Tagged: Pitti Uomo
Luovuudesta ja froteepyyhkeistä
”Creativity is seeing what everyone else has seen, and thinking what no one else has thought.” – Albert Einstein.
Amerikkalainen Mark McNairy on designer, joka haastaa pohtimaan luovuutta laajemmin. McNairyä on kutsuttu neroksi (juuri nyt edellisessä lauseessa siis), mutta häntä on myös syytetty huijariksi. Kriitikot väittävät McNairtyä pullistelevaksi stylistiksi, joka ei keksi mitään omaa.
Mitä luovuus on?
Jos Mark McNairy ja hänen alter egonsa McNasty saisivat vastata, luovuus olisi nimenomaan lainaamista, varastamista suorastaan ja jalostamista. Suurten visionaarien ja mestaridesignerien muotialalla tämä ajatus ei ole suuressa suosiossa. Ei ainakaan juhlapuheissa, joissa korostetaan pyhää lahjakkuutta.
Olen joskus sanonut, että kaikki on jo keksitty, mutta melkein mitään ei ole tehty hyvin. Wim Wenders pyörii saman ajatuksen ympärillä vähän hienostuneemmin:
“Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this, your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is non-existent. And don’t bother concealing your thievery – celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: “It’s not where you take things from – it’s where you take them to.” –Wim Wenders
McNasty x Adidas Originals, 2014.
Tapasin Mark McNairyn Firenzen Pitti Uomossa kesällä 2012. Hän oli silloin jo stara, vaikka ei ihan niin iso stara kuin nyt. Kävelin Pitti Uomossa ympäriinsä ja eksyin hiljaisempaan sivurakennukseen, jossa oli hyvin pieniä standejä. Yhden kenkähyllyn vieressä kuikuili pieni mies. Mitä helvettiä, ajattelin, Mark McNairy!
Menin juttelemaan. McNairy oli äärimmäisen mukava. Puhuimme pitkään hänen tavastaan luoda uutta. Kirjoitin McNairystä jutun Kauppalehteen, koska silloinen tuottaja Markus Ånäs ymmärsi muodin päälle. Mielestäni oli jotenkin huikeaa, että Kauppalehdessä oli juttu McNastystä jo vuonna 2012.
Designerinä McNairyllä oli jo silloin kaksoisrooli, ja edelleen on. Päätöinään hän suunnittelee omalle New Amsterdam -merkilleen ja italialaisomistuksessa olevalle americanan klassikolle Woolrich Woolen Millsille.
Woolrich Woolen Mills AW 2013
McNairy kertoi suunnitteluprosessin alkavan eri merkeillä vähän eri tavalla. Woolrichillä on laaja oma katalogi, josta löytyy valtavasti perinteitä ja loistavia kaavoja. Isossa talossa hänellä on myös iso tiimi mukana. Suunnittelu on tietysti vahvasti myös johtamista. Woolrichillä kaupallisuus on pääosassa, kokeilla voi – ja hän todella aina kokeilee – mutta mallistossa on oltava myös varmempia vetoja.
Omalla merkillään hänellä ei ole rajoituksia. Mieleen jäi erityisesti tarina siitä, miten hän harhaili New Yorkin garment districtillä etsimässä kankaita. Moni suunnittelija aloittaa kankaista, mutta McNastyn maku on ehkä vähän poikkeava. Hän kertoi jahdanneensa nimenomaan I love New York -printeillä varustettuja t-paitoja, collegepaitoja ja pyyhkeitä. Siinä oli koko idea. Löytää paidat ja pyyhkeet ja ottaa sakset käteen. ”Ajattelin tehdä froteepyyhkeistä villatakkeja”, McNairy sanoi ja kurkisti silmälasiensa yli. Täysin pokkana.
McNairy on monella tapaa suosikkisuunnittelijani. Hänen oman merkkinsä kengät ovat tällä hetkellä suosikkikenkiäni (ja ne ovat siis usein hyvin perinteisiä englantilaisia kenkiä, jotka on tuunattu kieli poskessa). McNasty on Vapaa tyyli -kirjan hengen ruumiillistuma, moderni traditionalisti. Täydellisen röyhkeä ja kuitenkin amerikkalaista työläisperinnettä kunnioittava. Idea pyyhkeistä on tyypillistä McNastyä. Luovaa mielestäni. Ei niistä mitään hittiä tullut, mutta ideoita on pakko toteuttaa. Se on paras tapa saada niitä lisää.
Loppuun sananen viikonvaihteeksi:
If you’re not prepared to be wrong, you’ll never come up with anything original. – Ken Robinson
Teksti: Jani
Kuvat:
Mark McNairy – Jani
McNairy X Adidas – Mark McNairy New Amsterdam
Woolrich Woolen Mills AW13 – Woolrich Woolen Mills
Kengät – Caliroots.se
Että Pittikin sattua!
Firenzen Pitti Uomo on täydessä vauhdissa – YMT ei tosin ole siellä. On kuitenkin hienoa nähdä, että ystävämme Jens kasvattaa maailmanlaajuista mainettaan Firenzen Fortezza da Bassossa.
Elinan kuvien jälkeen Tommy Tonin kuvissa. GQ:n messuraporttia odotellessa.
Kolme kauppaa Firenzessä
Kesäkuussa kukkoillaan yksi MM-turnaus, jossa Italia voittaa aina. Pitti Uomo -messut järjestetään Firenzessä 17.–20. kesäkuuta.
Viime kesän Pitti-reissulta muistin tarinan kolmesta kaupasta. Luisa Via Roma, Eredi Chiarini ja Raspini ovat firenzeläisiä instituutioita. Tai kaksi on – ja yksi oli.
Kolme liikettä sijaitsevat kaikki saman Via Roman varrella Firenzen ydinkeskustassa. Ne reagoivat maailman taloustilanteeseen ja kuluttamisen muutoksiin hyvin eri tavoin. Myös tulokset ovat erilaisia.
Raspinin vaateliike oli firenzeläisen miesten tyylin komentokeskus. Täydellinen sijainti. Taidokkaasti, firenzeläisen tylyllä silmällä valittu hienostunut valikoima maailmalta sekä miesten että naisten mallistoista. Täsmäsisäänostettu kenkäosasto. Vaarallisen ruskettuneet myyjät talvellakin. Inspiroiva paikka keskustella tyylistä myös miesten osastolla.
Raspini oli minulle myös tunteellinen paikka: kun menimme Fiesolessa naimisiin, vaimoni hääpuku löytyi Duomon liikkeestä.
Mutta kun kuluttajien tarpeet ja tavat muuttuivat, Raspini ei muuttunut mukana. Maailmantaloutta on turha syyttää, kun passiivisuus ja vanhanaikainen bisnesnäkemys kostautuvat. Raspinilla oli parhaimmillaan neljä liikettä Firenzen keskustassa, mutta ei kauppaa verkossa.
Lippulaivakauppa Duomon kupeessa suljettiin viime syksynä ja nyt kaikki Raspinit ovat historiaa.
Entä Raspinia vastapäätä sijaitseva miestenliike Eredi Chiarini? Sekin on firenzeläinen instituutio. (Onko Italiassa muuta kuin instituutioita?)
Eredi Chiarini on perustettu jo vuonna 1884, mutta yhdistää tänäkin päivänä sujuvasti italialaisen räätälitaidon ja englantilaiset (Church’s) ja amerikkalaiset (Ralph Lauren) vaikutteet. Se on reagoinut uuden ajan haasteisiin Raspinia aggressiivisemmin.
Tyylimatkaajalle Eredi Chiarinin miesten liike Via Romalla onkin nyt yhtä tärkeä etappi kuin Raspini joskus oli. Yhteensä liikkeitä on Firenzessä neljä, mutta Via Roman liike on tärkein. Harvassa paikassa kiteytyy firenzeläinen tyyli yhtä vaivattomammin. Millainen tyyli? Vanha Sartorialist-kuva Eredi Chiarinin myyjästä kiteyttää sen parhaiten.
Raspini ei koskaan avannut nettikauppaa, ja se koitui yrityksen kohtaloksi. Eredi Chiarinin sivuilta löytyy nettikauppa, joka tosin on perustettu vasta hiljattain. Mutta kauppa käy.
Tärkein turva Eredi Chiarinille on oma tuotanto. Asustevalmistajana Eredi Chiarinin osasto näkyy aina edukseen Pitti Uomo -messuilla. Käsittääkseni asustekauppa vetää hyvin Aasiaan, USA:han ja Suomeenkin. Eredi Chiarinin asusteita on ainakin aikaisempina vuosina myyty Saumassa Bulevardilla.
Parhaiten firenzeläisistä instituutioista on kuitenkin selvinnyt Luisa Via Roma. Se on tärkeä osa Pitti Uomo -messuja ja koko firenzeläistä tyylielämystä. Naapuri Eredi Chiarinikin järjestää tapahtumia messujen aikaan, mutta Luisa Via Roma luo installaatioita ja synnyttää spektaakkeleita.
Luisa Via Roma taustalla on vuonna perustettu 1930 perheyritys ja kauppa, jonka Andrea Panconesi sai hoidettavakseen 1970-luvulla. Signor Panconesi on luotsannut liikkeen perheyrityksestä avantgardiksi konseptikaupaksi ja siitä suoraan digiajan menestystarinaksi. Liikkeitä on Firenzessä kaksi, mutta bisnes kukoistaa nettikaupan ansiosta.
On italialaisittain ihme, että nettikauppa Luisaviaroma.com perustettiin jo vuonna 1999.
Luisa Via Roma on ollut pitkään edelläkävijä valikoimassa, myymäläkonsepteissa ja markkinoinnissa. Se on tehnyt kaupasta nähtävyyden ja ostamisesta eventin jo ennen kuin elämysten luominen asiakkaille oli kaupan elinehto. Se on ymmärtänyt bloggareiden merkityksen ja verkoston voiman.
LVR järjestää tulevana viikonloppuna bloggaritapahtuman nimeltä FIRENZE4EVER. Jo yhdeksättä kertaa järjestettävä tapahtuma on käytännössä kolmipäiväiset bileet kansainväliselle bloggarijoukolle.
Luisa Via Roman nettikauppa kirjauttaa kuukausittain nelisen miljoonaa klikkausta ja nettikaupan ansiosta yrityksen liikevaihto mitataan kymmenissä miljoonissa. Suurin voitto on kuitenkin paikallinen: Luisa Via Roma on saanut firenzeläisetkin ostamaan designervaatteensa nettikaupasta. Miracolo!
Osoitteet:
Raspini
Eredi Chiarini (lippulaiva), Via Roma 16r, Firenze
Luisa Via Roma (lippulaiva), Via Roma, 19/21r, Firenze
Teksti ja kuvat: Jani
Kuvakaappaus: Luisa Via Roma
Baracuta ja klassikon parantamisen haaste
”Panosta klassikoihin, mutta muista, että klassikoiden ei tarvitse olla tylsiä.”
Tuo satunnainen lainaus uusimmasta Monocle-lehdestä jäi kerralla mieleen. Samalla muistin viime kesänä Firenzen Pitti Uomossa näkemäni Baracutan kesän 2014 malliston.
Mietin jo silloin ja mietin taas: if it ain’t broke, why fix it?
Baracutan puuvillainen klassikkomalli G9 Harrington on miesten takkiklassikko. Yksivärinen (khaki, musta, viininpunainen, sininen jne.) pusakka, vinot taskut, resorit, vetoketju ja sisävuori tartaania. Takkien Gin & Tonic, etten sanoisi.
Jos minulla olisi kaapissa vain Baracutan G9 – ja ehkä kuumille kesäpäiville pellavapuku – olisin silti ikuisesti oikein pukeutunut Vespan selkään. (Oma Harringtonini on musta, sillä Vespassani ei ole tuulilasia. Musta takki toimi kesäiltoina liukuessa, jos ilmassa on hyttysiä ruuhkaksi asti. Splät. Splätsplät.)
Veljekset John ja Isaac Miller perustivat Baracutan Manchesterissä vuonna 1937 ja suunnittelivat G9:n jo samana vuonna. Malli on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Miksi muuttaakaan mallia, joka sopii kaikille tyyleille punkkareista preppyihin? Popkulttuurin taivaspaikka irtoaa sillä, että G9:n kantajiin ovat kuuluneet muun muassa Frank Sinatra, Elvis Presley ja Steve McQueen.
Kesäksi 2014 Baracuta tuo Blue Label -merkkinsä alla takkiin väriblokkia lisää. Näin uutuudet viime kesänä ja en ole vieläkään varma, mitä ajatella. Pitäisikö tuo päällä mennä purjehtimaan vai vain Skifferiin sadepäivänä pizzalle? Mitä Steve McQueen tekisi? G9 ei ole rikki.
No, Baracutalla on toki paljon muitakin takkimalleja.
Englantilaisen merkin ohjakset ovat vahvasti italialaisten hallussa, sillä Baracuta on vuodesta 2012 ollut bolognalaisen WP Lavorin omistuksessa. WP Lavori tunnetaan siitä, että se ottaa haltuun perinteisiä merkkejä tai osia niistä (Baracuta, Barbour, Woolrich Woolen Mills) ja ruiskuttaa niihin italialaista tyyliä suunnittelun ja markkinoinnin kautta.
Tärkeintä klassikkojen päivittämisessä on tietysti se, ettei uusi korvaa kokonaan vanhaa. Sen italialainen WP Lavori osaa.
Vaikka Baracutaan tuodaan villejä värejä lisää, G9 löytyy mallistosta aina alkuperäisenä mallina. Se tarkoittaa, että voit edelleen hankkia saman lyhyen, kapealinjaisen (ja vähän liian lyhyillä hihoilla varustetun) G9:n, joka Steve McQueenilla oli.
Olen kirjoittanut kirjan tyylisääntöjen rikkomisesta, joten innostun ajatuksen tasolla aina klassikoiden muokkaamisesta. Mutta G9 väripaneeleilla? Tarvitsen lisää miettimisaikaa.
Teksti ja kuvat: Jani
Monitaly ja unelma Amerikasta
Saanko esitellä: Yuki Matsuda.
Olen törmännyt Matsudaan Firenzen Pitti Uomossa useamman kerran vuodesta 2006 alkaen. Viime kesäkuussa oli ensimmäinen kerta, kun pääsin jututtamaan häntä.
Matsuda omistaa firman nimeltä Meg Company ja sen alla kaksi vaatemerkkiä – Monitaly ja Yuketen – jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti koko miesten muotiteollisuuden nykysuuntaan. Merkit saattavat olla suurelle yleisölle tuntemattomia. Matsudan elämäntyö, made in American ihailu ja amerikkalaisen käsityöperinteen arvostus sen sijaan näkyvät nyt heijastuksina monessa valtavirtamerkissä.
Syystäkin. Häpeilemätön americanan ihannointi yhdistettynä pyyteettömään tutkimustyöhön ja huippuluokan materiaaleihin ja usko artesaanitaitoon on voittava yhdistelmä.
Ehkä Matsudan jututtamatta jättäminen on ollut jotain pelonsekaista kunnioitusta. Tänä kesänä ilmassa oli vain kunnioituksensekaista kunnoitusta, kun Matsuda iski heti kättelyssä tyylisääntöhelmensä tiskiin.
Mikä on tyylisääntö, jota aina noudatat ja mitä aina rikot?
”Puen kyllä aina puvun päälleni, jos pukukoodi vaatii. Oma sääntöni? Ehkä tämä: I always wear something Native American.”
Tutustuin Firenzessä tällä kertaa tarkemmin nimenomaan Monitalyn mallistoon. Kuva yllä on Monitalyn tämän syksyn mallistosta. Syksyn lookbookissa malleina ovat Yuketenin Ryan ja Monitalyn/Meg Companyn Juan.
Oman firman kaverit malleina. Se kuvaa Matsudan rentoa otetta, joka näkyy kaikessa tekemisessä.
Ensi kesän Monitaly-mallisto on yhtä hykerryttävää kuosia. Ruutua, raitaa ja paisley-kuviota. Irtotakkeihin Matsuda on aina kaatanut kuviota isolla kauhalla. Jos liian räikeät kuosit epäilyttävät, Monitalyn sisäänheittotuotteeksi sopii solmio.
Tai rusetti.
Matsudan oma tarina on kirjava kuin ensi kesän kuosit.
Japanilaissyntyinen Matsuda muutti Kaliforniaan unelmiensa perässä. Hän aloitti sisäänostajana ja perusti vuonna 1985 Meg Companyn. Sen alle syntyi pari firmaa: yksi teki kenkiä (Yuketen) ja toinen vaatteita (Monitaly). Molempia ohjaa edelleen huikea tyylitaju ja arvostus amerikkalaisia perinteitä kohtaan. Matsudan tuotteiden maailmanlaajuinen menestys osoittaa, että se toimii.
Matsuda on kotoisin Osakasta. Hän hengaili teininä porukassa, jolle Amerikka oli suuri unelma. Osaka oli otollista maaperää USA-uteliaille. Vintage-kauppialta löytyi juuri oikeita merkkejä: Brooks Brothersin pukuja, L. L. Beanin duck bootseja ja Pendleton-paitoja.
Mikä ensi kesän mallistoon vaikuttaa eniten?
”Southern California.”
Hmm. Puhutte vähän, Mr. Matsuda, mutta viisaita.
Olisi vähättelyä sanoa Monitalyn ja Yuketenin saaneen vaikutteita americanasta. 45-vuotias Matsuda on americanan arkistoija ja konservaattori. Kesän mallisto henkii Matsudan kotimaisemia Hermosa Beachistä, sitä Etelä-Kaliforniaa ja varsinkin paikallisten vintagen aarreaittojen vaikutusta.
Tämän talven mallistot ovat tuttua Monitalyä. Jos kesämallisto on saanut vaikutteensa Matsudan vuosien kokemuksesta Rose Bowlin vintage-torilla, talvimallistossa näkyvät hänen matkansa Amerikan halki New Englandin ja Mainen takamaille. Tyyppinä preppy Kauriinmetsästäjä, ehkäpä.
Tärkeintä eivät kuitenkaan ole americanasta saadut vaikutteet. Monitaly ja Yuketen ovat itsessäänkin the real deal. Kaikki vaatteet ja kengät on valmistettu Yhdysvalloissa.
Lookbook-kuvat: Monitaly
Drake’s London
Drake’s London on perustettu vuonna 1977 ja yrityksen historia on yhtä kirjava kuin ensi kesän malliston asusteet. Nykyään Drake’s tekee laadukkaita ja klassisia asusteita, mutta blogisukupolven modernilla otteella. Pölyttyneen firman kiinnostavuus nousi kerralla, kun kehutun hongkongilaisen The Armoury -kaupan jengi osti sen pari vuotta sitten.
Omistajat ovat siis Hong Kongissa, mutta Lontoosta käsin merkkiä pyörittää Michael Hill, herrasmies alla olevassa kuvassa oikealla.
Ehdin Firenzessä jutella Michaelin ja hänen parin kollegansa kanssa nopeasti aasialaisten sisäänostajien rynnistyksen välissä. Mielenkiintoisia juttuja ja vilkasta keskustelua messukiireessä. Ja vaikka puhe alkoi paisley-kuviosta, pian opin paljon uutta kaupankäynnistä globaalilla markkinalla.
Herrat ovat yhtä hymyä, vaikka Firenzen Pitti Uomo -messuja varjosti (jälleen kerran) maailman taloustilanne. Ja vaateteollisuus todella tuntee kulutuskyvyn laskun. Perinteinen tekstiilialan kivijalkakauppa elää muutenkin haastavia aikoja, kun netti jyrää.
Drake’sin tilanne on vähän erilainen. Hill esitteli Drake’sin vaikuttavaa kesän 2014 mallistoa tyytyväisyyttä hyristen. Kauppa oli selvästi käynyt ja miksei kävisi. Aasian kauppa vetää parhaiten, ja Drakesilla on Hän nosti esiin mielenkiintoisen pointin.
”Asustekauppa ei kärsi maailman taloustilanteesta samalla tavalla kuin muu kauppa. Tässä taloustilanteessa mies ei välttämättä osta uutta pukua. Mutta hän saattaa hyvinkin ostaa pari kravattia ja taskuliinaa piristämään asua”, Hill kertoi.
Drake’s tunnetaan solmioistaan, mutta erityisesti taskuliinat tekivät nyt vaikutuksen. Jotain nykyisen seasonin mallistosta – solmioista taskuliinoihin – on vielä jäljellä MR PORTERIN alessa.
Drake’s London on hieno brändi, jolla on todella mielenkiintoinen kehityssuunta. Keskustelusta Michaelin kanssa jäi mieleen yksi juttu, jota en ollut aiemmin miettinyt.
Hillin mukaan asusteet kiinnostivat Pitti Uomossa vaikeasta taloustilanteesta huolimatta ostajia Aasiasta, Amerikasta ja myös Euroopasta. Sisäänostajalla on helppoa, kun tuotteella on tyylikäs, ei muodikas sydän. Drake’sillä on mallisto, jonka tuotteet periaatteessa kestävät hyllyssä vuosia. Muoti muuttuu, tyyli ei ja niin edelleen.
”Kyseessä on helppo tuoteryhmä kauppiaille. Sisäänostajan ei tarvitse miettiä kokoja. One size fits all”, heitti Hillin kollega.
Loppukaneetti tulee Michael Hilliltä ja se kuvaa luultavasti tapaa, jolla menestynyttä tekstiilibisnestä hoidetaan tässäkin taloustilanteessa.
”Kuule, otetaanko vielä se kuva uudestaan? Haluan laittaa takin kiinni.” Details, details.
Teksti ja kuvat: Jani
Yhden miehen tyyli 
