Tagged: miehen tyyli
YMT: Alistair
Alistair on englantilainen valokuvaaja. Hän kuvaa työkseen monenlaista tyylilajia muodista perinteisimpiin potretteihin, mutta on maininnut muotokuvat suosikkitöikseen. Siksi on sopivaa, että juuri YMT:n in-house potrettitaituri Elina otti kuvat, kun Alistair pääsi kameran toiselle puolelle.
Elina kuvasi Alistairin kotioloissa Lontoossa. Miehen näkemys maailmasta aukeaa uudella tavalla, kun hänet näkee paikassa, jossa hän rentoutuu.
On selvää, että muun muassa Burberrylle, Net-a-Porterille ja Smythsonille kuvannut Alistair on tyylitaituri myös kotonaan.
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Rennon siisti sävytettynä jollain vivahteikkaalla. Casually smart with a modern twist!
Mistä ammennat vaikutteita tyyliisi?
Elokuvat ovat aina vaikuttaneet paljon pukeutumiseeni, se on on selvä. Paras esimerkki tästä ovat Wes Andersonin elokuvat. Matkailu myös: olen pian menossa Pariisiin ja Göteborgiin. Rakastan musiikkia, mutta se ei niinkään vaikuta pukeutumiseeni. Tai no, täytyy toki sanoa, että rakastan rock’n roll -tyyliä.
Tyylisääntö, jota noudatat aina?
On parempi ylipukeutua kuin alipukeutua.
Tyylisääntö, jota rikot aina?
Pukeudun lähes aina farkkuihin, joten se olisi varmaan se. Mutta eivätkö säännöt ole tehty rikottaviksi?
Kuka on tyyliesikuvasi?
Tosielämässä Philip Start ja fiktion puolelta James Bond.
Mitä vinkkejä sinulla olisi YMT:n lukijoille kotikaupungistasi Lontoosta?
Pukeutumisen suhteen yksinkertaisesti tämä: pue päällesi, mitä ikinä sopiikin juuri sinulle. Tyyli tulee sisältä, sitä ei voi luoda toiselle.
Pidän monista paikoista Lontoossa, mutta meni sinne päiväsaikaan tai illalla – Soho ei petä koskaan!
Mikä omistamasi esine on sinulle tärkein?
Autoni. BMW Z4 (E85). Tanskalaista designia ja saksalaista insinööritaitoa.
Olet valokuvaaja. Miten se vaikuttaa pukeutumiseesi?
Pukeudun mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, mutta yritän myös näyttää tyylikkäältä. Itse asiassa. Merkeistä Mr. Start on suosikkini ja vastaa kaikkiin edellä mainittuihin tarpeisiin.
Mikä on mottosi?
Lainaus Casio G-Shockilta: ”Never give up!”
Kiitos Alistair!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Baracuta ja klassikon parantamisen haaste
”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”
Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.
Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?
Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.
Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)
Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.
Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.
No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.
Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.
Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.
Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.
Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.
Teksti ja kuvat: Jani
YMT: Ben
California is always a good idea. Los Angelesin Silver Laken, Los Felizin ja Echo Parkin alueilla on yhteinen estetiikkansa. Hipster on nykyään ruma sana, mutta on vaikea heittää tuota kolkkaa Los Angelesista mihinkään muuhunkaan lokeroon.
Nämä itäiset hoodit ovat kuitenkin uutta Los Angelesia parhaimmillaan. Pala länsirannikon Brooklyniä. Ne ovat kahviloiden, baarien ja luovan teollisuuden aluetta, jossa miehillä on parrat ja hatut, naisilla tatuointeja, Pabst Blue Ribbon (oikeastaan paikallisten pikkupanimoiden craft beer) virtaa ja kaikkialle pääsee polkupyörällä.
Silver Lakessa asuu myös Ben, jonka losfeliziläisen tyylin Elina hienosti vangitsi. Ben on 35-vuotias näyttelijä, tuottaja, kirjoittaja, ohjaaja, muusikko, DJ, yrittäjä ja hyväntekijä.
Ben puhuu paljon, mutta viisaita. Ja harvoin on yhteen YMT-postaukseen saatu näin paljon asiaa.
Vielä huomio: Benin perustamat hyväntekeväisyyshankkeet ovat Aim High ja Fresh Charities. Molemmat klikkauksen arvoisia, tsekkaa nekin.
Mikä sinua inspiroi tyylin suhteen?
Inspiraationa voi olla vaikkapa arkkitehtuuri suurissa kaupungeissa – tai erämaa. Vietän paljon aikaa molemmissa. Olen asunut vuosia Bay Arealla, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Mutta olen myös asunut kaksi kuukautta putkeen erämaassa ja vuoristossa (High Sierra Nevada Mountains) sekä pitkiä aikoja myös Keniassa ja Tansaniassa.
Uskon, että näissä täysin erilaisissa ympäristöissä eläminen on ihmiselle täydellisen tasapainon tila.
Se kuvaa myös tyyliäni parhaiten. Haluan näyttää hyvältä kaupungissa, mutta useimmiten samat kamat, joilla erotun jossain tilaisuudessa kaupungissa toimivat myös erämaassa. Minulle tyyli ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että isoisäni isä piti veljiensä kanssa työvaatteiden kauppaa San Franciscossa 1900-luvun alussa, Suuren kultaryntäyksen aikaan. He kilpailivat Levi Straussin kanssa. Hauska yhteensattuma on, että sen ajan tyyli on nyt nousussa täällä Los Angelesissa.
Mitä tyylisääntöjä noudatat?
Pidän huolta siitä, että vaatteissa on kapea leikkaus – joko suunniteltuna ja räätälin korjaamana. Istuvuuden on oltava täydellinen. Ei liian kireä, ei liian löysä. Mietin myös paljon sitä, minkä jo omistamani vaatteen kanssa jokin uusi hankinta sopii. On tärkeää, että voin ottaa jotain kaapista ja se sopii aina muuhun asuun. Tämä pitää paikkansa erityisesti asusteiden, kuten hattujen, kellojen, aurinkolasien ja hanskojen kanssa.
Värien suhteen valitsen yleensä lämpimiä ja tummia sävyjä: maanläheisiä värejä, tummia violetteja ja sinisiä. Mutta sesongit pitää muistaa myös. Viininpunaista ja oranssia syksyyn.
Mitä tyylisääntöjä rikot?
En tiedä, onko tämä miehen tyylisääntöjen rikkomista, mutta minulla on tarkasti suunniteltu kokoelma koruja. Ja korujen käytössä on alasääntöjä. Korun on tultava minulle luonnollisesti, yleensä mukanani joltain seikkailulta. Suosikkirannekoruni sain tansanialaisessa kylässä. Koru on pronssia, eikä siinä ole juuri mitään designia. Se on karski ja miehekäs.
Ja pidän useasti kaulakorua, jonka sain Filippiineillä keskellä viidakkoa. Kyseisellä kaulakorulla on voimakas kulttuurinen merkitys sen alueen alkuperäisheimoilla. Vietin niissä maisemissa lapsuuteni viisi ensimmäistä vuotta.
Eli jos pidän koruja, niiden on löydettävä minut ja sovittava myös tiettyyn esteettiseen kehykseen.
Ketkä ovat tyyliesikuviasi?
Errol Flynn, Steve McQueen, Robert Redford, Paul Newman, The Rat Pack. Nick Woosterilla on loistava tyyli. Andre 3000, Mos Def. Ja totta kai, kuvitteellisista hahmoista James Bond ja Bruce Wayne.
Miten asuinpaikkasi Los Angeles vaikuttaa tyyliisi?
LA:ssa paistaa aina aurinko ja siksi aurinkolasit ovat täällä tärkeämmät kuin esimerkiksi New Yorkissa. Suosikkini ovat klassiset Ray-Banit tai pyöreämmät, 1940-luvun tyyliset lasit.
Pyrin aina pukemaan päälle kevyitä materiaaleja. Onneksi talvella on iltaisin vähän viileämpi, joten voin panostaa kerroksiin. Kerrospukeutumista tulee täällä ikävä. Takki on suosikkivaatteeni ja sitä ei täällä usein tarvitse.
Los Angelesissa on paljon art deco -rakennuksia ja kaupungin tunnelma on klassinen. Asun Los Felizin alueella, jossa monet Hollywoodin kulta-ajan tähdet asuivat. Minusta siellä asuvana minulla on vastuu pitää tyylistäni huolta, tietty taso pitää olla. Keep it clean. Keep it classy. Se vain näyttää paremmalta.
Mistä yleensä hankit vaatteesi? Olisiko sinulla suomalaisille lukijoille vinkkejä esimerkiksi nettikaupoista?
En osta mitään nettikaupoista. Käyn LA:ssa Wastelandissä ja Crossroadsissa. (Huom. Wasteland netissä vain naisten kauppana.) Erityisesti Wastelandistä löytyvät kaikki miesten huippumerkit – ja kaikki siitä käytettyä ja vintagea, mutta erittäin laadukasta kamaa. Kaikki, mitä myydään Barney’sillä, löydän ne Wastelandistä. Ja osa uutenakin. Pitää vain tietää, mistä etsiä. 🙂
Mikä on mottosi?
Aim High. Stay fresh. Be creative.
Kiitos Ben!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Frenn ja Saint Vacant – suomalaisen miehen asialla
Olin viikonloppuna mukana hotelli Klaus K:n brunssilla. Muotibrunsseja Bulevardin putiikkihotellissa on pidetty pitkään, mutta nyt aiheena ja isäntinä olivat ensimmäistä kertaa suomalaiset miesten vaatemerkit. Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus oli selvästi osa suomalaisessa miesten tyyliskenessä olevaa reipasta nostetta.
Kotimaisilla brändeillä on tärkeä rooli innostamisessa ja kiinnostuksen herättämisessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aiemmin pukeutumista vastaan jurottanut miesten enemmistö on saatu kauppaan nimenomaan kotimaisilla merkeillä, Made in USA –tarinoilla ja americanan sovelluksilla. Toimisiko paikallisuus meilläkin?
Ainakin Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus innoitti helpon piristysvinkin jokaiselle pukumiehelle ja satunnaiselle tyylistä kiinnostuneelle tyypille.
Sekoita asuusi silloin tällöin jotain suomalaista suunnittelua – esimerkiksi Saint Vacantin kenkää tai Frennin paitaa tai takkia. Sijoita suomalaiseen suunnitteluun ja ota se kulttuuritekona.
Pukeutumisen kulttuuri kehittyy osaltaan siitä, että miehille on tarinoita kerrottavaksi. Sekä Frenn että Saint Vacant ovat hienoja esimerkkejä uusista suomalaista merkeistä, jotka panostavat brändiin laajasti. Niistä riittää tarinaa – vähintään suunnittelun suomalaisuudesta.
Jarkko Kallion ja Antti Laitisen luotsaama Frenn on jo saanut hienosti näkyvyyttä suomalaisessa mediassa ja rento lähestyminen urbaanin työmiehen puvustamiseen on erittäin tervetullut näkökulma. Saint Vacantin kohdalla Janne Laxin pitkän linjan artesaanityö näkyy monipuolisena mallistona. Molemmista merkeistä kerrotaan pian lisää YMT:ssä.
Ilmiöt kasvavat ruohonjuuritasolla. Sanotaan, että taistellakseen nettikauppaa vastaan, kivijalkakaupan pitää nykyisin olla elämyksellistä. Toisaalta pitää elämyksiä saada jo kaupan ulkopuolella. Brunssit ja helsinkiläisen Foundryn isännöimät illat, joissa pääsee tutustumaan tekijöihin brändien takana ovat aina paikallaan.
Hieno tapahtuma suomalaisten laatumerkkien isännöimänä. Lisää näitä! Kiitos Frenn ja Saint Vacant!
Kuvat ja teksti: Jani
Laatu on äijän ekoteko
”Good work ain’t cheap and cheap work ain’t good.” Norman ”Sailor Jerry” Collins
Laatu on monimutkainen käsite. Se tarkoittaa pyrkimystä täydellisyyteen. Laatu on oikeita ratkaisuja yllättävissäkin paikoissa. Parhaita materiaaleja, joiden eteen on tehty uhrauksia. Laatu huokuu tuntikausien käsityötä. Laatu on sitä, että saat enemmän kuin odotit.
Jokainen ymmärtää, että laatu maksaa. Laatua ostanut asiakas ei kadu kauppaa seuraavana päivänä tai vuoden kuluttua. Todellisen laadun ikä mitataan kymmenissä vuosissa. Se on palvelun korkein aste.
Sanotaan, että halpaa ja hyvää ei ole olemassa. Tai ei ainakaan halpaa ja hyvää, joka kestää 15 vuotta. (Tai ei ainakaan uutta ja halpaa ja hyvää – vintage on asia erikseen).
Ostamme kuitenkin usein uutta ja halpaa, sillä olemme vain ihmisiä. Silloin tällöin hinta on liian houkutteleva. Joskus muoti vie mukanaan. Mutta laatu, se houkuttelee aina.
”Quality means doing it right when no one is looking.” Henry Ford
Olen miettinyt vaateteollisuuden ekologisuutta miehen näkökulmasta. Kokolihamiehen voi olla vaikea lähteä mukaan ekologiainnostukseen. Materiaalit saattavat olla haastavia ja ekon ideologia ei tunnu aina omalta.
Ekologisuus on myyty miehille väärin.
Itse asiassa ekologisuus on vain laatuun, alkuperään ja vastuullisuuteen panostamista. Yksinkertaisimmillaan äijän ekoteko se, että panostaa laatuun. Mies ostaa tavaroita, jotka kestävät. That’s it. Laadukkaan esineen tunnistaa siitä, että sen voi korjata. Jos farkut hajoavat, ne korjataan. Kun kengän pohja kuluu puhki, pohja vaihdetaan. Kun vyö katkeaa, samaan solkeen teetetään uusi.
”One cannot develop taste from what is of average quality but only from the very best.” Johann Wolfgang von Goethe
Laatu on kaikille hyvä diili. Valmistaja pääsee tekemään parhaansa. Ostaja saa täydellisen tuotteen. Hyvä makukin kehittyy vain parhaiden mahdollisten tuotteiden, elämysten ja kokemusten kautta. Keskinkertainen ei auta valmistajaa, eikä sitouta kuluttajaa.
Laatu on helppo määritellä, eikö niin? Oikeastaan on helpompaa oppia tunnistamaan asiat, joissa laadussa on tingitty. Laatu voi olla tunnistettavissa kosketuksella, mutta se voi olla myös epämääräinen lämmin olo. Sanotaan näin: laatu on tuotteen piirre, joka saa unohtamaan korkealta tuntuneen hinnan kirpaisun.
Luota siis itseesi. Ei sinua voi huijata. Jos jokin tuntuu heti erityisen hyvältä, se luultavasti on sitä. Laatua!
“The price of greatness is responsibility.” Winston Churchill
Voisimme jatkaa kuuluisien ajattelijoiden englanninkielisten lauseiden lainaamista ikuisesti, eikä laatu kärsisi.
Tärkein opetus miehelle on tämä: kun ostat uutta, osta laatua.
En tiedä, missä asut. Mutta tiedän, että jossain lähellä työskentelee ammattilainen, joka arvostaa laatua. Heitä on enemmän kuin uskommekaan. Panosta tähän: etsi paikka, joka korjaa kamasi. Jokaisella laadukkaalla kenkäparilla, laukulla tai jopa farkuilla on paljon pidempi elämä, kun siitä pidetään huolta. Se on ekologista kuluttamista äijätyyliin.
”Quality is not an act, it is a habit.” Aristoteles
Pinkomo Helsingin Iso Roobertinkadulla on paikka, jossa laatu näkyy. Sitä myydään ja sitä luodaan korjauksien kautta. Voisin listata tässä kaikki laatumerkit Filsonista Pike Brothersiin ja Leestä Sandqvistiin, mutta en tee sitä.
Virallinen lausuntoni on tämä: Pinkomossa valikoima on harvinaisen tarkkaan valittu tasokkaiden materiaalien, kestävyyden ja miehekkään ekologian näkökulmasta.
Omistajasuutari Mikko korjaa myös ammatikseen Red Wingin työbuutseja. Red Wing on tunnetusti yksi karkeimmista kenkämerkeistä. Näissä kengissä nahka kestää, mutta pohjat kuluvat.
Todisteena laadusta amerikkalainen Red Wing on myöntänyt Pinkomolle lisenssin vaihtaa aitoja Red Wing -pohjia. Sellaista laatutakuuta ei voi ostaa, se pitää ansaita.
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Muusana musiikki
Janne, 43, on helsinkiläinen graafinen suunnittelija. Kun hän ei ole suunnittelemassa tuplaplatinaa myyvien levyjen kansia tai nauttimassa mainoskunniasta Cannesissa, Janne vastailee YMT:n kysymyksiin.
Jannella on työnsä puolesta – tai ehkäpä siksi, että hän on herrasmies – silmää yksityiskohdille ja hänen tyylitajunsa on äärimmäisen hienostunut. Heti kättelyssä oli selvää, että tälle kaverille ovat tärkeitä esineiden tausta ja tarinat sekä vaatteiden materiaalit.
Mitä teet työksesi?
Olen graafinen suunnittelija. Käyntikortissa lukee: Director of Creative Services.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Se on pääsääntöisesti sekoitus kasuaalia ja formaalia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta sitä se on mun kohdallani ollut niin pitkään kuin muistan. Toinen mulle tärkeä juttu on materiaali; suosin luonnonmateriaaleja. Tekokuidut on pannassa. Vaatebrändien taustat ja tarinat niiden takana lisäävät kiinnostusta.
Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten? Mistä ammennat inspiraatiota?
Poikkeuksellisen pitkään minua on inspiroinut Yhdysvaltojen länsirannikon 40–50-lukujen tyyli; jazz, arkkitehtuuri ja design. Asiasta kiinnostuneille suosittelen kirjaa Birth of Cool – California Art, Design and Culture at Midcentury (Prestel). Yksittäisistä jutuista musiikki vaikuttaakin muhun kyllä eniten.
Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat?
Puvun kanssa en käytä tennareita.
Tyylisääntö, jota rikot?
Käytän helposti päähinettä sisätiloissa tuntematta sen suurempaa häpeää. Ja farkkukangasta voi käyttää missä tahansa.
Onko sinulla tyyliesikuvia?
Joo, on useita. Nick Wooster, Philip Crangi, Steve McQueen, Jack Kerouac ja Tom Waits.
Vakiodrinkkisi?
Jack Daniel’s & Cola
Mistä yleensä ostat vaatteesi?
Mulle on tärkeää hypistellä ja siksi nettishoppailu on mulle hankala asia. Oikeastaan MR PORTER on ainoa nettikauppa, jota käytän. Suosin siis ostamisessa kivijalkaa. Helsingissä suosittelen näitä: Beam, My o My, Sauma ja Pinkomo.
Matkustellessa tulee ostettua aika paljon vaatteita. Kesät on tullut vietettyä Nizzassa, joka ei ole mikään muodin kehto, mutta sieltäkin löytyy ihan mainio liike: Antic Boutik.
San Franciscossa vierailevalle suosittelen Taylor Stitch -nimistä liikettä. Tukholman Nitty Gritty on edelleen hyvä.
Olet graafinen suunnittelija: miten se vaikuttaa tyyliisi?
Nuorempana se varmasti vaikutti enemmän. Nyt en anna sen vaikuttaa. Luovilla aloilla työskentelevillä on aika vahvat konventiot pukeutumisen suhteen.
Sinulla on paljon tatuointeja. Mikä on tärkein ja mikä on sen tarina?
Vaikea kysymys. Mulla kun on aika pitkältä aikaväliltä erilaisia tatuointeja – osa hyvinkin henkilökohtaisia ja osa vähemmän. Kaikkiin kuviin liittyy joku asia tai elämänvaihe, joka on opettanut jotain ja kai siinä on kyse siitä, että pelkää kadottavansa jonkun tärkeän muiston. Noi ässät hihoissa, jotka on uusimmat, on tatuoinnut Juan Puente San Franciscosta. Kyllä niihinkin liittyy tärkeä muisto, vaikka ne on ajatuksena lähinnä vitsi – eikä ne liity uhkapeleihin.
Mikä on mottosi?
Legendaarista urheilijaa, Muhammad Alia lainaten: “A man who views the world the same at fifty as he did at twenty has wasted thirty years of his life.”
Amen. Kiitos Janne!
Yhden miehen tyyli 