Atte, 28, on kansainvälisen tyyliskenen suomalainen supersankari. Päivisin juristi, iltaisin maailmalla tunnettu bloggari. Hänen bloginsa DressLikeA tavoittaa laajan lukijakunnan, eikä ihme. Englanniksi kirjoitettu blogi on kuin Atte itse: klassisen tyylikäs, perusteellinen ja äärimmäisen johdonmukainen. Lisäksi hänen näkemyksiinsä voi tutustua suomenkielisellä Tyylit.fi-sivustolla, jonka perustajiin Atte kuuluu.

Paljon matkustava Atte on vakiokasvo muun muassa internetin Pitti Uomo -raporteissa. Hän edustaa aiemmin jututtamamme Jensin kanssa nuorta kaartia, joka muuttaa mielikuvaa suomalaisesta miehestä pukeutujana. Nämä kundit ovat sisäistäneet tyylin syvimmän olemuksen ja toteuttavat sitä joka päivä – ilman vapaapäiviä.

Esikuvinaan heillä on italialaisia ja japanilaisia alan veteraaneja, joiden tyylikkäästä elämästä poimitut vaikutteet sovelletaan luontevasti käytännölliseen, pohjoismaalaiseen elämäntapaan.

Vaikuttavaa kaikissa nuorissa suomalaisissa on ilmiselvän tyylikkyyden lisäksi tiedon määrä ja pukeutumisen kulttuurin syvällinen ymmärtäminen. Muoti on sitä, että sinut huomataan. Tyyli on sitä, että sinut muistetaan.

World class.

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?

Yksinkertainen ja mukautuva. Oma tyylini on hyvin paljon päivästä ja tapahtumasta riippuen vaihteleva, mutta sen lähtökohtana voisi pitää fraasia ”whatever you wear, always dress to kill”, joka on myös DressLikeA-blogin kantava teema.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Riippumatta onko päällä verkkarit, puku tai jotain muuta, vaatteiden tulisi olla sellaiset, että niissä tuntee olonsa kotoisaksi, luottavaiseksi ja edustavaksi. Oma tavoitteeni on aina pitää tyylini tilaisuuteen sopivana.

Töissä – silloin kun siihen on tarvetta – pukukoodi on varsin formaali, töiden ulkopuolella nykyään enemmän ja enemmän kasuaali. Vielä reilu pari vuotta sitten oma tyylini sisälsi paljon värejä ja esiin pomppaavia yksityiskohtia, ja vaikken ole niistä vieläkään missään nimessä kokonaan luopunut, olen kulkenut oman tieni oppimaan, että yksinkertainen on kaunista. Kaiken kaikkiaan pukeutumisen pitää olla hauskaa ja itseä miellyttävää, sitä pyrin omassa tyylissäni noudattamaan.

Miten kiinnostuit tyylistä?

Alunperin kiinnostus lähti kotoa. Mutsi piti huolen, että jos mentiin vierailulle jonnekin, tai juhliin, ulkoasu oli aina huoliteltu. Ala-asteen lopulla kiinnostus kasvoi vielä enemmän, ja tuli otettua vaikutteita broidin pukeutumisesta. Varmaan innostusta ruokki ylä-asteella ja lukiossa kerätyt “vuoden trendi-” ja “vuoden metroseksuaali” -tyyppiset palkinnot…

Niin sanotun siistimmän pukeutumisen ja klassisen tyylin osalta oma vaikutuksensa on varmasti ollut sillä, että olen aina halunnut päätyä ammattiin, jossa nyt työskentelen eli juristiksi.

Ylä-asteelta lähtien TV-sarjojen ja mielikuvien kautta syntyi kiinnostus sillä alalla normina toimivaa, siistimpää ja samalla myös klassisempaa pukeutumista kohtaan. Mutta siihen suuntaan, mitä oma tyyli tällä hetkellä on, se kehittyi varmasti siellä lukion lopun ja opiskelujen aloittamisen aikoina, kun kuvaan tuli muotilehdet, blogit, nettisaitit ja niin edelleen.

Mikä vaikuttaa pukeutumiseesi eniten?

Pyrin löytämään inspiraatiota kaikkialta. Ihmiset kaduilla, miehet Pitti Uomossa, Milanossa tai New Yorkin muotiviikoilla, matkustaminen sekä värit ja yhdistelmät, joita yleisesti näkee ympärillä. Pitää pitää silmänsä auki. Suurin osa inspiraatiosta tällä hetkellä tulee kuitenkin varmasti blogeista, lehdistä sekä menswear-foorumeilta. Jokainen matka Firenzeen ja Pitti Uomoon tuo mukanaan huikean määrän ideoita ja inspiraariota.

Erilaisten tyylien ja valintojen näkeminen inspiroi, mutta tuo myös mukanaan seikan, joka kaikkien tulisi muistaa ja jota itse pyrin aina painottamaan.

Inspiraation hakeminen ja oman tyylin kehittäminen ei ole sama asia kuin jonkun toisen tyylin kopioiminen. Ensimmäisenä pitää tutkia ja opiskella, sen jälkeen oppia ja ymmärtää ja viimeisenä nämä huomioiden tehdä omat valinnat. Jos nuo prosessit on tehnyt ja on vielä ymmärtänyt näkemänsä ja läpikäymänsä, on oman tyylin löytäminen varsin pitkällä. Kaikki tyylit eivät sovi kaikille.

Mitkä ovat suosikkibrändejäsi ja miksi?

Mitä enemmän olen alkanut panostaa pukeutumiseen ja löytänyt merkkejä, mitä enemmän olen tavannut skenessä vaikuttavia ihmisiä, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan merkkejä, joiden historiassa tai tarinassa on jotain kiinnostavaa. Myös se vaikuttaa, kun tunnen merkkien takana olevat ihmiset. Se tuo aina oman lisänsä, jos vaatteen suunnitelleelta tai sen valmistuksessa mukana olleelta kuulee, mistä homma on saanut alkunsa ja inspiraationsa.

Irtotakki- ja pukupuolella suurin osa suosikkimerkeistä ja valmistajista tulee kuitenkin Italiasta: Lardini, Caruso, Tombolini, G.Abo Napoli ja Lubiam muutamia mainitakseni.

Lisäksi arvostan uusia merkkejä, joissa ihmiset ovat rohkeasti lähteneet toteuttamaan omia intohimojaan ja haaveitaan. Näistä esiin voisi nostaa mm. vasta pari vuotta toimineen, mutta jo nyt yhdeksi laadukkaimmista asustevalmistajista nousseen Viola Milanon sekä australialaisen, kenkkin ja asusteisiin keskittyvän Christian Kimberin.

Jos löydän hyvän valmistajan ja merkin, pyrin pysymään siinä varsin tiukasti kiinni. Tällaisia ovat mm. asustepuolella Drake’s of London ja kengissä Alfred Sargent sekä Carmina, joissa kaikissa yhdistyvät laadukas työnjälki, laadukkaat materiaalit sekä silmää miellyttävä estetiikka.

Millaisia tyyliesikuvia sinulla on?

On paljon persoonia, joiden tyyliä arvostan ja ihailen suuresti. Yksittäisistä ihmisistä esiin voinee nostaa esimerkiksi nimet Ezio Mancini, Renato Plutino, Alessandro Squarzi, Yukio Akamine, Jeremy Hackett, Brunello Cucinelli, Alberto Scaccioni, Patrick Johnson, Agyesh Madan, Antonio Ciongoli.

Lisäksi arvostan tyyppejä, jotka pystyvät ”omimaan” jonkun yksittäisen detailin omaksi tunnistettavaksi tavakseen. Mainintana nyt vaikka Drake’s of Londonin perustaja Michael Draken tapa pitää aina lilan värisiä sukkia.

Tyylisääntö, jota ehdottomasti noudatat?

Pyrin noudattamaan pukukoodianiin pitkälle kuin mahdollista – jos sellainen on tilaisuuteen annettu. Toki mahdollisen pukukoodin sisälle rakennetun liikkumavaran voi aina käyttää, mutta juhlien isäntää, etikettiä ja mahdollisesti annettua pukeutumistoivetta pyrin kyllä kunnioittamaan. 

Tyylisääntö, jota rikot?

Onhan niitä… Ehkä yleisimpänä tyylirikkona voisi pitää sukkien unohtamista. Kesällä, jos ei ole pakko, niin sukat jäävät kyllä pukematta, oli päällä sitten tennarit ja shortsit tai vaikkapa puku. Tyylisäännöt ovat aina sidonnaisia aikaan ja kontekstiin. Hyvänä esimerkkinä ”no brown in town”, jolla ei nykypäivän Suomessa esimerkiksi ole mitään merkitystä, vaikka sitä ehkä tietyt tahot esimerkiksi Lontoon pankkiiripiireissä vielä noudattavatkin.

Pukeutumiseen liittyvät säännöt on hyvä tuntea, koska silloin niitä voi tietoisesti rikkoa. Näin on kai joku kirjailijakin joskus sanonut.

Mikä on miehen tärkein vaatekappale?

Puku. Jokainen mies tarvitsee vähintään yhden kunnon puvun. Vaikka työskentelisi alalla, jossa pukua ei tarvitse käyttää, jokaiselle tulee eteen tilaisuuksia ja juhlia, joissa pukuun pukeutuminen on lähtökohta. Tästä johtuen jokaisen miehen tulisi myös ymmärtää sijoittaa hyvään pukuun. Sitä, että käyttää pukua harvoin, ei pidä käyttää tekosyynä huonosti istuvan tai huonosti tehdyn puvun ostamiseen. Tuolloin jokainen kerta kun puvun joutuu päällensä laittamaan, se ahdistaa. Jos puku istuu hyvin päälle, on tehty laadukkaista materiaaleista ja viimeistelty huolella, siinä on yksinkertaisesti mukavampi olla. Käytti sitä sitten päivittäin tai kerran vuodessa.

Oman vaatekaappini tärkein yksittäinen vaate on tällä hetkellä jo useamman vuoden ikään ehtinyt Caruson tummanisininen, hyvin yksinkertainen ja kevytrakenteinen villapuku. Kyseinen puku on palvellut kuuliaisesti niin töissä, juhlissa kuin vapaa-ajalla ja mikäli en jonain aamuina keksi, mitä laittaisin päälleni, turvaudun siihen. Pehmeä hartialinja ja paikkataskut tekevät kyseisestä puvusta helposti sopivan rennompaankin tilaisuuteen, mutta toisaalta hyvin tummansinisen värin ja istuvuuden ansiosta se sopii yhtälailla myös tummaa pukua vaativiin tilaisuuksiin.

Jos en haluaisi, en tarvitsisi muita pukuja.

Mistä yleensä ostat vaatteesi?

Enemmän ja enemmän olen pyrkinyt siirtymään omien hankintojen osalta suosimaan kotimaisia kivijalkaliikkeitä. Toki edelleen tulee tehtyä paljon hankintoja netistä, mutta kun tietää miten hankalaa Suomessa on tämän alan liikkeitä ja toimintaa pyörittää, niin pyrin tekemään mahdollisimman paljon homman tukemiseksi. Ja tässäkin vaikuttaa se, että kun vaatteet hankkii ihmisiltä jotka tuntee ja joiden kanssa on tekemisissä, niistä saa irti vielä paremman fiiliksen.

Nettikauppojen osalta kehotan jokaista käymään tsekkaamassa tyylit.fi-foorumilta löytyvän, verkkokauppoihin keskittyneen ketjun. Uskon, että siellä on #menswearin, mutta myös katutyylien ystäville sellaisia vinkkejä, erityisesti pienempiä italialaisia putiikkeja, joista moni ei ole kuullutkaan. Yksittäisenä vinkkinä juuri avattu Rose&Bornin nettikauppa kannattaa katsastaa. Lisäksi olen kuullut huhuja, että eräs Bulevardilla sijaitseva suomalainen putiikki on myös avaamassa omaa nettikauppaansa, joten sitä odotellessa.

Suosikkikauppasi?

Suomessa sijaitsevista kivijalkakaupoista ehdottomasti Vaatturiliike Sauma, jota pikkuhiljaa voisi alkaa kutsua omalla kohdalla jo toiseksi olohuoneeksi, sen verran usein tuntuu tie liikkeen ovesta sisään vievän. Lisäksi Helsingissä sijaitsevat Schoffa ja My o My ovat vahvoja suosikkeja.

Muualta Tukholmassa sijaitseva Rose&Born, Lontoosta löytyvä Trunk Clothiers sekä New Yorkiin keväällä avattu The Armoury. Ja Uniqlo. Sitä parempaa ”perustavarakauppaa” ei ole. Jos matkakohteesta löytyy Uniqlo, tie vie sinne.

Matkailu: mitkä kaupungit maailmalla ovat oman tyylilistasi kärjessä ja miksi? 

New York ja Lontoo. Valinnat ovat ehkä vähän tylsät, mutta molemmissa kaupungeissa on tyylit kohdallaan, oli sitten kyse vaatteista, ruuasta, juomista tai ihan vaan yleisestä meiningistä. Lisäksi molemmista kaupungeista löytyy äärimmäisen kattava valikoima niin isoja tavarataloja kuin pienempiä tiettyyn genreen keskittyneitä putiikkeja, joista voi löytää etsimänsä, oli se sitten oikeastaan mitä vain.

En ole koskaan vieraillut Aasiassa, mutta erityisesti Tokio ja Soul sieltä suunnalta kiinnostavat. Japani ja Etelä-Korea ovat ainakin verkossa ja lehdissä nähdyn perusteella paikkoja, joissa tyylit on hallussa ja siellä ollaan niin sanotusti todella syvällä pelissä.

Mikä on mottosi?

Whatever you wear – always dress to kill.

Grazie, Atte!

Kuvat: Elina