Category: USA

Luukku 3: Rento, rennompi, Bill Murray

Kun olen surullinen, ajattelen Bill Murraytä. Toimii joka kerta.

Bill Murray on ilmiö. Hän on Kaikki järjestyy -ajatuksen ruumiillistuma. Nuoremmat voivat pitää Murraystä, koska hän on hauska ja räjäyttää pankin karaokessa, mutta vähän kokeneempana sitä arvostaa eri asioita. Karaokea tietysti, mutta varsinkin Murrayn Kaikki järjestyy -olemusta. Ja sitä, että hän on parhaimmissa rooleissaan esittänyt narsistia, joka oppii jotain elämästä.

Bill Murray oli tähti jo 1970-luvulla Saturday Night Livessä, mutta on 2000-luvulla noussut puolijumalan asemaan. Henkilökohtainen huomio: pidän myös Jeff Bridgesin Big Lebowski -hahmosta. Murrayssä on jotain samaa. Luuseri, joka ei välitä siitä, että on luuseri ja siksi ei olekaan luuseri. Vaan sankari.

2000-luvun alussa Murray vaihtoi agenttinsa 1800-alkuiseen puhelinnumeroon. Useampi iso rooli meni ohi, kun ainoa kontaktiväylä tähteen oli puhelinvastaaja, jota hän ei kuunnellut.

Tuoreessa The New York Timesin jutussa todetaankin, että Bill Murray on t-paitamateriaalia. George Clooneylla on enemmän faneja, mutta kukaan ei halua Clooney-paitaa. Murray nauttii kulttimaineesta, jonka taiteilija saa yleensä vasta kuoltuaan.

Ehkä Bill Murray elää, kuten moni meistä  toivoo jossain vaiheessa elävänsä. Suunnistaa juhlasta toiseen, pelaa välillä golfiakin, mutta ilmestyy silti useimmiten paikalle smokissa. Asuu omalla saarellaan ja pitää punaista pipoa. Päätyy opiskelijabileisiin Skotlannissa. On pohjattoman spontaani. Laulaa. Juo viskiä baaritiskillä Scarlett Johanssonin kanssa Tokiossa.

Välillä on vaikea tietää, mikä hänen elokuvissaan on elämää ja mikä fiktiota.

Murray on ajankohtainen koko ajan. Niin myös tänä jouluna. Netflixin spesiaali ”A Very Murray Christmas” julkaistaan huomenna perjantaina. Ohjaana on tietysti Sofia Coppola.

Ehkä Bill Murray on guru. Ehkä ei. Ainakin hän sanoo asioita, jotka saavat uskomaan, että kaikki järjestyy:

“Someone told me some secrets early on about living. You have to remind yourself that you can do the very best you can when you’re very, very relaxed. No matter what it is, no matter what your job is, the more relaxed you are, the better you are.”

Teksti: Jani

Kolmen dollarin vinkki

IMG_3531

Joskus tyylivinkit ovat yleispäteviä, kuten noin 24 ohjetta YMT:n joulun tyylikalenterissa. Toiset vinkit ovat täysin satunnaisia.

Tämä kuuluu jälkimmäisiin: jos satut matkustamaan amerikkalaiseen yliopistokaupunkiin, käy käytettyjen vaatteiden liikkeissä.Pengo, hyvä mies, pengo. Terveisiä Berkeleystä.

Uskon, että amerikkalaiset professorit luopuvat liian hyväkuntoisista vaatteista. Olen aina tehnyt Berkeleyssä mahtavia löytöjä vintageliikkeissä.  Ja joskus henkarissa roikkuu sininen button down -oxfordpaita, paita toiselta aikakaudelta lähes. Edes L.L. Beanin kauluspaidat eivät ole ikuisia, mutta lähellä sitä.

Paras kolmen dollarin ostos ikinä.

Teksti ja kuva: Jani

Mitä olisin halunnut ajaa tänään

Kantrin kulutukseni on muutenkin nousussa, ja sitten vielä tämä.

Kalifornian ilmasto on tunnetusti hellä vanhoille autoille ja Hollywood-tähdille.

Törmäsin tänään poikkeuksellisen kauniiseen Ford F-250 -vanhukseen. Tai onneksi en törmännyt. Geneerinen vuokramaasturi olisi tehnyt pahaa jälkeä kohtaamisessa klassikon kanssa. 10 pistettä ja paikka unelmissani.

IMG_3108IMG_3106 IMG_3110

Teksti ja kuvat: Jani

 

Coach Classy

Super Bowl -viikonlopun kunniaksi kelpaa hehkuttaa klassista amerikkalaista urheilutyyliä! Onneksi hehkutan sitä aina.

MR PORTERin jutussa kerrataan urheilun kansainvälisiä tyyli-ikoneja. Dallas Cowboysin valmentaja Mr. Tom Landry tunnetaan miehenä, jonka puvut istuivat ja joka osasi käyttää miehekästä hattua sivurajalla. Ja ai niin, hän valmensi Cowboysia 28 vuotta.

Alla olevassa kuvassa Landryllä on päällään klubitakki, joka hieman kapemmilla takinkäänteillä voisi hyvin olla vaikkapa Gant Ruggerin mallistosta ensi kesän mallistosta. Ajaton kuin Cowboysin peliasu.

04487c6e-95c4-41bb-b420-e4e2c6ee794d

Sunnuntain Super Bowlissa nähdään vähän erilaista koutsityyliä. Nykyisistä NFL-valmentajista ei tyyli-ikoneja löydy. Esimerkiksi sunnuntaina voittoa juhliva New England Patriotsin ikiviekas Bill Belichick tunnetaan lähinnä lyhythihaisista collegehuppareista, joiden hihat hän toki itse saksii. Belichick on täydellinen esimerkki siitä, että urheilun tyylistä voidaan kyllä kirjoittaa, mutta voittamisen kanssa tyylillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

 

Teksti: Jani

Kuva: MR PORTER

 

 

Miehiä ja uudenvuodenlupauksia

 

Tuukka Koski photographer

YMT:n reitille viime vuonna osuneilla suomalaisilla herroilla on vahva edustus amerikkalaisen GQ:n tammikuun 2015 ensimmäisessä tärpeissä.

Amerikkalaiset ovat uudenvuodenlupausten maailmanmestareita. Visuaalisuudessa luotetaan suomalaiseen laatuun.

Newyorkilaistunut valokuvaaja Tuukka Koski (kuvassa yllä) on kuvannut GQ:n jutun vaatekaapin uudistuksesta. Tuukan haastattelu Yhden miehen tyylissä löytyy täältä.

GQ:n vaatekaappijutussa on hyviä pointteja. Elämäntaparemontin voi ulottaa kehon ulkopuolelle. Kaapin ei pitäisi piilottaa vaatteita, vaan helpottaa niiden valitsemista. Kun vaatteiden säilyttämistä miettii puoli minuuttia, niiden ikää tuplaantuu. Ripusta puvut, housut ja t-paidat roikkumaan, taittele villapaidat hyllylle. Pidä vaatteiden huoltoon tarvittavat työkalut (silitysrauta ja nukannappaajat) käden ulottuvilla. Anna solmioiden roikkua (YMT huom: paitsi ehkä neulesolmioiden).

Vapaa tyyli -kirjan kuvittaja Rami Niemen työn jälkeä näkyy säännöllisesti GQ:ssa. Juttu paremmista elämäntavoista on vanha, mutta erittäin ajankohtainen vuoden alussa. Lue: The 10 Habits of Highly Unflabby People.

Teksti: Jani

Kuva: Elina

 

Amerikan psykologi

“All it comes down to is this: I feel like shit but look great.” –Patrick Bateman

Listasin viime viikolla joulun tyylikalenterissa tyylistä kertovia kirjoja. Mainintana mukana oli myös Brett Easton Ellisin Amerikan Psyko.

Sattumalta kuuntelin viikonloppuna kirjailijan haastattelun Marc Maronin podcastissä. Ellis kävi läpi lyhyesti myös 1991 ilmestyneen Amerikan Psykon taustoja. Kirjan ilmestymisen aikaan hän oli oli 27-vuotias bestseller-kirjailija, joka asui jetsetin keskuudessa New Yorkissa. Kaupunki ihannoi juppeja, Wall Streetiä – ja rahaa.

2f825f0b085afa11_large

Ellis pelipaikoilla Brat Pack -kollega ja kirjailija Jay McInerneyn kanssa 1990-luvun alussa.

Ellis kertoo halunneensa kirjoittaa kasvottomasta jupista, jolla on kaikkea, mutta jonka elämä on tyhjää. ”Mies olisi vain heijastuma kaikesta siitä, mihin hän suhtautuu pakkomielteisesti”, Ellis sanoo alkuperäisestä ideastaan.

Taustatutkimuksena Ellis vietti aikaa itseään vanhempien Wall Street -tyyppien kanssa. Loputtomat illat ravintoloissa ja yökerhoissa olivat jatkuvaa nokittelua siitä, kenellä on hienoin solariumlaite, upein huvila Hamptonsilla tai hienoin kampaus. Ja kuka käyttää eniten huumeita.

”Halusin kirjoittaa vakavahenkisen amerikkalaisen romaanin onnettomasta miehestä Wall Streetillä. Mutta onneksi sitä ei tapahtunut. Sillä eräänä iltana jälleen yhdessä kalliissa ravintolassa tajusin: tämä on romaani sarjamurhaajasta!”

1990-luvun alussa Amerikan Psykon väkivaltainen ja synkkä satiiri juppikulttuurista ymmärrettiin hiukan väärin. Ellis kiitteleekin vuonna 2000 valmistunutta, Mary Harronin ohjaamaa filmatisointia siitä, että elokuva auttoi laajempaa yleisöä näkemään teoksen mustan huumorin.

Toki Amerikan Psykon luomisen taustalla oli muutakin kuin tuskastumista illanistujaisiin superjuppien kanssa.

”Kyse ei ollut pelkästään New Yorkista, vaan oikeastaan siitä, mitä minulta odotettiin miehenä. Amerikan Psykossa manasin itsestäni sen vihan ja toivottomuuden, jota tunsin siinä ajassa”, Ellis kertoi Maronille.

”Kun kirja oli valmis, minä olin valmis siirtymään eteenpäin. Siitä kirjoittamisessa on minulle kyse. Elämässäni on jotain kivuliasta tai ongelmallista elämässäni, ja kirjoitan kirjan tutkiakseni sitä.”

Edellinen kommentti on tietysti yleismaailmallinen. Oikeastaan hyvä ohjenuora kaikille kirjailijoille. Tiedän, mistä kirjoitan seuraavaksi.

Mutta tyylin kannalta kirjaa voi  edelleen lukea hakuteoksena. Siksi Amerikan Psykoa voi mielestäni mainiosti kutsua tyylikirjaksi. Ellis vuoraa mustan satiirinsa täydellisellä juppityylin kuvauksella. Merkkien, ravintoloiden ja popkulttuurireferenssien vuodatus on lähes uuvuttavaa. Lähes.

Teksti: Jani

Kuva: Google Life Archives 

P.S. Saitko joululahjaksi Vapaa tyyli -kirjan? Tervetuloa blogin lukijaksi! Tulet huomaamaan, että YMT on miehen tyyliblogi, jossa kirjoitetaan ja kuvataan paljon muutakin.

Luukku 20: puku ja tennarit

Screen Shot 2014-12-10 at 12.05.10 PM

Klassisen herraintyylin suurin synti on pitää puvun kanssa rentoja tennareita. Voiko puvun kanssa pitää tennareita? Totta kai voi, hyvät herrat!

Amerikkalaiset lehdet GQ:n ja Esquiren johdolla ovat edistäneet pukutennarien asiaa vuosia. Vapaan tyylin hengessä juhlavan ja rennon yhdistely onnistuu, kun muistaa keskittyä yksityiskohtiin.

Tennarit sopivat puvun kanssa, kunhan puvun housut ovat kapeat, oikean mittaiset (mieluummin lyhyet kuin pitkät) ja puvun yleisilme on moderni. Yllä kuvituksessa puvun kanssa on t-paita, mutta kyllä tennarit solmion tai rusetinkin kanssa sopivat. Kaikki on mahdollista.

Helpointa on keskittyä itse kenkiin. Pidä huolta, että tennarit ovat puhtaat. Ei liian paksuja pohjia, ei liian kirkkaita värejä ja ei juoksutossuja. Siis ei ainakaan samoja tossuja, joilla juokset.

Valitse malliksi klassikko, esimerkiksi valkoiset tai mustat Converset. Myös monet nahkaiset tennarit kunnioittavat pukua, kuten alla oleva Common Projectsin suosikkimalli.

377903_mrp_e1_l

Harkitse kuitenkin, millaisessa tilaisuudessa räväytät jaloillasi. Tennarit ja puku herättävät yhdessä varmasti huomiota. Suosittelen myös pohtimaan, millaisen puvun kanssa jalkansa vapauttaa. Kuten amerikkalaisen GQ:n luova johtaja Jim Moore sanoo, tärkeintä on ”kunnioittaa pukua”.

Tumma puku ja tennarit? Ei.

Tweedpuku ja retrohtavat New Balancet? Yes, Sir.

Tummansininen pellavapuku ja Supergan vaaleat kangastennarit? Ehdottomasti kyllä.

Kesäisen rento puuvillapuku ja Common Projectsit. Toimii aina.

Mutta tärkeintä on tässäkin tyylissä lähteä siitä, millainen mies on kyseessä. Puvun ja tennarien yhdistäminen sopii luoville, nuorille, rennoille ja taiteellisille. Tai hitto soikoon, kaikillehan ne sopivat silloin tällöin, sillä pukukin ansaitsee tulla pidetyksi rennosti.

Muista, että miehellä pitää olla puku, mutta pukumies ei ole pakko olla.

Teksti: Jani

Kuva: MR PORTER

Kuvitus: Rami Niemi

Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Vapaa tyyli on mainio joululahja miehelle, isälle ja pojalle ja sen voi helposti yhdistää puvun ja tennarien kanssa.

Luukku 13: kolme päällystakkia armeijasta

Screen Shot 2014-10-10 at 11.58.44 AM

Miehen päällystakin valintaan vaikuttaa moni ulkoinen asia, mutta lopulta kyse on siitä, mitä on takin sisällä. Tarkemmin kyse on siitä, millaisena mies itsensä näkee.

Oletko ystävällinen perheenisä, joka pitää Clarksin kengistä ja farmariautoista sekä leikkii mieluusti lastensa kanssa puistossa? Duffelitakki.

Vai oletko muutamia tatuointeja hankkinut parrakas single malt -viskien tuntija, joka vähintään haaveilee Triumph-moottoripyörästä? Peacoat eli kansitakki.

Ehkä luulet olev- tai siis ehkä olet kova luu? M-65.

Näetkö jo minne vien tätä? Parhaat miesten päällystakit ovat armeijan takkeja. Kaikkien aselajien niputtaminen otsikkoon ”armeijatyyli” on tuottanut vaatekaapillisen miesten klassikkotakkeja.

Armeijatakit on suunniteltu käytännöllisyys ja kestävyys edellä. Takin pitää olla lämmin ja siinä pitää olla sekä taskuja että liikkumatilaa. Tyyli tulee lisäarvona. Suomalaisen miehen kannalta tämä helpottaa elämää: päällystakissa tyyliä voi saada panostamalla käytännöllisyyteen ja kestävyyteen.

Parkatakkia ja pilottia väheksymättä kolme klassisinta armeijavaikutteista rotsia ovat duffeltakki, maihari eli M65-mallintakki ja peacoat eli kansitakki.

1 Duffeli. Leimasin aiemmin duffelin sympaattisen perheenisän perustakiksi ja mutta takilla on sotaisa tausta. Belgia tunnetaan suklaasta ja randuista, mutta erityisesti Duffelin pikkukaupunki pitäisi tuntea takeistaan. Siellä on valmistettu villakankaisia duffelitakkeja vuosisatoja.

Paksusta villakankaasta tehty hupullinen takki on perinteisessä brittimallissa 3/4-pituinen ja siinä on nappien sijaan puiset pikkupuikot ja köysi- tai nahkalenkit.

Englannin armeija käytti duffelia toisessa maailmansodassa ja erityisesti takki henkilöityi kenraali Bernard Montgomeryyn. Englannissa takki tunnetaankin nimellä Montgomery tai tuttavallisemmin Monty.

Duffelin hyviin puoliin lukeutuu monipuolisuus, sillä se sopii sekä viikolla puvun päälle että rentoon asuun viikonloppuna. Suurin haaste on istuvuus. Duffeli on luonnostaan väljä ja on helppo ostaa liian purjemainen malli. Kuuluisimpiin valmistajiin kuuluva Gloverall valmistaa nykyään myös kapealinjaisia malleja.

2 Maihari. Kun talvet ovat leutoja, M65 palvelee ympäri vuoden. Armeijavaikutteisten takkien kuningas on maihinnousutakki eli malli M-65. Duffelista tai kansitakista poiketen maihari ei ikinä anna unohtaa armeijavaikutteitaan. Vihreänä tai mustana se on yhtä toimiva oikeassa viidakossa kuin betoniviidakossa. Takki miehille, jotka tutkivat omia taskujaan.

Suomalainen mies ostaa M65-takkinsa Varustekasta ja pitää sitä farkkujen kanssa. Italialaiset miehet iskevät M-65:n jopa puvun päälle ja lähtevät Vespalla liikenteeseen. Armeijavaikutteiden ja pukumeiningin sekoittaminen on Vapaan tyylin ytimessä.

Puku päällä Vespan peiliin tuijottaessa Robert de Niron esittämän taksikuski Travis Bicklen vuorosanat tosin olisivat hiukan sivistyneemmät. ”Anteeksi, puhuttekohan te mahdollisesti minulle? Taidan tosiaan olla ainoa täällä. Puhutteko minulle?”

3 Peacoat. Merelle ja satamaan suunniteltu peacoat eli kansitakki sopii hyvin kuivallekin maalle. Tämä takki on suunniteltu kestämään kaiken, mitä taivas heittää niskaan.

Jos kyseessä on aito laivastoversio, villa on paksua, se kestää tuulen ja jopa sateen paremmin kuin mikään muu villakangastakki. Mielestäni kansitakki sopii myös pukumiehelle, mutta sekoitankin mielelläni rentoa ja virallista. Ainoa haaste voi olla kansitakin sovittaminen kaksiriviseen talvipukuun. Kansitakki on itsessään kaksirivinen, joten paksua villakangasta on paljon. Parhaimmillaan peacoat on farkkujen kanssa rennommassa asukokonaisuudessa.

Kaikkein parasta armeijatakeissa on lyömätön hinta-laatusuhde. Olen ostanut parhaat armytakkini käytettynä San Franciscon thrift storeista lähes naurettavilla hinnoilla. Hinta-laatusuhteessa käytettyjä, aitoja jenkkiarmeijan takkeja ei voita mikään.

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on säänkestävä joululahja miehelle, isälle ja pojalle.

Luukku 10: miehen t-paita

Screen Shot 2014-12-10 at 12.10.48 PM

T-paita ei esittelyjä kaipaa, mutta kyllä siitä yhden blogipostauksen kirjoittaa. Pesua t-paita muuten kaipaa, säännöllisesti. Ja lempipaitakin pitää heittää pois, kun haisee ja siinä on reikiä. Paitsi ehkä Morrissey-paita.

Onhan t-paita todellinen selviytyjä. Se on selvinnyt läpi sotien, hippivuosien, seksuaalisen vallankumouksen, tuhannet rockfestarit ja startupbuumit. Se sopii kaikille. Se kestää 40 asteen pesun ja tyylipoliisien syytökset.

Amerikkalaisen Esquire-lehden mukaan miehellä, joka ilmaisee mielipiteensä t-paidan rinnuksessa ei ole älykkyyttä muodostaa mielipiteitä itse – saati tarpeeksi hyviä tapoja pitää mielipiteensä omana tietonaan. Huumoriprinttejäkään Esquire ei suosittele. No, minulla on ainakin yksi ”Stereotypes Are a Real Time-Saver” -tekstillä varustettu paita, joka on Esquiren kanssa eri mieltä. T-paitatekstit yhteiskunnallisen vaikuttamisen viestittäjinä ovat olleet esillä tälläkin viikolla esimerkiksi koripallon NBA:ssa.

T-paita leikkaa läpi eri kulttuurien, sukupuolten ja sukupolvien suosituimpana paitana.

Suomalaiset lapset sotkevat t-paitansa mustikkakeitolla, ja amerikkalainen bisnesmies hikoilee omaansa kauluspaitansa alla. T-paita kelpaa yhtä lailla miljonäärille Kiinassa kuin sambakoululaiselle Brasiliassa. Ramones soitti mustissa t-paidoissa räkäisillä klubeilla, ja italialainen designer Giorgio Armani on tehnyt kireästä mustasta t-paidasta tavaramerkkinsä (se kaventaa).

O-aukko, v-aukko vai suorastaan raflaavasti nimetty wifebeater? Malleja on kymmeniä, mutta t-paidan käsite venyy. Aina toimiva klassikko on valkoinen o-aukkoinen paita, vaikkapa American Apparellin valikoimista.

Ei liene yllätys, että t-paita on amerikkalainen keksintö. Se lanseerattiin 1910-luvulla USA:n armeijan sukellusveneissä, kun kuumassa ja ahtaassa palveleville miehille piti saada jotain muuta kuin villaa ylle.

1940-luvulla t-paita oli ainoastaan aluspaita ja työväenluokan rätti. Vuonna 1951 kaikki muuttui, kun valokeilaan astui Marlon Brando. Elokuvassa Viettelysten vaunu Brandosta tuli käytönnässä ensimm.inen valkokankaalla t-paidassa esiintynyt tähti: paita oli varastaa huomion voimiensa tunnossa olleelta seksisymbolilta.

Miesten pukeutumisessa tyylin korkeimpana tasona pidetään pukua. Mutta puku ei tee miestä, asenne tekee. Brandolla on alla olevassa kuvassa (vuodelta 1949) oikeastaan vain asennetta – ja valkoinen t-paita.

b840887b4bf3c61f_large

Teksti: Jani

Kuvitus: Rami Niemi

Brando (kuvaaja Ed Clark): Google Life Archives

Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on kuin valkoinen hyvin istuva t-paita: miellyttävän pehmeä askel miehelle, isälle ja pojalle paremman pukeutumisen maailmaan.

Luukku 8: khakit vai chinot?

Screen Shot 2014-10-10 at 11.59.09 AM

Chinot ovat smart casual -pukukoodin alaosa. Anglismeilla kiteytettynä chinot ovat asun casual osa, mutta valintana aina smart. Chinoja pidetään smart casualin univormuna – chinot, kauluspaita ja irtotakki. t-Tai paidan ja Converse-tossujen kanssa.

Kyseessä ovat siis khakihousut. Siis khakit eli chinot. Vai chinosit? Käsitteet aiheuttavat jonkin verran sekaannusta, vaikka asia on yksinkertainen. Tärkeintä on muistaa, että chinohousut on tehty  paksusta (talvi) tai ohuesta (kevät) puuvillasta. Khaki on keskiruskea väri.

Amerikkalaisen Esquire-lehden ohjeistusta mukaillen edellä mainitun eron tuntija voi käyttää kumpaa tahansa termiä. Käsitteillä ei ole väliä, kunhan sinulla on jotkut housut jalassa.

Miksi kakisen aiheesta? Khakit ovat miehen maailman monikäyttöisimmät housut virallisuusasteikolla farkkujen ja villakangashousujen välissä. Chinot kelpasivat amerikkalaisille sotilaille, ne kelpaavat amerikkalaisten Ivy League -yliopistojen klubitakkiheeboille. Kyllä, ne kelpaavat myös meille.

Parhaimmillaan chinot ovat käytännölliset, kestävät ja mukavat. Ne kuluvat arvokkaasti ja muuttuvat jokaisella pesukerralla mukavimmiksi. Chinot voivat olla löysät (USA) tai kapeammat (Italia), sillä määrittävä piirre on puuvillakangas.

Housutyyppi rantautui toisen maailmansodan jälkeen jenkkiarmeijasta vapautuneiden sotilaiden mukana siviiliin. Samalla kuin miesten pukeutuminen muutenkin rentoutui, khakit levisivät Yhdysvaltoihin ja koko maailmaan. Chinot sopivatkin monelle erilaiselle miestyypille: khakihousuikoneja ovat nuori (ja vielä tyylikäs) jazzmuusikko Miles Davis, Amerikan halki matkannut beat-kirjailija Jack Kerouac, Steve McQueen elokuvassa Suuri pakoretki ja Hollywoodin uudemman eliitin edustaja George Clooney. Ernest Hemingway piti chinoja. Luultavasti ilman paitaa.

Kuten nimilistasta huomaa, chinot ovat amerikkalaiset housut.

Sanfranciscolaisen Dockersin K-1-malli on maailman myydyin khakihousu, mutta italialaiset valmistajat kuten Pantaloni Torino tekevät oletettavasti maailman parhaat yksilöt. Todellinen maailmanvaate siis.

Kunnianhimoisen miehen vaatekaapissa on tilaa useammille chinoseille. Ostojärjestys on yleensä seuraava: khaki, tummansininen ja vasta sitten nykyisin suositut irrotteluvärit oranssista violettiin. Punaiset voi halutessaan jättää kokonaan Björn Walhroosille.

Teksti: Jani

Kuva: Rami Niemi

Teksti on muokattu Vapaa tyyli -kirjasta. Miehen tyyliopas Vapaa tyyli on smart casual joululahja miehelle, isälle ja pojalle. Paino sanalla smart. Ja casual.