Category: Uncategorized
Yhden miehen bloginimigeneraattori
First world problemeista stressaavin? Blogin perustaminen on vaikeaa, koska hyvän nimen keksiminen on lähes mahdotonta!
Onneksi Breathnaigh-blogi rientää apuun miesten tyyliblogien nimigeneraattorilla. Loistava palvelu. (Olen varma, että generaattori on koodattu Brooklynin Red Hookissa käyttäen parhaita artesaanimateriaaleja, heritage-koneita ja tweedrusetti kaulassa. Koodatessa ei ole juotu Red Bullia, vaan tietysti Mexican Cokea.)
Kunpa vain olisimme tienneet tästä aiemmin! Yhden miehen tyylin sijaan olisimme Bottle Green Tie Clip. Tai Pick Stich Craftmanship. Tai hei ehkä Yhden Miehen Corduroy Cuffs. Yhden Ivy Selvedgen tyyli? Tätä pitää nyt miettiä.
Isä on kivijalka(kauppa)
Mitä isälle lahjaksi? Mitä isälle lahjaksi? Jos vielä mietit sitä, niin alat olla pulassa. Nettikauppa ei enää auta. Onneksi on kivijalka!
Perheessä äiti saattaa olla pomo, mutta isä on kivijalka. Itse asiassa, isä on kivijalkakauppa. Vaikuttaa välillä vähän vanhanaikaiselta, mutta toisaalta et oikeasti tulisi toimeen ilman sitä.
Alla on muutama viime hetken lahjavinkki isänpäivään kivijalkakaupasta. Ja nämä ehtii hakea kaupasta vaikka lauantaina kymmentä vaille neljä. Rock.
Alle 1000 euroa: Pelago San Sebastian
Ystävälläni Paavolla on teoria, jonka mukaan isän (Ainakin hänen. Ja minun.) fyysinen kunto on huonoimmillaan juuri isänpäivän tienoilla. Aamulenkit ovat harventuneet ja selitykset parantuneet. Istumatyö syö miestä ja selkää. Hyötyliikuntakin hupenee sateiden myötä.
Helsinkiläisen Pelagon San Sebastian -polkupyörä nostaa kuntokäyrän uuteen nousuun. Jos etsit isoa statement-lahjaa isälle, se on tässä. Ei mitään liikaa ja mukana kaikki tarpeellinen Brooksin satulaa myöten.
Pelagon liikkeestä Kalevankadulta.
Alle 500 euroa: Filson Duffle Bag Medium Navy
Matkustaa isä työkseen tai huvikseen, isä matkustaa aina kevyesti. Kun laukulta vaaditaan kestävyyttä ja katu-uskottavuutta, Filson on oikea valinta. Jo amerikkalaisfirman slogan on mainio: Might as well have the best. Laukku lunastaa sloganin lupauksen.
Mitä pakkaamiseen tulee, amerikkalainen suunnittelija Billy Reid kiteyttää hyvin isätyylin: ”olinpa kiertämässä Eurooppaa pari viikkoa tai viettämässä pitkää viikonloppua Hamptonsissa, käytän aina samaa duffle-laukkua. Filosofiani on: jos se ei mahdu laukkuun, en tarvitse sitä mukaan.”
Pinkomosta Iso-Robalta.
Alle 300 euroa: Red Wing Moc Toe
Isä on kovis ja kestää mitä tahansa. Isä katsoo televisiosta LA Inkiä. Isä kuuntelee kantria. Hän kestää jopa katsoa Manchester Unitedin pelejä televisiosta tällä kaudella. Kovis ansaitsee kengät, jotka kestävät vuosikausia. Red Wing on perinteinen amerikkalainen kenkävalmistaja, jonka klassikkomalli ei vanhene. Pohjat kestävät kovaa kulutusta vain kolmisen vuotta, mutta onneksi niitäkin saa vaihtaa Roban Pinkomossa.
Old Glorystä Albertinkadulta.
Alle 100 euroa: Teemu Järven grafiikkaa
Ok. Tämä ei ole alle 100 euroa, eikä kivijalkakaupasta. No, elämässä ei kaikki mene aina (isän) suunnitelmien mukaan.
Teemu Järven luontoaiheiset teokset ovat täydellisiä mieslahjoja: ne viittaavat luontoon ja metsästäjän olemukseen, mutta lahjakkaan Järven eläväisen viivan ansiosta tuovat taidetta kodin tai mancaven seinälle. Isälle sopisi ehkäpä kuvan Karhu (ja siihen muutama Karhu kyytipojaksi)?
Teemu Järvi Illustrationsin verkkokaupasta.
Alle 50 euroa: taskuliina
Isä on pukumies? Et ehdi ostaa uutta pukua, et tietenkään. Ja sinisiä kauluspaitoja hänellä on 28. Kravatti? Kliseevalinta. Villasukat? Jouluksi. Anna isänpäivälahjaksi jotain pientä ja italialaista, joka potkaisee isän pukuruletin uusille kierroksille. Uusi taskuliina on pukumiesisän instant upgrade. Mikä parasta, se on antajalleen paineeton lahja: aina oikean kokoinen ja ajaton.
Saumasta Bulevardilla.
Alle 10 euroa: Partaöljy
Partaöljy? Hih hih! No, partaöljy naurattaa parrattomia. Parrakkaille miehille Mr Nattyn partaöljy on yksinkertaisesti nättii. Se tuo olemukseen uutta pehmeyttä. Luota tähän tunteikkaaseen todistukseen: vapaudelle tuoksuva ja pehmentävä leukaperien haituvien hoitoaine ilahduttaa jokaista partajeesusfaijaa.
Pinkomosta Iso-Robalta.
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Paitsi Pelago-fillari (Pelagon sivuilta) Filson-laukku (Filsonin sivuilta) ja Teemu Järven teos (Teemu Järvi Illustrationsin sivuilta).
Civilization begins with distillation
Kirjoittajan elämä on täynnä vaaroja ja haasteita. On niin monia tapoja prokrastinoida, vältellä välttämättömyyttä ja- HEI! Hill Climb Racingistä on tullut uusi päivitys!
Kirjoittamisen välttely erityisesti kirjailijajulisteita Etsystä ostamalla tuntui sopivan tähän perjantaihin. Innostuin näistä Obvious Staten julisteista (ja tilasin kai kolme. Vaikea sanoa tarkkaan, kun pelasin samalla Hill Climbia).
Hyviä oli monta, tässä muutamia poimintoja – sattumalta siinä järjestyksessä, jossa hyvän kirjoittamisen perjantai etenee.
”The right time is any time that one is still lucky to have.” Henry James
”I am half agony, half hope.” Jane Austen
”Civilization begins with distillation.” William Faulkner
Kirjallista viikonloppua!
Teksti: Jani
Kuvat: Obvious State
Kahvilassa kirjoittamisesta
– Hei hei, isä lähtee töihin.
– Mihin kahvilaan?
Kirjoitan kahvilassa niin usein, että kaksivuotias tyttäreni pitää sitä maailman luonnollisimpana asiana.
Luonnollinen asia kahvilassa kirjoittaminen onkin. Itse asiassa, se on mielestäni täydellinen konsepti. Siisti pöytä, rajallinen aika, sopiva hälinä ja riittävästi kahvia. Kahvilassa kirjoittaja on vähemmän yksin.
Ei-kahvilakirjoittajille kahvilassa kirjoittaminen on omituinen työnteon muoto. Kaksivuotias kyllä ymmärtää, mutta kun jään kiinni kahvilasta läppäri sylissä, moni aikuisystävä toteaa suoraan: täällä sä vaan istut.
Kuten David Mamet kirjoitti: ”In a restaurant one is both observed and unobserved. Joy and sorrow can be displayed and observed ”unwittingly,” the writer scowling naively and the diners wondering, What the hell is he doing?”
Mamet’n kirja Writing in Restaurants (1987) on julkaistu aikana, jolloin ravintoloissa ja kahviloissa kirjoittaminen oli hieman erilaista. Kirja on julkaistu aikana ennen bloggaamista, mutta Mamet sivuaa perustavanlaatuisia aiheita tutulla ankaruudella – ja huumorilla. Eesimerkiksi essee True stories of bitches alkaa sanoilla ”The bitchiest person I know is my sister.” Kirjoitettu baarissa, luulisin.
Kirjoittajankin näkökulmasta kahvilassa kirjoittamiseen voi suhtautua kahdella tavalla. On niitä, joiden mielestä se on poseerausta ja ajanhukkaa. Ja niitä, joille se on yksi tärkeimmistä paikoista.
Lukeudun itse jälkimmäiseen ryhmään. Kahvila on ns. kolmas paikka. Koti on ykkönen, toimisto on kakkonen, mutta kaikki kirjoittamisen työvaiheet eivät mahdu näihin kahteen paikkaan. Joskus kolmas paikka on se, jossa deadlineen ehditään. Joskus juuri siellä on helpointa olla tekemättä mitään.
Useimmiten siellä on tehokkainta editoida, kun on konkreettisesti irrottanut itsensä paikasta, jossa suurin osa työtä tehdään. Olettaen, että suurin osa työtä tehdään jossain muualla.
Kahvila – kolmas paikka – rentouttaa, ja avaa uusia maailmoja.
Kirjoittajan näkökulmasta Helsinki on nykyään maailmanluokan kahvilatyöskentelykaupunki. Minulla on monia suosikkikahviloita, joissa on erilainen tunnelma ja paikka kirjoittajan työhuoneena. Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.
Luetpa tätä kotona tai kahvilassa, lopuksi vielä Mamet’n kiteytys kahvilakirjoittamiseen.
”The act of creation, no less than the final production, when suffered in public gives the lone creator the satisfaction of fulfilling a place in society.”
Amen.
Kuvat: Elina
Teksti: Jani
Lätkäjätkä
Kesäviisaus 2013
Ensin asu, sitten auto
Italialainen maailmankansalainen Lapo Elkann on Gianni Agnellin pojanpoika tyttärenpoika, Fiatin omistajasuvun musta lammas, yrittäjä ja Italia Indepentin perustaja. Kova cv!
Isoisänsä muistoa kunnioittaen Elkann suhtautuu pukeutumiseen luovalla tunnollisuudella. Itse asiassa Elkann on vienyt pukeutumisen chucknorrismaisiin korkeuksiin.
Toisin sanoen, Lapo ei valitse vaatteita auton mukaan, Lapo valitsee auton vaatteiden mukaan.
Kuvat: Lifestyle Mirror, The Sartorialist, FT.com
Merckxillinen mies
Jukka, 51, on helsinkiläinen toimitusjohtaja. Jututimme Jukkaa Wauhtiajojen maalissa. Opimme uutta Eddy Merckxistä, De Rosan runkojen valmistuksesta ja mahtavan moton. Samala Jukka paljastaa Helsingin parhaan pyörälenkin.
Tämä italialaisesta ja ranskalaisesta kulttuurista elämän vaikutteita ammentava viestinnän ammattilainen hurahti pyöräilyyn 3-vuotiaana. Vajaat 50 vuotta myöhemmin intohimo pyöräilykulttuuriin näkyy kaikessa: varusteissa, tyylissä ja puheissa.
Buongiorno, Jukka. Pyöräily: harrastus vai pakkomielle?
Se on pakkomielle. Multiaddiktio.
Ensimmäinen pyöräsi?
Ensimmäinen lahjatoive Emil-ukilta 3-vuotiaana oli polkupyörä. 8-vuotiaana sain Jopon, harmaan esisarjan erikoismallin, jossa oli kiillotetut alumiinivanteet, käsijarru ja valot. 14-vuotiaana ostin kesätyörahoilla 10 vaihteisen Raleigh Royal -retkipyörän, josta lokasuojat irroittamalla sai maantiekilpapyörän näköisen menopelin. Silloin aloitin Helsingistä itään ja pohjoiseen suuntautuneet pyörälenkit sekä pidemmät viikon pituiset pyöräretket telttoineen.
Maantiekilpapyöräilyn aloitin 2002 ostin elämäni ensimmäisen maantiekilpapyörän, Celeste-värisen Bianchin. Campagnolo Veloce -osilla (pyörä muuten ajautui Velosportin vaihtopyöränä Mika Myllylälle, RIP).
Numerokysymys. Kuinka monta polkupyörää omistat?
Kuusi kokonaista. Yksi Colnago on pyöräateljeessani osina ja odottaa rungon korjauksen jälkeen kasaamista ja entisöintiä. Nuoruuden Raleigh Royalen myymisen jättämä aukko on täyttymässä verkkohuutokaupassa, joten pyöräluku saattaa olla kohta kahdeksan (8).
Mikä pyörä on tärkein?
Toiminnallisesti tärkein on uusi Colnago C59 Italy Campagnolo Super Record -osasarjalla ja Lightweight Standard III –hiilikuitukiekoilla, koska sillä ajan eniten. 5000–6000 kilometriä vuodessa.
Tyylillisesti ja historiallisesti tärkein on kuvien DeRosa 1983. Pyörä on Eddy Merckx -aikakauden huippupyörä, jolloin vielä Columbus-runkoputket juotettiin Italiassa muhveihin, alumiiniosat kiillotettiin ja niihin kaiverrettiin pyörävalmistajan logot, satulat olivat nahkaa ja lukkopolkimien sijaan oli häkkipolkimet Bindan remmeillä.
Wauhtiajoissa estetiikka jyllää, mutta mikä pyöräilyvarusteissa on tärkeintä?
Lajin, pyörägenren ja -merkin mukainen tyyli tulee ensimmäisenä ja sääolosuhteiden mukainen suojaavuus ja mukavuus toisena.
Mistä löydät inspiraatiota omaan tyyliin ja pukeutumiseen?
4–5 viikkoa Pariisissa ja Etelä-Ranskassa vaikuttavat ehkä eniten yhdessä ulkona luonnossa koetun kanssa. Muuten päätäni mylläävät hitaat elokuvat ja hitaasti luetut kirjat, ennustamattomasti muuttuvat musiikkivalinnat, valokuva- ja kuvataide, lifestylemediat ja blogit, Pinterest. Ehkä helpompi luetella mikä ei ispiroi: teatteri, dekkarit, stand-up, ja tosi-tv.
Pyöräilyn ulkopuolella: mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?
Klassinen italialainen tyyli, laadukkaat kankaat ja leikkaukset, jotka sopivat kropalleni heittämällä. Niin duuni-, vapaa-ajan- kuin pyöräilijäminälle.
Kuka on tyyliesikuvasi? Pyöräilyssä tai muuten?
Pyöräilyssä Eddy Merckx on tyylireferenssi, kuten näkyy. Solo Superia on hänen ensimmäinen ammattitiiminsä. Merckx ajoi Adidaksen kengillä ja Ugo De Rosan tai Ernesto Colnagon tekemillä pyörän rungoilla.
Viimeinen suuri pyöräilyn tyyli-ikoni on Mario Cipollini. Oma rohkeus ei kylläkään riitä hänen tempauksiinsa.
Pyöräilyn ulkopuolelta esikuvia ovat 60–70-luvulta Paul Newman ja Steve McQueen ehkä kasuaaliosastolla, kuten kellosta voi arvata.
Suosittele jotain hyvää kauppa pyöräilystä ja pyöräilyn ilmiöistä kiinnostuneelle?
Velosportin kauppiaan, suurmestarin Raimo Niemisen avulla olen päässyt pyöräilyn kultakauden tiedon lähteille. Tämän hänen aikoinaan maahantuoman DeRosa -aarteen olen saanut ostaa useamman vuoden neuvottelujen ja historian opiskelun jälkeen hänen kokoelmastaan. Pyörä on todella harvinainen alkuperäinen Suomi-pyörä, sillä tuollon tämän tasoisia pyöriä ei myyty kuin muutamia vuodessa ja ne ajettiin kilpailuissa heikkoon kuntoon. Pyöräilybrändien sivustoista seuraan Colnagon, DeRosan, Campagnolon, Raphan ja Paul Smithin saitteja.
Mikä on Helsingin paras pyörälenkki?
Peltosen lenkki. Pari vuotta sitten sain 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi hyviltä pyöräveljiltani Mika Sarimolta ja Mikko Leistiltä 50 kilometrin lenkin, joka alkaa Itäväylän Teboillta, kääntyy tuolloin vasta-asfaltoidulle Immersbyntielle, sieltä Hindsbyn kautta Sipoon kirkkojen kautta, Kuninkaantietä seuraten Nikinmäen Palménin kyläkaupan kautta Kuninkaanmäkeen (Tour-de-Helsingin HC-nousu) ja josta Sotungintietä takaisin Itäväylälle.
Reitillä on edelleen jäljellä ”Peltosen lenkki 50” -opasteita, joissa on Colnagon logo.
Mikä on mottosi?
”Vain parasta – tai on parasta olla ilman”.
Puoleeni käännytään usein kun ollaan valitsemassa ensimmäistä maantiekilpapyörää tai pähkäillään seuraavien pyörän valintaa. Kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan minulle jälkikäteen, että osti liian hyvän pyörän itselleen.
Kiitos Jukka!
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Peeps of New York
Walt Whitmanin sanoin: ”Give me such shows — give me the streets of Manhattan!”
Skene on muuttunut Whitmanin ajoista, mutta perusajatus ei.
Manhattanin kaduilla on jatkuva show päällä. Elinan uudet kuvat New Yorkista tuovat samalla YMT:n blogiin tervetulleen pariskuntaulottuvuuden.
Mitä tyyppejä! Ensimmäisen kuvan herra lyö heti homerunin paitansa ja kassinsa lilaliitoksella. Psykedelia vastaan kukkakuosi, kumpi voitti? Kaikki. Kun pariskunta nostaa toistensa habitusta näiden arjen supertähtien tavalla, ollaan asian ytimessä.
New York. If you can wear it there, you can wear it anywhere.
Kuvat on julkaistu aikaisemmin Anna-lehdessä.
Kuvat: Elina
Wauhtiajojen kasvot
Lauantaina Helsingissä järjestetty Wauhtiajot antoi pyöräilyn ystäville mahdollisuuden pitää taukoa Tour de Francen uusintojen tutkimisesta ja jättää avaruusajan spandexit kotiin. Perinteiden mukaisesti Helsingin kaduilla nähtiin muun muassa italialaisia ja ranskalaisia klassikkopyöriä Bianchista Peugeotiin, menneiden mäkietappien vintagevaatteiden estetiikkaa ja pitkiä partoja eli ginopartaleita.
Tapahtumaan järjestäjiin kuuluva Petri Pussinen (alla olevissa kuvissa Brooklyn-lippiksessä ja Williamsburg-parrassa) esittelee täydellistä Wauhti-lookia.
Wauhtiajoissa ei poljeta veren, vaan brien, patongin ja täydellisen espresson maku suussa. Petri Pussinen sanoikin viime vuonna Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”pyöräilemisen lisäksi vähintään yhtä tärkeää tapahtumassa on toisten ajopelien ja ajovaatteiden ihaileminen”. Perfetto!
Elinan kuvat tavoittavat Wauhtiajojen syvemmän olemuksen. Pelagon lahjoittamia palkintoja jaettiin vain muutamille, mutta 25 ja 100 kilometrin pyörälenkin onnellistava syvävaikutus näkyy jokaisen kasvoista.
Teksti: Jani
Kuvat: Elina
Yhden miehen tyyli 