Category: Uncategorized
Uusia aaltoja
Nopea kertaus, vanhat ja uudet ystävät. Vietin helmikuun Kaliforniassa vintagekauppoja koluten, syöden ja lenkkeillen. Se oli mahtavaa. Instagramini on täynnä sinistä, turkoosia ja aurinkoa.
Tulin takaisin Helsinkiin ja aloitin uuden työn.
Jatkossa Kauppalehdessä ja Optiossa nähdään lisää tyylijuttuja. (Juttuvinkkejä voi aina lähettää työsähköpostiini.)
Luonnollisesti myös YMT jatkaa valitsemallaan tiellä.
Tunnustan. Olemme ehkä hieman kelluneet ja odotelleet aaltoja. Se on joskus tarpeen. Kevät herättää tyylibloginkin. Uusia juttuja on tulossa.
Jos olet tuore lukija, käy tutustumassa joulukuun tyylikalenteriin.
Teksti ja kuva: Jani
Kirjoittajat ja heidän koneensa
“There is nothing to writing. All you do is sit down at a typewriter and bleed.” Ernest Hemingway
Hemingwayn kuuluisa lausahdus kävi mielessä useampaan kertaan, kun tuijotin kuuluisien kirjailijoiden työvälineitä.
Ernest Hemingwayn 1929 Underwood Standard.
Beverly Hillsin ytimessä sijaitseva Paley Center For Media esittelee 28 maineikkaan (ja pahamaineisen) kirjoittajan kirjoituskoneita. Kävin katsomassa näyttelyn, ja vaikutuin.
Koneet näyttävät nykyisten linjakkaiden kannettavien aikana kömpelöiltä, karismaattisilta ja siltä, että ne kestävät aikaa vielä satoja vuosia. Toisin kuin nykyiset kannettavamme.
Steve Soboroffin keräämässä kokoelmassa mukana olevat koneet ovat todella raskaansarjan työkaluja. Kokoelmassa on kirjoituskoneita on muun muassa Ernest Hemingwayltä, Truman Capotelta, John Updikeltä, E.M. Forsterilta, Orson Wellesiltä, Ray Bradburyltä, Marlene Dietrichiltä ja John Lennonilta.
Steve Soboroff on kirjoituskonenörtti, kaikella rakkaudella. Hän on kerännyt koneita eri tavoin vuosien kuluessa. Esimerkiksi John Updiken Olivetti maksoi huutokaupassa 4375 dollaria, Tom Hanks antoi omansa kokoelmaan lahjoituksena.
Orson Wellesin Underwood 4-Bank (kannettava punainen kirjoituskone, jolla Welles kirjoitti Citizen Kanen käsikirjoituksen).
Vanhanaikaisia kirjoituskoneita ihaillessa syntyi ajatus, voisiko tuollaisella kirjoittamisesta olla vielä hyötyä.
Huomaan, että oma kirjoittamiseni on välillä hyvkin pirstoutunut prosessi. Keskittymisen herpaantumiseen on nykyään niin paljon mahdollisuuksia. Olen heikko. Edellisten kolmen virkkeen kirjoittamisen aikana päivitin Facebookin kerran.
John Lennonin Imperial Model T.
Toki kirjoittaminen oli kirjava prosessi ennenkin. Ideat ja vuorosanat ovat aina syntyneet irtolappusille, kirjattu käsivarteen tai lasinalusiin. Nykyään edessä on useimmiten joku sähköinen laite. Minä käytän päivittäin iPhonen muistiinpanoja ja tietokoneen muistilappuja. Välillä kirjoitan irrallisia lauseita tai kokonaisia kappaleita puhelimella tai koneella sähköpostiin, ja lähetän itselleni. Joskus toki ihan kirjoitan kirjoittamalla Word-tiedostoonkin. Ja muokkaan sitä uudestaan ja uudestaan.
Tulee mieleen, että ajattelua voisi olla enemmän ja laitteiden räpläämistä vähemmän.
John Updiken Olympia Electric 65c.
Näyttelyteksteissä keräilijä Soboroff puhuu hitauden merkityksestä. Hänelle kirjoituskone merkitsee jopa enemmän kuin kirjailija, joka sitä on hakannut. ”Kirjoituskone symboloi ajattomuutta ja hitaampaa, pohdiskelevampaa elämäntapaa”, Soboroff sanoo.
Oliko kirjailija keskittyneempi, kun edessä oli mekaaninen laite? Oliko keskittyminen helpompaa? Entä itse kirjoittaminen: kun jokainen isku leimaa paperiin mustejäljen, miettiikö tekstiä heti enemmän? Onko sisäinen kriitikko vaiteliaampi, koska paperilta tekstiä ei voi copypeistata koko ajan uudestaan ja uudestaan.
Kirjailija on aina käyttänyt eri työtapoja eri vaiheisiin. Hemingway kirjoitti pääasiassa käsin, mutta käytti kirjoituskonetta dialogin kirjoittamiseen, sillä koneella sai kiinni dialogin rytmistä. (Opin tämän näyttelyssä.) Näyttelyssä mukana olevalla koneella Hemingway muuten kirjoitti kirjeitä asuessaan Kuubassa.
Truman Capoten Smith-Corona Electra 110.
En ole vaihtamassa MacBookia kirjoituskoneeseen. Taikaa vanhoissa mekaanisissa koneissa silti on. Näyttelyn taustalla kuuluu pientä kaukaista kilkettä, erilaisista koneista, eri kohdissa tilaa. Kirjoituskoneen kilke sopisi Brooklyn Cafeen aamuruuhkaan. Ihmiset tietäisivät, mikä on meneillään. ”Hei, täällä kirjoitetaan!”
Meillä on kotona Hermes Baby, pienempi versio alla olevasta Tom Hanksin koneesta. Ehkä kokeilen mekaanista konetta edes vähän.
Tom Hanksin Hermes 3000.
Kokeilen ja palaan asiaan. Pling.
Teksti ja kuvat: Jani
Vapaa tyyli Blue Wingsissä
Leaving, on a jet plane! Finnairin Blue Wings -lehden lokakuun numero keskittyy muotiin. Kansijuttu käsittelee syksyn suomalaista muotia. Jutun runkona käytetään kahta kirjaa: Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -teosta ja minun Vapaa tyyli -kirjaani. Inspiraatiota kirjoista ja tietokirjailijat asiantuntijoina? 10 000 Finnair-pistettä, Blue Wings! Mahtava juttu. On kunnia olla mukana.
Pääsin stylisti Mila Pentin kanssa valitsemaan kirjan maailmaan sopivia miesten vaatekappaleita suomalaisvalmistajien syksyn mallistoista. Mukana on Samujia, Saint Vacantia, Makiaa ja vaikka mitä. Lehti on luettavissa tietysti Finnairin koneessa, mutta myös täällä.
Hyvän mielen vaatekaapin kautta pohditaan naisten muotia ja Vapaa tyyli tietysti keskittyy miesten puolelle. Hauska projekti! Lisää näitä.
Pomon synttärit
Tämän puheen voisi kuunnella joka päivä, mutta varsinkin tänään. Hyvää syntymäpäivää, Bruce Springsteen (s. 23.9. 1949).
”When you listen to Bruce’s music, you aren’t a loser. You are a character in an epic poem about losers.”
”He empties the tank. Every time.”
L.L.Bean there, done that
If the weather matches your mood, make sure your shoes match the weather.
Kolme kirjaa Imagelle
Image kysyi, minä vastasin. Tuoreimmassa Image-lehdessä on kolmen tyylikirjan listani. Neljäntenä tietty oma Vapaa tyyli -kirja. Mutta kolme muutakin ovat kovia. Yksi näkyy alla, kaksi jääköön lehden lukijoille.
Tue printtimediaa, osta irtonumero. Osta kirjoja myös. Thanks!
A word in English
YMT has been a Finnish style blog for one reason. I always felt that Finland needs all the talk about style it can get – in Finnish.
Every now and then Elina and I do get questions in English. And we’ve interviewed a couple of cool dudes in English. We even post randomly in English. Like now.
But writing in Finnish has been the rule and probably will still be the rule.
Yet magic happens when you break the rules. So let’s do a quick recap of YMT in English and feature our English-speaking friends. (All in all we are very grateful to have met such wonderful people.)
Summer break over – let’s do this.
Ben, a creative juggernaut from Los Angeles
”As far as my favorite fashion era goes I think early 20th century men’s wear, both formal and casual appeal to me because they had to serve the dual purpose of looking sharp in an emerging modern world. At the same time they had to be very functional in the natural environment, which still surrounded humanity at that transitional time.
They had to look good while being rugged and sturdy at the same time. That’s how I like my clothes.
An interesting side note is that my my great grandfather and his brothers sold Gold Rush era work clothes in San Francisco in the early 20th century. They competed with Levi’s. Funny enough that whole style is coming back here in Los Angeles.”
Alistair, a photographer from London
”Watching movies always influences what I wear for sure. Wes Anderson movies are a good example of this. Music I love but it doesn’t really affect the way I dress.”
Lincoln, a designer from Helsinki
”As long as you have an excuse – legitimate or not – you’re never overdressed for any occasion.”
Here’s a bonus style tip from Yuki Matsuda, founder and designer of Yuketen and Monitaly.
”I always try to wear something Native American.” Can you spot the Native American in his Pitti outfit from last summer?
Words: Jani
Images: Elina
Rannan NHL-kuninkaat
Tämä on jääkiekkomaisema keväällä 2014.
Älä ikinä aliarvioi meren äärellä asumisen merkitystä. En tarkoita (pelkästään) merinäköalaa, vaan kokonaista filosofiaa, joka liittyy rantaelämään.
Los Angeles Kings johtaa New York Rangersia NHL-finaaleissa voitoin 2–0. Vaikka pelit ovat vielä pahasti kesken, Kingsillä on tiukka ote kannusta.
Kalifornian jääkiekkomaine naurattaa joskus meitä suomalaisia. Olemmehan tottuneet pelaamaan – ja elämään pelien välilläkin – jäätynyt räkä poskella. Los Angeles Kings ponnistaa kaukaloon täysin erilaisista olosuhteista. Kylmää se jää on Kaliforniassakin, mutta hallin ulkopuolella paistaa aina aurinko, grilli on kuumana ja surffilaudat valmiina.
The New York Times kirjoitti sunnuntaina oivan jutun Kingsin salaisesta aseesta. Rantaelämästä.
The Kings Work on Ice, but Most Live on the Beach.
Tämä innostaa minua suunnattomasti.
Olen onnistunut viettämään jonkin verran aikaa Hermosa Beachissä, ja siitä on tullut yksi suosikkipaikoistani maailmasta. On vaikea löytää rentouttavampaa kaupunkia. Mahtava ilmasto, upea Tyynimeri, täydellisen rentoutunut ilmapiiri ja jopa amerikkalaisessa kontekstissa poikkeavan voimakas positiivisuus kaikkialla.
On kiehtovaa, että Kingsin taustalla on tällainen voima.
Jutun mukaan Kingsin pelaajat ovat paitsi oma tiivis yhteisönsä myös kiinteä osa laajempaa yhteisöä Hermosassa ja Manhattan Beachillä. He näkyvät ja kuuluvat rannalla, kahviloissa ja baareissa. Playoff-parrat ajetaan pian pois pikkupartureilla Hermosa Beachin ja Manhattan Beachin nurkilla. Moni pelaajista asuu kävelymatkan päässä toisistaan. Rannalla, tietysti. Kuin kuninkaat.
Teksti ja kuva: Jani
Teaser: Rapha Cycle Club San Francisco
Testasin Raphan kaupan, klubin ja kahvilan San Franciscon Filbert Streetillä. Laajempi raportti tulossa pian ja siinä mahdollisesti näkyy fillareitakin kuvissa.
Tänään pitää tyytyä ihailemaan Raphan kahvilan terassia. Reippaasti pidennetty Citroën H? Well played, Sirs.
Teksti ja kuvat: Jani
Ohjeita lentomatkustajalle
Osaatko käyttäytyä lentokoneessa? Check yourself before you check-in yourself, sanoisin.
Vansin How to do everything in the world -sarja on brändille uskollista markkinointiviestintää parhaimmillaan.
Alla olevassa pätkässä Vans opettaa matkustamaan lentokoneessa. Ohjeissa on mukana myös Vapaa tyyli -kirjasta tuttu vinkki eli videon Tip 1: ”Keep your fucking shoes on”.
Teksti: Jani
Yhden miehen tyyli 