Oudointa ja parasta tänään. Ryan Adamsin täyscover Taylor Swiftin 1989-levystä. Shake It Off on Bruce Springsteenin I’m on Fire bommattuna Swiftin alkuperäisen Shake it Offin päälle.
Jon Stewart vitsaili joskus, että Bruce Springsteen on Bob Dylanin ja James Brownin salattu lapsi. Jos Adams ja Swift saisivat lapsen, sekin ilmeisesti olisi Bruce Springsteen.
Do it.
Esittäydyn Twitterissä muun muassa sanoilla ”Beard with a man”. Sanotaanko, että parta-asiat kiiinnostavat.
Miten mies ajaa parran? Millaisia ohjeita parranajoon antaa muille? Sanon aina, että Post Beard-Trim Stress Syndrome (PBTSS) on todellinen ongelma. Vai eikö muka partansa ajanut Esko Valtaoja kadonnut julkisuudesta, kunnes oli kasvattanut edes vähän partaa takaisin?
Minulta kysytään useimmiten kolmea asiaa: mistä kannattaa ostaa puku? Millaisen lahjan ostaisin miehelle? Ja miten mies ajaa parran?
Kaikkiin löytyy nopeita vastauksia, mutta viimeinen kysymys on helpoin. Ennen oman version kuvaamista, tässä Harley Morensteinin klassikkoversio.
Kirjoitin viime vuonna Vapaa tyyli -nimisen tyylikirjan ja jostain käsittämättömästä syystä onnistuimme houkuttelemaan Rami Niemen kirjan kuvittajaksi. Tavoitteena oli luoda humoristinen, tyylikäs ja ajaton kuvitus. Onnistuimme, sanon.
Jos sinulla on mahdollisuus saada Rami Niemi kuvittajaksi, ota Rami Niemi kuvittajaksi.
Kirjoitan kuvittaja-aiheesta säännöllisesti, jotta pystyn taas jakamaan Niemen kuvituksia bloginkin puolella. Kukapa ei tekisi niin.
Tällä kertaa perusteena on ajankohtainen päivitys.
Rami Niemeä – ja kymmeniä muita lahjakkuuksia – edustaa Suomessa Agent Pekka. Ja Agent Pekka on juuri päivittänyt nettisivunsa. Jos etsit loistavaa kuvittajaa, sen löytäminen on entistä helpompaa.
Jani
Tänään tuli tasan 40 vuotta Bruce Springsteenin Born to Run -levyn julkaisusta. YMT nostaa villapipoa, hipaisee partaansa ja jatkaa luuserin esittämistä tässä eeppisessä runossa, jota myös elämäksi kutsutaan.
”The best music is essentially there to provide you something to face the world with”, Springsteen on sanonut. Amen.
Alla oleva esitys Born to Runin päättävästä Jungleland-kappaleesta täyttää 40 vuotta tämän vuoden marraskuussa. 25-vuotias Springsteen elämänsä kunnossa Lontoossa Hammersmith Odeonin keikalla. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja The E Street Band oli timmissä kunnossa esittämässä tuoreen levyn kappaleita.
Ja käytän myös jokaisen mahdollisen tilaisuuden jakaa tämä video, jossa Jon Stewart puhuu Springsteenistä. (Yksi ympyrä sulkeutui, kun 65-vuotias Springsteen esitti Born To Runin Stewartin viimeisessä The Daily Show -ohjelmassa pari viikkoa sitten.)
Tämän videon Jon Stewartin puheesta voi katsoa kerran kuukaudessa.
Mutta tiedäthän: ”The highway’s jammed with broken heroes on a last chance power drive”. Ennemmin tai myöhemmin, olemme kaikki siinä tilanteessa.
Kiitos ja onnea.
Keskustelin juuri tänään kollegani kanssa siitä, miksi kirjoittaa tyylistä. Vastaukseni oli vaistomainen. Koska Glenn O’Brien tekee niin.
Ja sitten tuli tämä uutinen: The Style Guy eli Glenn O’Brien on saanut potkut amerikkalaisesta GQ-lehdestä. ”Seuraaja” on jo nimetty. Eipä siitä sen enempää. Style Guy uudelleenbrändääminen on loukkaus.
Tilanne on sama kuin Leijonien MM-kisapeleissä Juhani Tammisen sijaan muu kekkuloisi Don Tami -kaulaliina kaulassa ja tekonurmibleiseri päällä laukomassa totuuksia suoraan syötöstä.
Outoa, kuten nelivuotias tyttäreni sanoisi.
Glenn O’Brien loi Style Guy -käsitteen ja kirjoitti GQ:n tyylipalstaa 15 vuotta. Hän oli tyylipalsta.
Vielä viime vuonna hän teki kokonaisen GQ-numeron yksinään – myyntiargumentteina olivat Style Guy -viisaudet ja pettämättömän pragmaattinen tyylitaju. O’Brien lanseerasi humoristisen otteen tyylistä kirjoittamiseen. Ei vastausta ilman hyvää one-lineria! Kirjoittaja ja kriitikko, O’Brien on newyorkilainen legenda, joka oli edellisessä elämässään underground-tv:n pioneeri ja kuului Andy Warholin Factory-jengiin.
”Olen nauttinut huikeaa menestystä 15 vuotta jostain, minkä olen luonut yksin ja nyt he yrittävät saada tilanteen näyttämään siltä, etten ole tarpeeksi moderni tai että heidän on vaihdettava nuorempaan – se on täysin epärehellistä. Tosiasiassa kyse on siitä, että he haluavat halvempaa […]. Gentlemen? I don’t think so”, vain hiukan katkera O’Brien kommentoi Four Pins -blogille.
En tiedä, mitä sanoa. Olen oppinut Glenn O’Brieniltä paljon. Belgian shoes, hihattomien paitojen käyttäminen julkisella paikalla, sukkien väri, puvun väri rannalla vietettäviin häihin ja sadat muut pienet valinnat ovat lastenleikkiä Style Guyn lukijoille.
O’Brien on Vapaa tyyli -kirjan epävirallinen oppi-isä, etäprofessori.
Kysymys: pitääkö sukkien värin sopia housuihin vai kenkiin?
Vastaus: sukkien värin tulee sopia sinun persoonallisuuteesi.
Kun kirjoitin Vapaa tyyli -kirjan, oli itsestäänselvää, että kirjan ensimmäinen lainaus on käytännöllisen, yllättävän, humoristisen ja pettämättömän tyyliniekan kynästä. Kiitos, Glenn O’Brien.
”Kun tyyli on saatu hiottua täydelliseksi, on aika romuttaa se.”
Teksti: Jani
Totta kai kenkiä voi olla liikaa. Valkoiset tennarit ovat kuitenkin kesäkengistä parhaat. Otetaanpa uudestaan: valkoisia tennareita ei voi olla liikaa.
Toimin uskollisesti samalla tavalla. Ostan valkoiset tennarit kesän alussa. Pidän niitä joka päivä. Kesän lopussa ne ovat harmaat, ruskeat tai parhaassa tapauksessa mustat.
Minulla on systeemi. Vanseja pidän USA:ssa, Supergat ovat parhaimmillaan Euroopassa. Stan Smithit ovat sadepäiville (Niken Air Force Onet toimivat yhtä hyvin). Converset ostin Roomasta 1990-luvun alussa. Eihän niitä voi enää poiskaan heittää! Systeemi toimii. Yksi pari kestää kevyesti kolme, neljä, kaksikymmentäviisi kesää.
Mitä miehen tyyliin tulee, valkoiset kangastennarit sopivat jokaiseen kesäpäivään. Satoi tai paistoi. Käytän sateisina päivinä nykyisin edellisen kesän Superga-tossuja, joissa sadepisarat ja väistämätön sotku eivät enää näy.
Supergat sopivat jopa puvun kanssa kesätoimistoon, mutta vanhaa Vapaa tyyli -viisautta lainaten: jos pitää tennareita puvun kanssa, tennareiden on oltava siistit.
Valkoinen tennari on klassikko, jota ei tarvitse keksiä uudelleen.
Lyhyt historiakatsaus.
Superga-tossut lanseerattiin vuonna 1925. Converset Chuck Taylorin matala malli ilmestyi vuonna 1917. Kalifornialainen Vans teki ensimmäisen – ja mielestäni parhaan kenkänsä – Authenticin vuonna 1966. Adidaksen Robert Haillet -kenkä nimettiin vuonna 1971 Stan Smith -kengäksi.
Vielä yksi juttu. Valkoiset kengät eivät pysy valkoisina koko kesää. On todella hyvä tuuri, jos ne pysyvät tahrattomina ensimmäisen päivän. Kyllä niitä silti puhdistaa voi. Useimmat kangastennarit kestävät konepesua, muista kuitenkin kuivattaa kengät esimerkiksi auringossa (Suomessa vaikeaa). Nauhat on erityisen helppo pestä koneessa, kannattaa varmaan tehdä silloin tällöin. Kengistä yksittäisiä tahroja voi halutessaan putsata vanhalla hammasharjalla – ja vaikka hammastahnaa apuna käyttäen.
Minä en ole koskaan tossujani pessyt. Mitä tummemmat tossut syksyllä, sitä parempi kesä.
Jani
EDIT heti alkuun:
Lisäsin kuvan vuonna 1979 julkaistusta haastattelusta. Giorgio Armani täytti eilen 81 vuotta. Auguri!
Mr. Armanin pukujen liehuva leikkaus ei sovi kaikille. Mitä elämään tulee, Armani käy rohkaisevasta esimerkistä kenelle tahansa.
1) Nuori Giorgio Armani opiskeli ensin lääkäriksi, mutta jätti opinnot kesken. 23-vuotiaana hän työskenteli milanolaisen La Rinascente -tavaratalon somistajana, eikä tiennyt, ”mitä tekee isona”. Oman suunnittelustudionsa hän perusti vasta 36-vuotiaana. Giorgio Armani -merkin hän perusti 42-vuotiaana. Suuri läpimurto suunnittelijana tuli vasta 46-vuotiaana.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
2) On täysin mahdollista esiintyä julkisesti samanlaisessa tummansinisessä t-paidassa 20-30 vuotta ja nousta tyylin legendaksi.
Valitse oma tavaramerkkivaatteesi.
3) Olen usein Vapaa tyyli -kirjasta puhuessa lainannut Giorgio Armanille kirjattua tyyliviisautta. Se kuuluu suurin piirtein näin: ”tyyli ei ole sitä, että huomataan. Tyyli on sitä, että muistetaan.”
Eli älä ehkä pue päällesi sitä hauskaa printtipaitaa, vaan se tummansininen t-paita.
4) Armani tunnettiin jo 1970-luvulla hienostuneesta siluetista ja taidokkaista materiaalivalinnoistaan. Läpimurto suunnittelijana tuli kuitenkin vasta, kun hän pääsi tekemään puvustuksen elokuvaan American Gigolo. Sittemmin Armanin vaatteet ovat olleet yli 100 elokuvassa, ja harvemmin sivuroolissa.
Käytä kaikki mahdollisuudet, jotka saat. Hitto – käytä myös ne, joita et saa.
Puoliksi kesälomaa suunnitellen ja puoliksi kehuttuun italialaiseen vaatemerkkiin tutustuen, katsoin Caruson lyhytelokuvan The Good Italian. Tyyli lainattu Wes Andersonilta (ok, paljon), viiniä ja prosciuttoa, yksi hieno sininen puku ja huonoa onnea, joka johtaa hyvään. Kuulostaa täydelliseltä lomalta.
”La nostra è una terra che sorprende…”
Buone vacanze!
Elämä ei ole mustavalkoista. Elämä on myös Yamaha XJR 1300 -moottoripyöriä.
Kreikan entisen valtionvarainministeri Yanis Varoufakisin henkilöbrändin kampanja on käynyt ylikierroksilla kuukausia. Kone ei hyydy, vaikka Varoufakis erosikin eilen ja Kreikka on selvitystilassa.
Muutama tuntia Varoufakisin eron jälkeen hänen lontoolainen kustantamonsa Zed Books tarjosi kansainväliselle medialle otteita Varoufakisin tulevasta kirjasta The Global Minotaur. On vain ajan kysymys, milloin ex-ministeriä voi alkaa ostaa puhujakeikoille. Zed Booksin ehdottama hashtag: #ministerofawesome.
Voimmeko silti keskittyä olennaiseen? Varoufakisin tyyliin. Yksi suurimmista helpotuksista Varoufakisille täytyy olla, että hänen ei tarvitse enää pitää pikkutakkia. Ei silti, ei hän sellaista juuri käyttänyt Kreikan valtionvarainministerinäkään.
Varoufakisin mustavalkoinen pukeutuminen sopii stoalaiseen tyylinäkemykseen: jos se on mustaa tai valkoista, se on ok. Asumisen suhteen Varoufakisin elämänasenne on vähemmän askeettinen, kuten maaliskuisesta Paris Matchin jutusta muistamme.
Moottoripyörä: Yamaha XJR 1300
Mustat farkut: Frame Denim.
Valkoinen paita: Billy Reid.
Sir Paul Smithiä lainaten: inspiraation voi löytää mistä tahansa.
Tämä onkin pukeutumisen suhteen yksi tärkeimmistä vinkeistä. Tiedon kartuttaminen jatkuu aina, ja ideoita voi saada yllättävistäkin lähteistä.
Harvemmin sitä esimerkiksi katselee piirroskuvia pukeutumisvinkkien toivossa, mutta tokiolaisen kuvittajan Akira Sorimachin kuvituksissa on erityisen tyylikäs ja opettavainen viiva. Aiemmin Sorimachi on kuvittanut kampanjoita muun muassa Beamsille ja Barneysille. Tuorein työ korjaa potin.
Asustevalmistaja Drakes of Londonin kesän 2015 look book kukkii Sorimachin kuvituksesta. Travel and Relaxation -kampanjan päähenkilön tyyli ei petä lomallakaan. Hän saattaa olla ”vain piirretty”, mutta kelpaa silti esikuvaksi kenelle tahansa.
Drakesin asusteita löytyy ainakin MR PORTERin alennusmyynnistä.
Teksti: Jani
Yhden miehen tyyli 