Luukku 18: Huopa, josta tuli klassikko

Screen Shot 2015-12-23 at 7.08.06 PM

”Hudson’s Bay Company on myynyt huopia alusta asti.” Ja kun sanotaan ”alusta asti” niin, että todella tarkoitetaan sitä, puhutaan vuodesta 1668. HBC perustettiin silloin.

Täydellisessä maailmassa minulla olisi yllä kuva omasta HBC-huovastani. Ei ole, ei vielä. En ole päässyt edes kovin lähelle. Minulla on vain Pendletonin kahvimuki. Ja pyyhe.

download

No, muki on hieno, vaikka sininen raita puuttuukin.

Hudson’s Bay Companyn valkoisessa klassikkohuovassa on vihreä, punainen, keltainen ja sininen raita. Symboliikka on satunnaista ja käytännöllistä. Värit olivat huopadesignin syntyaikaan (raitahuopa lanseerattiin vuonna 1800) suosittuja ja kyseisiä värejä oli helppo värjätä.Yllä kuvatun huovan nimi on itse asiassa Point Blanket ja nimi tulee sivussa näkyvistä ohuista viivoista, eikä raidoista.

Oli miten oli, huovan ja koko Hudson’s Bay Companyn perintö on hieman kiistelty aihe. Firman omilla nettisivuilla Amerikan alkuperäiskansoja kutsutaan yrityksen ”ensimmäisiksi asiakkaiksi”, mikä kuulostaa erittäin taipuisalta tavalta puhua kolonialismista.

Asiakkaita oli kuitenkin jo 1800-luvun alussa Englannissa asti. Designistä on tullut ikoninen, joka innostaa itärannikon preppyjä, länsirannikon surffareita ja punavuorelaista lattepappaa. Villistä lännestä hipsterin sohvalle Brooklyniin ei kuulosta järin vaikuttavalta matkalta, mutta ehkä se kuitenkin on sitä. Hyvä design on ikuista – tai ainakin se lämmittää, kun katsoo sohvalla westerniä Netflixistä.

Luukku 17: Tyylikkäimmät minikonsertit

Jokainen kunnon bloggari tekee silloin tällöin seuraavaa: yhdistää kaksi marginaalista asiaa, jotka eivät liity toisiinsa millään tavalla. Mikä olisikaan parempi hetki moiselle kuin myöhässä oleva joulun tyylikalenteri. Siispä tässä tulee: kolme tyylikkäintä NPR:n Tiny Desk -konserttia.

Tiny Desk on amerikkalaisen NPR:n radiokanava konserttisarja. Artisti tulee NPR:n toimistoon, pienen pöydän ääreen, ja soittaa. Simppeliä.

En voi väittää katsoneeni jokaista pikkukonserttia kahteen kertaan. Mutta tässä valistunut valinta kolmesta tyylikkäimmästä setistä.

Raphael Saadiq
Paasaan kovasti, että ei kannata ostaa mustaa pukua. Joka kerta Saadiqin setin katsottuani olen hetken eri mieltä.

 

Pokey LaFarge
Vintagessa on yksi tärkeä muistisääntö. Never half-ass it. Bluesia, bluegrassia ja kantria yhdistelevä Pokey antaa vintagelle 100 prosenttia soittimia myöten.

 

José González
Tukka hyvin, parta hyvin, kaikki muu aika melankolista. González rokkaa workwear blazeriä melkein uskottavammin kuin Bill Cunningham ja taustalla pari hipsteriä näyttää surumielisintä naamaansa.

Luukku 16: Ikuinen Frank Sinatra

Minulla on teoria. Voit soittaa Frank Sinatraa niin lujalla kuin haluat, eivätkä naapurit tule koskaan valittamaan metelistä.

Sinatran syntymästä tuli joulukuun 12. päivä kuluneeksi sata vuotta. Kestää kevyesti toiset sata vuotta ennen kuin hänen merkityksensä voisi haalistua.

Kirjailija Tony Parsons kirjoitti Englannin GQ:n kolumnissaan, että Sinatra on ainoa artisti, joka kulkee miehen mukana läpi elämän. Hän on ensimmäinen laulaja, jota kuulee ja viimeinen, jota arvostaa. ”The music you loved will in the end make you cringe. But Sinatra will still be there. Sinatra will always remain.”

En ole varma lainauksen alkuosasta, mutta loppu on rautaa. Kuten vanha herra Parsons kirjoittaa, Sinatra ehti syntymään 20 vuotta ennen Elvistä. Se tarkoittaa, että nuorisokulttuuri ei koskettanut häntä. ”I don’t usually hang with men who wear earrings”, Sinatra sanoi U2:n Bonolle.

Sivuhuomiona todettakoon itsestäänselvyys. Tyylinsä puolesta Sinatra menee Cary Grantin ja Steve McQueenin kanssa kaikkien aikojen top viitoseen millä tahansa listalla.

Mutta jos laulat My Wayn sankarilaulunasi karaokessa, olet ymmärtänyt Sinatran väärin. Hän oli yksinäinen, yksinäisuus kaikuu jokaisessa laulussa. My Wayssä, yllä linkatussa One For My Babyssä ja äänessä koko ajan. Frank Sinatra on yksinäisen miehen musiikkia, jota on käytetty romanttisiin tarkoituksiin aina.

Se oli ehkä vuosi 1977, kun Johnny Carson kysyi Frank Sinatralta: ”Kun sinä olet romanttisella tuulella, kenen levyn sinä laitat soimaan?”

Sinatran syntymästä on sata vuotta, ja on paikallaan suoda muutama tunti hänelle. Hieno All or Nothing at All -dokumentti löytyy Netflixistä ja on katsottavissa Yle Areenassakin vielä ensi vuoden puolelle asti. Suosittelen.

Tai jos Sinatra kiinnostaa juuri nyt, lue Parsonsin teksti. Se on tarkka kuvaus siitä, mitä Frank Sinatra merkitsee.

”Popular music marks what it means to be young. Sinatra sang about what it means to be alive.”

Teksti: Jani

Luukku 15: Ford Focus

A-Single-Man-067

Maassa on moni asia mallillaan, jos Linnan juhlien puheenaiheeksi nousee Tom Fordin miesten puku.

Tein erästä toista juttua varten taustatyötä Fordista. Löytö numero yksi. Hän osaa puhua.

Luukussa 15 on viisi Tom Fordin lentävää lausetta. 15 olisi osuvampi lukumäärä, mutta uskoisin Fordin arvostavan itsehillintää ja minimalistisempaa.

1 Italia
”Olen aika rauhallinen ihminen. Se juontaa siitä, että asuin pitkään Italiassa. Mikään ei toimi, mikään ei tule ajallaan. Sen kanssa on opittava elämään.”

2 Vaatekaappi
”Jokaisella miehellä tulisi olla tyylikäs irtotakki, paljon valkoisia kauluspaitoja, mustat kengät, täydelliset farkut ja aina uusia sukkia ja alusvaatteita (heitä vahvat pois noin kuuden kuukauden välein).”

3 Tavat
”Hyvin pukeutuminen kuuluu hyviin tapoihin.”

4 Tekijä
”Huolehdin jatkuvasti ja minulla on pakkomielteinen suhtautuminen moniin asioihin, mutta en anna pelon estää minua tekemästä jotain, mitä todella haluan tehdä.”

5 Fokus
”Sinun pitäisi olla paras versio itsestäsi, kun lähdet ulos maailmaan, koska se on kunnianosoitus muita ihmisiä kohtaan.”

Kuvakaappaus Tom Fordin ohjaamasta elokuvasta A Single Man.

 

Luukku 14: Museokauppa ilman museota

Joskus elämässä tarvitsee vierailua taidemuseoon. Joskus pitää päästä museokauppaan. Nyt Helsingissä on mahdollisuus mennä museokauppaan ilman museota.

Suosittelen kirjakauppaa nimeltä Nide. Kauppa sijaitsee Fredrikinkadulla. Käy siellä.

Jos sinulla on ystäviä, jotka rakastavat lukemista – tai museokauppoja – saatat ostaa kaikki joululahjasi sieltä. Omatkin.

FullSizeRender (3)

Ostin kirjallisen kortteja. Luulen, että osa korteista ainakin toimii myös listana siitä, mitä miehen vaatekaapissa pitää olla. Katsotaan nyt vielä.

IMG_4418

Teksti: Jani

P.S. Olen jäljessä tahdistani. Joulun tyylikalenteri, joka jätättää. Sellaisiakin on.

Luukku 13: Tyylikkäät dokumentit

Jos katsot tänä vuonna vain yhden tyylidokumentin, katso nämä viisi.

O’Mast
Upein napolilaisista räätäleistä kertova elokuva. Ehkä ainoa napolilaisista räätäleistä kertova elokuva. Hienoin räätälielokuva. Paras muotidokumentti. O’Mastia (O’Mast tarkoittaa Napolin murteella maestroa) voi kutsua monella nimellä, mutta parhaimmillaan se kuvaa italialaista elämänasennetta ammateista italialaisimman näkökulmasta. Toimii myös matkaoppaana Napoliin. Elämänviisauksia, arvokkuuta ja kaunista kuvaa.

 

Bill Cunningham New York
Bill Cunningham tunnetaan kahdesta asiasta: hän pitää sinistä työtakkia ja kuvaa katumuotia The New York Timesille. Dokumentti ei niinkään ole elokuva tyylistä, vaan elokuva omistautumisesta. On jotenkin mykistävää, miten nöyrä ihminen löytyy syystäkin pinnallisena pidettävän muotimaailman keskiöstä. Yli kasikymppinen Cunningham on outo ja rakastettava eli täydellinen hahmo muotidokumentin päähenkilöksi.

 

Valentino: The Last Emperor

On mahdotonta olla pitämättä Valentinosta tämän elokuvan jälkeen. Sivuhenkilönä maailman hienoin kaupunki, Rooma, jossa Valentinon pääkonttori sijaitsee. Yllättävän koskettava dokumentti avaa Valentino Garavanin ja hänen elämän- ja bisneskumppaninsa elämää muoti-imperiumin takana. Ja tietenkin dogumentti yhdistää yllättävän taitavasti kaksi asiaa: haute couturen ja mopsit.

 

The September Issue
Vogumentti. Klassikkokuvaus yhden lehden valmistumisesta. Voguen syyskuun numeron valmistelua kuvaava leffa avaa koko muotimaailman levälleen. Yksi totuuksista: julkisuudessa paistattelevan gurun takana on persoonallisuuksien armeija. Huikea Grace Coddinton varastaa elokuvan Anna Wintourilta, vaikka Wintourkin saa tilaa ja ymmärrystä. Lehdentekoa paineistetuimmassa tilassa.

 

Diana Vreeland: The Eye Has To Travel
Kolme ensimmäistä dokumenttia kuvaavat myös kaupunkia. Tämä kuvaa suurta persoonallisuutta. Harper’s Bazaarin legendaarisen päätoimittajan Diana Vreelandin maailma kuvaa parhaiten – tietysti – Diana Vreeland itse.

”Unshined shoes are the end of civilization.”

”A little bad taste is like a nice splash of paprika. We all need a splash of bad taste – it’s hearty, it’s healthy, it’s physical. I think we could use more of it. No taste is what I’m against.”

”Style – all who have it share one thing: originality.”

Teksti: Jani

P.S. Olen saanut Tyylikalenteriin ilahduttavan paljon vinkkejä aiheista. Ja myös ottanut vaikutteita. Tämän postauksen idea varmaan syntyi siitä, kun ystäväni Saila-Mari listasi omiaan muotidokumenttien suosikkejaan Facebookissa. Listat? Ihan eri.

Luukku 12: Jerry Seinfeld kirjoittaa vitsin

Joskus vitsi syntyy hetkessä, joskus sen kirjoittamiseen käytetään vuosia. Viitaten vitsiinsä Pop-Tarteista, Jerry Seinfeldin sanoo: ”kaksi vuotta on pitkä aika käyttää johonkin, jolla ei ole mitään merkitystä”.

Mahtavaa.

Myönnettäköön, että Seinfeldin anti muodin maailmalle on ohut. Seinfeldin luojat Jerry Seinfeld ja Larry David kirjoittivat tv-sarjan Jerrylle juoksulenkkarit jalkaan farkkujen kanssa, koska eivät itsekään suostuneet pitämään mitään muuta kuin mukavia kenkiä. Sillä ei pääse vielä tyylin historiankirjoihin. (Sellaisia kirjoja on olemassa.)

Onneksi tämä blogi ja tyylin joulukalenterikin käsittelee juuri niitä asioita, jotka minua kiehtovat. Useimmiten kiehtoo stand up.

Tiiviin ja yleisöön menevän vitsin luominen on kirjoittamisen kuninkuuslaji. Miten sanoa mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä muodossa on sinänsä jo haaste. Mutta koomikon pitää saada lyhyeen muotoon myös koukut, jotka saavat yleisön ulvomaan naurusta.

Koomikko on kirjoittajana kuin nyrkkeilijä, joka hakee aina tyrmäystä. Yleensä ensimmäisellä iskulla, viimeistään kolmannella.

Se hallitsee kirjoittamista täysin. Jerry Seinfeld miettii poikkeuksellisen paljon sanavalintoja. Kuten laulun sanoittaja. Alla olevalla videolla Seinfeld sanoo, avauslause on tärkeä. Jos naurua joutuu odottamaan, se ei ehkä tule tai ei ainakaan niin voimakkaana. Koomikko rytmittää tarinaa miettimällä myös sanojen pituutta. Tavujen laskemista.

Jos olisi pakko vetää analogiaa koomikon ja tyylikkään pukeutumisen välille, niin varmaan kyse olisi siitä, että täydellisyys on parasta murtaa jollain yllättävällä seikalla.

Kuten Seinfeld sanoo:

”You know in my world the wronger something feels, the righter it is.”

 

Luukku 11: Kuninkaiden materiaali

tumblr_nloac7k4sL1qepj5go1_1280.jpg

Vakosametti on housuille sama asia kuin neulekravatti on solmioille. Tyylikkäästi rennompi valinta. Luukusta 11 tulee kangas, joka visuaalisestikin muistuttaa eniten lukua 11.

En muista, mistä löysin yllä olevan kuvan suunnittelija ja mainosmies Andy Spadestä vaimonsa suunnittelija Kate Spaden kanssa. Herra Spade on samettitakin ihmisversio. Näin vakosamettitakkia kuuluu pitää.

Vakosametti (corduroy) on kuninkaiden – ja duunareiden – materiaali. Hienoin kangas, josta kuuluu kävellessä ääni! On huvittavaa, että sen käyttäjiin on kuulunut nimenomaan kuninkaita, lordeja Englannin maaseudulla, amerikkalaista työväenluokkaa ja paljon pikkulapsia.

Vakosametti on ainutlaatuinen yhdistelmä kestävää, mutta kosketukselle pehmeää materiaalia. Kyseisen puuvillakankaan valmistustekniikan juuret juontavat Egyptiin ennen ajanlaskun alkua, mutta nykymuotoinen vakosametti jalostettiin muotoonsa 1700-luvun lopulla.

Muodikkaaksi vakosamettia saattoi kutsua viimeksi ehkä 1970-luvulla, mutta se onkin ollut enemmän eriskummallisten ihmisten kangas. Woody Allen, psykiatrit, yliopistoprofessorit, Bill Murray elokuvassa The Royal Tenenbaums, Andy Spade.

Vakosametti ei sovi kaikille. Mutta niille, joille se sopii, hittolainen se todella sopii.

tumblr_ncsudktiVH1u0ud7ho1_1280

Teksti: Jani

 

Luukku 10: Negroni

IMG_4238

Mitä synkempi ilta, sen voimakkaampi kaipuu Italiaan.

Pari sattumanvaraista huomiota synkistä illoista – jos mitään sattumaa on olemassakaan.

Uusimmassa Optiossa on erinomainen juttu maailman hienoimmasta drinkistä, Negronista. Linkkaan jutun tähän, kun se on netissä.

Eilen olin merkityksellisellä illallisella, jossa aperitiiviksi tarjottiin yllättäen Negroni.

Samaan aikaan ilmassa on jotain uutta blogin suhteen ja erittäin konkreettista Firenzen-matkan suunnittelua. Yllä oleva kuva muuten on Firenzestä ja yhdestä suosikkibaaristani. Pöydällä on Negroni, Firenzen ja Negronin kreivin lahja maailman aperitivoja nauttivalle kansalle. Erityisesti sille osalle, jolla on hienostunut maku ja kyky ottaa iskuja vastaan.

Yhdistävä tekijä juuri tänään on tuo Americanon stydimmin iskevä serkku, joka kehitettiin Firenzessä vuonna 1919. Negronin on yhtä helppo valmistaa kuin se on lausua. Yksi osa jokaista: giniä, Camparia ja punaista vermuttia. Jäitä. Siivu appelsiinia.

Moni puhuu Negronista nyrkkeilytermein. Siihen on syynsä. Jos maistat tänä joulukuussa yhtä uutta drinkkiä, anna sen olla Negroni.

Teksti: Jani

 

 

Luukku 9: Lista ostamisesta

Screen Shot 2014-04-22 at 10.33.51 PM (1)

Stereotyypin mukaan ”miehet eivät shoppaile”. Miten miehet sitten saavat vaatteita? Tuoko joulupukki? Ostaako äiti? Ilmestyvätkö ne puhtaina kaappiin?

Alla oleva lista kuuluu kaikille miehille – ja naisille – jotka ostavat omat vaatteensa itse.

Kerromme nimittäin itsellemme jännittäviä tarinoita, kun olemme ostoksilla. Tiedäthän?

”Nämä ovat nyt vähän kireät, mutta ne venyvät kyllä.” Eivät veny.

”Mutta se oli alennuksessa!” Siihen on syynsä.

”Tämähän on jännä väri!” Ja juuri siksi se on alennusmyynnissä.

”Ei kukaan varmaan huomaa…” Kaikki huomaavat.

Kunnioitan ajatusta Älä osta mitään -päivän takana, mutta moderni mies pystyy vähentämään kulutusta nimenomaan ollessaan ostoksilla.

Tässä tulee viisi ohjetta järkevään vaatteiden ostamiseen:

1) Keskity ajattomaan tyyliin.
Jos pitäisit tästä ikuisuuteen valkoista kauluspaitaa, tummansinistä bleiseriä (bandana rintataskussa), slimmejä selvedge-farkkuja tai khakeja ja Englannissa valmistettuja kenkiä, sinua ei ikinä haukuttaisi tylsäksi. Sinusta puhuttaisiin tyylikkäänä.

2) Älä osta alennusmyynnistä mitään, mitä et ostaisi normaalihinnalla.
Alennusmyynnissä on oransseja kauluspaitoja? Aivan mahtavaa. Osta valkoinen, sininen tai vaikka gingham-ruudullinen.

3) Älä seuraa muotia, rakenna tyyliä.
Mitä sille Bula-hatullesi kuuluu?

Katso kohta 1. Lisäohjeena todettakoon: osta suurimmaksi osaksi vaatteita, jotka sopivat yhteen. (Ja osta myös muutamia täysin hulluja asukokonaisuutta disruptoivia vaatekappaleita – mutta se on oma postauksensa.)

4) Ajattele ostamista sijoittamisena.
Taloustoimittajat sanovat mielellään, että sijoittaminen on vaateostosten kohdalla väärä termi, koska ostaessasi Louis Vuittonin laukun, Brionin puvun, Filsonin laukun tai Aldenin kengät, et itse asiassa saa tuottoa sijoituksellesi. ”Aldenin kenkien arvo ei kasva.” Ajattelen hieman toisin. Jos ostat Aldenin kengät, korjaat tyylipisteitä puhtaana tuottona vielä 20 vuoden päästä.

5) Muista kierrättää.
Joka sesonki ei tarvitse ostaa uutta (katso kohta 1), mutta aina voi karsia. Jos et ole käyttänyt vaatekappaletta vuoteen, voit kierrättää sen. Paitsi jos kyse on sijoituksesta kuten Louis Vuittonin laukku, Brionin puku, Filsonin laukku  tai Aldenin kengät. Anna niille muutama vuosi enemmän.

 

Teksti: Jani