4 joulukuun, 2014

Luukku 4: sukka on siivu tyyliä

Kiitos Lenita Airisto. Suomalaisella miehellä on nykyään mustat sukat kuntosalillakin.

Kun valkoisista tennissukista on päästy mustien sukkien aikakaudelle, olisi aika uudelle sukkamanifestille. Sukat ovat kuitenkin miehen asussa se siivu tyyliä, jossa persoonallisuus voi räiskyä vapaasti. Mustiakin sukkia tarvitaan, mutta en suosittele ostamaan niitä Prismasta 15 parin pakkauksissa. Jotain rajaa käytännöllisyydessäkin!

Tärkein ohje miehen sukkiin liittyen on tämä: osta ne itse. Silloin tällöin näkee tavaratalon sukkaosastolla vaimoja, tyttöystäviä tai rakastajattaria, jotka ostavat miehilleen mustia sukkia. Se on käytännöllistä ja ihan okei, jos mies on viisivuotias. Kun ostaa toiselle vaatteita, soisi sen olevan ilahduttamista, piristämistä tai lahjontaa. Nainen, osta miehellesi aina päräyttävimmät sukat, jotka keksit. Jos mies ostaisi naiselle nilkkasukkia, koska nainen ei itse osaa, jonkin epäiltäisiin olevan pahasti pielessä. Mutta mies, osta sukat itse. Vaimosi ei ole äitisi.

Miehen kannattaa uusia sukkavarastonsa aika ajoin. Sukkavarasto tarkoittaa sitä, että sinulla on puhtaat sukat seuraavaksi seitsemäksi päiväksi, mutta sukkaparien järjestystä ei ole kirjoitettu sukanvarteen viikonpäivien mukaan.

Osta ensi kerralla yhdet mustat sukat (rakastat niitä), valkoiset kuntosalille, yhdet siniseen taittuvat violetit ja yhdet sekopäisen raidalliset, pikulliset tai kirkkaan pinkit vaikkapa Paul Smithiltä. Pinkit sukat ovat pukumiehen vaatekaapin vähiten hyödynnetty huutomerkki. Englantilaisen sanonnan mukaan mustassa autossa kuljettajan ja herran erottaa siitä, että herralla on pinkit sukat.

Ainoa muistettava sukkasääntö on, että sukkien tulee sopia housujen, ei kenkien väriin. Vapaa tyyli -kirjan alaotsikko kuuluu Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan. Siksi edes tätä sukkasääntöä ei kannata ottaa liian vakavasti.

Tänään kehottaisin yhdistämään sukat housujen sijaan omaan persoonallisuuteen. Ja ainahan voi tehdä kuten englantilainen taiteilija David Hockney, lukuisat viisivuotiaat ympäri maailman ja minä tätä kirjoittaessani teen: pitää eriparin sukkia.

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Kuva ja teksti lainattu kirjoittamastani Vapaa tyyli -kirjasta. Lahjavinkki: miehen tyyliopas Vapaa tyyli on oiva joululahja miehelle, isälle ja pojalle.

3 joulukuun, 2014

Luukku 3: sijoita kenkiin

Englannin Charles saattaa olla ”vain prinssi”, mutta kenkien käyttäjänä hän on kuningas. Prinssi Charles korjauttaa, paikkauttaa ja uudelleenrakennuttaa suosikkikenkiään vuodesta toiseen. Charlesilla on ainakin yhdet Lobbin of St. Jamesin mustat oxfordmalliset pukukengät, jotka ovat olleet hänen käytössään yli 40 vuotta. Charlesin kengät ovat ihan palasina, mutta palaset on aina ommeltu takaisin yhteen.

Vanhan viisauden mukaan ihmisen kannattaa sijoittaa sänkyyn ja kenkiin, sillä hän tulee viettämään suuren osan elämästään jommassa kummassa. Prinssi Charles on ottanut viisauden vakavasti.

Olkoon tämä prinssi Charlesin opetus: kun ostaa laadukkaat kengät, niiden kanssa saa elää vuosikymmeniä. Mikä parasta, Charlesilla on pakko olla loistava suutari. Luottosuutari on yksi miehen parhaista ystävistä.

Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitäisi sijoittaa 3500 euroa mittatilauksena tehtyihin Lobbeihin. (Se tekee noin 78 vuodessa.) Mutta jokainen mies ansaitsee elämäänsä edes yhdet loistavat kengät. Ne voivat olla pukukengät englantilaiselta valmistajalta tai vaikkapa työkengät Red Wingiltä. Olen käyttänyt Red Wingejäni kahdeksan vuotta ja ne näyttävät koko ajan paremmalta.

Oman kenkäkaappini potentiaalisesti pitkäikäisin pari lienee amerikkalaisen L.L. Beanin saappaat. Ne eivät ole loistokkaat, eikä prinssi Charlesilla tiettävästi ole sellaisia. Alle 100 dollarin L.L. Bean ovat duunariosastoa, puhdasta amerikkalaista perinnettä ja käytännöllisyyttä. Mutta Bean Bootseille pahinkin suomalainen loskasää on normaali päivä konttorilla.

Kengistämme näkee, miten syvällä olemme kertakäyttökulttuurissa. Sanon usein, että laatu on äijän eko. Kengissä tuo ajatus tuntuu erityisen selvänä. Kenkämalleja on lukuisia, mutta lopulta yhdetkin riittävät. Pohjat vaihtuvat, mutta sinulla on tarina, joka jatkuu.

Suosittelen aina ostamaan kenkiä, joita voi korjata uudestaan ja uudestaan. Se tarkoittaa panostamista laatuun. Kun puhutaan pukeutumisen kulttuurista, yksi tärkeimpiä käytännön asioita on tietää, minne lähettää vaatteensa tai kenkänsä korjattavaksi.

Bean Bootsit lähetetään Yhdysvaltoihin Mainen osavaltioon, jossa on valmistettukin.

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Charles-kuva: Dailymail.co.uk

Kuva ja teksti lainattu kirjoittamastani Vapaa tyyli -kirjasta. Tiedäthän, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kestävä joululahja isälle, pojalle ja isältä pojalle.

2 joulukuun, 2014

Luukku 2: paidan istuvuus

Mikä on suomalaisen noin kolmekymppisen kaupunkilaismiehen sukupolvikokemus? Se ei ole Granlundin ilmaveivi, se ei ole varastettu Jopo, eikä edes ilmoitettua hitaampi nettiyhteys.

Kolmekymppisen miehen sukupolvikokemus on kauluspaita, joka on kauluksesta sopiva, mutta vyötärön kohdalta niin iso, että sisään mahtuisi toinenkin kolmekymppinen mies. Kauluspaita kuin purje, se meitä yhdistää.

Paidan istuvuus on tärkeää, mutta ei ulkonäön vaan mukavuuden takia. On harhaluulo, että löysä on yhtä kuin mukava. Kauluspaidassa esimerkiksi tiukempi kädentie, siis kainalo, voi mahdollistaa koko miehen paremman liikkuvuuden. Perinteisen napolilaisen pukutalo Isaian toimitusjohtaja Gianluca Isaia sanookin tunnistavansa hyvän paidan aina lentokoneessa: jos mies nostaa matkatavaransa ylälokeroon eikä joudu sen jälkeen tunkemaan paitaa takaisin housuihinsa, paita istuu oikein.

Onneksi istuvuus helposti parannettavissa. Ratkaisuja on kaksi. Muokkaa paitasi sopivaksi ompelijalla tai osta sopivampia paitoja.

Ostamiseen voi aina panostaa enemmän. Olkoon tämä muistutus ihmiselle, joka ”inhoaa shoppailua”. Kun hoidat asian kunnolla, joudut tekemään sitä harvemmin.

Kauluspaidan ostamisesta tekee haastavan se, että paitavalmistajilla on lukuisia eri malleja. Monet paidat ovat slim fitejä, jotkut casual, modern tai contemporary fitejä ja muutamat tietysti sail around the world -fitejä. Valintaa vaikeuttaa, että Polo Ralph Laurenin slim fit on Brooks Brothersin extra slim fit, joka puolestaan on Etonin contemporary fit.

Tämä ei niinkään ole sääntö kuin viidakon laki on: sovita paljon paitoja. Kun löydät sopivan ja olet testannut paidan istuvuuden myös pesun jälkeen, osta niitä pari lisää. Hyvä paita pelastaa huonon päivän.

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on hyvin istuva kauluspaita ja keskellä on liian suuri kauluspaita. Oikealla on mies, jolla ei ole paitaa ollenkaan – don’t be that guy.

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Kuva ja teksti lainattu kirjoittamastani Vapaa tyyli -kirjasta. Tiedäthän, että Vapaa tyyli on oiva joululahja miehelle, isälle ja pojalle.

1 joulukuun, 2014

Luukku 1: miten rusetti solmitaan?

On joulukuun ensimmäinen päivä ja Yhden miehen tyyli avaa joulukalenterin! Joulun tyylikalenterin avausaiheena on inspiroiva ja pelottava rusetti. Monet puhuvat solmukkeesta, ja sekin on ihan okei.

Aikaisemmin rusettia nähtiin vain setien ja selkiä taputtelevien miesten kaulassa (”A man who wears a bow tie probably pats backs.” -> ”Never trust a man who pats backs.”) mutta nykyään rusetteja näkyy enemmän ja enemmän.

En silti puhuisi trendistä, sillä rusetti on vaativa asuste. Rusetti sopii miehelle, joka haluaa tyylikkään painokkaasti viestittää, ettei todella välitä siitä, mitä muut ajattelevat.

Rusetin voi ostaa valmiiksi solmittuna tai solmia itse. Rusettiin liittyykin vain yksi sääntö. Se on: solmi rusettisi aina itse. Se on vaikeaa, totta kai. Kuten kirjoitin jo Vapaa tyyli -kirjassa, moni asia elämässä on vaikeaa ja silti teet niitä.

Solmio viestii usein valtaa, rusetti on aina vallaton. Moni rusetti on silkkiä, mutta materiaaliksi sopii mielestäni parhaiten paksummat villat ja jopa tweedit. Rusetti on aina solmiota epävirallisempi, leikkisämpi ja poikamaisempi. (Smokki ja frakki on asioita erikseen.) Vapaan tyylin hengessä ja tyylejä yhdistellen se sopiikin loistavasti karskimmalle äijälle.

Elämänohjeena sanoisin, että kannattaa opetella, miten rusetti solmitaan. Valmiiksi solmittuna rusetti on kliininen ja tylsempi. Vain itse solmitun rusetin voi löysätä loppuillasta James Bondin ja Frank Sinatran tyyliin.

Poikkeus sääntöön ovat tietyistä raskaammista materiaaleista, kuten tweedistä tai vakosametista, tehdyt rusetit, joiden solmiminen materiaalista johtuen tuottaa miehille kohtuuttomasti vaivaa. Rusetti on armollinen. Itse solmittu rusetti on aina epätäydellinen, ja tämä epätäydellisyys on sekä valloittavaa että kiinnostavaa. Vanha viisaus kuluukin: jätä rusetti vähän vinoon ja kaunis nainen tulee suoristamaan sen.

Miten rusetti solmitaan? YouTube on täynnä ohjevideoita. Opetteleminen on helppoa ja taidon todella oppii videolta. Tee se.

Tässä esimerkkivideona mainion The Art of Manliness -sivuston opetusvideo:

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Kuvat ja teksti sovellettu kirjoittamastani Vapaa tyyli -kirjasta. Muista, että Vapaa tyyli on loistava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Vaikka itse sanonkin.

25 marraskuun, 2014

Otis on kone

Otis Redding oli yksi ensimmäisistä artisteista, joista todella sydämestäni diggasin. Kuuntelin sen c-kasetin ihan puhki. Kuulin Otis Reddingiä ensimmäisen kerran joltain soul-kokoelmalta, jonka olin lainannut Lappeenrannan kirjastosta. Sen jälkeen metsästin kokonaisen kasetin. Hämärä muistikuva on, että korvalappustereoissa oli oranssit kuulokkeensuojat ja minua ärsytti, kun ääntä ei saanut kovemmalle. Myöhemmin monikin Reddingin biisi päätyi soittolistoille, joilla tehtiin vaikutus tyttöön. Ostin lisää levyjä, tutustuin Staxin historiaan.

Minua huvittaa, että edelleen ajattelen Reddingiä aina, kun ajan hissillä. Oli hissin merkki Otis tai Kone, mieleen tulee aina Otis Redding. Olen tietysti käynyt Sausalitossa katselemassa San Franciscon lahtinäkymää, joka innoitti Reddingin ja Steve Cropperin kirjoittamaa (Sittin’ On) The Dock Of The Bay -klassikon.

Junnuna suosikkibiisini ei ollut kovin omaperäinen. Se oli se, jonka kaikki tuntevat ja josta kaikki pitävät. Ehkä kyseisen kappaleen crescendo viehätti. Muistan, että poikasesta se oli erityisen hauskaa se, että Redding karjuu YOU’VE GOT TO – NA NA NA – TRY A LITTLE TENDERNESS! Sitähän me kaikki yritämme. Välillä karjuen.

Redding kuoli 10. joulukuuta 1967 lento-onnettomuudessa vain 26-vuotiaana. Samassa onnettomuudessa kuoli myös hänen bändinsä. Vain trumpetinsoittaja Ben Cauley selvisi onnettomuudesta hengissä.

Törmäsin tänään tähän alla olevaan videoon. Liveversio Try a Little Tendernessistä on nauhoitettu 9. joulukuuta 1967 eli päivää ennen onnettomuutta. Olkoon tämä opetus meille kaikille. Vedä aina täysillä.

24 marraskuun, 2014

Kahvilat lopettavat, mutta onneksi kahvia riittää

Aktiivisena kahvilakirjoittajana olen seurannut kauhuissani viime viikkojen kehitystä Helsingissä. Vaimoni suosikki Café Kokko sulki ovensa Kanavarannassa viime viikolla. Ja eilen lopetti toinen pieni helmi, The Exhibitionists Töölössä.

Näin ei voi jatkua. Pian joudun kirjoittamaan työhuoneessani!

Kahvila on kirjoittajan kolmas tila: ei koti, eikä työpaikka. Se on turvallinen välimuoto, jossa voi päästä kiinni erilaiseen tunteeseen. Ehkä muistat, että julkaisin vuosi sitten tässä blogissa kokonaisen tekstin kahvilassa kirjoittamisesta.

Olen siitä lähtien kirjoittanut seuraavaa tekstiä aiheesta, kahviloissa tietysti. Uudessa tekstissä käsitellään, missä kahviloissa kirjoittaa mitäkin. Se on tulossa.

Onneksi Helsingin kahvilarintamalta kuuluu hyviäkin uutisia. Olin tänään aamulla (kirjoittamassa) Brooklyn Caféssa. Huomasin ilokseni, että Brooklyn on lanseerannut oman uutuuskahvin. Fulton Street Blendiä saa Viiskulmasta jo papuina ja kuulemma pian myös kupissa.

Eikä siinä vielä kaikki! Brooklyn Café on avannut kuukaudeksi uuden kahvilan Aleksin X-Mas Garageen. Voikohan siellä kirjoittaa?

Teksti ja kuva: Jani

17 marraskuun, 2014

Slush Looks eli tyylikkäimmät pelihahmot

Helsingistä tulee huomenna ja keskiviikkona maailman hupparipääkaupunki. Ajattelin Slushin kunniaksi kirjoittaa tyylijutun peliteollisuudesta. Haastava tehtävä – mutta ei mahdoton. Alustavia näkökulmia: ”t-paidan istuvuus”, ”parhaat logot” ja tietenkin ”pitääkö hupparin sopia New Balance -lenkkareihin”.

Onneksi amerikkalainen Esquire julkaisi juuri sopivasti Slush-viikon maanantaille oman juttunsa peliteollisuudesta. Tai siis tyylikkäimmistä pelihahmoista. Ei, Super Mario ei päässyt listalle, vaikka viikset ja haalarit viittaavat vahvaan hipsteriyteen.

Esimerkiksi Rockstar Gamesin Max Payne 3 -pelin yllä oleva päähenkilö on sen sijaan päässyt listalle. Hyvä valinta, hius- ja partamalli on tyylikäs.

Mutta kun tehdään tyylilistaa, pukeutumiselta odottaa vähän enemmän. Suoraan sanoen ihmettelen, että Esquirelta on selvästi unohtunut Remedyn tekemä ensimmäinen Max Payne -peli.

Legendaarisen pelisarjan ensimmäisessä pelissä Max Payne ja hänen kollegansa Alex Balder olivat pelihahmoina todellisia tyylin edelläkävijöitä. Madmenejä ennen Mad Men -sarjaa. Ajatonta poliisimiestyyli vuodelta 2001. Säkenöivä roolisuoritus myös allekirjoittaneelta. (Vaatteet mallien omat.)

EDIT: Esquiren uskottavuus pelityylin merkkijulkaisuna heikkenee entisestään. Sam Lake, Remedyn luova johtaja kertoi vielä, että Max Payne 3:n havaijipaita on itse asiassa kunnianosoitus alkuperäiselle Max Paynelle, joka myös piti vastaavaa paitaa. Esquiren pitäisi pelata enemmän.

Huomattavaa on myös, että Remedyn Alan Wakea ei ole napattu listalle. Tuoreimmassa versiossaan Wake edustaa trendikästä metsuriseksuaalia ruutupaitoineen. (Tämä on viimeinen kerta, kun YMT käyttää sanaa metsuriseksuaali.)

Teksti: Jani

14 marraskuun, 2014

Sprezzatura-perjantai

Olin tämän viikon Lontoossa (siitä lisää myöhemmin) ja englantilainen tyyli teki vaikutuksen. Mutta perjantain kunniaksi paluu Helsinkiin oli vähintään yhtä tyylikäs.

Arvostan suuresti Vaatturiliike Sauman Ollin ja Tuomon tapaa juoda aamukahvit Bulevardilla kesät talvet. Herrojen tyylistä puhumattakaan.

Kuten englantilainen sanoisi: something tells me these fellows are in the sprezzatura business.

Teksti ja kuva: Jani

9 marraskuun, 2014

Hyvää isänpäivää

It is not flesh and blood but the heart which makes us fathers and sons. Friedrich Schiller

Juhlin isänpäivää paistamalla aamulla pancakeseja, astumalla useamman kerran paljain jaloin legojen päälle, pukemalla kolmenlaisia pinkkejä sukkahousuja jalkaan 45 minuuttia (ensimmäiset olivat parhaat) ja katsomalla Mansikka-Marjaa. Sain nukkua pitkään, mahtavan dinokortin ja paljon halauksia. Päivääkään en vaihtaisi pois. Huomenna uudestaan!

Teksti: Jani

Aiheeseen sopivaa musiikkia: Cats in the Cradle – Johnny Cash

6 marraskuun, 2014

Kuivaa asiaa sadetakeista

On olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka valittavat säästä ja niitä, jotka ovat varustautuneet kunnolla. Syksy on melankolian aikaa, mutta sitä varten on juoksulenkit ja raskas rock. Ja sadetakit.

Kun kierrän puhumassa miesten tyylistä, minulta kysytään usein, mikä on parasta suomalaisen miehen tyylissä. Toistelen uskollisesti, että suomalainen mies on erittäin käytännöllinen pukeutuja.

Tämä on maantieteellinen fakta: Suomessa sataa ja sateella kastuu. Kun sataa, miehen pitää olla varustautunut kunnon sadetakilla. Meillä kaikilla on hiostavia muistoja lapsuuden keltaisista Rukka-takeista, mutta nyt sadetakki voi olla myös tyylikäs ja mukava.

Stutterheim

Ruotsalainen Stutterheim on perheyritys, joka tekee tyylikkäitä ja laadukkaita sadetakkeja. ”60-luvun sadetakkeja saaristosta”, kuten yrityksen tarina kehuu. Jos olet valmis sijoittamaan 300 euroa sadetakkiin, sijoita tähän Made in Sweden -brändiin. Perhefiilis on viety niin pitkälle, että jokaisessa takissa on sinisellä kuulakärkikynällä kirjoitettu sen tekijän nimi. Birgitat, ronnyt tai gunvorit niitä valmistavat.

Charlie Chaplin sanoi kävelevänsä mieluiten sateessa, sillä silloin kukaan ei näe hänen itkevän. Chaplin luultavasti pitäisi Stutterheimin sadetakkia. Yrityksen slogan on klassikko: ”Stutterheim. Swedish melancholy at its driest.”

0046_Rains_lookbook_27_V038

Rains

Jos haluat pysyä kuivana, mutta halvalla ja vähemmän melankolisesti, kannattaa tutustua tanskalaiseen merkkiin nimeltä Rains. Jokainen viime vuonna Tukholmassa käynyt on huomannut Rainsin peiton olevan kattava ruotsalaisen vaatekaapissa. Merkki on tulossa Suomeenkin isommin, säät ei ainakaan ole ongelma. Rainsia myy Helsingissä ainakin My o My Aleksilla ja Urban A Erottajalla. Molemmat liikkeet ovat naistenvaateliikkeitä, mutta unisextakkeja löytyy myös isompien miesten kokoisina.

Nettikaupoissa Rainsin valikoima on hyvin monipuolinen ja mikä parasta: lähes kaikki takit alle 100 euron hintaisia.

Screen Shot 2014-11-04 at 10.23.28 AM

K-Way (auki)

Sadetakin tärkein ominaisuus on, että se pitää omistajansa kuivana. Lisäpisteitä saa siitä, että takin mukana kantaminen on helppoa. Rainsit kulkevat mukana suhteellisen kätevästi, mutta kätevyyden kuningas on K-Way. Pieneen pussiin, siis omaan taskuunsa, mahtuva takki henkii jotain 60-luvun ranskalaista cooliutta. Muutaman vuoden kokemuksella K-Wayssä on vain yksi ongelma – se hiostaa kuin lapsuuden takit.

K-Way (kiinni).

Teksti: Jani

Kuvat: valmistajien nettisivut