Joskus tyylivinkit ovat yleispäteviä, kuten noin 24 ohjetta YMT:n joulun tyylikalenterissa. Toiset vinkit ovat täysin satunnaisia.
Tämä kuuluu jälkimmäisiin: jos satut matkustamaan amerikkalaiseen yliopistokaupunkiin, käy käytettyjen vaatteiden liikkeissä.Pengo, hyvä mies, pengo. Terveisiä Berkeleystä.
Uskon, että amerikkalaiset professorit luopuvat liian hyväkuntoisista vaatteista. Olen aina tehnyt Berkeleyssä mahtavia löytöjä vintageliikkeissä. Ja joskus henkarissa roikkuu sininen button down -oxfordpaita, paita toiselta aikakaudelta lähes. Edes L.L. Beanin kauluspaidat eivät ole ikuisia, mutta lähellä sitä.
Kantrin kulutukseni on muutenkin nousussa, ja sitten vielä tämä.
Kalifornian ilmasto on tunnetusti hellä vanhoille autoille ja Hollywood-tähdille.
Törmäsin tänään poikkeuksellisen kauniiseen Ford F-250 -vanhukseen. Tai onneksi en törmännyt. Geneerinen vuokramaasturi olisi tehnyt pahaa jälkeä kohtaamisessa klassikon kanssa. 10 pistettä ja paikka unelmissani.
Super Bowl -viikonlopun kunniaksi kelpaa hehkuttaa klassista amerikkalaista urheilutyyliä! Onneksi hehkutan sitä aina.
MR PORTERin jutussa kerrataan urheilun kansainvälisiä tyyli-ikoneja. Dallas Cowboysin valmentaja Mr. Tom Landry tunnetaan miehenä, jonka puvut istuivat ja joka osasi käyttää miehekästä hattua sivurajalla. Ja ai niin, hän valmensi Cowboysia 28 vuotta.
Alla olevassa kuvassa Landryllä on päällään klubitakki, joka hieman kapemmilla takinkäänteillä voisi hyvin olla vaikkapa Gant Ruggerin mallistosta ensi kesän mallistosta. Ajaton kuin Cowboysin peliasu.
Sunnuntain Super Bowlissa nähdään vähän erilaista koutsityyliä. Nykyisistä NFL-valmentajista ei tyyli-ikoneja löydy. Esimerkiksi sunnuntaina voittoa juhliva New England Patriotsin ikiviekas Bill Belichick tunnetaan lähinnä lyhythihaisista collegehuppareista, joiden hihat hän toki itse saksii. Belichick on täydellinen esimerkki siitä, että urheilun tyylistä voidaan kyllä kirjoittaa, mutta voittamisen kanssa tyylillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Teimme YMT-tiimillä Elinan kanssa helmikuun Gloriaan henkilöjutun lahjakkaasta suunnittelijasta Julia Lundstenista. Kenkäsuunnittelija Lundsten on jo nyt luonut hienon uran Lontoossa, ja kuten Glorian jutusta selviää, kaikki on vasta alussa.
Olin erityisen vaikuttunut Julian tavasta pitää suunnittelijalle elintärkeä ideointi osana arkea. Hän ei ole suunnittelija, joka vaihtaa joka vuosi kenkiinsä uuden rusetin tai muun yksityiskohdan. Luovuuden suhteen Lundsten muistuttaa enemmänkin koomikko Louis CK:tä – joka vuosi kaikki uusiksi. Uuden malliston – tai esityksen – suunnittelu alkaa aina nollasta.
Julia Lundsten kantaa koko ajan muistikirjoja mukanaan ja skissaa idean, koron yksityiskohdan tai hurjan materiaalimiksauksen ylös kirjaan heti iden ponnahtaessa tajuntaan. Todisteet näin ripoteltuna työhuoneen pöydälle. Muistikirjoja oli todella paljon.
Lundstenin Finsk-merkki tunnetaan näyttävistä kengistä naisille, mutta Nokian jalkineiden kumisaappaita Julia on suunnitellut myös miehille. Lundstenin kumisaappaita on kehuttu, eikä suotta. Hän on nainen paikallaan niin veistoksillisten korkokenkien luojana kuin urbaanien kumisaappaiden suunnittelijana. Kun minä palkkaan kumisaappaille designerin, parikymmentä vuotta sateisessa Lontoossa tulee ehdottomasti olemaan vahvuus.
Jos Suomessa sattuisi olemaan joskus loskaa, suosittelen testaamaan alla kuvattuja miesten Biker Low -kumisaappaita.
YMT:n reitille viime vuonna osuneilla suomalaisilla herroilla on vahva edustus amerikkalaisen GQ:n tammikuun 2015 ensimmäisessä tärpeissä.
Amerikkalaiset ovat uudenvuodenlupausten maailmanmestareita. Visuaalisuudessa luotetaan suomalaiseen laatuun.
Newyorkilaistunut valokuvaaja Tuukka Koski (kuvassa yllä) on kuvannut GQ:n jutun vaatekaapin uudistuksesta. Tuukan haastattelu Yhden miehen tyylissä löytyy täältä.
GQ:n vaatekaappijutussa on hyviä pointteja. Elämäntaparemontin voi ulottaa kehon ulkopuolelle. Kaapin ei pitäisi piilottaa vaatteita, vaan helpottaa niiden valitsemista. Kun vaatteiden säilyttämistä miettii puoli minuuttia, niiden ikää tuplaantuu. Ripusta puvut, housut ja t-paidat roikkumaan, taittele villapaidat hyllylle. Pidä vaatteiden huoltoon tarvittavat työkalut (silitysrauta ja nukannappaajat) käden ulottuvilla. Anna solmioiden roikkua (YMT huom: paitsi ehkä neulesolmioiden).
Vapaa tyyli -kirjan kuvittaja Rami Niemen työn jälkeä näkyy säännöllisesti GQ:ssa. Juttu paremmista elämäntavoista on vanha, mutta erittäin ajankohtainen vuoden alussa. Lue: The 10 Habits of Highly Unflabby People.
Hyvää uutta vuotta! Innostuin itse joulun tyylikalenterista niin paljon, että YMT jatkaa vauhdilla tammikuussa klassikoiden parissa.
Worst case scenario. Sweater weather without a sweater. Tammikuussa ei saa palella.
Täydellinen kaapelineule on miehen parhaiden ystävien top viitosessa. Vähintään.
Neule tai villapiata on miehelle mahdollisuus käyttää rohkeasti väriä, mutta on hyvä muistaa, että klassikot ovat yksinkertaisia. Vaalea kaapelineule toimii aina. Se sopii farkkujen kanssa. Villa lämmittää. Kaapelineule ei pelota ketään. Todennäköisesti se kerää silittelyä ja halauksia.
Saaristohenkinen villapaita on vaatteeksi muuttunut versio ruotsin käsitteestä lagom – juuri sopivasti.
Kuvan mies on Gant Ruggerin ruotsalainen pääsuunnittelija Christopher Bastin, johon törmäsin viime vuonna sattumalta Los Angelesissa. Bastin oli vaaleassa kaapelineuleessa, totta kai.
Bastinin suunnittelemassa Gant Ruggerin tämän talven mallistossa on täsmälleen samanlainen villapaita. Se on tammikuun YMT:n ensimmäinen klassikkosuosittelu.
Uutena lähes samaa villapaitaa myy – juuri nyt alehintaan – ainakin MR PORTER.
Klassikkosuositteluissa on aina ekologinen ulottuvuus. Klassikoita nimittäin löytää usein käytettynä. Klassikoihin kannattaa sijoittaa, sillä ne kestävät aikaa.
Bastinilla on luultavasti yllään vintageversio kaapelineuleesta. Kuvan villapaidan kaltaisen neuleen voi hyvinkin löytää käytettyjen vaatteiden liikkeestä. Ja vielä todennäköisemmin mökiltään isoisän vaatekaapista.
Yhden miehen tyyli toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista uutta vuotta 2015.
Toivottavasti saat kaiken, mitä toivot. Tai vähintään sen, mitä tarvitset. Toivottavasti valintasi ovat oikeita ja tuovat sen tärkeimmän eli tekevät sinut onnelliseksi.
Jos me siinä sivussa keskustelemme yhdessä vähän pukeutumisen kulttuurista tai vaikka paitojen ja kravattien yhdistelmistä, perinteisistä amerikkalaisista brändeistä, italialaisten pukeutumisrohkeudesta, hyödyllisistä tyylivinkeistä ja sprezzaturasta, vuodesta 2015 tulee meille kaikille mahtava.
Vuoden 2014 lopussa on tilinpäätöksen aika. On tapahtunut paljon, mutta henkilökohtainen kirjallinen tilinpäätökseni näkyy yllä. Hehkutan tätä tänään, on sen aika. Kirjoitin tänä vuonna neljä kirjaa – kaksi yksin, kahdessa olin mukana kirjoittajana ja toimittajana. Kolme oli suomeksi, yksi englanniksi.
Kirjoitin tyylikirjan ja aloitin tämän blogin yhdessä Elinan kanssa, koska halusin elvyttää ja rentouttaa keskustelua pukeutumisen kulttuurista Suomessa.
Tänään tiistaina ilmestyneessä Gloriassa olen päässyt todella kovaan seuraan laukomaan omia näkemyksiäni. Mukana ovat muun muassa Jorma Uotinen, James ”Musta Barbaari” Nikander, Manna ja Niina Kurkinen.
Jutun kuvat otti Meeri Koutaniemi. Onneksi olen tottunut lahjakkaisiin valokuvaajiin omassa blogissanikin, että minulla ei mennyt täysin pasmat sekaisin.
Mutta Koutaniemi on kyllä kertakaikkisen valloittava persoonallisuus. Kuten Glorian nettisivuilla julkaistuista Meerin kommenteista selviää, epäonnistuin pikkupoikamaisen innostukseni peittelyssä täysin.
Glorialle kiitos kutsusta! Tämä oli ilo ja kunnia.
“All it comes down to is this: I feel like shit but look great.” –Patrick Bateman
Listasin viime viikolla joulun tyylikalenterissa tyylistä kertovia kirjoja. Mainintana mukana oli myös Brett Easton Ellisin Amerikan Psyko.
Sattumalta kuuntelin viikonloppuna kirjailijan haastattelun Marc Maronin podcastissä. Ellis kävi läpi lyhyesti myös 1991 ilmestyneen Amerikan Psykon taustoja. Kirjan ilmestymisen aikaan hän oli oli 27-vuotias bestseller-kirjailija, joka asui jetsetin keskuudessa New Yorkissa. Kaupunki ihannoi juppeja, Wall Streetiä – ja rahaa.
Ellis pelipaikoilla Brat Pack -kollega ja kirjailija Jay McInerneyn kanssa 1990-luvun alussa.
Ellis kertoo halunneensa kirjoittaa kasvottomasta jupista, jolla on kaikkea, mutta jonka elämä on tyhjää. ”Mies olisi vain heijastuma kaikesta siitä, mihin hän suhtautuu pakkomielteisesti”, Ellis sanoo alkuperäisestä ideastaan.
Taustatutkimuksena Ellis vietti aikaa itseään vanhempien Wall Street -tyyppien kanssa. Loputtomat illat ravintoloissa ja yökerhoissa olivat jatkuvaa nokittelua siitä, kenellä on hienoin solariumlaite, upein huvila Hamptonsilla tai hienoin kampaus. Ja kuka käyttää eniten huumeita.
”Halusin kirjoittaa vakavahenkisen amerikkalaisen romaanin onnettomasta miehestä Wall Streetillä. Mutta onneksi sitä ei tapahtunut. Sillä eräänä iltana jälleen yhdessä kalliissa ravintolassa tajusin: tämä on romaani sarjamurhaajasta!”
1990-luvun alussa Amerikan Psykon väkivaltainen ja synkkä satiiri juppikulttuurista ymmärrettiin hiukan väärin. Ellis kiitteleekin vuonna 2000 valmistunutta, Mary Harronin ohjaamaa filmatisointia siitä, että elokuva auttoi laajempaa yleisöä näkemään teoksen mustan huumorin.
Toki Amerikan Psykon luomisen taustalla oli muutakin kuin tuskastumista illanistujaisiin superjuppien kanssa.
”Kyse ei ollut pelkästään New Yorkista, vaan oikeastaan siitä, mitä minulta odotettiin miehenä. Amerikan Psykossa manasin itsestäni sen vihan ja toivottomuuden, jota tunsin siinä ajassa”, Ellis kertoi Maronille.
”Kun kirja oli valmis, minä olin valmis siirtymään eteenpäin. Siitä kirjoittamisessa on minulle kyse. Elämässäni on jotain kivuliasta tai ongelmallista elämässäni, ja kirjoitan kirjan tutkiakseni sitä.”
Edellinen kommentti on tietysti yleismaailmallinen. Oikeastaan hyvä ohjenuora kaikille kirjailijoille. Tiedän, mistä kirjoitan seuraavaksi.
Mutta tyylin kannalta kirjaa voi edelleen lukea hakuteoksena. Siksi Amerikan Psykoa voi mielestäni mainiosti kutsua tyylikirjaksi. Ellis vuoraa mustan satiirinsa täydellisellä juppityylin kuvauksella. Merkkien, ravintoloiden ja popkulttuurireferenssien vuodatus on lähes uuvuttavaa. Lähes.
P.S. Saitko joululahjaksi Vapaa tyyli -kirjan? Tervetuloa blogin lukijaksi! Tulet huomaamaan, että YMT on miehen tyyliblogi, jossa kirjoitetaan ja kuvataan paljon muutakin.
Yhden miehen tyyli 