Luukku 6: Miten herrasmies viihdyttää?

Tänään smokki ylle, koska Linnan juhlien kutsu katosi postissa (?) ilmeisesti. 

Brooks Brothersin kirjasarjassa on John Bridgesin ja Bryan Curtisin mainio teos A Gentleman Entertains. Voisin referoida tähän koko kirjan, koska se on täynnä helmiä. 

– Kun herrasmies viihdyttää vieraitaan, hän ei koskaan yritä suorittaa menua, joka on hänen kykyjensä tuolla puolen. Jos hänen on tilattava take out -ruokaa, hän tilaa, eikä pyydä sitä anteeksi. 

– Herrasmies tietää, miten esitellä ystävä vieraalle ja toisin päin. 

– Herrasmies ei koskaan tarjoa taskulämmintä valkoviiniä, taskulämmintä kahvia tai taskulämmintä olutta. 

Tärkein kuitenkin on tämä itsenäisyyspäivästä pikkujouluun ja uudenvuodenaatosta juhannukseen ja takaisin toimiva ohje:

Kun herrasmies viihdyttää ystäviään ja tuttaviaan, hänellä on vain kaksi tavoitetta: nauttia heidän seurastaan ja pitää huoli, että he nauttivat hänen seurastaan. Hän ei ole juhlimassa tehdäkseen vaikutusta keneenkään. 

Hyviä juhlia itsenäisessä Suomessa meille kaikille!

Luukku 5: YMT 100 eli sata parasta asiaa Suomen designissa juuri nyt

YMT100

Lensin viime viikolla Los Angelesista Suomeen. Koneessa oli aikaa. Aloin miettimään, mitkä ovat olleet minua erityisen paljon innostaneita asioita, ilmiöitä ja brändejä Suomen tyyli- ja designskenessä satavuotisjuhlavuoden aikana.

Oikeasti mietin, miten saisin Pitti Uomon ja Pieruperseen samaan tekstiin.

Lista piteni, joten tässä se nyt on:

YMT:n historiallinen, vuosittainen ja ensimmäinen YMT 100.

Sata itseäni innostavaa ja ilahduttavaa asiaa Suomen designista, tyylistä ja muodista. Listani on tietysti täysin subjektiivinen ja kirjoitan sen blogiini, jotta todella saan kehua ja hehkuttaa kaikkea, mikä mieleen tulee. Jos unohdin jonkun erityisen hyvän jutun, kommentoi ihmeessä alle!

1 Pitti Uomo ja Guest Nation Finland.

Kun kävin Pitti Uomossa ensimmäistä kertaa vuonna 2006, ei tosiaan ollut ensimmäisenä mielessä, että Suomihan sopii tänne teemamaaksi. Vuoden 2018 tammikuussa Suomi on Pitti Uomon teemamaa. Kahdeksan suunnittelijaa on tehnyt valtavan duunin, mutta projekti ei olisi ollut mahdollinen ilman Tuomas Laitisen, Chris Vidal Tenomaan, Martta Louekarin ja Miia Kosken väsymätöntä duunia. Listani on subjektiivinen, mutta on turvallista aloittaa se objektiivisestikin katsottuna Suurella suomalaisella kulttuurityöllä. Suomalaisen muotisuunnittelun maine ja kansainvälinen kiinnostus perustuu taiteelliseen lahjakkuuteen, jota Laitinen Aalto-yliopistossa ansiokkaasti ohjaa. Nyt on tilaisuus nousta kaupallisesti uudelle tasolle. Let’s do it.

2 Makia.

Asenne ratkaisee. Makia on kuin skeittari, joka kasvoi vastuulliseksi faijaksi, mutta karkaa silti välillä Punavuoresta Ouluun dokaamaan. Yhdistelmä kapinaa, vastuullisuutta ja suomalaista cooliutta.

3 Marimekko.

You had me at the blue shoes. Marimekko on mahdotonta analysoida muutamalla lauseella, mutta viime vuosien kehitys mallistoissa, pian julkitulevat uudet nimitykset ja Tiina Alahuhta-Kaskon johtajuus takaavat brändille

4 Nomen Nescio.

Pitti Uomoon matkaava minimalistinen suomalaismerkki, jonka mallisto on aina unisex ja kaikki vaatteet mustia. Sain kunnian tutustua suunnittelijapari Niina ja Timo Leskelään. He opettivat minulle muun muassa sen, että on olemassa kahdenlaista mustaa pukeutumista: angtista ja kaiken valon imevää sekä arkkitehtoonista, käytännöllistä ja muotoa sekä hahmoa pohdiskelevaa. Jälkimmäinen

5 Pinkomo.

Mielestäni suomalainen design lifestyle ei koskaan voi olla vain sitä, että hehkutetaan suomalaista suunnittelua. Se on myös sitä, että myydään suomalaisille katu-uskottavaa laatua. Pinkomo on Helsingin coolein kauppa, hands down. Se, että pidetään suomalaiset Red Wing -bootseissa, ei ole ”ihassama”.

6 R-Collection.

Sukupolvenvaihdos 101. R-Collectionilla on pitkä historia. Kajaanin lahja suomalaisille oloasuille nousee relavantiksi katumuotimerkiksi, ja siksi kannattaa pistää perheyrityksen suunnittelija Lilli Norion nimi muistiin. Pitti Uomossa R-Collection tekee yhteistyötä lahjakkaan Maria Korkeilan kanssa.

7 Lovia.

Tuhansien järvien maasta on kasvamassa tuhansien kiinnostavien laatubrändien maa. Lovia kuuluu niihin, jotka pysyvät listallani. Laukkuja, joissa yhdistyy laatu, näyttävyys ja sopivasti suomalainen tarina. It’s in the bag.

8 Xmas Garage.

My o My -kaupan kulttuuriteko Helsingin Aleksanterin kadulla. Kaupassa yhdistyvät suomalaisen suunnittelun moninaisuus ja järjestäjien tyylitaju kuratoida sekaan kansainvälisiä helmiä. Lahja-aittojen aatelia.

9 Lapuan Kankurit.

Upea brändi, mahtava tuotteet ja vaikuttava hinta-laatusuhde.. Ei jätä kylmäksi.

10 Teemu Järvi.

Suomalaisten kuvittajien aatelia. Lahjakas herra Järvi kanavoi ja kuvaa suomalaista luontoa tavalla, joka saa jopa punavuorelaisen kaipuumaan jonnekin, missä on ilma on sakeana hyttysistä ja älypuhelin ei löydä wifiä.

11 Myssyfarmi.

Voiko lammasfarmitarinalla ja orgaanisella villalla myydä pipoja ympäri Aasiaa? Tietysti voi. Hattu. Päähän.

12 Ivalo.

Muotikaupan Tinderinä alunperin markkinoitu indiesuunnittelijoiden kauppasovellus on ensimmäisiä vahvoja tuloksia suomalaisen designin ja teknologia osaamisen väistämättömästä liitosta. Ivalo on lähdössä lentoon maailmalla, ota sovellus seurantaan ja sijoita Suomi 100 -hengessä ensin nousevien kotimaisten suunnittelijoiden luomuksiin.

13 FatCloth.

En voi vastustaa taskuliinamerkkiä muutenkaan, mutta FatCloth for Moomin -yhteistyö osoittaa oikeanlaista kunnianhimoa. Faijan lahjalistalle, asap.

14 Turo.

Vuodesta 1938 vaatteita suomalaiselle miehelle. Puvut Kekkoselle aina, ja Leijonille vuodesta Tupu, Hupu ja Lupu. Vuonna 2016 brändiuudistus. Vuonna 2018 kollaboraatio Ikla Wrightin kanssa ja Pitti Uomoon. Seuraan!

15 Alma.

She’s not that kind of girl to keep her voice unheard. Jos #suomiseuraavat100 olisi ihminen, hän olisi Alma.

16 Tarvas.

Suomessa lanseerataan tammikuussa tennaribrändi, jonka kengät on tehty Suomessa. Taustalla on Karhulla työskennelleitä kundeja. Torille, juosten!

17 Balmuir.

Balmuir juhli tänä syksynä 10-vuotista taivaltaa näyttävästi. Näin voi käydä, jos ei tingi periaatteista ja periaatteet ovat laatu, usko omaan yritystarinaan ja vahva strategia. Heidi ja Juha Jaara tekevät Balmuirissa upeaa duunia ja upeita tuotteita. Seuraavaksi kaupat maailmalle!

18 Sasta.

Näen Sastan nukkuvana jättiläisenä, jolla on paljon sarkaa kynnettävänä. Metsästys ja (k)eräily onnistuvat ylipäätänsä paremmin laadukkaimmissa vaatteissa, näin olen ymmärtänyt. Jos Englannin kuningasperhe diggailee Barbourin ohella Sastaa, joten lähtökohdat uuteen nousuun ovat ruhtinaalliset.

19 Luhta.

Luhta trollasi olympiajoukkueen asuilla koko Suomea tavalla, josta Sami Kuuselakin lienee kateellinen. (Lollerz.) Ainakin nyt Luhdalla on mahdollisuus lyödä Lahdesta saakka isosti läpi Aasiassa. Itse asiassa, se on pakko tehdä. Koska trollaaminen ilman bisnestä on vain ilkeyttä ja älyn laiskuutta.

20 Formal Friday.

Fakta: Teemu Muurimäki on yksi Suomen lahjakkaimmista vaatesuunnittelijoista. Pitkään hän oli ykkösenä naisten iltapukujen suunnittelijana, vietti vuosia duunissa Armanilla ja Dolce & Gabbanalla Milanossa. Palattuaan Suomeen Muurimäki perusti oman, innovatiivisen miesten muotistartupin Toni Tervilän, Pentti Jokisen ja kumppanien kanssa. Mallistokehitys on erittäin kiinnostavassa vauhdissa. Formal Friday on mukana Pitti Uomossa, kuten kuuluukin.

21 R/H

You had me at the Superga collaboration. Tunnustan: pidän kaikesta, mitä R/H tekee, mutta viime aikoina Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen brändin meno on ollut erityisen vaikuttavaa. Yhteistyömallisto Cocoan kanssa? Ottakaa rahani.

22 Saint Vacant

Vuonna 2016 Janne Lax pelkisti Saint Vacantin malliston viiteen kenkämalliin, joilla mies pärjää koko elämänsä. Vuonna 2018 Saint Vacant on mukana Pitti Uomossa Guest Nation Finlandissa. Less todellakin is more.

23 Taika Mannilan kuvitukset.

Taikuutta! Jos Rihanna, Sofia Coppola ja Chloe Sevigny olisivat kasvaneet Suomessa ja piirtäisivät yhdessä DJ-keikan jälkeen, se olisi Taika Mannilan kynänjälki. Sugar Helsingin No Fear -paita tau #whatagirlfeelz nousisivat tälle listalle jo yksinäänkin, mutta ei siinä tietenkään vielä kaikki.

24 Allas Sea Pool.

Keskikokoinen ihme, että Allas Sea Pool on saatu tehtyä. Uiminen näissä maisemissa on yksi elämän iloista. Ympäri vuoden!

25 Schoffa.

Hyvä tyyli on hyvää bisnestä. Suomalaiseen omistukseen siirtynyt Schoffa tekee ensimmäisestä väittämästä totta – mittatilauksesta – joka päivä Galleria Esplanadin eli Kämpin kauppakeskuksen yläkerrassa.

26 Heikki Salonen.

Suomen muotia on hehkutettu maailmalla viime vuosina. Designer Heikki Salonen kuuluu jengiin, jonka ansiosta hehkutus on mahdollista. Dieselillä pääsuunnittelijana, Maison Margielan MM6-merkillä pääsuunnittelijana. Pitti Uomossa Salonen lanseeraa miesten vaatemerkki Vyner Articlesin.

27 Eliel’s.

Pukeutumisen kulttuuri on intohimobisnestä. Oppikirjaesimerkki tästä näkyy Tarkk’ampujankadulla Eliel’sin kenkäkaupassa. Kulttuuritekojen listalle ehdottomasti!

28 Hakola.

Onpa helppo hehkuttaa Hakolan vakuuttavaa suunnittelua, laatua ja rohkeaa yrittäjyyttä. Kas näin tehdään onnistunut sukupolvenvaihdos. Onnea omaan liikkeeseen Fredalle!

29 Andante.

Fredasta puheen ollen: Andante on mahdollisesti Suomen tyylikkäin kahvila.

30 Keskustelu bisnespukeutumisesta.

Rakastan kirjoittamista, ja tyylistä kirjoittaminen on minulle kaikkein hauskinta ja helpointa. En odottanut bisnespukeutumisen tai minun ja Minnan kirjoittaman Menesty tyylillä -teoksen kirvoittavan raivokasta keskustelua. Mutta kaikki on reilua someraivossa ja ajattelemattomissa kommenteissa. Tai siis… Hyvä, että keskustellaan!

31 Tyylien ilta 11.11.

Mellakka Helsingin Tuomas Välimaan ideasta syntynyt miesten tyyli-ilta kokosi marraskuussa Helsinkiin 12 näytteilleasettajaa ja yli sata vierasta. Tämä oli alku. Tyylikeskustelu on nyt siirtynyt verkosta tapahtumiin ja elämyksiin. Lisää tulee.

32 Sneaker Bash.

Samaan henkeen kädet ilmaan myös syyskuussa järjestetyn, Suomen ensimmäisen sneakerconin kunniaksi. Pukeutumisen kulttuuri kasvaa ja voi hyvin!

33 Finnish Design Shop.

FDS on alusta (2004) alkaen halunnut kansainvälisille markkinoille. Pitkäjänteinen työ palkitaan. Taitavaa kuratointia ja toimivaa palvelua.

34 Once in your lifestyle

Harri Kangas on Mestari. Suomen paras radio-ohjelma lifestylestä kaikuu Suomen parhaasta Radio Helsingistä joka torstai. Bonuspisteet musiikista, jonka Kangas luonnollisesti valitsee aina keskusteluvieraan mukaan.

35 TRE

Suomen kovin designkauppa Helsingin nousi keskustaan tyhjästä (Vitsi. Tiedän, miten paljon duunia se vaati.) Helppo homma: ensin kauppa pystyyn ja heti perään eka vuoden jouluna valtava joulutori Aleksille vuosikausia tyhjänä lojuneeseen pankkisaliin. Let’s do it. Yksivuotisjuhlien jälkeen massiivinen suomalaisen designin joulumarkkina Souliin, Etelä-Koreaan. Totta kai!

36 Kellonharrastajat Facebookissa.

Tick-tock. Kaunis FB-ryhmä siitä, millaista on, kun kamahulluus iskee. Kannattaa seurata vähän aikaa ja laittaa sitten mutelle. Olen tosissani.

37 Löyly.

Helsinki, wow-arkkitehtuuria puusta ja kunnon löylyt. Voittava yhdistelmä, joka saa onneksi huomiota myös kansainvälisessä mediassa.

38 Tyylit.fi.

Viisi vuotta keskustelua ja kaupantekoa. Tuskin missään käydään niin intohimoista keskustelua paitatakeista kuin täällä. Mahtava ilmiö. Viisi vuotta!

39 California: Designing Freedom Designmuseossa

Millaista designia syntyy, kun koko ajan on lämmintä ja paistaa aurinko? Jos kaukokaipuuni olisi näyttely, se olisi tämä. Designmuseossa voi ihastella Kaliforniaa ja vapautta 4. maaliskuuta asti. Vahvin suositus.

40 Aki Choklat.

Renessanssimies. Opettaa Firenzessä, opettaa Detroitissa, suunnittelee omaa mallistoaan ja kirjoittaa siinä sivussa kirjan menswear-trendeistä Bloomsburylle. Bravo!

41 DLA.

Atte Rytkönen on suomalaisen menswearin uranuurtaja. Kansainvälisesti suosittu bloggaaja pisti kumppaneineen pystyyn firman. Key piece itsenäisyysjuhliin ja sen jälkee jokapäiväiseen käyttöön: taskuliina suomalaisen maalaustaiteen klassikoista (linkki nimiotsikossa).

42 Rolf Ekroth

Designer, sportswearin taituri ja Pitti Uomon ja Guest Nation Finlandin huikein tarinankertoja. Ekroth sai mainetta Hyères-kisassa ja pääsi sitä kautta tekemään malliston Galeries Lafayettelle (linkki nimiotsikossa). Pitti Uomossa odotan hänestä yhtä puhutuimmista suomalaisnimistä.

43 Alpa

Alpakka on itsenäisyyspäivän kohueläin, mutta se ei liity tähän. Laatua ja tyyliä Jyväskylästä neule kerrallaan. Ehdotus: tehkää malli nimeltä Suhonen. Olisi mahtavaa mennä lätkämatsiin besserwisseröimään villapaidassa, joka on Alpa Suhonen.

44 Helsinki Design Week.

Maassa, jossa on joskus ylikehuttu omaa finnish designiamme, syntyi festivaali, jota kansainvälisempää saa hakea. Globaalissa muotoiluverkostossa HDW liidaa koko maailmaa. Kari Korkman ja tiimi tekee huikeaa duunia. Siitä voimme olla ylpeitä!

45 Finpro.

Muotiteollisuutta ei ole, jos ei ole vientiä. Finpro on pistänyt ison vaihteen silmään, että vientiä olisi. Pieni tiimi, jolla isoja saavutuksia erityisesti Aasiassa ja riveissään yksi kaupungin parhaista dj-herroista. Maximum respect, ja sama koreaksi ja japaniksi.

46 Vimma.

Lastenvaatteiden Supreme.

47 Ivana Helsinki.

Hardest working woman in Finnish design? Paola Suhonen on kasuaalisti laajentanut Ivana Helsingin maailman hotellisuunnitteluun, elokuvantekoon (Nina Hartley, what’s up) folkbändiin ja täysin suvereeniin boutique -festivaaliin.

48 ASK

Jokainen tarvitsee laukun. Jokainen ansaitsee tyylikkään laukun. Kas näin, tässä toisen lauseen kohdalla puhutaankin jo ASK:ista.

49 Lean Garments.

Oxford cloth button down. Suomesta. Mistä näitä tyyppejä tulee?

50 Minna Parikka.

Se on kaunista, kun persoonallinen ja luova suunnittelu lyö käyttä terveen kaupallisuuden kanssa. Yksi suosikkibrändeistäni, jossa Parikka on tekemässä seuraavaksi totta haasteellisesta tilanteesta: hänellä on pupukengissä ikoninen tuote, joka on kuitenkin pakko uudistaa, jotta kasvu jatkuu. Uudet tyylit ovat vielä vanhojakin coolimpia.

51 Kasperi Bags.

Nahkalaukkuja, jotka paranevat vanhetessaan. Mistä muuten ilmeisesti syntyikin Kasperin tiimille idea kiertotalouden bisnesmalliin. Stay tuned.

52 Pelago.

Viimeksi lapsena karkkikaupassa oli olo, että ”kiitos, otan jokaista yhden”. Pelago on tyypillisen epätyypillinen 2000-luvun suomalainen designin menestystarina, joita emme hehkuta tarpeeksi. Hyvällä idealla, tyylitajulla, intohimolla ja kovalla duunilla pääsee pitkälle. Varsinkin, jos on liikkeellä fillarilla. Pelagon laajennus pyöristä asusteisiin on niin luonteva, että tunnen melkein tuulen hiuksissani, kun pyöräilen.

53 Nikari.

Less is more, but I never knew it could be so much more. 50 vuotta hiottu brändi on yleensä on aika kova.

54 Kierrätysryhmät.

Vanha ilmiö, mutta edelleen innostaa, että AV, YV ja JONO! ovat tulleet jäädäkseen. Mitä enemmän kierrätämme, sitä paremmin kulutamme.

55 Kalsarikännit Voguessa

Vogue kirjoitti jo maaliskuussa, mutta edelleen tunnen ylpeyttä. In Finlandia abbiamo questa cosa che si chiama ”hölkyn kölkyn”.

56 Iittala.

Päätuote on kunnossa, mutta kiinnittäisin huomiota Iittalan lehteen. Kun jokainen yritys on oma mediansa, brand magazine kannattaa tehdä tyylillä eli näin.

57 Eero Aarnio Originals.

Mestarien mestari on saanut arvoisensa konseptin klassikoiden myynnille. Ja mikä hämmästyttävää, mieshän piirtää vain klassikoita!

58 Jussi Pyykönen x Marja Kurki. 

Gloria Fashion Show’ssa oli Marja Kurjen sisääntulo ja Pyykösen Jussi pyöräytti siihen huiveista mekot. Suora leikkaus New Yorkin muotiviikolle, jossa Maryam Razavi (linkki nimiotsikossa) hurmasi Jussin luomuksessa.

59 Maria Veitola.

Boss lady, joka on tarjonnut television prime timessä torstaisin ja sunnuntaisin rohkeimmille suomalaisille suunnittelijoille kanavan saada luomuksiaan koko kansan nähtäviksi. Vakuuttavin pukeutuja out there muutenkin. Hän ansaitsee mitalin.

60 Artek

Olkoon omistus missä tahansa, paluu Mikonkadulle on tehnyt minut iloiseksi.

61 Sanna Manderin kuvitukset.

Hauskin joululahjavinkki: hanki kaikille lapsille Sanna Manderin Avain hukassa. Tai hanki, jos saat sen jostain. Upea kirja palkittiin juuri Junior-Finlandialla. Fun fact: vuonna 2013 Sanna keksi, että Rami Niemi voisi kuvittaa Vapaa tyyli -kirjan.

62 African Fashion Festival Helsinki.

Enemmän iloa, enemmän tätä!

63 Ukkeli.

Teemu Keisterin Ukkeli on paras hahmo. Tai ainakin toiseksi paras Windows95-miehen jälkeen.

64 Aalto-yliopisto.

Lahjakkuuden jalostaminen ammattilaisuudeksi on lahja yhteiskunnalle. Lehtori Tuomas Laitinen ja kumppanit tekevät upeaa työtä, ja Aalto on maailman muotikoulujen top kolmosessa vuodesta toiseen.

65 My o My THE MEN.

Joillain kaupoilla on kokoaan suurempi painoarvo. THE MEN on ollut vuosikausia tyylikkään kaupungin kulmakivi. Ja on edelleen.

66 Kämmen.

Iso käsi suomalaiselle firmalla, joka tekee hanskoja tällä tasolla ja laadulla.

67 Nide.

Kaupungin viehättyvyys, sivistys ja tyylikkyys on yllättävän paljon kiinni sen kirjakaupoista. Onneksi on Nide.

68 SSAW

Maailmanluokan muotijulkaisua numerosta toiseen.

69 Fere.

Jo se, että myy Isaiaa, riittää listalle kuin listalle. Fere on kuitenkin kovassa vedossa kautta linjan.

70 Milla Marmori.

Lastenkirjavinkki numero 2: kun tarina kohtaa kuvituksen ja molempia ohjailee lahjakkuus, syntyy tällaista. Käsikirjoittaja Sami Järven ja tekstiili- ja vaatesuunnittelija Minttu Wikbergin kirja Milla Marmori ja kadonneen mummon arvoitus löytyy ainakin meillä paketista, kun joulupukki käy.

71 Eduskuntatalon peruskorjaus. 

Marmorista puheen ollen, äänestän tätä projektia kategorioissa ”aikataulussa pysyminen” ja ”työn jälki”.

72 Galleria Esplanad -huhu

Huhhuh! #menswear.

73 Vaatturiliike Sauma.

Voiko pukeutumisen kulttuuria Suomessa muuttaa puku kerrallaan? Näköjään voi. Bonuspisteet Drake’s Londonin tuomisesta Suomeen.

74 FAB.

Suomen Tekstiili ja Muoti uusi lehtensä. Muoto, tyyli ja sisältö kohtaavat. Napakymppi.

75 Mannisto.

Julia Männistö suunnittelee miesten vaatteita räjähtävän lahjakkuuden ja miesten vaatteiden historian osaamisen risteyskohdassa. Onko Mannisto mukana Pitti Uomossa? Nimi muistiin, totta kai on.

76 The Helsinki Distilling Company.

Jotkut firmat syntyvät klassikkoina, toiset instituutioina. Aika kiva, että HDC on molempia.

77 Sulapac.

Mieletön ekotrippi, että suomalainen firma vauhdittaa kosmetiikkateollisuuden pakkausten ekovallankumousta.

79 Bille Beino.

Pipo päähän, nimi lehteen. Se, että eläköitynyt jääkiekkoilija panostaa vaatebrändiin Suomessa, on hyvä asia.

80 éN.

Cool, coolimpi, Hanna Sarénin hatut.

81 Valtteri Bottas.

Se, että aktiiviurallaan parhaita vuosia lähestyvä formulakuski sijoittaa lifestyleen ja investoi laukkukauppaan Espalla, on mahtava asia.

82 Yes Yes Yes.

Kuuluuko ravintola designlistalle? Mielestäni Yes Yes Yes kuuluu jokaiselle listalle. Alex Niemisen, Richard McCormickin ja Ville Relanderin uutuus on jollain tavalla helsinkiläisen ravintolakulttuurin renessanssin suloisen vegetaarinen ruumiillistuma. Roba, ruokalista ja ravintolan sisustus (hello, Karoliina Hellbergin mahtava teos) ovat resepti, joka saa palaamaan.

83 Bricksized.

Jannis rakentaa pieniä maailmoita Lego-palikoista ja kuvaa niitä Instagramiin. PItkin vuotta on ollut monia päiviä, etten ole keksinyt mitään hienompaa.

84 Hypend.

”I’m not a fuckboi, not yet a setämies”, kuten Britney Spears lauloi aikoinaan. Supremen Suomi-kannatusjoukot kertovat sinulle täällä, mitä muotia et seuraavaksi tajua.

85 Frenn.

Vuoden designteko -palkinnolla kruunattu vaatemerkki on tehnyt pitkäjänteistä strategiatyötä ja ekologisesti ja konkreettisesti kestävää vaatetta urbaanille duunarille. Tuolla kaavalla mennään muuten Pitti Uomoon. FRENN on siellä tammikuussa omalla osastollaan.

86 Pieruperse.

En tiedä, mistä alkaisin selittää tätä, mutta kait se o saatana Porist alotettava. PP:n kollaboraatio Makian kanssa on kyllä parasta hetkeen.

87 Herrainpukimo.

Turun paras miesten vaateliike löytyy nyt myös Helsingistä. Go west tai go Kaapelitehdas, mutta tämä jengi tietää, mitä tekee.

88 Sasu Kauppi.

Jos Sasu kelpasi Kanye Westille, Sasu kelpaa kyllä meillekin. Multitalentti, joka taitaa seuraavaksi sukeltaa vielä syvemmälle musiikkiteollisuuteen.

89 Torikorttelit.

Helsingin keskustassa ja Senaatintorilla on vihdoin vilinää ja elämää. Se on Torikorttelin väsymättömien tuottajien ansiota. Muji ja Chapter ovat vain jäävuoren huippu tai kirsikka kakun päällä.

90 Palace.

Suoraan ykköseksi. Royal Ravintolat, Hans Välimäki ja Eero Vottonen eivät luoneet legendaa uudelleen, he loivat uuden legendan.

91 Option tyylikoulu.

Yksi juttu on omani. Siis homman nimi on se, että saan päiväduunissani puhua kameralle pukeutumisen kulttuurista ja tyylistä. Sitten videot laitetaan julki Kauppalehden verkkosivuille. Aika ihmeellistä.

92 Sata suomalaista valokuvaajaa.

En tietenkään oleta, että YMT:n lista on ainoa hyvä Suomi 100 -lista. Tämä valokuvaajien Kuka on kukin on mainio myös.

93 HS ja Aino Frilanderin jutut taiteesta.

Voimakkaan älykästä tykitystä näköalapaikalla. Jos luet tänä vuonna vain yhden Ainon jutuista, lue tämä.

94 Länsimetro.

Pitkään naurettiin, nyt ihaillaan uusia metroasemia, joissa on taidetta ja päräyttävää arkkitehtuuria, josta esimerkkinä vaikkapa Matinkylän metroasema. Lisään tähän kuvan, mutta siinä saattaa vähän kestää, että saan sen valmiiksi.

95 Hálo from North.

Design, taide ja kiinnostavan vahva sekä tyylikäs kokonaiskonsepti. Yksi kiinnostavimmista uusista suomalaista vaatemerkeistä hetkeen.

96 Mähöne Brothers.

It’s what underneath that counts. Ihmiset pitävät näistä alusvaatteista aivan erityisellä tavalla, joten arvostamme.

97 St. George.

Helsinkiin avataan viiden tähden hotelli, jonka ytimessä on taide (Ai Weiwei ja Pekka Jylhä mainittu) ja tulevaisuuden hyvinvointikeskus (Hintsa Performance hoitaa). Heitetäänpä sekaan vielä Antto Melasniemen johtama ravintola Andrea ja Helsinkiä voi onnitella jälleen uudesta nähtävyydestä. Aukeaa 2018 alussa.

98 Finlayson.

Vallankumous todellakin alkaa lakanoiden välistä. Ihailin Jukka Kurttilaa jo ennen Finlaysonia ja ei rasismin vastustaminen ja suvaitsevaisuuden edistäminen ainakaan himmennä Jukan haarniskan kiiltoa.

99 Kasper Strömman, influensoija.

Vuoden graafikko 2013, vuoden bloggaaja 2016, vuoden melkein positiivisin helsinkiläinen 2017. Kun Kasper Strömman ei ole tekemässä Suomen suosituinta podcastiä, hän on yleisellä tasolla vaikuttava.

100 Tämä on vasta alkua.

Paras kohta. Odotan innolla, mitä alkava Suomen 101. vuosi tuo tullessaan.

 

Luukku 4: Kauemmas ja hitaammin

Foster Huntington oli joskus nuori ja kiinnostava bloggaaja, joka kirjoitti opiskeluaikoinaan muun muassa A Restless Transplant – ja The Burning House -nimisiä blogeja (jälkimmäinen on julkaistu myös kirjana).

Ensimmäisen nimessä on sana restless ja toinen kertoo siitä, mitä ihminen ottaisi kotoaan mukaansa, jos talo palaisi. Lienee turvallista sanoa, että Huntingtonille tärkeintä on lähteminen.

Lopulta Huntington lähti. Hän kiersi ja kiertää ilmeisesti edelleen Yhdysvaltoja VW-pakullaan. 

Van Life – Your Home On The Road on kirja siitä. Se on vaarallisen täydellinen minulle, joka olen jumissa turvallisessa työssä, turvallisessa maassa, turvallisessa elämässä.  (googlaa: VW Syncro nettiauto vapaus)

Upea teos, joka nautitaan tällä viikolla ehkä Kuumassa avokadotoastin ja laten kanssa. Turvallista!

Luukku 3: Tee se itse -taskuliina

FullSizeRender (8)

Helpoin taskuliina – ja oma suosikkini – on bandana-huivi. Vaikka pitäisit pukua, bandana viestii humanistista vaarantunnetta: ”kyllä, minulla on pikkutakki, mutta saatan silloin tällöin liata käteni tai korottaa ääntäni.”

Bandana on liian iso rintataskuun, koska haluat välttää serviettiefektiä. On muutama vaihtoehto. Voit ostaa bandana lastenosastolta. Huivit ovat pienempiä ja halvempia. Toisaalta, voit leikata isomman huivin kahtia ja käyttää toista ”taskuliinana” puvun kanssa.

Tee se itse -miehenä olen sabotoinut muutaman drift storesta dollarilla ostetun huivin taskuliinakuntoon. Ymmärrän, että TSI on tässä vitsi, mutta oman taskuliinan tekemisessä on tässä tapauksessa verraton vaiva-hyötysuhde.

Taskuliina taittelun osalta bandana on demokraattinen. Voit taitella sen siisti tai tunkea – humanistisen vaaran hengessä – taskuun ihan tuosta vaan, ja tulos on silti tyylikäs. Jätä solmio kotiin tai laita kaulaan yksivärinen neulesolmio bandanan päävärissä, kaikki käy! Bandana on niin rento, että sille sopii mikä tahansa yhdistelmä.

Persoonallinen tyyli on parhaimmillaan sitä, että vastakohdat eivät kalahda keskenään, vaan loksahtelevat paikalleen kuin kauan kadoksissa olleet palaset. Bandana taskuliinana on tästä malliesimerkki. Do it.

 

Luukku 2: Penny ajatuksistasi

img_0059Siinä ne ovat: penny loaferit.

Melkein liian sirot, lähes turhan vanhaikaiset. Eli täydelliset. Kolme asiaa, joiden takia rakastan näitä preppyunivormujen katutason sankareita.

1) Tarina. Itse asiassa, kenkämallin nimi on Weejun, jota valmistajista G.H. Bass on käyttänyt vuodesta 1936. Weejun viittaa norwegianiin, koska kenkä perustuu norjalaisten kalastajien käyttämään malliin. Penny loaferin nimi puolestaan tulee siitä, että 1950-luvulla itärannikolla kundeilla oli tapa pitää loaferien päällisen suumaisessa koristesuikaleessa pennin kolikkoa. Ennen älypuhelimia, Nokiaa, faxia ja telexiä oli aika, jolloin puhelu maksoi pennyn. Kolikko kulki kätevästi mukana kengässä. Täydellistä.

2) Tyylit. Pidä penny loafereita sukkien, harmaiden housujen ja klubitakin kanssa ja näytät republikaanilta. Farkut ja t-paita? James Dean. Kaikki siltä väliltä on pelkkää mahdollisuutta.

3) Pilke. Näissä kengissä on vähintään yhtä paljon tyyliä kuin huumoria. Se on käyttäjän kannalta juuri sopiva haaste. Tradition ja trendin risteyskohdassa kulkee se sprezzaturan mentävä reitti, jota on mukava astella juuri penny loafereissa. Kolikot mukana, totta kai.

Luukku 1: Kannattaako lukeminen aina?

FullSizeRender (5)

“Taste. Who has it. Who doesn’t. Why it matters more than ever.”

Yhden miehen tyyli on elänyt hiljaisesti, mutta blogi nousee kuin Whamin Last Christmas: aina trendaamassa joulukuussa. Välillä YMT palaa ryminällä, joskus hiipien. Tänä joulukuussa ehkä enemmän Ministry of Silly Walks -tyyliin.

Kun avataan ensimmäinen luukku, pakko avautua.

Rakastan tyylistä kirjoittamista. YMT-blogia olen pitänyt vuodesta 2013. Kirjoitan tyylistä Kauppalehti Optioon, teen videoita Option tyylikoulu -nimellä ja olen kirjoittanut aiheesta myös kaksi kirjaa. Vapaa tyyli (Johnny Kniga) ilmestyi vuonna 2014, ja yhdessä Minna Kiistalan kanssa kirjoitettu Menesty tyylillä (Alma Talent) tämän vuoden lokakuussa.

Viimeisimmän kirjan ilmestyttyä mietin ensimmäistä kertaa, onko tässä mitään järkeä. Helsingin Sanomat teki jutun kirjasta, ja keskustelu jutusta ja sitä seuranneesta jatkojutusta jälkeen opetti paljon somekohusta. Kohuhan oli pieni, mutta myrsky vesilasissakin on hurja, jos pidät itse siitä lasista kiinni. Somekohu on sukupolvikokemus, josta palkkioksi jää etuliite. Kuten ystäväni kommentoi, ei ehkä sittenkaan ole pahinta olla Bisnespukeutumis-Jani.

Keskustelussa minua kirjoittajana ahdisti eniten, että se oli täysin epä-älyllistä. Jos kirjoittaisin kalaruokakirjan, en alkaisi väittelemään teoksen relevanttiudesta kala-allergikkojen kanssa. Mutta toisaalta, niinhän se menee, että leijonat eivät menetä yöuniaan lampaiden mielipiteiden takia.

Aika paljon eläinvertauksia jo tässä vaiheessa! Tästä tulee hyvä joulukalenteri. Kirjoitan 24 tekstiä yleisesti miesten tyylistä ja pukeutumisen kulttuurista. Viime vuonna joulukalenteri jäi vähän reikäiseksi, hoidetaanpa tänä vuonna homma kunnolla.

Jossain vaiheessa pientä mylläkkäämme mieleen tuli ajatus, että kannattaako minun edes puhua tyyliaiheesta enää.

No, se meni nopeasti ohi. Pukeutumisen kulttuurista pitää puhua ja kirjoittaa enemmän kuin koskaan ennen. Jos bisnespukeutumiskirjastakin innostuvat keskustelemaan ihmiset, jotka näyttävät siltä, että heitä ei kiinnosta bisnes, eikä pukeutuminen, puhetta tarvitaan.

Esquiren The Big Black Book on yksi luotettavista ja hauskoista tietolähteistä, jos miesten tyyli kiinnostaa. Amerikkalaisten omistautuminen pukeutumisen kulttuurille on ihailtavaa. Esquiren humoristiset ja käytännölliset ohjeet ja vinkit ovat pitkään olleet esimerkkinä minulle omassa kirjoittamisessa.

Kyllä. Lukeminen – se kannattaa aina.

 

Menesty tyylillä

Yhden miehen tyylissä on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina. ”Viime ajoilla” tarkoitan tietysti tätä vuotta. Syitä on tietysti useampiakin, mutta puhutaan niistä positiivisimmista. 

Kirjoitin tänä vuonna Minna Kiistalan kanssa kirjan Menesty tyylillä – bisnespukeutumisen uusi aika. Alma Talentin kustantama kirja ilmestyy keskiviikkona 19.10. ja samana aamuna olemmekin levittämässä tyyligospelia Ylen Aamu-tv:ssä. Postailen aiheesta pari viikkoa, koska there’s no business like bisnespukeutumisen business. 

Vaikuttaa siltä, että aiheena bisnespukeutuminen kiinnostaa laajalti. Ilolla huomaan, että erityisesti kannustava ja iloinen näkökulmamme on otettu positiivisesti vastaan.  

Oma työnantajani Kauppalehti ehti kirjoittaa aiheesta jo tänään maanantaina. Lue juttu tästä

Kuva Kauppalehden jutusta: Karoliina Vuorenmäki. 

God, bättre, Bastin

No men hej. Kävin hiljattain päiväduunin Kauppalehti Option mantteli niskassa Tukholmassa Gantin PR-tilaisuudessa.

Gantin toimitusjohtaja Patrick Nilssonin haastattelu julkaistaan myöhemmin Optiossa ja toivottavasti juttu iskee, sillä keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka reissun aiheena oli Gantin kiinnostava Couple Thinkers -sarja, sain mahdollisuuden Nilssonin haastattelun. Hän avaa haastattelussa Gantin mennyttä, tulevaa ja erityisesti tätä hetkeä.

Henkilökohtaisiin huippuhetkiin reissussa kuului Christopher Bastiniin törmääminen. Bastin on pieni jumala, joka työskenteli Gantilla kymmenisen vuotta ja loi mainetta Gantille ja itselleen myös USA:ssa. Gantilla hän johti ensin merkin paitaosastoa, kunnes sai oman projektin.

Gantin luovana johtajana Bastin oli Gant Ruggerin ja malliston sydän ja sielu. Bastin siirtyi freelanceriksi vuonna 2015, mutta välit Gantiin ovat edelleet hyvät, koska juhlissakin sanottiin skål. Option jutussa Patrick Nilsson kertoo myös, mikä on Ruggerin rooli Gantin uusissa suunnitelmissa.

Olen aina pitänyt Gant Ruggerista, vaikka mallistojen leikkaukset erityisesti takeissa eivät koskaan ole olletkaan minulle kaikkein suotuisimpia. Bastinin estetiikka on kuitenkin alusta asti ollut harvinaisen selkeää ja määrätietoista. Gant Rugger on East Coast -tribuutti, joka lainaa ja soveltaa Ivy Leaguen perintöä ollen silti moderni, yksinkertainen ja kaupallisen kaunis.

Nippelitietotaipuvaiset YMT-lukijat muistavat, että törmämäsimme Bastinin kanssa jo vuonna 2014 Rose Bowl Fleassa Pasadenassa.

IMG_4499

En ole ehtinyt kirjoittaa blogia pitkään aikaan, mutta ehkä Suomessa on edelleen yhden miehen tyyliblogin kokoinen aukko. Varmaa on, että se on motivoivaa, kun Bastin väittää muistavansa keskustelumme

Aikakin muuttuu: vuonna 2014 oli luontevaa ottaa kuva suunnittelijasta, vuonna 2017 vedetään tietysti selfiellä.

FullSizeRender (1)

Arrivederci, maestro

fullsizerender-20Amerikkalaisen GQ-lehden alkuperäinen ja aito The Style Guy, Glenn O’Brien, kuoli perjantaina New Yorkissa 70 vuoden iässä.

Glenn O’Brien oli esikuva monille. Minulle hän oli esikuva niin tyylin kuin kirjoittamisen suhteen: mies, joka ensimmäisenä leikkasi vakavasti otettavan tyylikirjoittamisen viiltävällä huumorilla ilman, että tyyliarvo heikkeni.

Glenn O’Brien kirjoitti GQ:ssa The Style Guy -palstaa vuosina 2000-2015, ja oli, kuten Jim Nelson GQ:n muistokirjoituksessa kirjoittaa ”a man who knew how to live life creatively”. Elämän mittainen tavoite meille kaikille.

Glenn O’Brien rakasti taidetta, New Yorkia, Italiaa, black watch -kuosia ja Belgian Shoes -kenkiä. Henkilökohtaisesti olen paljon velkaa miehelle, jota en suureksi harmikseni koskaan ehtinyt tavata. Kirjoituksissaan O’Brien sekoitti tyyliä, taidetta, tietoa ja huumoria. Koen edelleen sen olevan voittava kaava ja menestysresepti. On selvää, ettei Vapaa tyyli -kirjaa olisi olemassa ilman O’Brienin palstaa.

O’Brien oli kirjoittaja, joka työskenteli lehdissä kuten Interview, GQ, Details, High Times, Oui, ja Rolling Stone. Hän oli kirjailija (How to Be A Man ja Madonnan teos Sex), tv-juontaja, Barney’s New Yorkin luova johtaja, mahdollisesti malli The Rolling Stonesin Sticky Fingers -albumin kalsarikannessa. Hän aloitti uransa työskentelemällä Andy Warholin kanssa. Aitona esteetikkona ja tyyli-ihmisenä, O’Brien seurasi aikaansa minuutin tarkkuudella ja osasi sopeutua jokaiseen hetkeen.

The New York Times kirjoitti muistokirjoituksessaan:

”While Mr. Warhol famously quipped that in the future, everyone will be famous for 15 minutes, Mr. O’Brien apparently took this dictum and added a personal twist: For some 45 years, he seemed to be famous every 15 minutes, and always for something entirely different.”

Arrivederci, maestro.

 

 

Mickey

psy_kumctju-brandon-mowinkel

Älä kirjoita Donald Trumpista. Älä kirjoita Donald Trumpista. Tämä on blogi tyylistä ja tyylikkäistä miehistä ja välillä ihan vaan miehen elämästäkin. Älä kirjoita Trumpista.

Ei tulisi mieleenkään.

Maailmanpolitiikan tilanne saa minut melkein rikkomaan tyyliblogien kirjoittamattoman säännön ja avautumaan politiikasta.

Kirjoitan kuitenkin Mickeystä, koska mahdollisimman usein minun on kirjoitettava siitä, mitä on olla kunnon ihminen. Ehkä se sopii myös maailmanpolitiikan tilanteeseen.

Oleilin joskus entisessä elämässäni Berkeleyssä muutamina vuosina, muutamia kuukausia kerrallaan. Yksi reissuista ajoittui syksyyn 2008, jolloin Barack Obama voitti ensimmäistä kertaa presidentinvaalit Yhdysvalloissa.

Berkeleyn yliopisto on USA:n parhaita osavaltion yliopistoja ja maailman parhaita yliopistoja ylipäätänsä. Vain vähän Stanfordia parempi. Erinomaisuus tekee jo UC Berkeleyn kampuksesta paikan, jossa ideoita syntyy ja tarinoita sataa. Akateemisten suuruuksien lisäksi kampuksella vierailee paljon valtiomiehiä ja -naisia sekä omien alojensa neroja.

Eksyin Berkeleyssä kerran Robert Reichin luennolle Berkeleyn Doe Libraryssä. Title dropping sallittakoon: nykyään 70-vuotias Reich on taloustieteilijä, bestseller-kirjailija sekä Harvardin ja Berkeleyn professori. Poliittista taustaa riittää: hän toimi presidentti Bill Clintonin työministerinä 1993–1997, oli Obaman neuvonantaja ensimmäisen kauden alkuvuosina ja on amerikkalaisessa mediassa laajalti käytetty kommentaattori.

Berkeleyn Doe Libraryn hämärässä Reich puhui vapaamuotoisella luennollaan paljon teoriaa, mutta hänen puheesta jäi kuitenkin mieleen erityisesti yksi henkilökohtainen tarina.

Robert Reich on pieni mies. Humoristisin sanankääntein hän kertoi olleensa selvästi muita pienikokoisempi jo silloin, kun sillä oli jotain merkitystä – koulussa. Silmiinpistävä ominaisuus antoi ideoita koulukiusaajille, jotka ottivat nuoren Robertin silmätikukseen.

Koulussa oli kuitenkin eräs poika, joka pisti kiusaajajoukolle kampoihin. Puhelias Mickey kuului Suosittuihin tyyppeihin ja vaikka hänen ei missään tapauksessa olisi tarvinnut, otti Mickey alaluokkalaisen Robertin suojatikseen. Ikäeroa oli paljon, eivätkä he Reichin kertomukseen mukaan olleet parhaita kavereita, mutta Mickeyn ansiosta Robertista tuli coolin remmin maskotti. Mickeyn kädenojennus teki Robertin elämästä helpompaa. Jatkossa koulunkäynti ilmeisesti sujui, koska Reichista tuli professori ja ministeri.

Berkeleyn kampuksella Reich kertoi plyysisohvilla lötköttäville, shortseihin ja sandaaleihin pukeutuneille opiskelijoille, että yhteys Mickeyn kanssa katkesi, kun tämä jätti high schoolin. Kokemus siitä, että vahvempi ja voimakkaampi auttoi heikompaa jäi kuitenkin Reichin mieleen elämänohjeena. Auta heikompaasi ja teet kaikista vahvempia.

1960-luvun alussa Yhdysvaltojen etelässä elettiin pimeitä vuosia, joiden kaiku ei ole vieläkään vaiennut. Kesällä 1964 joukko nuoria pohjoisesta lähti taistelemaan mustien ihmisoikeuksien puolesta. Erityisesti erään Congress of Racial Equalityn yksikön matkat keskittyivät mustan väestön äänestysoikeuden varmistamiseen alueilla, joilla oli edistystä vastustavia voimia pelissä sheriffejä myöten. Olemme kaikki nähneet elokuvia aiheesta ja kyseisestä aikakaudesta. Jo mielikuvat ovat rumia. Reichin sanat tekivät niistä totta.

CORE-yksikön (Congress of Racial Equality) retket etelävaltioihin herättivät huomiota niin etelässä kuin pohjoisessa. Etelässä eleestä ei innostuttu.

Kesää 1964 kutsutaankin Freedom Summeriksi ja Mississippi oli Freedom Summerin vaikeinta taistelutannerta. Vanhat asenteet istuivat tiukassa. Etelän vaikeimpiin kuuluneisiin alueisiin Mississippin osavaltiossa lähti CORE:n joukoissa myös muutamia valkoihoisia avustustyöntekijöitä.

CORE:n työntekijöiden projektit kesällä 1964 vaihtelivat yleisistä (he järjestivät kursseja ja auttoivat mustia rekisteröitymään äänestäjiksi) yksityiskohtaisiin (samainen pohjoisesta tullut CORE-tiimi järjesti Meridianin kaupungissa Mississippissä boikotin kauppaan, jossa ei palkattu mustia työntekijöitä – ”Don’t shop where you cant’t work”).

Kesäkuussa 1964 Freedom Summer kärjistyi Philadelphian kaupungissa Mississippissä. USA:ta kuohuttaneessa tragediassa Klu Klux Klan murhasi kolme edellä mainittuja hankkeita organisoinutta CORE:n avustustyöntekijää.

Freedom Summer teki silloin 18-vuotiaasta Robert Reichista taistelijan demokratian puolesta. Yksi kolmesta Philadelphiassa murhatusta CORE-nuoresta oli 24-vuotias Michael Schwerner. Mickey ei koskaan ollut luovuttanut taistelua heikommassa asemassa olevien puolesta.

Vuonna 2017 Robert Reich kirjoittaa joka päivä aika paljon presidentti Donald Trumpista. Suosittelen lukemaan.