Category: Americana
Luukku 20: Millainen laukku sopii miehelle?
Millainen laukku miehelle? Millainen laukku miehelle! No, millainen mies on kyseessä?
Silloin tällöin joku kysyy minulta vinkkejä, kun pitäisi ostaa miehelle lahjaa. Ei joululahjavinkkejä kylläkään. Siksi voin rennosti jatkaa aiheesta joulun jälkeenkin! (Ja joulun tyylikalenteri saadaan tänä vuonnakin valmiiksi.)
Yleisin kysymys kuuluu: mistä kannattaa ostaa puku? Ja hyvänä kakkosena tulee, millaisen laukun miehelle voisi ostaa. Tärkein taustakysymys molempiin tiedusteluihin kuuluu tietysti, millainen on lahjan saava mies.
Puku on vinkkailun suhteen monimutkaisempi aihe, jota tässä blogissa on käsitelty aiemmin ja käsitellään varmasti jatkossakin.
Oli mies millainen tahansa, tässä on kolme (ok, neljä) pätevää laukkua miehelle.
Reppu
Moni ostaa lahjaksi salkun, vaikka rennommallakin laukulla pääsee sankarin suosioon. Kun ostat lahjaksi repun, kannattaa erityisesti panostaa laatuun. Monet reput ovat halpoja ja kestävät hädin tuskin seuraavaan merkkipäiään.
Yuki Matsudan Yuketenin Canoe on mainio esimerkikki repusta, joka kestäisi koko Iijoki-sarjan painon ja näyttää hyvältä tyhjempänäkin. Canoe on sattumalta MR PORTERin alennusmyynnissä. Repun saa alle satasella, ja ehkä sillä hinnalla saa hyvänkin. Tämän Canoen saa alennusmyynnistä 157 eurolla.
Weekend bag
Mulberryn Clipper on listalla mukana esittämässä malliyksilöä. Hintansa (yli tonnin) puolesta Clipper ei välttämättä ole aivan lahjamateriaalia, ellei mies ole ostamassa lahjaa itselleen.
Viikonloppulaukku on kuitenkin kokonsa puolesta täydellinen. Tällainen laukku tulisi olla jokaisella miehellä. Sisään mahtuvat parin päivän kamat ja nahka materiaalia vain paranee vuosien epämääräisestä heittelystä.
Salkku
Filsonin salkku on lahjoista varmin. Se on laukuista monikäyttöisin ja muutamalla sadalla eurolla saa laukun, joka kestää muutama kymmenen vuotta. 100 euroa / vuosikymmen on hyvä sijoitussuhde. Suomessa Filsonia myy ainakin Pinkomo.
Jos lähdet Filson-lahjoittajaksi, kohtaat lähitulevaisuudessa ongelman. Et voi ostaa uutta samanlaista, koska laukku ei periaatteessa kulu, eikä mene rikki.
Kyseinen salkku on suosikkilaukkuni.
Pukupussi
Toki laukkuja tarvitaan monta. Käytännöllisyyteen panostaneen Filsonin yksi hienoimmista tuotteista on raskaasta canvas-kankaasta ja satulanahasta valmistettu (Made in USA) pukupussi. Alle 300 pukupussi taitaa sekin löytyä Pinkomon valikoimista.
Teksti: Jani
Kuvat: MR PORTER, Mulberry ja Filson
Luukku 18: Huopa, josta tuli klassikko
”Hudson’s Bay Company on myynyt huopia alusta asti.” Ja kun sanotaan ”alusta asti” niin, että todella tarkoitetaan sitä, puhutaan vuodesta 1668. HBC perustettiin silloin.
Täydellisessä maailmassa minulla olisi yllä kuva omasta HBC-huovastani. Ei ole, ei vielä. En ole päässyt edes kovin lähelle. Minulla on vain Pendletonin kahvimuki. Ja pyyhe.
No, muki on hieno, vaikka sininen raita puuttuukin.
Oli miten oli, huovan ja koko Hudson’s Bay Companyn perintö on hieman kiistelty aihe. Firman omilla nettisivuilla Amerikan alkuperäiskansoja kutsutaan yrityksen ”ensimmäisiksi asiakkaiksi”, mikä kuulostaa erittäin taipuisalta tavalta puhua kolonialismista.
Asiakkaita oli kuitenkin jo 1800-luvun alussa Englannissa asti. Designistä on tullut ikoninen, joka innostaa itärannikon preppyjä, länsirannikon surffareita ja punavuorelaista lattepappaa. Villistä lännestä hipsterin sohvalle Brooklyniin ei kuulosta järin vaikuttavalta matkalta, mutta ehkä se kuitenkin on sitä. Hyvä design on ikuista – tai ainakin se lämmittää, kun katsoo sohvalla westerniä Netflixistä.
Luukku 17: Tyylikkäimmät minikonsertit
Jokainen kunnon bloggari tekee silloin tällöin seuraavaa: yhdistää kaksi marginaalista asiaa, jotka eivät liity toisiinsa millään tavalla. Mikä olisikaan parempi hetki moiselle kuin myöhässä oleva joulun tyylikalenteri. Siispä tässä tulee: kolme tyylikkäintä NPR:n Tiny Desk -konserttia.
Tiny Desk on amerikkalaisen NPR:n radiokanava konserttisarja. Artisti tulee NPR:n toimistoon, pienen pöydän ääreen, ja soittaa. Simppeliä.
En voi väittää katsoneeni jokaista pikkukonserttia kahteen kertaan. Mutta tässä valistunut valinta kolmesta tyylikkäimmästä setistä.
Raphael Saadiq
Paasaan kovasti, että ei kannata ostaa mustaa pukua. Joka kerta Saadiqin setin katsottuani olen hetken eri mieltä.
Pokey LaFarge
Vintagessa on yksi tärkeä muistisääntö. Never half-ass it. Bluesia, bluegrassia ja kantria yhdistelevä Pokey antaa vintagelle 100 prosenttia soittimia myöten.
José González
Tukka hyvin, parta hyvin, kaikki muu aika melankolista. González rokkaa workwear blazeriä melkein uskottavammin kuin Bill Cunningham ja taustalla pari hipsteriä näyttää surumielisintä naamaansa.
Luukku 8: Helpoin taskuliina
Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten tyylikalenterissa lyhyesti aiheesta taskuliinan taittelu. Silloin jäi kommentoimatta taskuliinojen materiaalit ja värit. Tarkoituksena on sivuta aihetta tänä vuonna muutamaankin otteeseen. Aloitetaan arjen esimerkin kautta.
Alkuun muistutus: käytä taskuliinaa aina kuin mahdollista. Aina solmion kanssa ja varsinkin ilman solmiota.
Taskuliina on miehelle yksinkertaisin tapaa ammentaa sopivalla tavalla persoonallisuutta pukuun tai irtotakkiin. Mutta älä koskaan käytä samasta kankaasta solmion kanssa tehtyä taskuliinaa. Liian helppoa, liian tylsää.
Taskuliinan valinta voi tuntua haastavalta (oikeasti ei ole). Onneksi on olemassa äärimmäisen helppo ja miehekäs taskuliina, joka useimmilta löytyy jo vaatekaapista.
Mikä on helpoin taskuliina? Bandana-huivi. Jos Bruce Springsteen olisi taskuliina, hän olisi bandana.
Bandana henkii vapautta ja americanaa – ja sopii omaan tyylikäsitykseeni täydellisesti. Viiva puuvillaista paisley-kuviota rintataskussa viestii siitä, että minun ei olisi pakko pitää taskuliinaa, mutta teen sen mielelläni. Puuvillainen bandana on aito huivi. Voit putsata sillä aurinkolasit ja jos tarvitsetkin yllättäen liinaa seuralaisen onnenkyyneleitä kuivaamaan, löytyy se taskusta.
Fun fact: bandanalle tyypillinen kiertyneiden kyynelien paisley-kuviointi on alkujaan Iranista, mutta saanut nimensä skotlantilaisen Paisleyn kaupungin mukaan.
Bandanan voi taitella taskuun siistiksi neliöksi tai iskeä sen rennosti taskuun vapaalla otteella. Tärkeintä on, että liinaa ei näy liikaa.
Normaali huivi on liian iso rintataskuun. Olen uhrannut muutaman bandanan leikkaamalla. Jos leikkaaminen on liikaa, osta oikeamman kokoinen. Jokainen lattepappa tietää, että pienempiä bandana-huiveja myydään lastenvaateosastolla.
Viiden euron sijoitus, joka putoilee taskuusi takaisin tyylipisteinä jo ensiesiintymisellään.
Teksti ja kuvat: Jani
P.S. Onko joululahjat hankittu? Muista, että miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kannustava joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Se ei mahdu rintataskuun, mutta sopii annettavaksi esimerkiksi taskuliinan kanssa.
Luukku 4: Buffalo
Elämä ei ole aina mustavalkoista. Joskus se on myös punamustaa. Kun ajattelet flanellipaitaa, ajattelet luultavasti punamustaa flannelia. Kuvassa yllä toki on takki.
Vaatteita ostaessa olisi aina hyvä tietää muutamia asioita. Valmistusmaa on tärkeä viite eettisyydestä, miksei laadustakin. Materiaali kertoo usein, miten kauan vaate tulee kestämään. Kuviointi tai kuosi kertoo kuitenkin siitä, mistä vaatteessa on kyse.
Punamusta flanellipaita on klassikko. Tätä tartania kutsutaan Skotlannissa nimellä Rob Roy MacGregor, USA:ssa kuosi tunnetaan nimellä Buffalo Plaid tai Buffalo Check. Mistä kuosi on peräisin? Riippuu vastaajasta. Skotlantilaisten mukaan Rob Roy sai alkunsa 1820-luvulla. USA:ssa puhutaan vain kuvioinnista ”Woolrich 5310-402”, joka myös puhvelifarmarina työskennellyt Woolrichin työntekijä suunnitteli. Woolrich lanseerasi kuosin USA:han, ja nykyään varsinkin tässä kuvattujen tuotteiden valmistaja Filson ylläpitää sen laatumainetta Pohjois-Amerikassa. Legendaariseksi sen USA:ssa teki myyttinen metsurihahmo Paul Bunyan, joka symboloi amerikkalaisille menneen maailman hienoutta, miehisyyttä ja ahkeruutta. Vai kuvailinko juuri flanellipaidan?
Me suomalaiset tunnemme kuosin siitä, että kerran yläasteella naapuriluokan Make oli saanut samanlaisen flanellipaidan joululahjaksi.
165-vuotiaaksi kuosiksi buffalo plaidillä menee loistavasti. Erityisesti jouluna kyseinen kuosi tulee tarpeeseen. Kun joku yrittää saada sinut pitämään ”jouluvillapaitaa”, vedä flanellia ylle. Tämän jouluisampaa kuosia ei olekaan.
Joululahjaostoksillakaan ei sovi ylenkatsoa buffalo plaidia. Miehelle paita tai laukku, naiselle paita tai vaikkapa tohvelit ja lapsille vähintään hatut.
Kun ostat laadukasta materiaalia, vaate kestää vuosia. Raskas flanelli on materiaaleista luotettavimpia. Mikä parasta: huoli muodikkuudesta on turha. On hyvin epätodennäköistä, että välität muodista, jos pidät näistä tuotteista. Mutta jos pidät, älä huolehdi! Tämä ei mene koskaan pois muodista.
Teksti: Jani
Kuvat: Filson
P.S. Jos aihe todella kiinnostaa, linkin takaa löytyy tarina Rick Owensista ja buffalo plaid -paidasta. Suosittelen.
Uusi farkkuprojekti
F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyssä on tyhjentävin syyslainaus. Se kestää toiston vähintään kerran vuodessa.
”Life starts all over again when it gets crisp in the fall.” No, tänä vuonna todella toivon niin.
Crispistä puheen ollen, olen ottanut käyttöön uudet farkut. Kaikkien aikojen suosikkifarkkuni itse asiassa – tai uusi versio niistä. Rapeaa on.
Nämä yllä kuvatut RRL:n Slim-Fit Rigidit ovat usean vuoden käytön aikana muovautuneet suosikkimallikseni. Nyt menossa on saman mallin ja pesun kolmas vuosikerta. Kaapista saattaa löytyä eri pesuissa muutamat lisää, mutta en tunnusta mitään.
Raakadenimien käyttöönotto on aina rapeaa ja jäykkää, mutta tästäkin parista tulee täydellnen.
Kyseisissä RRL-farkuissa yhdistyy kaikki, mitä pidän farkuissa tärkeänä. Japanilainen raakadenim. Made in USA. Tarpeeksi kapea lahkeesta. Sopivasti lainausta aidoista työhousuista. Ei kuvioita takataskuissa.
Tämä kaikki on toki lopulta toisarvoista. RRL brändinä on suurista amerikkalaisista sellainen, jossa on hitunen kapinallisuutta. Preeriauskottavuutta. Ralph Lauren lainaa RRL:ssä härskisti, mutta tinkimättä workwearista. Kyseiset farkut ovat niin laadukkaat, että ne ovat ekoteko. Ne kestävät pidempään kuin hallitukset.
Hankin uusimman ja nyt käyttöön pääsevän parin aiemmin tänä vuonna Los Angelesista noin 250 dollarilla. Laatuun sijoittaminen kannattaa aina. Jos farkkuja käyttää kymmenen vuotta, puhutaan täydellisestä vaatesijoituksesta.
Pesuohjeen muistaminen on tärkeää. Lainaus Ralph Laurenin sivuilta: ”for best results, wear 90 days without washing. Dry clean or wash inside out.”
Ostin ensimmäiset RRL-farkut – sama malli ja sama pesu – vuonna 2007. Ensimmäinen pari (alla) on käytössä edelleen ja paranee päivä kerrallaan. Molemmissa kuvissa on saman mallin ja pesun farkut, ikäeroa pareilla on noin kahdeksan vuotta.
Odotan nyt käyttöön tulevan parin näyttävän tältä joskus vuoden 2023 paikkeilla.
Ryan Adams, Taylor Swift ja The Summer of ’89
Oudointa ja parasta tänään. Ryan Adamsin täyscover Taylor Swiftin 1989-levystä. Shake It Off on Bruce Springsteenin I’m on Fire bommattuna Swiftin alkuperäisen Shake it Offin päälle.
Jon Stewart vitsaili joskus, että Bruce Springsteen on Bob Dylanin ja James Brownin salattu lapsi. Jos Adams ja Swift saisivat lapsen, sekin ilmeisesti olisi Bruce Springsteen.
Do it.
Born to Run 40 vuotta
Tänään tuli tasan 40 vuotta Bruce Springsteenin Born to Run -levyn julkaisusta. YMT nostaa villapipoa, hipaisee partaansa ja jatkaa luuserin esittämistä tässä eeppisessä runossa, jota myös elämäksi kutsutaan.
”The best music is essentially there to provide you something to face the world with”, Springsteen on sanonut. Amen.
Alla oleva esitys Born to Runin päättävästä Jungleland-kappaleesta täyttää 40 vuotta tämän vuoden marraskuussa. 25-vuotias Springsteen elämänsä kunnossa Lontoossa Hammersmith Odeonin keikalla. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja The E Street Band oli timmissä kunnossa esittämässä tuoreen levyn kappaleita.
Ja käytän myös jokaisen mahdollisen tilaisuuden jakaa tämä video, jossa Jon Stewart puhuu Springsteenistä. (Yksi ympyrä sulkeutui, kun 65-vuotias Springsteen esitti Born To Runin Stewartin viimeisessä The Daily Show -ohjelmassa pari viikkoa sitten.)
Tämän videon Jon Stewartin puheesta voi katsoa kerran kuukaudessa.
Mutta tiedäthän: ”The highway’s jammed with broken heroes on a last chance power drive”. Ennemmin tai myöhemmin, olemme kaikki siinä tilanteessa.
Kiitos ja onnea.
Style Guy sai potkut
Keskustelin juuri tänään kollegani kanssa siitä, miksi kirjoittaa tyylistä. Vastaukseni oli vaistomainen. Koska Glenn O’Brien tekee niin.
Ja sitten tuli tämä uutinen: The Style Guy eli Glenn O’Brien on saanut potkut amerikkalaisesta GQ-lehdestä. ”Seuraaja” on jo nimetty. Eipä siitä sen enempää. Style Guy uudelleenbrändääminen on loukkaus.
Tilanne on sama kuin Leijonien MM-kisapeleissä Juhani Tammisen sijaan muu kekkuloisi Don Tami -kaulaliina kaulassa ja tekonurmibleiseri päällä laukomassa totuuksia suoraan syötöstä.
Outoa, kuten nelivuotias tyttäreni sanoisi.
Glenn O’Brien loi Style Guy -käsitteen ja kirjoitti GQ:n tyylipalstaa 15 vuotta. Hän oli tyylipalsta.
Vielä viime vuonna hän teki kokonaisen GQ-numeron yksinään – myyntiargumentteina olivat Style Guy -viisaudet ja pettämättömän pragmaattinen tyylitaju. O’Brien lanseerasi humoristisen otteen tyylistä kirjoittamiseen. Ei vastausta ilman hyvää one-lineria! Kirjoittaja ja kriitikko, O’Brien on newyorkilainen legenda, joka oli edellisessä elämässään underground-tv:n pioneeri ja kuului Andy Warholin Factory-jengiin.
”Olen nauttinut huikeaa menestystä 15 vuotta jostain, minkä olen luonut yksin ja nyt he yrittävät saada tilanteen näyttämään siltä, etten ole tarpeeksi moderni tai että heidän on vaihdettava nuorempaan – se on täysin epärehellistä. Tosiasiassa kyse on siitä, että he haluavat halvempaa […]. Gentlemen? I don’t think so”, vain hiukan katkera O’Brien kommentoi Four Pins -blogille.
En tiedä, mitä sanoa. Olen oppinut Glenn O’Brieniltä paljon. Belgian shoes, hihattomien paitojen käyttäminen julkisella paikalla, sukkien väri, puvun väri rannalla vietettäviin häihin ja sadat muut pienet valinnat ovat lastenleikkiä Style Guyn lukijoille.
O’Brien on Vapaa tyyli -kirjan epävirallinen oppi-isä, etäprofessori.
Kysymys: pitääkö sukkien värin sopia housuihin vai kenkiin?
Vastaus: sukkien värin tulee sopia sinun persoonallisuuteesi.
Kun kirjoitin Vapaa tyyli -kirjan, oli itsestäänselvää, että kirjan ensimmäinen lainaus on käytännöllisen, yllättävän, humoristisen ja pettämättömän tyyliniekan kynästä. Kiitos, Glenn O’Brien.
”Kun tyyli on saatu hiottua täydelliseksi, on aika romuttaa se.”
Teksti: Jani
Valkoiset kangastossut, miehen parhaat kesäkengät
Totta kai kenkiä voi olla liikaa. Valkoiset tennarit ovat kuitenkin kesäkengistä parhaat. Otetaanpa uudestaan: valkoisia tennareita ei voi olla liikaa.
Toimin uskollisesti samalla tavalla. Ostan valkoiset tennarit kesän alussa. Pidän niitä joka päivä. Kesän lopussa ne ovat harmaat, ruskeat tai parhaassa tapauksessa mustat.
Minulla on systeemi. Vanseja pidän USA:ssa, Supergat ovat parhaimmillaan Euroopassa. Stan Smithit ovat sadepäiville (Niken Air Force Onet toimivat yhtä hyvin). Converset ostin Roomasta 1990-luvun alussa. Eihän niitä voi enää poiskaan heittää! Systeemi toimii. Yksi pari kestää kevyesti kolme, neljä, kaksikymmentäviisi kesää.
Mitä miehen tyyliin tulee, valkoiset kangastennarit sopivat jokaiseen kesäpäivään. Satoi tai paistoi. Käytän sateisina päivinä nykyisin edellisen kesän Superga-tossuja, joissa sadepisarat ja väistämätön sotku eivät enää näy.
Supergat sopivat jopa puvun kanssa kesätoimistoon, mutta vanhaa Vapaa tyyli -viisautta lainaten: jos pitää tennareita puvun kanssa, tennareiden on oltava siistit.
Valkoinen tennari on klassikko, jota ei tarvitse keksiä uudelleen.
Lyhyt historiakatsaus.
Superga-tossut lanseerattiin vuonna 1925. Converset Chuck Taylorin matala malli ilmestyi vuonna 1917. Kalifornialainen Vans teki ensimmäisen – ja mielestäni parhaan kenkänsä – Authenticin vuonna 1966. Adidaksen Robert Haillet -kenkä nimettiin vuonna 1971 Stan Smith -kengäksi.
Vielä yksi juttu. Valkoiset kengät eivät pysy valkoisina koko kesää. On todella hyvä tuuri, jos ne pysyvät tahrattomina ensimmäisen päivän. Kyllä niitä silti puhdistaa voi. Useimmat kangastennarit kestävät konepesua, muista kuitenkin kuivattaa kengät esimerkiksi auringossa (Suomessa vaikeaa). Nauhat on erityisen helppo pestä koneessa, kannattaa varmaan tehdä silloin tällöin. Kengistä yksittäisiä tahroja voi halutessaan putsata vanhalla hammasharjalla – ja vaikka hammastahnaa apuna käyttäen.
Minä en ole koskaan tossujani pessyt. Mitä tummemmat tossut syksyllä, sitä parempi kesä.
Jani
Yhden miehen tyyli 