Osaatko käyttäytyä lentokoneessa? Check yourself before you check-in yourself, sanoisin.
Vansin How to do everything in the world -sarja on brändille uskollista markkinointiviestintää parhaimmillaan.
Alla olevassa pätkässä Vans opettaa matkustamaan lentokoneessa. Ohjeissa on mukana myös Vapaa tyyli -kirjasta tuttu vinkki eli videon Tip 1: ”Keep your fucking shoes on”.
Teksti: Jani
Minulla ja isälläni on perinne. Kerran vuodessa Old Traffordille. Perinteestä ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa enemmänkin. Mutta nyt ei ehdi, sillä olemme jo Old Traffordilla. (Kuva on toki viime huhtikuulta.)
Jani
Jens, 22, on helsinkiläinen opiskelija ja vaatturiliike Sauman myyjä. Jens edustaa uudemman koulukunnan tyylimiestä: tyyppiä, joka saattaa lukea GQ.comia, mutta jota valokuvaaja Tommy Ton ainakin kuvaa GQ.comiin. (Kuva linkin takana, kas tässä.)
Klassisella herraintyylillä on joskus pölyinen klangi, mutta nuori polvi tuo siihen tärkeän ulottuvuuden eli rentouden. Well played!
Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
Klassinen, mutta rennolla tavalla. Myös nuorekas. Eli saatan käyttää t-paitaa puvun kanssa. Vaikka käytän pukuja, rentous on tärkeää. En halua näyttää liian teatraaliselta, näytelmähahmolta.
Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Seuraan jonkin verran muotilehtiä, mutta eniten vaikutteita saan luonnollisesti työn kautta. Seuraan työn puolesta muotiviikkoja, eri valmistajien mallistoja ja olen ajan tasalla virtauksista. Se on tärkeää myyjän työssä. Sitä kautta tulee varmasti vaikutteita alitajuisestikin.
Mikä on oman vaatekaappisi tärkein yksittäinen esine?
Kello. Omega Geneve, jonka olen saanut isoisältäni.
Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat? Tai sääntö, jota rikot?
Noudatan moniakin sääntöjä, mutta en liian tarkasti. Sanotaan näin: minulla ei ole mitään sellaisia sääntöjä, joita en voisi rikkoa. En ole niin tarkka, että vyön pitäisi olla kenkien kanssa samaa nahkaa. Laitan kangasvyön nahkakenkien kanssa, jos se näyttää hyvältä.
Säännöt pitää tietenkin tuntea, jotta niitä voi rikkoa. Jos jokin näyttää hyvälle, tyylisääntö ei saa olla este.
Onko sinulla tyyliesikuvia?
Tietysti klassikot, kuten Paul Newman ja Windsorin herttua. Ja esimerkiksi italialainen Alessandro Squarzi, jota The Sartorialist kuvaa usein. Tai espanjalaisen MAN 1924 –merkin Carlos Castillo. Kaksi jälkimmäistä edustavat juuri sitä klassisia, mutta rentoja tyyliltään. Vaatteet ovat dressattuja, mutta toisaalta sellaisia, että niissä voisi mennä nukkumaan.
Mikä on maailman tyylikkäin kaupunki ja miksi?
Oman kokemuksen mukaan New York. Se on niin hyvä sekoitus tyylejä. Siellä voi kävellä päivällä Financial districtin vanhan rahan ja pukujen seassa ja nähdä myöhemmin Williamsburgissa kaikki uusimmat hipsterityylit.
Mistä yleensä ostat vaatteesi? Kivijalka vai netti?
Varmaan puolet ja puolet. Luonnollisesti ostan suurimman kivijalkaostoksista osa meiltä Saumasta. Minulla on myös vintagea. Hyvä vintagekauppa Helsingissä on esimerkiksi Albertinkadun Variety, josta voi löytää amerikkalaisia työvaatteita ja laadukkaita second hand -kamoja. Sekoitan mielelläni asuun jotain yllättävää, esimerkiksi workwear-elementtejä asuun italialaisen puvun kanssa.
Vinkki nettikauppaan?
Mikä on mottosi?
Isäni on vaikuttanut pukeutumiseeni paljon. Kun jo olin pieni, hän sanoi minulle: ei saa näyttää liian sliipatulta. Voi olla huoliteltu, muttei liian huoliteltu.
Kiitos Jens!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”
Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.
Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?
Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.
Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)
Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.
Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.
No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.
Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.
Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.
Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.
Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.
Teksti ja kuvat: Jani
Joskus stressi on pienten asioiden alle murskautumista. Silloin tarvitaan motivaatiota, kannustusta ja ainakin yksi strategisesti ammuttu kirosana.
Vaikea keksiä parempaa muistilappua itselle kuin tämä Terrapin Stationersin kortti.
Viime viikon pieni sokki oli David Lettermanin ilmoitus lopettaa myöhäisillan duunit. Kun Jay Leno lopetti Tonight Show’n, mietittiin, kuka hänet korvaa. Ensin korvasi Conan, sitten Jimmy Fallon.
Lettermaniä ei voi korvata. Tämän viikon pieni ilouutinen oli, että Lettermanin seuraaja on Stephen Colbert.
Hyvää perjantaita alla olevan Fallon-Colbert-kollaboraation tahtiin.
California is always a good idea. Los Angelesin Silver Laken, Los Felizin ja Echo Parkin alueilla on yhteinen estetiikkansa. Hipster on nykyään ruma sana, mutta on vaikea heittää tuota kolkkaa Los Angelesista mihinkään muuhunkaan lokeroon.
Nämä itäiset hoodit ovat kuitenkin uutta Los Angelesia parhaimmillaan. Pala länsirannikon Brooklyniä. Ne ovat kahviloiden, baarien ja luovan teollisuuden aluetta, jossa miehillä on parrat ja hatut, naisilla tatuointeja, Pabst Blue Ribbon (oikeastaan paikallisten pikkupanimoiden craft beer) virtaa ja kaikkialle pääsee polkupyörällä.
Silver Lakessa asuu myös Ben, jonka losfeliziläisen tyylin Elina hienosti vangitsi. Ben on 35-vuotias näyttelijä, tuottaja, kirjoittaja, ohjaaja, muusikko, DJ, yrittäjä ja hyväntekijä.
Ben puhuu paljon, mutta viisaita. Ja harvoin on yhteen YMT-postaukseen saatu näin paljon asiaa.
Vielä huomio: Benin perustamat hyväntekeväisyyshankkeet ovat Aim High ja Fresh Charities. Molemmat klikkauksen arvoisia, tsekkaa nekin.
Mikä sinua inspiroi tyylin suhteen?
Inspiraationa voi olla vaikkapa arkkitehtuuri suurissa kaupungeissa – tai erämaa. Vietän paljon aikaa molemmissa. Olen asunut vuosia Bay Arealla, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Mutta olen myös asunut kaksi kuukautta putkeen erämaassa ja vuoristossa (High Sierra Nevada Mountains) sekä pitkiä aikoja myös Keniassa ja Tansaniassa.
Uskon, että näissä täysin erilaisissa ympäristöissä eläminen on ihmiselle täydellisen tasapainon tila.
Se kuvaa myös tyyliäni parhaiten. Haluan näyttää hyvältä kaupungissa, mutta useimmiten samat kamat, joilla erotun jossain tilaisuudessa kaupungissa toimivat myös erämaassa. Minulle tyyli ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että isoisäni isä piti veljiensä kanssa työvaatteiden kauppaa San Franciscossa 1900-luvun alussa, Suuren kultaryntäyksen aikaan. He kilpailivat Levi Straussin kanssa. Hauska yhteensattuma on, että sen ajan tyyli on nyt nousussa täällä Los Angelesissa.
Mitä tyylisääntöjä noudatat?
Pidän huolta siitä, että vaatteissa on kapea leikkaus – joko suunniteltuna ja räätälin korjaamana. Istuvuuden on oltava täydellinen. Ei liian kireä, ei liian löysä. Mietin myös paljon sitä, minkä jo omistamani vaatteen kanssa jokin uusi hankinta sopii. On tärkeää, että voin ottaa jotain kaapista ja se sopii aina muuhun asuun. Tämä pitää paikkansa erityisesti asusteiden, kuten hattujen, kellojen, aurinkolasien ja hanskojen kanssa.
Värien suhteen valitsen yleensä lämpimiä ja tummia sävyjä: maanläheisiä värejä, tummia violetteja ja sinisiä. Mutta sesongit pitää muistaa myös. Viininpunaista ja oranssia syksyyn.
Mitä tyylisääntöjä rikot?
En tiedä, onko tämä miehen tyylisääntöjen rikkomista, mutta minulla on tarkasti suunniteltu kokoelma koruja. Ja korujen käytössä on alasääntöjä. Korun on tultava minulle luonnollisesti, yleensä mukanani joltain seikkailulta. Suosikkirannekoruni sain tansanialaisessa kylässä. Koru on pronssia, eikä siinä ole juuri mitään designia. Se on karski ja miehekäs.
Ja pidän useasti kaulakorua, jonka sain Filippiineillä keskellä viidakkoa. Kyseisellä kaulakorulla on voimakas kulttuurinen merkitys sen alueen alkuperäisheimoilla. Vietin niissä maisemissa lapsuuteni viisi ensimmäistä vuotta.
Eli jos pidän koruja, niiden on löydettävä minut ja sovittava myös tiettyyn esteettiseen kehykseen.
Ketkä ovat tyyliesikuviasi?
Errol Flynn, Steve McQueen, Robert Redford, Paul Newman, The Rat Pack. Nick Woosterilla on loistava tyyli. Andre 3000, Mos Def. Ja totta kai, kuvitteellisista hahmoista James Bond ja Bruce Wayne.
Miten asuinpaikkasi Los Angeles vaikuttaa tyyliisi?
LA:ssa paistaa aina aurinko ja siksi aurinkolasit ovat täällä tärkeämmät kuin esimerkiksi New Yorkissa. Suosikkini ovat klassiset Ray-Banit tai pyöreämmät, 1940-luvun tyyliset lasit.
Pyrin aina pukemaan päälle kevyitä materiaaleja. Onneksi talvella on iltaisin vähän viileämpi, joten voin panostaa kerroksiin. Kerrospukeutumista tulee täällä ikävä. Takki on suosikkivaatteeni ja sitä ei täällä usein tarvitse.
Los Angelesissa on paljon art deco -rakennuksia ja kaupungin tunnelma on klassinen. Asun Los Felizin alueella, jossa monet Hollywoodin kulta-ajan tähdet asuivat. Minusta siellä asuvana minulla on vastuu pitää tyylistäni huolta, tietty taso pitää olla. Keep it clean. Keep it classy. Se vain näyttää paremmalta.
Mistä yleensä hankit vaatteesi? Olisiko sinulla suomalaisille lukijoille vinkkejä esimerkiksi nettikaupoista?
En osta mitään nettikaupoista. Käyn LA:ssa Wastelandissä ja Crossroadsissa. (Huom. Wasteland netissä vain naisten kauppana.) Erityisesti Wastelandistä löytyvät kaikki miesten huippumerkit – ja kaikki siitä käytettyä ja vintagea, mutta erittäin laadukasta kamaa. Kaikki, mitä myydään Barney’sillä, löydän ne Wastelandistä. Ja osa uutenakin. Pitää vain tietää, mistä etsiä. 🙂
Mikä on mottosi?
Aim High. Stay fresh. Be creative.
Kiitos Ben!
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Olin viikonloppuna mukana hotelli Klaus K:n brunssilla. Muotibrunsseja Bulevardin putiikkihotellissa on pidetty pitkään, mutta nyt aiheena ja isäntinä olivat ensimmäistä kertaa suomalaiset miesten vaatemerkit. Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus oli selvästi osa suomalaisessa miesten tyyliskenessä olevaa reipasta nostetta.
Kotimaisilla brändeillä on tärkeä rooli innostamisessa ja kiinnostuksen herättämisessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aiemmin pukeutumista vastaan jurottanut miesten enemmistö on saatu kauppaan nimenomaan kotimaisilla merkeillä, Made in USA –tarinoilla ja americanan sovelluksilla. Toimisiko paikallisuus meilläkin?
Ainakin Frennin ja Saint Vacantin tilaisuus innoitti helpon piristysvinkin jokaiselle pukumiehelle ja satunnaiselle tyylistä kiinnostuneelle tyypille.
Sekoita asuusi silloin tällöin jotain suomalaista suunnittelua – esimerkiksi Saint Vacantin kenkää tai Frennin paitaa tai takkia. Sijoita suomalaiseen suunnitteluun ja ota se kulttuuritekona.
Pukeutumisen kulttuuri kehittyy osaltaan siitä, että miehille on tarinoita kerrottavaksi. Sekä Frenn että Saint Vacant ovat hienoja esimerkkejä uusista suomalaista merkeistä, jotka panostavat brändiin laajasti. Niistä riittää tarinaa – vähintään suunnittelun suomalaisuudesta.
Jarkko Kallion ja Antti Laitisen luotsaama Frenn on jo saanut hienosti näkyvyyttä suomalaisessa mediassa ja rento lähestyminen urbaanin työmiehen puvustamiseen on erittäin tervetullut näkökulma. Saint Vacantin kohdalla Janne Laxin pitkän linjan artesaanityö näkyy monipuolisena mallistona. Molemmista merkeistä kerrotaan pian lisää YMT:ssä.
Ilmiöt kasvavat ruohonjuuritasolla. Sanotaan, että taistellakseen nettikauppaa vastaan, kivijalkakaupan pitää nykyisin olla elämyksellistä. Toisaalta pitää elämyksiä saada jo kaupan ulkopuolella. Brunssit ja helsinkiläisen Foundryn isännöimät illat, joissa pääsee tutustumaan tekijöihin brändien takana ovat aina paikallaan.
Hieno tapahtuma suomalaisten laatumerkkien isännöimänä. Lisää näitä! Kiitos Frenn ja Saint Vacant!
Kuvat ja teksti: Jani
Huh, tiukka viikko takana. Sen kunniaksi muutama linkki eli luettavaa viikonvaihteeksi.
– Keskisormen historia lehtien kansissa. Lue lisää tästä!
– Rami Niemen kuvitus Vapaa tyyli -kirjassa on huikea. Tousue Vangin tyylikuvitukset The Locker Rocker -blogissa ovat kovia nekin. Pääset Vangin kuvituksiin tästä.
– Kuinka monta pukua mies tarvitsee? Jean-Michel Frank uskoi yksinkertaisuuteen. Hän omisti samaa harmaata flanellipuvusta neljäkymmentä (40) kappaletta. Lue lisää.
Ja lopuksi vielä tämä vinkki. Eli hyväntekijä ja filmintekijä Casey Neistatin filmi J.Crew’n Ludlow-puvun kunniaksi. Joku kysyi viikolla Twitterissä, mihin tilanteisiin puku sopii. Kysyjälle oli kerran Kalliossa tullut outo olo puku päällä baarissa.
Hyvä kysymys! Vastaus on tietysti, että puku sopii miehelle aina. Kalliossa baarissa sanotaan nimeksi ”Frank” ja kysytään tietä Eiraan.
Mitä teetkin, muista positiivisuus!
YMT esiintyy incognitona Helsingin Sanomissa tänään (27.3.2014) sivulla C18.
Jos et ehtinyt lukea juttua vielä, en spoilaa. Lue juttu tästä!
Yhden miehen tyyli 