna isänpäivälahjaksi jotain pientä ja italialaista, joka potkaisee isän pukuruletin uusille kierroksille. Uusi taskuliina on pukumiesisän instant upgrade. Mikä parasta, se on antajalleen paineeton lahja: aina oikean kokoinen ja ajaton.

Saumasta Bulevardilla.

Alle 10 euroa: Partaöljy

Partaöljy? Hih hih! No, partaöljy naurattaa parrattomia. Parrakkaille miehille Mr Nattyn partaöljy on yksinkertaisesti nättii. Se tuo olemukseen uutta pehmeyttä. Luota tähän tunteikkaaseen todistukseen: vapaudelle tuoksuva ja pehmentävä leukaperien haituvien hoitoaine ilahduttaa jokaista partajeesusfaijaa.

Pinkomosta Iso-Robalta.

Teksti: Jani

Kuvat: Elina

Paitsi Pelago-fillari (Pelagon sivuilta) Filson-laukku (Filsonin sivuilta) ja Teemu Järven teos (Teemu Järvi Illustrationsin sivuilta).

30 syyskuun, 2013

Monitaly ja unelma Amerikasta

Saanko esitellä: Yuki Matsuda.

Olen törmännyt Matsudaan Firenzen Pitti Uomossa useamman kerran vuodesta 2006 alkaen. Viime kesäkuussa oli ensimmäinen kerta, kun pääsin jututtamaan häntä.

Matsuda omistaa firman nimeltä Meg Company ja sen alla kaksi vaatemerkkiä – Monitaly ja Yuketen – jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti koko miesten muotiteollisuuden nykysuuntaan. Merkit saattavat olla suurelle yleisölle tuntemattomia. Matsudan elämäntyö, made in American ihailu ja amerikkalaisen käsityöperinteen arvostus sen sijaan näkyvät nyt heijastuksina monessa valtavirtamerkissä.

Syystäkin. Häpeilemätön americanan ihannointi yhdistettynä pyyteettömään tutkimustyöhön ja huippuluokan materiaaleihin ja usko artesaanitaitoon on voittava yhdistelmä.

Ehkä Matsudan jututtamatta jättäminen on ollut jotain pelonsekaista kunnioitusta. Tänä kesänä ilmassa oli vain kunnioituksensekaista kunnoitusta, kun Matsuda iski heti kättelyssä tyylisääntöhelmensä tiskiin.

Mikä on tyylisääntö, jota aina noudatat ja mitä aina rikot?

”Puen kyllä aina puvun päälleni, jos pukukoodi vaatii. Oma sääntöni? Ehkä tämä: I always wear something Native American.”

Tutustuin Firenzessä tällä kertaa tarkemmin nimenomaan Monitalyn mallistoon. Kuva yllä on Monitalyn tämän syksyn mallistosta. Syksyn lookbookissa malleina ovat Yuketenin Ryan ja Monitalyn/Meg Companyn Juan.

Oman firman kaverit malleina. Se kuvaa Matsudan rentoa otetta, joka näkyy kaikessa tekemisessä.

Ensi kesän Monitaly-mallisto on yhtä hykerryttävää kuosia. Ruutua, raitaa ja paisley-kuviota. Irtotakkeihin Matsuda on aina kaatanut kuviota isolla kauhalla. Jos liian räikeät kuosit epäilyttävät, Monitalyn sisäänheittotuotteeksi sopii solmio.

L1070330

Tai rusetti.

Matsudan oma tarina on kirjava kuin ensi kesän kuosit.

Japanilaissyntyinen Matsuda muutti Kaliforniaan unelmiensa perässä. Hän aloitti sisäänostajana ja perusti vuonna 1985 Meg Companyn. Sen alle syntyi pari firmaa: yksi teki kenkiä (Yuketen) ja toinen vaatteita (Monitaly). Molempia ohjaa edelleen huikea tyylitaju ja arvostus amerikkalaisia perinteitä kohtaan. Matsudan tuotteiden maailmanlaajuinen menestys osoittaa, että se toimii.

Matsuda on kotoisin Osakasta. Hän hengaili teininä porukassa, jolle Amerikka oli suuri unelma. Osaka oli otollista maaperää USA-uteliaille. Vintage-kauppialta löytyi juuri oikeita merkkejä: Brooks Brothersin pukuja, L. L. Beanin duck bootseja ja Pendleton-paitoja.

Mikä ensi kesän mallistoon vaikuttaa eniten?

”Southern California.”

Hmm. Puhutte vähän, Mr. Matsuda, mutta viisaita.

Olisi vähättelyä sanoa Monitalyn ja Yuketenin saaneen vaikutteita americanasta. 45-vuotias Matsuda on americanan arkistoija ja konservaattori. Kesän mallisto henkii Matsudan kotimaisemia Hermosa Beachistä, sitä Etelä-Kaliforniaa ja varsinkin paikallisten vintagen aarreaittojen vaikutusta.

Tämän talven mallistot ovat tuttua Monitalyä. Jos kesämallisto on saanut vaikutteensa Matsudan vuosien kokemuksesta Rose Bowlin vintage-torilla, talvimallistossa näkyvät hänen matkansa Amerikan halki New Englandin ja Mainen takamaille. Tyyppinä preppy Kauriinmetsästäjä, ehkäpä.

Tärkeintä eivät kuitenkaan ole americanasta saadut vaikutteet. Monitaly ja Yuketen ovat itsessäänkin the real deal. Kaikki vaatteet ja kengät on valmistettu Yhdysvalloissa.

Lookbook-kuvat: Monitaly

27 syyskuun, 2013

Civilization begins with distillation

Kirjoittajan elämä on täynnä vaaroja ja haasteita. On niin monia tapoja prokrastinoida, vältellä välttämättömyyttä ja- HEI! Hill Climb Racingistä on tullut uusi päivitys!

Kirjoittamisen välttely erityisesti kirjailijajulisteita Etsystä ostamalla tuntui sopivan tähän perjantaihin. Innostuin näistä Obvious Staten julisteista (ja tilasin kai kolme. Vaikea sanoa tarkkaan, kun pelasin samalla Hill Climbia).

Hyviä oli monta, tässä muutamia poimintoja – sattumalta siinä järjestyksessä, jossa hyvän kirjoittamisen perjantai etenee.

”The right time is any time that one is still lucky to have.” Henry James

”I am half agony, half hope.” Jane Austen

”Civilization begins with distillation.” William Faulkner

Kirjallista viikonloppua!

Teksti: Jani

Kuvat: Obvious State

26 syyskuun, 2013

Syksy ja solmiot

Valokuvaaja–Elina lähti joogaretrittiin ja ohjeet olivat hyvin ystävälliset ja selkeät: ei sitten liikaa Instagrammia blogiin, Jani. Jos minä kuitenkin ihan vähän kokeilen…

Syksy tuli ja vaihdoin kesäsolmiot sesonkiin sopiviksi. Mutta millaisia ovat syyssolmiot? Rennompia, karumpia ja helpompia käyttää. Alla muutama esimerkki omasta vaatekaapistani.

Vasemmanpuoleinen on Gantin oliivinvihreä neulesolmio, jonka nappasin jostain ystävämyynnistä kympillä. Hyvä diili. Tyylipuristi ehkä luokittelisi neulesolmion kesäasusteeksi, mutta jokainen sääntöjen rikkoja pitää sopivassa määrin kesäkamoja talvellakin. Kyseinen Gantin neulesolmio on puuvillaa, mutta tavallista paksumpi ja siksikin sopiva juuri syksyyn ja talveen.

Yläkuvan oikeanpuoleinen Gant Ruggerin tweed-versio sen sijaan palaa rotaatioon juuri oikealla hetkellä. Nyt. (I’m wearing it right now.)

Kahden sinisen pilkullinen villasolmio Amanda Christenseniltä on täsmäostos Stockmannin kesän alennusmyynnistä. Kesähankinta, joka on päässyt kaulaan vasta säiden viilentyessä.

Tämä J. Crew’n villainen skottiruutusolmio on perinteisintä amerikkalaista preppy-osastoa. Solmio on tarpeeksi modernin kapea, ettei se lipsahda huumoripukeutumisen puolelle. Ruutukuosi nimittäin on sen verran kirjava, että kapea kaistale kaulassa on juuri sopiva määrä asussa. Kokonainen irtotakki saattaisi useimmissa yhteyksissä olla liikaa ja housut muistuttavat Speden speleistä.

Raskas sää vaatii raskaat solmiot. Nämä raffimmat tweedit ja plaidit sopivat täydellisesti nykyiseen omaan solmiofilosofiaani: minun ei ole pakko pitää kravattia ja juuri siksi pidän.

Teksti ja kuvat: Jani

24 syyskuun, 2013

Pieni pyhiinvaellus

Isälläni ja minulla on perinne. Tai oikeastaan se on isäni perinne, joka minulla on kunnia saada jakaa hänen kanssaan. Perinteen mukaan käydään kerran (tai kaksi) vuodessa Manchester Unitedin ottelussa Old Traffordilla.

Tämäntyyppisillä pyhiinvaelluksilla eletään yleensä 72 tuntia mahdollisimman englantilaisesti, mutta matkaan mahtuu muutakin kuin olutta, jalkapalloa ja olutta. Ei paljon muuta, mutta jotain sentään.

Jos Old Traffordin jalkapallostadion on Theatre of Dreams, Manchesterin Northern Quarterissa sijaitseva Oi Polloi on Brick and Mortar Store of Dreams.

Moni tuntee Oi Polloin huippuluokan nettikauppana, mutta se on pienen pyhiinvaelluksen arvoinen luonnossakin. Vierailu Thomas Streetin liikkeessä palauttaa uskon kivijalkakauppaan.

Oi Polloi (hoi polloi on kreikkaa ja tarkoittaa kansaa tai massoja) on perustettu vuonna 2002 ja reilussa kymmenessä vuodessa konsepti on hiottu huippuunsa. Kaupassa yhdistetään samaan hyllyyn casual-tyylin klassikot ja trendinimerkit Euroopasta ja USA:sta.

Tyypillisiä perinteisiä Oi Polloi -brändejä ovat Baracuta, Barbour ja Polo Ralph Lauren sekä luonnollisesti niiden japanilaiset yms. erikoislinjat. Klassikkomerkkien rinnalla myydään uudempia suosikkeja kuten Engineered Garments, Norse Projects ja Beams Plus. Kuitenkaan kyse ei ole yksittäistä merkeistä vaan kokonaisuudesta. Oi Polloi on kivijalkakaupan mestariteos.

Asiakaskokemuksen näkökulmasta Oi Polloita leimaa laatu, rentous – ja huumori.

Parhaiten huumori ilmenee Oi Polloin nettisivujen lookbookissa eli Deck-Outissa. Deck-Out on ehtinyt yli 200 asukokonaisuuteen, ja kaava on aina sama.

Tylsiintyneen näköinen malli, joka on yleensä joku myyjistä. Asu kaupan valikoimista. Selostuksena päätöntä tarinaa.

Asun numero 29 kuvaus alkaa: ”There’s an assumption that all rich people live in nice houses and have big posh cars. This guy isn’t having any of that though.”

Hän on tietysti ”Mr. Brown as The Homeless Millionaire ”.

Oi Polloi on pyhiinvaelluskohde, jonka ruokkii uskoa kivijalkakauppaan.

On mahdotonta poistua kaupasta tyhjin käsin, mutta viime kerralla olin tylsä. En pitänyt kiinni suunnitelmistani ja ostanut Bass Weejunseja tai muutakaan mod-kamaa.

Ostokseni oli hyvin käytännöllinen. Tarvitsin tennarit ja mukaan lähti pari Supergan 2750 Cotu Classiceja.

Mutta onneksi Manchesterin-matkassani on kyse perinteestä. Seuraavalla reissulla Unitedin voittoa juhlitaan Bass Weejunsit jalassa. Tai ehkä sittenkin jalassa on Loake Brightonit, kuten The Homeless Millionairella.

Teksti ja kuvat: Jani

Kuvakaappaus (Mr. Brown as The Homeless Millionaire) Oi Polloin sivuilta.

18 syyskuun, 2013

Kahvilassa kirjoittamisesta

– Hei hei, isä lähtee töihin.

– Mihin kahvilaan?

Kirjoitan kahvilassa niin usein, että kaksivuotias tyttäreni pitää sitä maailman luonnollisimpana asiana.

Luonnollinen asia kahvilassa kirjoittaminen onkin. Itse asiassa, se on mielestäni täydellinen konsepti. Siisti pöytä, rajallinen aika, sopiva hälinä ja riittävästi kahvia. Kahvilassa kirjoittaja on vähemmän yksin.

Ei-kahvilakirjoittajille kahvilassa kirjoittaminen on omituinen työnteon muoto. Kaksivuotias kyllä ymmärtää, mutta kun jään kiinni kahvilasta läppäri sylissä, moni aikuisystävä toteaa suoraan: täällä sä vaan istut.

Kuten David Mamet kirjoitti: ”In a restaurant one is both observed and unobserved. Joy and sorrow can be displayed and observed ”unwittingly,” the writer scowling naively and the diners wondering, What the hell is he doing?”

Mamet’n kirja Writing in Restaurants (1987) on julkaistu aikana, jolloin ravintoloissa ja kahviloissa kirjoittaminen oli hieman erilaista. Kirja on julkaistu aikana ennen bloggaamista, mutta Mamet sivuaa perustavanlaatuisia aiheita tutulla ankaruudella – ja huumorilla. Eesimerkiksi essee True stories of bitches alkaa sanoilla ”The bitchiest person I know is my sister.” Kirjoitettu baarissa, luulisin.

Kirjoittajankin näkökulmasta kahvilassa kirjoittamiseen voi suhtautua kahdella tavalla. On niitä, joiden mielestä se on poseerausta ja ajanhukkaa. Ja niitä, joille se on yksi tärkeimmistä paikoista.

Lukeudun itse jälkimmäiseen ryhmään. Kahvila on ns. kolmas paikka. Koti on ykkönen, toimisto on kakkonen, mutta kaikki kirjoittamisen työvaiheet eivät mahdu näihin kahteen paikkaan. Joskus kolmas paikka on se, jossa deadlineen ehditään. Joskus juuri siellä on helpointa olla tekemättä mitään.

Useimmiten siellä on tehokkainta editoida, kun on konkreettisesti irrottanut itsensä paikasta, jossa suurin osa työtä tehdään. Olettaen, että suurin osa työtä tehdään jossain muualla.

Kahvila – kolmas paikka – rentouttaa, ja avaa uusia maailmoja.

Kirjoittajan näkökulmasta Helsinki on nykyään maailmanluokan kahvilatyöskentelykaupunki. Minulla on monia suosikkikahviloita, joissa on erilainen tunnelma ja paikka kirjoittajan työhuoneena. Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.

Luetpa tätä kotona tai kahvilassa, lopuksi vielä Mamet’n kiteytys kahvilakirjoittamiseen.

”The act of creation, no less than the final production, when suffered in public gives the lone creator the satisfaction of fulfilling a place in society.”

Amen.

Kuvat: Elina

Teksti: Jani

12 syyskuun, 2013

Lätkäjätkä

Vuoden ensimmäinen jääkiekkomaininta. SM-liiga alkoi tänään.

Samaan aikaan toisaalla: New York Rangersin Henrik Lundqvist se vaan loikoilee flyygelillä Valentinon black watch -puvussa. In Sweden they have this thing called staili meininki.

Kuva: MR PORTER