Category: Inspiraatio

Luukku 9: Lista ostamisesta

Screen Shot 2014-04-22 at 10.33.51 PM (1)

Stereotyypin mukaan ”miehet eivät shoppaile”. Miten miehet sitten saavat vaatteita? Tuoko joulupukki? Ostaako äiti? Ilmestyvätkö ne puhtaina kaappiin?

Alla oleva lista kuuluu kaikille miehille – ja naisille – jotka ostavat omat vaatteensa itse.

Kerromme nimittäin itsellemme jännittäviä tarinoita, kun olemme ostoksilla. Tiedäthän?

”Nämä ovat nyt vähän kireät, mutta ne venyvät kyllä.” Eivät veny.

”Mutta se oli alennuksessa!” Siihen on syynsä.

”Tämähän on jännä väri!” Ja juuri siksi se on alennusmyynnissä.

”Ei kukaan varmaan huomaa…” Kaikki huomaavat.

Kunnioitan ajatusta Älä osta mitään -päivän takana, mutta moderni mies pystyy vähentämään kulutusta nimenomaan ollessaan ostoksilla.

Tässä tulee viisi ohjetta järkevään vaatteiden ostamiseen:

1) Keskity ajattomaan tyyliin.
Jos pitäisit tästä ikuisuuteen valkoista kauluspaitaa, tummansinistä bleiseriä (bandana rintataskussa), slimmejä selvedge-farkkuja tai khakeja ja Englannissa valmistettuja kenkiä, sinua ei ikinä haukuttaisi tylsäksi. Sinusta puhuttaisiin tyylikkäänä.

2) Älä osta alennusmyynnistä mitään, mitä et ostaisi normaalihinnalla.
Alennusmyynnissä on oransseja kauluspaitoja? Aivan mahtavaa. Osta valkoinen, sininen tai vaikka gingham-ruudullinen.

3) Älä seuraa muotia, rakenna tyyliä.
Mitä sille Bula-hatullesi kuuluu?

Katso kohta 1. Lisäohjeena todettakoon: osta suurimmaksi osaksi vaatteita, jotka sopivat yhteen. (Ja osta myös muutamia täysin hulluja asukokonaisuutta disruptoivia vaatekappaleita – mutta se on oma postauksensa.)

4) Ajattele ostamista sijoittamisena.
Taloustoimittajat sanovat mielellään, että sijoittaminen on vaateostosten kohdalla väärä termi, koska ostaessasi Louis Vuittonin laukun, Brionin puvun, Filsonin laukun tai Aldenin kengät, et itse asiassa saa tuottoa sijoituksellesi. ”Aldenin kenkien arvo ei kasva.” Ajattelen hieman toisin. Jos ostat Aldenin kengät, korjaat tyylipisteitä puhtaana tuottona vielä 20 vuoden päästä.

5) Muista kierrättää.
Joka sesonki ei tarvitse ostaa uutta (katso kohta 1), mutta aina voi karsia. Jos et ole käyttänyt vaatekappaletta vuoteen, voit kierrättää sen. Paitsi jos kyse on sijoituksesta kuten Louis Vuittonin laukku, Brionin puku, Filsonin laukku  tai Aldenin kengät. Anna niille muutama vuosi enemmän.

 

Teksti: Jani

Luukku 8: Helpoin taskuliina

20150501-160259-57779766.jpg

Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten tyylikalenterissa lyhyesti aiheesta taskuliinan taittelu. Silloin jäi kommentoimatta taskuliinojen materiaalit ja värit. Tarkoituksena on sivuta aihetta tänä vuonna muutamaankin otteeseen. Aloitetaan arjen esimerkin kautta.

Alkuun muistutus: käytä taskuliinaa aina kuin mahdollista. Aina solmion kanssa ja varsinkin ilman solmiota.

Taskuliina on miehelle yksinkertaisin tapaa ammentaa sopivalla tavalla persoonallisuutta pukuun tai irtotakkiin. Mutta älä koskaan käytä samasta kankaasta solmion kanssa tehtyä taskuliinaa. Liian helppoa, liian tylsää.

Taskuliinan valinta voi tuntua haastavalta (oikeasti ei ole). Onneksi on olemassa äärimmäisen helppo ja miehekäs taskuliina, joka useimmilta löytyy jo vaatekaapista.

Mikä on helpoin taskuliina? Bandana-huivi. Jos Bruce Springsteen olisi taskuliina, hän olisi bandana.

Bandana henkii vapautta ja americanaa – ja sopii omaan tyylikäsitykseeni täydellisesti. Viiva puuvillaista paisley-kuviota rintataskussa viestii siitä, että minun ei olisi pakko pitää taskuliinaa, mutta teen sen mielelläni. Puuvillainen bandana on aito huivi. Voit putsata sillä aurinkolasit ja  jos tarvitsetkin yllättäen liinaa seuralaisen onnenkyyneleitä kuivaamaan, löytyy se taskusta.

Fun fact: bandanalle tyypillinen kiertyneiden kyynelien paisley-kuviointi on alkujaan Iranista, mutta saanut nimensä skotlantilaisen Paisleyn kaupungin mukaan.

Bandanan voi taitella taskuun siistiksi neliöksi tai iskeä sen rennosti taskuun vapaalla otteella. Tärkeintä on, että liinaa ei näy liikaa.

Normaali huivi on liian iso rintataskuun. Olen uhrannut muutaman bandanan leikkaamalla. Jos leikkaaminen on liikaa, osta oikeamman kokoinen. Jokainen lattepappa tietää, että pienempiä bandana-huiveja myydään lastenvaateosastolla.

Viiden euron sijoitus, joka putoilee taskuusi takaisin tyylipisteinä jo ensiesiintymisellään.

FullSizeRender (1)

Teksti ja kuvat: Jani

P.S. Onko joululahjat hankittu? Muista, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kannustava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Se ei mahdu rintataskuun, mutta sopii annettavaksi esimerkiksi taskuliinan kanssa.

Luukku 7: Desert Boots

FullSizeRender

Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.

Alkuperäiset Desert Bootsit tekee perinteinen englantilainen valmistaja Clarks.

Legendan mukaan Nathan Clark, Englannin armeijan sotilas huomasi komennuksellaan Burmassa muiden upseerien pitävän vapaa-ajallaan mokkaisia kenkiä. Lyhyet saappaat oli kuulemma ostettu basaarista Kairosta. Luonnollisesti ne oli suunniteltu aavikolle. Mukavat jalassa, pehmeät pohjat ja loputtoman määrän askelia kestävät.

Palattuaan Englantiin herra Clark suunnitteli oman versionsa näkemästään kengästä. Ensimmäinen vaaleasta mokkanahasta tehty pehmeäpohjainen Clarksin Desert Boot lanseerattiin vuonna 1949. Kyse oli ruohonjuuritason disruptiosta: aikakauden kengät olivat mustia ja kovapohjaisia.

Loppu on historiaa, jonka taustalla soi poikkeuksellisen hyvä soundtrack. Desert Bootseista tuli muun muassa mod-liikkeen suosikkikengät. Desert Boot on tavallaan miehen tyylin ruumiillistuma: kenkä, joka on samanaikaisesti tyylikäs ja mukava.

Yksi USA:n tyylikkäimmistä pukeutujista, Jack Spade -merkin perustaja ja mainosmies Andy Spade on vannoutunut Desert Boots -käyttäjä. Esikuvana on Dad Spade.

”My dad, who was creative director in the ’60s, always wore black jeans with black desert boots; he thought he was cool. He told me to buy a pair as well. I didn’t like black, so I got the sand color, and I’ve been wearing them since college.” Andy Spade

Näin ensimmäisen Desert Bootsit 1980-luvun alussa, kun oma isäni tuli Kyprokselta rauhanturvaajan hommista. YK iski rauhanturvaajille jalkaan Clarksit. Rauhan ja tyylin asialla.

Klassinen Desert Boot, tunnetaan myös nimellä Chukka Boot, on kahdesta nahkapalasta valmistettu nilkkapituinen kenkä, jossa on kaksi tai kolme paria reikiä. Alkuperäinen versio on mokkanahkainen, mutta Clarks heiluttaa omaa perintöään tekemällä niitä nahasta, tweedistä tai jopa kiiltonahasta.

Sittemmin olen ostanut muutamat omatkin Desert Bootsit. Näissä kengissä on kuitenkin sama ”ongelma” kuin vaikkapa Filsonin laukuissa. Niitä on lähes mahdotonta kuluttaa loppuun. Omat, pitkävartiset Clarks Desert Boots Malit ostin Roomasta vuonna 2002. Still going strong.

FullSizeRender_1

Jos pitää valita vain yhdet kengät, valitsen Desert Bootsit.

Teksti ja kuvat: Jani

Ohjeita parranajoon

Esittäydyn Twitterissä muun muassa sanoilla ”Beard with a man”. Sanotaanko, että parta-asiat kiiinnostavat.

Miten mies ajaa parran? Millaisia ohjeita parranajoon antaa muille? Sanon aina, että Post Beard-Trim Stress Syndrome (PBTSS) on todellinen ongelma. Vai eikö muka partansa ajanut Esko Valtaoja kadonnut julkisuudesta, kunnes oli kasvattanut edes vähän partaa takaisin?

Minulta kysytään useimmiten kolmea asiaa: mistä kannattaa ostaa puku? Millaisen lahjan ostaisin miehelle? Ja miten mies ajaa parran?

Kaikkiin löytyy nopeita vastauksia, mutta viimeinen kysymys on helpoin. Ennen oman version kuvaamista, tässä Harley Morensteinin klassikkoversio.

Style Guy sai potkut

IMG_2157 (2)

Keskustelin juuri tänään kollegani kanssa siitä, miksi kirjoittaa tyylistä. Vastaukseni oli vaistomainen. Koska Glenn O’Brien tekee niin.

Ja sitten tuli tämä uutinen: The Style Guy eli Glenn O’Brien on saanut potkut amerikkalaisesta GQ-lehdestä. ”Seuraaja” on jo nimetty. Eipä siitä sen enempää. Style Guy uudelleenbrändääminen on loukkaus.

Tilanne on sama kuin Leijonien MM-kisapeleissä Juhani Tammisen sijaan muu kekkuloisi Don Tami -kaulaliina kaulassa ja tekonurmibleiseri päällä laukomassa totuuksia suoraan syötöstä.

Outoa, kuten nelivuotias tyttäreni sanoisi.

Glenn O’Brien loi Style Guy -käsitteen ja kirjoitti GQ:n tyylipalstaa 15 vuotta. Hän oli tyylipalsta.

Vielä viime vuonna hän teki kokonaisen GQ-numeron yksinään – myyntiargumentteina olivat Style Guy -viisaudet ja pettämättömän pragmaattinen tyylitaju. O’Brien lanseerasi humoristisen otteen tyylistä kirjoittamiseen. Ei vastausta ilman hyvää one-lineria! Kirjoittaja ja kriitikko, O’Brien on newyorkilainen legenda, joka oli edellisessä elämässään underground-tv:n pioneeri ja kuului Andy Warholin Factory-jengiin.

”Olen nauttinut huikeaa menestystä 15 vuotta jostain, minkä olen luonut yksin ja nyt he yrittävät saada tilanteen näyttämään siltä, etten ole tarpeeksi moderni tai että heidän on vaihdettava nuorempaan – se on täysin epärehellistä. Tosiasiassa kyse on siitä, että he haluavat halvempaa […]. Gentlemen? I don’t think so”, vain hiukan katkera O’Brien kommentoi Four Pins -blogille.

En tiedä, mitä sanoa. Olen oppinut Glenn O’Brieniltä paljon. Belgian shoes, hihattomien paitojen käyttäminen julkisella paikalla, sukkien väri, puvun väri rannalla vietettäviin häihin ja sadat muut pienet valinnat ovat lastenleikkiä Style Guyn lukijoille.

O’Brien on Vapaa tyyli -kirjan epävirallinen oppi-isä, etäprofessori.

Kysymys: pitääkö sukkien värin sopia housuihin vai kenkiin?

Vastaus: sukkien värin tulee sopia sinun persoonallisuuteesi.

Kun kirjoitin Vapaa tyyli -kirjan, oli itsestäänselvää, että kirjan ensimmäinen lainaus on käytännöllisen, yllättävän, humoristisen ja pettämättömän tyyliniekan kynästä. Kiitos, Glenn O’Brien.

”Kun tyyli on saatu hiottua täydelliseksi, on aika romuttaa se.”

Teksti: Jani

Miehen tyylikäs elämä Giorgio Armanin mukaan

IMG_0197

EDIT heti alkuun:

Lisäsin kuvan vuonna 1979 julkaistusta haastattelusta. Giorgio Armani täytti eilen 81 vuotta. Auguri!

Mr. Armanin pukujen liehuva leikkaus ei sovi kaikille. Mitä elämään tulee, Armani käy rohkaisevasta esimerkistä kenelle tahansa.

1) Nuori Giorgio Armani opiskeli ensin lääkäriksi, mutta jätti opinnot kesken. 23-vuotiaana hän työskenteli milanolaisen La Rinascente -tavaratalon somistajana, eikä tiennyt, ”mitä tekee isona”. Oman suunnittelustudionsa hän perusti vasta 36-vuotiaana. Giorgio Armani -merkin hän perusti 42-vuotiaana. Suuri läpimurto suunnittelijana tuli vasta 46-vuotiaana.

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

2) On täysin mahdollista esiintyä julkisesti samanlaisessa tummansinisessä t-paidassa 20-30 vuotta ja nousta tyylin legendaksi.

Valitse oma tavaramerkkivaatteesi.

3) Olen usein Vapaa tyyli -kirjasta puhuessa lainannut Giorgio Armanille kirjattua tyyliviisautta. Se kuuluu suurin piirtein näin: ”tyyli ei ole sitä, että huomataan. Tyyli on sitä, että muistetaan.”

Eli älä ehkä pue päällesi sitä hauskaa printtipaitaa, vaan se tummansininen t-paita.

4) Armani tunnettiin jo 1970-luvulla hienostuneesta siluetista ja taidokkaista materiaalivalinnoistaan. Läpimurto suunnittelijana tuli kuitenkin vasta, kun hän pääsi tekemään puvustuksen elokuvaan American Gigolo. Sittemmin Armanin vaatteet ovat olleet yli 100 elokuvassa, ja harvemmin sivuroolissa.

Käytä kaikki mahdollisuudet, jotka saat. Hitto – käytä myös ne, joita et saa.

Yhden miehen tyyli: Yanis Varoufakis

Elämä ei ole mustavalkoista. Elämä on myös Yamaha XJR 1300 -moottoripyöriä.

Kreikan entisen valtionvarainministeri Yanis Varoufakisin henkilöbrändin kampanja on käynyt ylikierroksilla kuukausia. Kone ei hyydy, vaikka Varoufakis erosikin eilen ja Kreikka on selvitystilassa.

Muutama tuntia Varoufakisin eron jälkeen hänen lontoolainen kustantamonsa Zed Books tarjosi kansainväliselle medialle otteita Varoufakisin tulevasta kirjasta The Global Minotaur. On vain ajan kysymys, milloin ex-ministeriä voi alkaa ostaa puhujakeikoille. Zed Booksin ehdottama hashtag: #ministerofawesome.

Voimmeko silti keskittyä olennaiseen? Varoufakisin tyyliin. Yksi suurimmista helpotuksista Varoufakisille täytyy olla, että hänen ei tarvitse enää pitää pikkutakkia. Ei silti, ei hän sellaista juuri käyttänyt Kreikan valtionvarainministerinäkään.

Varoufakisin mustavalkoinen pukeutuminen sopii stoalaiseen tyylinäkemykseen: jos se on mustaa tai valkoista, se on ok. Asumisen suhteen Varoufakisin elämänasenne on vähemmän askeettinen, kuten maaliskuisesta Paris Matchin jutusta muistamme.

FullSizeRender

Moottoripyörä: Yamaha XJR 1300

Mustat farkut: Frame Denim.

Valkoinen paita: Billy Reid.

Tavallista märempi puku

true-wetsuits

2500 dollaria märkäpuvusta, joka näyttää oikealta puvulta? True Wetsuits ratkaisee polttavan ongelman.

Japanin Quicksilverin ja mainostoimisto TBWA\Hakuhodon kehittämää pukua myydään kolmessa mallissa. Jos olet etsinyt märkäpuvun sijaan märkäsmokkia, voit lopettaa etsimisen.

Luonnollisesti Quicksilverin puku myydään osina. On neopreenista tehdyt takki, housut, paita ja solmio. Tuloksena on tavallista märempi puku ja rajattomasti blogipostauksia ympäri maailmaa.

True Wetsuitsin saitti on vakuuttava. Saitti kiinnostaa myös miestä, joka ei aio märkäpukumieheksi. Aaltodata maailman parhaista spoteista kiinnostaa aina.

Screen Shot 2015-04-27 at 8.12.59 PM

Lopullinen tuomio: japanilaisen mainosmiehen arki vaikuttaa kiinnostavalta.

Teksti: Jani

Smoking my brain hazy: Sturgill Simpson Helsinkiin

Screen Shot 2015-04-22 at 7.43.57 PM

Juhlaviikkojen Huvila-teltan ohjelma julkistettiin viime viikolla. Jos YMT poimii ohjelmasta yhden esiintyjän, se on Sturgill Simpson. Pidän kiinnitystä täysosumana.

Sturgill Simpson on laulaja, jota pidetään ”kantrin pelastajana”. Siitä en tiedä, Simpsonin musiikki on sitä itseään. Unfuckwithable.

”There’s a gateway in our mind that leads somewhere out there beyond this plane
Where reptile aliens made of light cut you open and pull out all your pain
Tell me how you make illegal something that we all make in our brain
Some say you might go crazy but then again it might make you go sane.”

Sturgill Simpson: Turtles All The Way Down

Lauluissa vilahtelevat erilaiset päihteet, synnit ja takakuistin pohdinnat edellä mainittujen risteyskohdissa. Kuuntelin uusinta levyä tänään pyöräillessä, mutta Simpson on kyllä hienoa oluenjuontimusiikkia.

Näköjään kovin country tulee Kentuckystä. Ja elokuussa Helsingin Huvila-telttaan.

Arvostan myös Simpsonin tyylivalintoja.

Yllä olevassa NPR:n Tiny Desk -konsertissa Simpson sanoo olevansa menossa muutaman päivän kuluttua David Lettermanin show’hun esiintymään. Hän sanoo joutuvansa hankkimaan puvun, koska omistaa vain kaksi samanlaista paitaa. Mitä Simpsonilla on yllään? Sama paita, samat farkut, mutta eri Converset. Tai ehkä paitakin on se toinen.

Lately things have been a little complicated
Quality of life has got me down
Sex is cheap and talk is overrated
And the boys and me still working on the sound”
Sturgill Simpson: Life of Sin

img-thing

”We’ll do one for the ladies. I’m just bullshittin’ – they’re all for the ladies.”

Teksti: Jani

Paita: Sandro via MR PORTER.

Kitara: Google -> Acoustic Dark Wood Guitar.

Kashmirvillan kuningas

lookbook_crop_FW14_0013_7

Brunello Cucinelli on italialainen muotisuunnittelija, jota kutsutaan kashmirvillan kuningaaksi. Kaikista maailman kuningasnimistä tuo on pehmein, kestävin ja arvokkain, mutta Cucinelli on sen ansainnut.

Brunello Cucinelli, jonka nimi on aina ilo lausua, on rakentanut 1,6 miljardin euron arvoisen muoti-imperiumin myymällä kashmirvillapaitoja nelinumeroisilla hinnoilla. Lisäksi Cucinelli on itse täydellinen versio Italian Casual -tyylistä. Kyse on Smart Casualin italialaisesta versiosta: bisnes yläkerrassa, rento päivä toscanalaisella viinitilalla alakerrassa.

Brunello Cucinelli on tehnyt omaa juttuaan 30 vuotta. Pitti Uomossa Cucinellin osasto on aina vaikuttava. Hän osaa yhdistellä luksusta ja rentoa niin, että kummankaan suosija ei tunne oloaan vaivautuneeksi.

Tänä keväänä Brunello Cucinellillä on annettavaa myös meille, joilla ei ole varaa heittää paria tonnia villatakkiin.

Cucinelli tunnetaan taidokkaasta harmaan sävyjen käytöstä, mutta kevään 2015 mallistossa yhdistetään harvinaisen taidokkaasti sinistä ja ruskeaa. Villapaidat pari tonnia, vaikutteet ilmaisia.

lookbook_crop_FW14_0002_133

lookbook_crop_FW14_0004_81 lookbook_crop_FW14_0007_13 lookbook_crop_FW14_0010_12 lookbook_crop_FW14_0011_11 lookbook_crop_FW14_0012_9

Teksti: Jani

Kuvat: Brunello Cucinelli